Runoja, musiikkien sanoja yms. jaettavaksi..

Avril lavigne : Nobody`s home

[i]well,I couldn’t tell you why she felt that way,
She felt it everyday.
And I couldn’t help her,
I just watched her make the same mistakes again.

What’s wrong, what’s wrong now?
Too many, too many problems.
Don’t know where she belongs, where she belongs.
She wants to go home, but nobody’s home.
It’s where she lies, broken inside.
With no place to go, no place to go to dry her eyes.
Broken inside.

Open your eyes and look outside, find the reasons why.
You’ve been rejected, and now you can’t find what you’ve left behind.
Be strong, be strong now.
Too many, too many problems.
Don’t know where she belongs, where she belongs.
She wants to go home, but nobody’s home.
It’s where she lies, broken inside.
With no place to go, no place to go to dry her eyes.
Broken inside.

Her feelings she hides.
Her dreams she can’t find.
She’s losing her mind.
She’s fallen behind.
She can’t find her place.
She’s losing her faith.
She’s fallen from grace.
She’s all over the place.
Yeah,yeah oh

She wants to go home, but nobody’s home.
It’s where she lies, broken inside.
With no place to go, no place to go to dry her eyes.
Broken inside.

She’s lost inside, lost inside…oh oh oh
She’s lost inside, lost inside…oh oh oh oh [/i]

Tässä tämä koti on mun englannin ymmärryksen mukaan sen takia tyhjä että koti on siellä mutta hän on valehdellut oman elämänsä faktat että ei ole ketään kelle puhua. Niin eksyksissä ettei enää osaa palata aiempaan elämäänsä… Tää on koskettava biisi mun mielestä ja mä itse koin olevani osittain tuo tyttö…

no

Kiitos malibu kirjoituksistasi. Nuo ensimmäiset omat tekstisi ovat paljolti samankaltaisia, kuin mitä olen saanut omalta tyttäreltä. Ja hän elää edelleen sitä maailmaa. Mietin tässä, että tyttäreni on aina ollut kova kirjoittamaan, ihan siitä asti, kun oppi kyseisen taidon. Kirjoitti tarinoita, runoja, satuja. Jatkoi kirjoittamista myös siinä vaiheessa, kun elämä hajosi päihteiden myötä.

Minulla on tallessa hänen kirjoituksiaan ja ne ovat niin täynnä elämän tuskaa, ettei voisi todeksi uskoa. Olen mietiskellyt ja tutkiskellut asioita ja tullut siihen tulokseen, että hän kantaa tässä elämässä hirveän suurta taakkaa ja tulee uupumaan sen taakan alle. Hänen elämänsä ei ole mitään nuoren naisen elämää - se on helvettiä, josta toivoisin hänen pääsevän pois.

Nämä asiat oli pakko kirjoittaa juuri nyt. Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miksi nuoren ihmisen täytyy kärsiä niin paljon? Kun mikään apu ei tavoita, omat voimat eivät muutokseen riitä? Kirjoitin aikaisin aamulla, millaiset hautajaiset ja muistotilaisuuden haluaisin hänelle järjestää. Tämä on nyt tekstiä, jonka voi ehkä ymmärtää vain samassa tilanteessa ja samanlaisen pitkän helvetin läpi käynyt vanhempi tai läheinen. Mutta tämä oli siis vain pakko nyt kirjoittaa. Julkaisit malibu tekstisi juuri oikeaan aikaan, niiden jälkeen oli helppo kirjoittaa. Mietin nimittäin tänne kirjoittamista ja sitä, miten otsikoin tekstini. Sinä olit muutama tunti ennen minua laittanut alun, johon oli helppo jatkaa. Kiitos!

Voi Petunia… :frowning: Hyvä jos teksteistä oli helppo jatkaa, mutta suuria asioita joudut käymään läpi… :frowning: Mä olin itse kirjoittanut omien hautajaisten kappaleen ja minkä runon haluan lehteen; ovat vieläkin jossain lehtiössä. Meni vain hiukan pohja koko jutulta, kun sanoin asiasta frendille joka halusi saman kappaleen. No se kappale on jo soitettu ja sitä olen itse ollut kuuntelemassa… Käyttäjä vaikka olikin, ei onneksi kuollut aineisiin; ainakaan suoraan…

Tuolla asenteella ei kyllä kauas jaksa. Itsekin kannoin koko maailman taakkaa ja en sietänyt kun en pystynyt auttamaan muita. Lopulta havahduin vasta, kun aloin pohtimaan että jos mun on tarkoitus kärsiä niin kuinka pitkä aika on kohtuullinen; 10v, 20v?? Ajattelin että ehkä se reilu 10v elämää, jossa koin kuoleman järkevämpänä vaihtoehtona oli se sopiva rangaistus; mistä lieneekään… Helpompi se olisi ollut jatkaa samaa linjaa… Päätin valita sen vaikeamman, kaikkea kuitenkin oli kokeiltava kerran elämässä. Mä toivon että sun tytöltä loppuisi oikeasti vaihtoehdot kesken ja joutuisi hetkeksi pysähtymään ja miettimään elämäänsä. Mulla se JäPän reissu oli todella hyvä, koska se ei ollut kuten muut laitokset että sai jäädä yksin huoneeseen, vaan oli pakko lähteä mukaan ja kertoa olostaan… Se kuitenkin on Suomen ainoa mt-päihde-sairaala…

Voimia sulle todella paljon! <3

PS. Saisitko mitään vastareaktiota jos antaisit kopiot mailin/postiluukun/jotain muuta tietä tyttäresi nähtäväksi? Siis että mitä mieltä sinä olet ollut hänen elämäntaipaleestaan ja mistä kaikesta muistat hänet lapsena???

PPS. Mikäli tyttäresi on kuin mä ite, niin omat voimat eivät riitä koska luottoa itseen ei ole ja ei jaksa sitä epäonnistumista; helpompaa on olla yrittämättä. Ei ansaitse parempaa, muut ihmiset ovat itseä parempia ja on kuin kohtalo elää tuota elämää… On paljon helpompi kestää itseään aineissa kuin selvänä, mutta ainoastaan selvänä on mahdollista hiljalleen oppia tuntemaan itseään… Käyttäjänä sekä ex-käyttäjänä aina ajattelee, että ei sovi muiden joukkoon… Se porukka kuitenkin hyväksyy kaikki ihmiset… jokainen on jollain tapaa rikki… :frowning: