Runoilija Taivaissa

Me Lopettajat
1

Fräulein Onniinan veljellisestä ja ystävällisestä kehoituksesta ja hyvästä ideasta aloitan uuden ketjun - johon yhtäkään rypemisaiheista negatiivista runoa ei pääse pesimään. Jos niitä on vielä tarve tänne foorumille laittaa niin ne menköön tuonne helvetin hautaan kasvamaan horsmaa. Täällä ei kasva pahan kukkia :slight_smile:

Pilvitanssija

anna leveiden kulkea leveästi
kulje itse, Keisari, ylös keveästi
älä kiukun anna syöpyä alitajuntaasi
äläkä käärmeiden tehdä pesää runovaltakuntaasi

sillä katkeruus porttona imee sut kuiviin
käärmeenä lipevästi luikertaa huiviin
tuo viettelijätär rietas, itse hankittu
ja kalliilla hinnalla - sydämelläsi on maksettu

jätä jo tuo sairas maailman kolkka
jossa tahditon on rytmi, poljento heikko
hengetön koko hullu yhteiskuntapolkka.
Tanssi itse pilvissä, sinä maailman silmissä peikko!

anna maassaan asustaa maan asukkaan
asu itsesi pilvissä - mutta varo huumaa korkeuden
sillä toukka saastaisen ja ruman ylpeyden
loisena helposti kiipeää sun puhtoiseen kukkaan

juo vettä, Keisari, juo elämän vihkivettä!
joka puhtaaksi huuhtoo sun likaisen sydämen
saaden kuningatarperhoset hurmaavien taivaiden
janoamaan sun sädehtivän kukkasi mettä

2

:smiley:

Pikkaisen vielä negatiivista sävyä…

3

No ei kai sitä Pyhimykseksi yhdessä yössä tulla!

4

Kun noin hyvin sykkii runosuoni, niin voisit julkaista omakustanteen. Kustantajista voisin mainita helsinkiläisen Kirja Kerrallaan. Voisit sitten tarjota kotipaikkakuntasi/kotimaakuntasi kirjastoille (ilmaiseksi - kunnallisilla kirjastoilla on rahapula) näitä teoksiasi. Näin saisit (ehkä) muitakin lukijoita muualtakin kuin Päihdelinkistä.

5

En saa kokoelmaa aikaiseksi koskaan niin kauan kun olen juoppuden tiellä; olen liian laiska mihkään niin vaativaan operatsiooniin. Ja kun pitäisi jaksaa hioa/korjailla liuta runoja ja valikoida päälle tuhannesta ne harvat jotka kelpuuttaisin itse niin liika vaikea ja haastava tehtävä. Oisihan se kiva jättää edes joku muukin jälki itsestään kuin pelkkä epäonnistujan nimi paperloihin ja uurna jonkun tuntemattoman puolisukulaisen ullakolle sekä keskeneräisiä runosirpaleita tänne nettiin; joka toivottavasti joskus kaatuu niin että mitään ei jää jäljelle - sellainen virtuaalinen atomipommi, muutaman sadan megatonnin kokoinen olisi kiva :confused: Kyllähän noita haveita on, mitkä kannustaa tavallaan uuteen elämään…voisi kokea kolmannen syntymänsä sitten jos pääsis päihteiden ikeestä.

Syntein taa taivaaseen

Jos on huolensakin,
on seitsemällä kuolemansynnillä puolensakin.
Sillä niillä itsensä kuoleman porteille saattaen
voi kokea uudestisyntymän ihmeen;
ja syntyneellä runoratsulla ratsastaen,
laukata eläessään jo syntein taa taivaiseen.

6

Itseään toteuttava ennustus? Kokeilepa antabusta maksimimääräisenä + AA-kokouksia päivittäin/niin usein kuin niitä on tarjolla. Kaikki pakkokeinot vain käyttöön. Kyllä se halu raitistua löytyy siinä muutaman kuukauden aikana, jonka joutuu olemaan raittiina pillerien vuoksi.

7

Koikkalan Metsissä I

karussa korvessa Koikkalan metsien
kuljen syvällä Hiljaisuudessa
läsnäolon voimaa etsien
tulia kauttani ilmennykseen kanavoiden

alempi kolminainen pimeäkasvoinen vastustaja
sinussa on minun kasvun avaimeni
Maaran jalokivien loisteen voittaja
herää minussa pudotuksen reunalla

syvälle, syvälle niin lähelle
olen kulkenut kautta Mestarin jälkien
matkaesitteet polttaneena
olen tappanut itsestäni unelmoivan haaveilijan

mielikuvituksen tällä puolen
on valostani tullut pimeys
joka ikinen päivä menneelle kuollen
synnytän salaa itsessäni vahvan lapsen

hyljänneenä vanhan sekä uuden liiton
olen yhdistynyt itsessäni Buddhan ja Kristuksen
Vanhan miehen - Ikuisen nuorukaisen
uhrialttarilla olen kääntänyt miekkani sydämeeni

Naamion herra mielii tehdä itsensä kuninkaaksi
sudet ulvovat yökulkijan kintereillä
mitä puhtaammaksi tulen sitä raskaammaksi
käy tie jonka elinehto on alati olla hereillä

tulkoon yö - pudotkoon maailmat päälleni
olkoon uneton uni uneksittu
olen valmis mihin tahansa, minne tahansa
sillä tietön tie on osaltani läpi kuljeksittu

karussa korvessa Koikkalan metsien
kolme korppia pimeällä taivaalla seuranani
kuljen lävitse jäisten helvettien tulipätsien
kaksipäinen Lucifer johtajanani

8

On enter Tampereella röttönen mutt´lihis stadin asemalla möttönen!

9

luurankolangat
päällään vuosikymmenten elintaso
suojakerros köyhyydeltä
joku niitä keinuttaa, keinuttaa vaan

kävelen Porrassalmen katua
salamurhaan itseäni väenpaljoudessa
Kuolema, tunnen sinut
näiden kiireeseen rientävien keskuudessa

rakennatte kaupungistanne mielekkäämpää
pakkaudutte jo torinkin alle kohta autoinenne
haen sydämeltä lähestymiskiellon “itselleni”
en siedä enää itseäni kaltaisenanne

viattoman oloinen, näköinen
kolmevuotias poikalapsi jauhaa purilaista
torin penkillä pakkeloidun äitinsä vieressä
näin meillä ravitsemustieteiden kulta-aikana

Jeesuksen näköinen kuusissa kymmenissä oleva
nainen taluttaa väsyneenä viheriää rollistaan
kadunkulmassa ja huokailee, hikoilee
minne se punainen rintamamiestalo ja
pieni pahainen perunamaa katosikaan

viskasin eilen viinat, unilääkkeet ja
muka-rauhoittavat lääkkeet nuotioon
jos valvottaa niin sitten valvon
jos ahdistaa niin antaa ahdistaa
jos juotattaa niin juokoon naapurin juoppo-Pentti

vein suurimman osan vaatteistani lähetystorille
poistin kolmekymmentä numeroa puhelimesta
julistin sodan tietokoneelle ja netille
lopetin jopa lempiharrastukseni
kantapäiden kovettumien leikkelyn saksilla

söin kaksi paskamakkaraa eilisiltana saaden itkuraivarit
minkä helvetin takia pitäis syödä teollisuusjätettä
osallistua nuorempien veljieni joukkomurhaan
navettahelvettiin ja teurastamokidutukseen
sitä paitsi ihminen ei edes ole lihansyöjä -

katso vaikka sen purukalustoa ja ruumista ylipäätään

juoksin illalla kuuden kilsan lenkin ja haistelin metsää
rukoilin koko matkan Sinun Tahtoasi
etsin sitä asennetta joka saa toisen tappamaan ja
toisen antamaan elämänsä totuuden puolesta

olen väsynyt “itseeni” enemmän kuin koskaan
kaipaan itseäni, sitä poikaa
kuka lapsuudessa rakasti yksinäisyyttä, luontoa
ja kuka ei välittänyt mistään helvetin turhasta

syötävän kaunis tunnetila varistaa lehtiään
unipisaroita silmieni samettiselle vuoteelle
vuorenhaltijan miekka puhkoo valoon reiän
teen mielenmyrkystä lääkkeeni

kuristan ajatuskäärmeen ja ripustan sen roikkumaan
hyvän- ja pahantiedon puun oksalle
riisun viikunapuun lehdet lanteiltani
ja häpeilemättä polvistun eteeni, Rakas

10

Hyvin sykkii runosuoni - väärä vain on lorun juoni
tiivis pitää olla tarun - sill muutoin runo saa vastaanoton karun
tässä pari riimin mallia - ilman kirjailijaliiton pallia

viina, viini olut vievät aivosolut
ne sisältävät energiaa ja aiheuttavat atrofiaa
ne tuhoavat sisuskalut ja vievät seksihalut
ne käyttäjänsä masentavat kosk elinpiiriänsä kaventavat

11

[i]kauniisti liplattavat sinihohtoiset veet
kesäauringossa viheriöi lehti rauduksen
kohta paljastavat uljaat valkokukkansa järvien isolumpeet
ja pian koittavi jo keskikesän yötön yö Juhannuksen

metsien rauhassa lintuloitten laulussa sinuun yhdyn
oi Mestarini, sinä näkymättömän valon tuoja
sinussa vaativaan itsekasvatustyöhön nyt viimein ryhdyn
kunnia sinulle - Kuninkaani! - sinä kaiken tuhoaja ja luoja

salaman nuoleman jykevän hieskoivun latvassa
tuulessa keinuu tuo komeaääninen viekas pesäloinen
käki, joka neitoa lie on luokseen kukkumassa
Äiti Luontoni, kiitos linnuista, olet suurenmoinen!

kuljen metsätietä pitkin yksin hymyillen ja sinua kiittäen
joka minussa heränneenä mua oikeaan ohjastat
oikean ja vasemman käden nyt yhteen liittäen
kuulen sun sydämessäni sanovan: Poikani, riittää kun Rakastat

keskipäivän riivaajat ovat vaiti, ne kulkevat lävitseni
eivät majapaikkaansa tänään minussa saa
kirkastettu mieli valaisee tunteessa todellisen Itseni
niin jumalaisen kaunis on piiloutunut maailmain taa

metsän syvyydessä laavun äärellä leimuaa nuotio
katselen hiljaisessa tuulessa heiluvia koivujen ritvoja
olen tyyni, olen sees, olen rauha, olen suuri intuitio
olen kahlittu mutta vapaa, sydämessäni kultaisia vitjoja

sielu täynnä punaista parannuksen tulta käyn nyt laulamaan
lauluani sinulle, Kuningas, sinä kaiken alkuvalo ja viimepimeys
sinä suuri, joka saat karuimmankin kallion päällyksen kukkimaan
ja jonka hallussa on maailman suurin nöyryys ja mahtavin ylpeys[/i]

12

PHARMAGEDDON

aamusi alkaa mielialalääkepirtelöllä
keskipäivän demonit selätät Diatzepamilla
tällä nerokkaalla hulluuden asteen yhtälöllä
luistelet kohti iltaa jonka sumennat alkoholilla

yösi turvaa markkinoiden uusin unilääkecoctail
ylistetty olkoon lääketieteellinen übermenschsiivyys
Haile Haile Pharmageddon, Haile Hail! -
pian unholaan on jäävä depressiivisyys

aamu aamulta karseampi on maailmasi
ei auta muu kuin lääkeannosten nosto
vain pillerihöyryissä siedettävä on tunnelmasi
vastapäivään pyörii itseään vääntävä ratasto

jää siivoamatta luukku, hakkaamatta halko
sinulla on siihen mielenterveyssyistä lupa
astelet taas juomahelvettiisi porttina alko
ei kasva järki eikä ymmärrys, vain himoruumis; kâma-rupa

olet uhri lääketieteen terrorismin ja propagandan
lopettaaksesi lääkekoukkusi he määräävät siihenkin lääkkeet
nyt lailla mustavalkoisen, leppoisan ja turvonneen pandan
istut lootus-asennossa sohvallasi housuissa jätteet

modernin ihmisen ”Gnothi Seauton” on tuntea tarpeensa
tarkoitus ehdollistua pakenemaan tunteitaan aineisiin
ja kai harvoilla vain jotka saavat aineilta kunnolla turpaansa
on pieni mahdollisuus nousta pohjalta laineisiin

raittiudessa on ihmisen tie, totuus ja elämä
päihteissä lopulta vain umpikuja, valhe ja kuolema
veljeni, laiseni, Pharmageddonin selättämä
elämänpuumme on vihollisen vuolema -

veljeni, laiseni holisti tai addikti joka raittiutta janoat
on tehtävänämme myöntää häviö ja nostaa kädet pystyyn
sillä vain luovutustaistelussa sinä viisautta isoat
sen sijaan että uhmakkaasti hakkaisit veret rystyyn

13

Silmä silmästä, toiseus tapa

Minä Tiedän kaikesta kaiken; olen kaikkitietävä
olen isääni ja isoisäänikin viisaampi
äitiäni rakkaudellisempi toiseudenkieltäjä
kaikessa läheisiäni kyvykkäämpi

maailma antoi Minulle vastustuksen
ripustivat Minut teilipuuhun
vapauttivat jonkun kurjan Barabbaksen
vesitilkkaa eivät suoneet Minun suureen suuhun

väittivät että olen itsekeskeinen
siitähän otin enemmän itseeni
nyt olen rapajuoppo, kiertolainen
enkä varmasti myönnä hävinneeni

hienon diagnoosin teki psykiatri
elinkautisen karenssin antoi työkän akka
asutkohan vielä Joroisissa, oi Katri
vieläkö sulla on kulahtanut kynsilakka?

olkoot, on sitä ennenkin itse pärjätty
vain katkenneiden raajojen takiahan en lääkäriin mene
alkoholi on omalla tahdollani joku päivä vielä selätetty
eihän sitä kukaan apua pyytämällä urallaan etene

olen toki, rakas Katri, vielä pisamanaamainen
punatukkainen ja yhä joskus vieläpä iloinen
eihän sua ole kukaan musta ulkomaalainen
vienyt mukaansa antaen sulle sopivaani isomman?

itsetuntoni on täydessä huipussa
olenhan koko maailman napa
olen kuin Jeesus Golgatalla tai Armstrong kuussa
sydämessäni Mossen oppi: silmä silmästä, toiseus tapa

Minua ei tarvitse kenenkään auttaa
olenhan itse pelastus
Minä itse kuljetan Kharonin lauttaa
Minä olen se kirjojenne Jumalan Poika, Kristus

kuljen perse edellä puuhun jokaisessa vaivassa
opetuslapseni Mua palvovat
soi kuin kaunohymni uppoavassa Titanic-laivassa
kun Getsemanessa rukoillessani kaikki valvovat

rakastakaa Mua, rakastakaa kaikki Mua
ottakaa vuoteenne ja Minua kohti käykää
tuijotan peilistä, oi Narkissos, sua
ja kasvatan vain sopivan penikseni jatketta, jäykkää