Runo

Suuri poissa olo

Ääretön ei ole mitään

xn+1=xn(4-xn) jäsentyneenä

pajulintuJumala nytkähtää osumasta vatsaan

poteroista nousun hetki, aika tulla tapetuksi

Hyvät ystävät; unien naisen halaus

pääskyt korkealla

Jäntevästi kohti vatsaa ja hunaja syntyy

Se pakenee.

Ei toi huonokaan ollut. Tuskin vaan, jos tollasia menet nipun tarjoomaan jonnekin, kukaan julkaisee. Helsingin yliopiston painosta saa halvalla omakustanteita.

Harmin kun en itse ymmärrä runojen päälle yhtään mitään vaikka kuinka yrittäisin… Melko sekavalta ja pomppoilevalta kuulosti tuo runo kuitenkin imo. :unamused:

Lausutaanko tämä tosi nopeasti näin, äxän plus yksi on äxän kertaa neljä miinus äx-än vai lasketaanko tuo yhtälö ja todetaan että se ei täsmää? Onko tuo X on yhtälö niin onko viittaus x pontenssiin n, netissä kun ei helposti saa selkeästi matematiikkaa kirjoitettua. Enivei X+1=X*(4-X) ei ole sama asia, vaikka kyseessä olisi potenssi, koska X:n on oltava sama arvo ja yhtälö ei pelaa…

Kielioppia ja jäsentämistä voisi harjoitella enemmän, poissaolo on yhdyssana; suuri poissaolo? Eikö poissaolo ole aikaa joten se mitataan asteikolla kuinka kauan? Eli pitkä poissaolo, loputon poissaolo??? PajulintuJumala?? Epäjumala jonka olemassaolo esiintyy pajulintuna, vai väärin jäsennetty; pajulintu, Jumala?

Nuo asiat kiinnittävät huomion, mutta kiinnittämällä huomiota kieliasuun; saat runosi selkeämmiksi… Mä en itse ole suuri runojen ystävä myöskään… Kirjoittaminen tosin on mukavaa. En kyllä kiinnitä huomiota kirjoitusvirheisiin tai pilkkuihin esimerkiksi, koska en kirjoita virallista tekstiä. :stuck_out_tongue: :smiley: :laughing: :sunglasses:

Mikset itse tullut heti kommentoimaan vaan odotit viikon about?? Mä kommentoin lähinnä kirjoitusasua, ymmärsin kyllä runon pointin… Kehoitus olikin kiinnittää huomiota kirjoitusasuun, koska tuolla alalla se on vähän enemmän kuin tärkeää!! Kuinka moni lukisi runoja tms. kaunokirjallisuutta joka on täynnä kirjoitusvirheitä???

^ Yleensä vaan tuo muodon rikkominen vaatii sitä, että tietää mitä on rikkomassa. Se, että kirjottaa runomitasta piittaamatonta jorinaa ei vielä tee teoksesta erityisen nerokasta (säkällä voi onnistuakin). Tai että töhertää paperille jotakin traditiosta piittaamatta.

Runomitat jne. eivät ole vain pikkunokkela rasite, vaan näissä “säännöissä” tiivistyy koko taiteenalan kaikki historia, traditio, kokemus, kokeilut ja kehittyminen. Ne säännöt toki saa ja pitääkin rikkoa, mutta onnistuakseen siinä niihin on syytä ensin tutustua. Ei ole kukaan seppä syntyessään eikä voi juosta oppimatta ensin kävelemään.

Tuon allekirjoitan.

^ Eivät, mutta he ovat nähneet takanaan olevan maiseman, eli sen tradition ja kokemuksen joka edeltää. Sitä voi sitten hajottaa, pelkkä piittaamattomuus tai ignoraaminen ei monesti tuota tulosta.