Rytmi-Reijon paluu

Tervehdys kaikille. Rytmis palaa palstalle, Luojan kiitos. Palaan myös asiaan hetken ihmeteltyäni ja tutkittuani. Oivallista raitista päivää itse kullekin!

R-R

Aloha amigo, hauska kuulla pitkästä aikaa.
ja reggaeta taas…
youtube.com/watch?v=2uUpRCKtAw8

Kiitos foo, kiitos kovin! Asiaa tuo dubautus!

Tervetuloa takaisin, Rytmi-Reijo. Ihmettelinkin joskus, mihin katosit. Kentälle, ilmeisesti? …No, ajattele niin, että tarvitset kaikki kokemukset mitä tulee, jotta oppisit sen, mitä oppia pitää. Esim. jokaisen juomakokemuksen, jotta oppisit raitistumaan. Elämä on paljon helpompaa, kun ajattelee niin, että jokainen tapahtuma ja kokemus tulee eteen syystä, siksi että sen avulla saa mahdollisuuden kasvuun ja uudistumiseen. Mahdollisuuden eheytyä. Uskon että meissä on itsensäkorjaava, sisäsyntyinen mekanismi, minkä tarkoitus on korjata rikkinäinen ihminen ehjäksi. Jos ihminen sitten kulkee väärään suuntaan, tämä mekanismi laittaa hälytystilan päälle, ja mitä kauemmaksi omasta tarkoituksestaan kulkee, sen kovempaa kipua elimistö pukkaa… Henkistä tai fyysistä. Raitistuminenkin on aluksi kipua, mikä pitää vaan kestää.

Tsemppiä raitisteluun, ja mahtavaa että olet mennyt AA:han, sieltä saat voimia ja työkaluja, niin että tällä kerralla homma onnistuu lopullisesti.

Kiitos Sitruunapippuri! Kentällehän minä katosin, ihan normikaavan mukaan eli pikkuhiljaa kohti syvenevää kierrettä ja tässä sitä taas ihmetellään, rikkinäisenä ja korvia myöten veloissa. Itse tapahtumaan suhtaudun aika pitkälle samalla tavalla kuin sinä. Basi kirjoitti joskus että me alkoholistit rakastamme toistoa. Ehkä tämä kierteen toisto tekee minusta himpun verran viisaamman raitistelijan.

AA tosiaankin tuli mukaan keinovalikoimaan. Fiilikset sen suhteen ovat hyvinkin ristiriitaiset mutta aion jatkaa, ottaa selvää ja tutkia mistä siinä on kysymys, ja, kuinka se minua voisi auttaa. Ystävät saivat pääni kääntymään AA:n suhteen ja vielä oikealla hetkellä, kun väsymyksen, kauhun ja turtumuksen ylemmät sfäärit oli saavutettu. Kallonkutistajan pakeilla kävin ja hän passitti minut A-klinikalle ( olen sikäli tuore tapaus etten tällä kierroksella sinne ole vielä ehtinyt ).

Edellinen raitis jakso katkesi addiktiiviseen käyttäytymiseen raittiina. Muutoksen tulee siis olla täydellisempi kuin pelkkä selvänä oleminen. A-klinikalla toivottavasti selviää onko minulla päihdesairauden lisäksi ja taustalla ADD, ADHD tai bipo, mikä tätä impulsiivisuutta selittäisi. Näin kun on ollut jo ennen päihdeongelmaa.

Olen merkannut kalenteriin päivän jolloin raittius alkoi, mutten piirtele päivittäin rasteja ja laskeskele niitä. Nyt olen raitis.

Kiitos vielä rohkaisevista sanoistasi!

R-R

Tuon impulsiivisuuden voi yksinkertaisuuden vuoksi käsittää myös johtuvan
holismista tai addiktiosairaudesta.
Tai noin omalla kohdalla ja jos esim adhd-diagnoosi tuo jollekulle asiaan selkeyttä, niin mikäpä siinä.
Tuolloinkaan ei ehkä kuitenkaan kannata unohtaa edelleen olevansa addikti???

Juurikin noin, käsitän nyt olevani parantumattomasti sairas päihteiden ja addiktiivisuuteni kanssa. Ja että sen hoitaminen on ja tulee lopun elämääni olemaan ensisijainen asia, mikään muu ei ole mahdollista ilman sitä. Mutta, haluan myös olla vähemmän mysteeri itselleni, ei niin että tarvitsen jonkin diagnoosin selittämään päihdeongelmaani tai mahdollistamaan tulevaisuuden kuosituksia, vaan ihan yksinkertaisesti siksi etten vaikka ostele 5000 euron arvoisia polkupyöriä persaukisena, kuten viime kesänä pääsi käymään. :smiley:

No tuo on kyllä aika hyvä=paha, että menee noin kalliin polkupyörän laittamaan…
omani maksoi 30 euroa ja toimii melkein täysin…
vaan viis tonnia cyykkelistä…voi herran pieksut…kannattaisikohan hakeutua johonkin hoitoon???

Teretulemast! Vieläkö rumpalointi jatkuu siellä päässä?

Jaahans, palaa takaisin lähtöruutuun kulkematta Erottajan kautta…sellainen kortti löytyi monopolista vai oliko se, että mene vankilaan…Ken muistaa, mutta vain barbille kertoo hän. :smiley:
Jokohan se alkaisi raittius kelpaamaan tällä kierroksella? Toivotaan niin, onnea matkaan!

EDIT: mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta…vai erottajan? :open_mouth: Kyllä tämä nyt pitäisi muistaa…

Kiitos kaikille toivotuksista! Rumpalointi on yksi niistä asioista jotka eivät ole jääneet, olen alkanut jopa treenaamaan jälleen. Tosin sunnuntaina totesin bändimme laulajalle että ompa jännää kuunnella uutta levyämme näin selvin päin. Aiemmin kuulin vain virheet mutta nyt kokonaisuuden, eikä se soundaa ollenkaan hassummalta. Aika jännää. Muutenkin kaikki musa kuulostaa freesiltä JA TUNTUU JOLTAKIN. Eipä tuo ganja ainakaan minun tapauksessani musasta saatavia kiksejä enää kauheasti lisää, päinvastoin.

Ensimmäinen tiukka paikka oli tänään kun kaveri soitti ja halusi kämpilleni saunaan. Hän kyllä tietää tilanteeni muttei malttanut olla polttamatta duunipäivän jälkeistä jointtiaan ( olin sanonut hänelle etten halua luopua ystävistäni, vaan päihteistä ). Kärvistelin about 45 sekuntia ja totesin että tämä on raitis päivä. Juttelin kaverin, jonka isä kuoli vuodenvaihteessa viinaan, kanssa koko illan päihteistä ja raitistumisesta.

Seuraava tiukka tilanne tullee viikonloppuna julkkarikeikan muodossa. Sitä varten on antabus ja keikan jälkeistä hybristä varten Ketipinoria, jos siis koen tarvitsevani moista. Onhan kyseessä kuitenkin " ultimate natural high ", enkä tiedä haluanko ryssiä tuon pössiksen MILLÄÄN kemialla. Mutta, ompahan ainakin joku takaportti, eikä Ketipinor päihdytä.

Eikä Erottajalle ole enää kiva mennä, se on karaokejuottola nykyään. :laughing:

No huhhuh, tsekkasin tuon Ketipinorin tarkemmin ja totesin että sehän on neurolepti alias psykoosilääke. Kysyin lääkäriltä että onko olemassa rauhoittavaa joka ei päihdytä ja tuota hän minulle kirjoitti. Sivuvaikutuslista on aikamoinen. Voipi olla että jää Ketipinorit kokonaan syömättä. Noh, ehkä sitten siihen mahdolliseen tulevaan himounettomuuteen ja puolikkaalla pienimmästä mahdollisesta annoksesta. Kannabiksesta vieroittautumisessa piilee semmoinen ilmiö että unettomuus, levottomat jalat yms. hauskuudet alkaa vasta muutama päivä - pari viikkoa lopettamisen jälkeen. Äkkiä ne akuutit vieroitusoireet on lusittu mutta pitkittynyt unettomuus on paniikkikohtausten ja itsetuhoisuuden jälkeen pahinta mitä tiedän.

Tuossa puhuu käyttäjä.
On jo etukäteen mietittävä mitä otan kun tulee vaikeaa.
Eli jokin aine on oltava…
voisiko ajatella kestävänsä epämukavuuden ilman mitään?

Olet aivan oikeassa foo, minä olen käyttäjä. Huomenna vietän koko illan ja pitkälle yöhön baarissa ja vieläpä haluan sitä, ilmaisen juoman ja muiden päihtymismahdollisuuksien keskellä. En ole huolissani muusta kuin tuosta keikan jälkeisestä hybriksestä, se voi olla vaarallinen tila kaltaiselleni tuollaisessa ympäristössä. Tänään sen sijaan on illalla ohjelmassa AA-ryhmä ja kuten ylempänä kirjoitin niin suhtautuminen tuohon lääkkeeseen muuttui melkoisen skeptiseksi sen koostumuksen selvittyä. En halua turruttaa itseäni enää, todellakaan, ja viimeiseksi tavalla jolla neuroleptit toimivat vrt. zombie.

Tänään on raittiin päivän lisäksi tooodellaa paljon hommia, palailen myöhään illalla jos asiaa on ja jaksan. Parasta ystävänpäivää kaikille!

R-R

tuo on varmaan vaikea yhtälö, kun koettaa pysyä työelämässä ja samalla
raitistua…ja kun on ympäristökin moinen…
sitä vaan ajoin takaa, että jos suinkin mahdollista kannattaisi yrittää pärjätä ilman
lääkkeitä ja koettaa kohdata tuleva…
eli mieleen tulevat asiat ja tuntemukset ja tunteet kertovat jotain…syitä…
ja jos niitä voisi kohdata saattaisi toipuminen alkaa…hitaasti ja ei niin helposti…
millä tahansa lääkkeellä jos tavallaan turruttaa itseä, siinä on se huono puoli, ettei välttämättä
pääse käytön syihin käsiksi…
vaan tuollaista…en ole sinun tapauksesi asiantuntija ja jokainen tekee omat ratkaisunsa
tietenkin…ajatuksia vaan heittelen…kokemuksiani ja kuulemaani…

Kiitos foo, tein päätöksen ottaa tuosta reseptistä vain antabukset enkä aio edes aloittaa mitään kuuria. Pidän niitä varalla kaapissa, jos siis joku oikein vaikea paikka tulee eteen ( ulkomaanreissu tms ). Ryhmässä oli tänään jo paljon helpompi olla ja ehkä hiukan pääsin myös haistelemaan homman ydintä.

Aamulla painelen juoksulenkille ja venyttelen siihen päälle oikein huolella, se vie jännitykset ja ramppikuumeet mennessään. Keikalle tulee tilanteestani tietoisia ystäviä yleisöön ja bändi on tukenani 100%, eiköhän noilla illasta selvitä. Viikonloppuna sitten ryhmään ihmettelemään lisää. Totesin tänään treeneissä kuinka loistavan terapeuttista tuo soittaminen voi olla, mielettömän hyvä fiilis siitä. Ja soittokin kulkee ihan eri tavalla, väsymyksestä ja vieroitushermoiluista huolimatta, raittiina.

Pahimpana aikana- kun siis join- oloni oli niin paha, että aloin ottamaan silloin tällöin unilääkettä tai rauhoittavaa, joskus molempiakin. Jatkoin käyttöä joitakin viikkoja, epäsäännöllisesti, kävin koko ajan kyllä töissäkin ja jatkoin “normaalia” elämää. Sitten putosin, heräsin vatsahuuhtelussa ja alkoi tämä uusi aika elämässäni. Aivan alkupäiviä lukuunottamatta en enää koskenut PKV-lääkkeisiin. Toivon, että en niitä koskaan enää tulekaan tarvitsemaan.
Myönnän, että kyllä ne hyviä ovat paikassaan, suurimman ahdistuksen hetkenä, lyhytaikaisesti, mutta addiktiovaara on suuri. Ketipinor on kuitenkin vähän erilainen. Se, jos jotain on pakko valita.
Valvon, jos ei nukuta, muutaman yön jälkeen sitten jo nukkuukin. Eikä ahdista, jos ei juo.
Tsemppiä, Repa.

Kiitos marina56! Mulla pahimmat unettomuudet ovat liittyneet kannabiksen tai bentsojen vieroitusoireiden ja muutoin ahdistavan elämäntilanteen yhdistelmään. Pahin oli 2 viikkoa ilman silmäystäkään normaalia unta. Nukahtamislääkkeet tekevät minusta ärtyneen seuraavana päivänä ja toleranssi on niin taivaissa että niitä saa kiskoa reippaasti yli suositusten. Vahvemmat unilääkkeet ja bentsot ovat luonnollisesti pois laskuista, koukku syntyy vanhasta muistista ja äkkiä. Eri asia sitten on jos oikeasti alkaa todellisuudentaju hämärtyä ja on pakko rauhottua tai nukkua. Melatoniinia syön säännöllisesti ja se auttaa jos elämäntilanne muilta osin ei ahdista liikaa. Bentsojen ja alkoholin yhdistelyllä meinasin kolmesti päästä ainokaisestani joskus hulluimpina aikoina.

Moikka!
Niinhän se on että lopetettua koko ympäröivä maailma tuntuu olevan täynnä “vaaranpaikkoja” juomisen uudelleenaloittamiselle. Mutta epämukavuuteen ei kuole(mantra jota toistelen itselleni useasti) vaan se on osa elämää. Itse elän nyt itsetustkiskelun aikaa. Itsetutkiskelun sen suhteen miten isoon rooliin viina onkaan vuosien varrella elämässäni päässyt. Sanon tämän siksi etten halua yleistää että sanomani olisi joku yleinen totuus vaan miten itse koen tuon epämukavuuden sietämisen.
Ensinnäkin se “pelastus” jonka alko tuo tilanteeseen kuin tilanteeseen. Esimerkiksi jos keho ja mieli ovat väsyneitä vaikka töiden tms. jälkeen olisi varmasti fiksumpaa mennä kotiin lepäämään kuin lähteä vetämään lärvit. Mutta juoposta se ei useinkaan ole vaihtoehto. Toinen mitä ainakin itse olen hakenut on se välitön tyydytys. Että kun on paha mieli/väsy/ilo/suru niin parit napsut ensihätään. Enkä edes ole luonteeltani mikään kärsimätön vaan rauhalliseksi ja valoisaksi on sanottu. Mutta itseä kun pääsisi neuvomaan :smiley: Mutta kun on tottunut pyyhkimään alkoholilla pois tuntemusten terävimmän kärjen niin on haaste opetella elämään uudella tavalla. Tylsyys,yksinäisyys,pelko,suru, ilo,ujous. Mukava ja epämukava. Lisäbonuksena se että luottaa omiin tunteisiin. Että jos minusta tuntuu joltakin minulla on siihen oikeus ja on mietittävä mistä se johtuu eikä sumennettava päätä. Huh. Haastetta. Ihan ensin kun on nyt ottamatta vaan. Eka askel. Mäkin menen tänään ulos. Olen ajatellut että parempi käydä ulkona kuin muhia himassa. Mulle annettiin ekana tavoite lääkärissä olla selvänä 1kk. Sellainen “tarkasteluaika” itselle.2 vkoa mennyt nyt.