Ruususen unta

Alkoholi on ottanut minusta niskalenkin. Se oli aluksi kiva seuralainen, nyt se uhkaa ottaa koko elämäni. Olin 4,5 viikkoa tipattomalla keväällä ja nyt on taas sitten menty kovaa ja nopeasti…pääasiassa juon yksin. Tuo tipaton aika sujui melko mukavasti ja helposti ja elämä oli ihanaa. Sen jälkeen käyttömäärät lisääntyivät ja vedän muutaman päivän koomaputkia joita jatkan tasottavan kautta. Työni hoidan, mutta huomaan että alkoholi ottaa aikaa ja energiaa koko muusta elämästä jatkuvasti enemmän ja enemmän , silmukka kiristyy. En tiedä mitä pitäisi tehdä, miten edetä…kesä ja kaikenmaailman kekkerit tekevät juuri tässä hetkessä tipattomasta vaikean ajatuksen, mutta heinäkuun puolenvälin jälkeen menot ym.helpottavat, joten tipattoman voisi aloittaa taas parin kuukauden päästä. Ainakin nyt olen ilman alkoholia tänään ja huomenna, yritän loppuviikonkin olla. Tänne kirjoittelu on auttanut aiemminkin, joten toivon apua nytkin taas taistelussa. Kokonaan lopetuskin on käynyt mielessä.

Tänään yritän töiden jälkeen touhuta kotihommia ja mennä ajoissa nukkumaan. Jospa ne auttaisivat, vaikka vähän siivoan ym.

Päivä meni mukavasti ja nopeasti. Ja niin vaan viinapiru istahti olkapäälle ja alkoi hokea että lasi kuohuviiniä tai huikka salmaria. Ja huomasin miettiväni että niin tosiaan… mutta hätyytin sen tiehensä koska tänään en juo. Enkä huomenna. Jo se että pystyisin aluksi vähentämään viikkoannoksia vaikka kahteentoista, auttaisi tosi paljon. Yritän vähän tehdä käsityötä tai lukea kirjaa, jospa ne auttaisivat.

Tervetuloa Ruusunen ja tsemppiä!
Viikkoannosten vähentäminen on hyvä tavoite.

t. Juhani

Kiitos paljon Juhani!

Tuo viikkoannosten asteittain vähentäminen voisi olla alkuun tosi hyvä tavoite.

Eilen en juonut mitään enkä juo myöskään tänään. Tiedossa nyt viikon loma ja kesätekemistä kaverin kanssa joten katsotaan päivä kerrallaan. Jokatapauksessa pysyn kohtuudessa, yritän mennä monta päivää nollalinjalla jne.

Aamu on niin ihanan selkeä kun takana on hyvin nukuttu yö eikä mitään krapulaa. Aina tämän totean ja jossain vaiheessa se unohtuu sitten. Mutta nyt note to self : näitä todellakin lisää.

Tämäkin päivä meni täysin 0 linjalla. Jes. Huomisen yritän myös pitää nollilla ja jos vielä sen lisäksi saisin yhden nollan tälle viikolle. Mutta kaksikin on jo hyvä alku. Olo on hyvä ja jotenkin selkeä ja pirteä …Alkon käyttö väsyttää ja lamaannuttaa aika tavalla :unamused:

Tänään en juonut enkä juo ja minä pystyn tähän!

Kävin lueskelemassa. Tsemppiä! Vertaistuki ei ole pahitteeksi. :smiling_face:

Hei Ruusunen, pikaisesti moikkaan ja toivotan tervetulleeksi joukkoon!

Tsemppiä vähentämiseen!

Hei kaikille!

Viime viikko sujui alkottomalla linjalla lauantaihin asti ja sitten la-su meni kyllä aika hiton monta annosta. Harmittaa.

Mutta nyt taas uusi tsemppi päälle tähän koska on pakko.

Sinänsä toki hyvä että viime viikolla en juonut mitään viikolla muuten. Silti annoksia meni viikonloppuna sanomattoman monta ja törttöilinkin jotain.

Nyt sitten loppuviikko ilman juomista.

Tänään päätin aloittaa 3kk tipattoman jakson. Luin jostain että sen verran aivot tarvitsevat että uusia mielihyväpolkuja alkaa löytyä. Tuntuu helpottavalta että nyt ei tarvitse juoda…ihan hassu ajatus kun ei koskaan muutenkaan ole pakko mutta se on sellaista pakonomaista välillä …ja kun ei muka ole muutakaan tekemistä vaikka olis vaikka mitä :smiling_imp:

Hyvin on mennyt nyt taas muutamia päiviä ilman alkoholia. En ymmärrä sitä että kun nämä selvät päivät ja aamut ovat niin ihania ja viinaa ei oikeasti tarvitse yhtään mihinkään, niin miksi se silti on niin vaikeaa :smiley: ja miksi aina haluaa sitä silti… varsinkin kun tietää että se menee överiksi.

Olen myös miettinyt mitä syitä juomiseeni voi olla…vaativa työ on yksi varmasti, ehkä myös se että äitini ei ole koskaan täysin hyväksynyt minua…lapsena olin lihava ja se oli äidille kova pala…näen vieläkin painajaisia siitä miten äiti kieltää syömästä tai vertaa minua muihin…ja se että äitini ei edelleenkään hyväksy elämäntyyliäni (jossa ei ole siis mitään pahaa tai ihmeellistä paitsi alkoholi josta hän ei tiedä) tuntuu edelleen että osaan aina tehdä kaiken hänen mielestään väärin tai väärällä tavalla. Ja siis eihän minun, keski-ikäisen ihmisen pitäisi äidistä välittää… paskanmarjat…muttakun ei voi olla välittämättä.
Mutta siis…kukaan toinen ihminen tai tilanne tai muu ei ole syyllinen, mutta minä olen…olen sairastunut sairauteen nimeltä alkoholismi ja vaikka on paskaa myöntää että olen itse siihen syyllinen, niin ihan yhtä hyvä mahdollisuus minulla on siitä itse myös selvitä, sanan varsinaisessa merkityksessä :smiley:

Hei!

Kiva, että raittius on sujunut monta päivää, onnittelut!

Tuo äiti-suhde on elämän mittainen. Kyllä minäkin olen vielä eläkeiässä kärsinyt äidin sanoista ja asenteista. Kävin aiemmin hoivaamassa vanhuksia vapaaehtoistoiminnassa (kun en ole kyennyt hoivaamaan omia vanhempiani) ja minulla oli tosi sympaattinen nimikkomummo, johon tutustuin useamman vuoden aikana. Hän oli 90-vuotias ja vielä pahoitti mieltään lapsuuden muistoilla äitipuolesta, joka oli sanonut: “Ja olet vielä niin saatanan rumakin.” Kyllä meillä on traumoja, joita ei voi unohtaa. Anteeksi voi antaa, jos pystyy, mutta ei tarvitse sietää lisää. Minulla on ollut paljon vaivaa dementoituvan äidin kanssa, jonka yksi pahimpia oireita on itkeminen, aina hän ei osaa itsekään sanoa, mikä itkettää, itsesäälinsä on pohjatonta. Mutta minun on mahdotonta olla hellä ja lämmin hänelle, lohduttaa - hän ei sietänyt minun itkuani, kun olin lapsi, ei koskaan lohduttanut, haukkui vain ja ajoi saunaan vollottamaan, asettui johdonmukakisesti “pahan maailman” puolelle ja tuomitsi minut. Ei ne asenteet vain unohdu ja omille tunteille ei mahda aina mitään. Minä en ole voinut suostua vaatimuksiin vierailla vanhempien luona yhtä usein, kuin he toivoisivat, sitä heidän haluamaansa rakkautta ei vain ole syntynyt, ei se synny tyhjästä! Teen velvollisuudesta vähän, vaadin omaa yksityisyyttä enkä välitä ruikutuksista.

Kiitos Amalia! Näin se menee, elämän mittainen se on…hyvä välillä pohtia ja tiedostaa näitä asioita.

Eilen ilta oli vaikea…kaapista huuteli viini, viski, salmari ynnä muut entiset kaverit…kuohuviini suorastaan kiljui… mutta en sortunut… perjantai ja työviikko ohitse tiedättehän.

Tänään piti siivota mutta en ole saanut aikaiseksi ja sitäpaitsi siivousviinin tilalla olisi vissy.

Ystävä houkutteli yöelämään tänään ja päätin että jos lähden, olen siellä selvänä ja juon alkoholittomia juomia.

Kasvoista huomaa jo selkeästi ihon heleytyneen ja turvotuksen poistuneen tai ainakin haluan kuvitella niin. Voisiko se näin nopeasti? Tosin olen juonut paljon vettä ja vähän katsonut syömisiäkin :slight_smile:

Kivaa ja selvää viikonloppua kaikille.

Perjantaisin se on monesti itsellekin tullut se houkutus juoda. Tosin viime kuukausina/tämän vuoden aikana se on ehkä enemmän painottunut tälle lauantaille kun perjantain on enemmän halunnut nykyisin pyhittää levolle ja palautumiselle. Että koittanut vähentää sitä juomista kun ei tulisi sitten juotua ainakaan parina päivänä putkeen ja olisi edes yksi palauttava yö viikonlopussakin. Ja toisaalta jos perjantaina ei juo, niin lauantaina on kerennyt aloittaa aikaisemmin ja on kerenny juoda pitempään :smiling_imp: :blush: Tuotakin olen rehellisesti sanottuna joskus miettinyt.

Mutta hienoa kun vastustit kiusausta! Kyllä se olo kiittää jälkikäteen kun ei juo. Ite olen muuten ollut huomaavinani saman, että iho on jo heleämpi ja terveemmän näköinen. On se vain kiva huomata tällaisia asioita :slight_smile:

Noniin. Pe ja la selvitty. Tänään onkin yllättäen paha myös…kun huomenna vapaata… mutta yritän yritän sinnitellä kovasti :smiling_imp: miten helvetissä tämä on näin vaikeaa että sitä ajattelee koko ajan ja miettii … Että jos kuitenkin ihan vähän edes. Selkeästi siis olen riippuvainen…ei voi mitään.

Mutta kuitenkin tyytyväinen siitä samaan aikaan että tosiaan muutamat viikot olen pystynyt vähentämään entisestä vaikkei 0 linjalla ole menty kuin viikko vasta.

Keksittävä nyt äkkiä joku iltaprojekti tai aukeaa kuohuviini. Aaaargh.

Ei tullut iltaprojektia, tuli lasi viiniä. Ensimmäisen siemauksen otin ja maistuu pahalta.

Laskin heinäkuun nollapäivät ja niitä nyt 18. Eli se on minulle hyvä saldo. Se mihin minun mielestäni pitäisi kiinnittää enemmän huomiota on nimenomaan kertakäytön määrä, ja siinä mielestäni hyvä ohje tuo Max 5 annosta , mieluummin vähemmän.

Kyllä se tästä, vähän harmittaa tämä repsahdus kun olin päättänyt tipattomasta mutta ehkä yritän taas kerätä nollapäiviä kuun loppuun ja elokuussa vielä paremmin ja sekään ei merkkaa mitään jos ei nollapäivänä vetää aina jalat alta…vaan se on myös seuraava opettelun aihe.

Juu. Ei menny kuten römsöössä. Viis annosta…joopa joo…voi kertoa sen kymmenellä. Kamala häpeä ja itseinho taas. Ilmeisesti on niin että totaaliraittius on minulle ainoa vaihtoehto. Surettaa. Mutta anteeksi itselleen on annettava ja tästä vaan eteenpäin jatkettava…kerätäänpäs nyt taas lisää nollapäiviä.

Tsemppiä vaan, Ruusunen!
Minullakin alkoi uusi laskenta tästä päivästä, oli tiukka morkkis. Onnistuin käymään kaupassa ostamatta yhtään olutta!

Kiitos ihana Amalia :mrgreen: ihan kamala olo… en edes ymmärrä mikä sai minut tarttumaan pulloon ja mitäs siitäkään mutta minkä takia pitää vielä jatkaa seuraavana päivänä :open_mouth:

Mutta turha märehtiä… katse tiukasti tulevaisuuteen, ei pidä luovuttaa!!!

Mahtavaa Amalia että et ostanut olutta!!!

Toista 0 päivää taas vietellään ja ei o ongelmia…ihanaa huomata miten touhukas on ja miten ihanan selvä on mieli ja pää… Ja miksi sen aina sitten unohtaa…en tiedä …siis muutama annos kerran viikossa on ihan ok, mutta yli pullollista ei tule koskaan juoda eikä koskaan ottaa tasoittavaa. Mutta nytpä mennään nollilla kuitenkin :mrgreen:

Huomenta. Aamukahvin keitossa. Kolmas nollailupäivä menossa ja kyllä selvinpäin on ihanaa, niin paljon parempaa kuin humalassa tai krapulassa.
Kunpa koukuttuisin tähän tunteeseen, enkä nousuhumalaan.