Rubidiumin tavallista elämää

Me Lopettajat
1

Kohtuullinen alkoholinkäyttö on minulle mahdotonta, siksi olen päättänyt lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. En voi luvata, että onnistun täydellisesti -mutta yritän parhaani, päivä kerrallaan. Tarkoitukseni on tällä kertaa pyytää apua, sillä edellinen kerta ilman sitä ei onnistunut. Olen viikonlopun aikana etsinyt netistä mahdollisuuksia ja arjen tullen tartun luuriin.

Miksi ajattelen, että kohtuullinen alkoholinkäyttö ei minulta onnistu? Alkoholinkäyttöni alkoi lisääntyä, kun olin lähemmäs kolmekymppinen -siihen asti elin suhteellisen raitista elämää ja pystyin rehellisesti esim. lasten neuvolakäynneillä sanomaan, etten sillä hetkellä käyttänyt yhtään alkoholia. Monestakin syystä, ertyisesti rentoutumiseen ja ikävien asioiden unohtamiseen aloin käyttää ensin “saunasiidereitä”, sitten viiniä. Joskus väkeviä, kun muuta ei ollut. En osannut käsitellä mieltäni painavia asioita ja itselle anteeksi antaminen on ollut minulle aina vaikeaa. Viime vuoden keväällä, näihin samoihin aikoihin yritin lopettaa -sillä huomasin alkoholin vaikuttavan elämääni yhä enemmän. Retkahdin ja alkoholinkäyttö vain lisääntyi. Pääsin töihin kahden viinipullon ja siideritölkkien jälkeen, toisena iltana painotin siidereitä (päkillinen) ja lasillisia viiniä. Juominen oli jokailtaista - alkottomia iltoja oli viime vuonna ehkä viisi. Pääsin kuitenkin aina töihin, vaikka varmasti krapulassa. Rattiin en aamuisin uskaltautunut.

Kaikkein eniten olen ollut huolissani terveydestäni -sekä mielen- että ruumiin. Olen lihonut, olen kärsinyt kivuista, olen muuttunut ulkonäöltäni -vanhentunut, kuntoni on huono, työ- ja opiskeluelämäni on kärsinyt, suhteet lapsiini ja läheisiini ovat varmasti saaneet osansa -ei sitä voi olla huomaamatta. Vaikka eniten olenkin huolissani terveydestäni, toki haluan -että ihmissuhteet pysyvät hyvänä -ei kukan halua jäädä yksin! Kohtuullinen alkoholinkäyttö ei onnistu minulta, koska vaikka olen ollut huolissani -en ole pystynyt vain muutamaan annokseen, tai pitämään raittiita päiviä, viikkoja ja kerran vuodessa tipatonta kuukautta. Välillä olen jäänyt kaipaamaan lisää alkoholia, vaikka olen ollut jo humalassa -ja esim. mies sanoo, että ei oteta enää. Tässä perustelut miksi olen täällä Plinkissä kirjoittamassa.

Ja mistä haluan kirjoittaa? Kirjoitan varmasti alkuun siitä miten minulla menee, varmaan päivittäin. Kirjoitan myös tekemistäni asioista, vaikka ne olisivat tylsiäkin -koska etsin elämääni sisältöä -jos joku tykkää jostain samasta, saa tulla kirjoittelemaan ketjuun samasta aiheesta. En tiedä mitään mistään hoidoista, alkoholismista kertovista kirjoista, riippuvuusoireiden helpottamisesta tms. Tsemppaan mielelläni kaikkia. Enkä mielelläni ala keskustelua esim. sanasta alkoholismi -kuka on, kuka ei tai mikä apu on paras apu. Meillä jokaisella lie noista mielipiteet.

Tässä ketjussa saattaa vilahtaa uskontoon liittyvää asiaa, sillä olen saanut rukouksesta voimaa. Uskonnoistakaan en tiedä mitään, joten en osaa vastata vaikeisiin pohdintoihin olevasta. Minulle voi kirjoittaa omista ajatuksistaan, siitä miten on mennyt, mitä on tullut tehtyä, kokemuksista - elämästä. Vaihdetaan ajatuksia tavallisesta elämästä! Aurinko paistaa olohuoneen ikkunaan, pieneen ikkunalautakylvökseeni (tomaatteja, chiliä, mustasilmäsusannoita ja laventelia) -elämä tuntuu tavallisen hyvältä kolmen päivän alkottomuuden jälkeen. Jätän näin entisen ketjuni, johon vuodatin synkkiäkin ajatuksia (Kohtuukäyttö ei onnistu-siksi on parasta lopettaa/ Juomisen pelottaa ja hävettää minua -miten noita-akka karkoitetaan) -alkoi tuntua tunkkaiselta ja moni käsite on vuoden aikana kirkastunut minulle. Esim. juominen ei ole minulle enää satua (piru/noita) vaan ihan totta ja vain ja ainoastaan itse olen sen mahdollistanut. Syitä on, mutta niihin olisi ollut terveellisempää apua tarjolla -käytin kaikkea tekosyynä juomiseen, koska olen riippuvainen.

Kaikille aurinkoista kevättä 2016, ja tällä palstalla kun ollaan voimia pysyä erossa päihteistä, päivä kerrallaan.

2

Hyvin kuvattu ja vieläkin parempi päätös! Valoa kohti :smiley:

3

Taas paistaa aurinko ja on kaksi astetta pakkasta. Hanki on kovaa ja kantavaa. Kävin hakemassa nuutuneiden pajunkissojen tilalle pihalta kirsikan oksia -olisihan se hienoa, jos niihin tulisi kukkia (toiveajattelua). Ei olisi tullut mieleenkään krapula-aamuna tehdä tällaista.

Mulle tulee tänään vieraita tai vieras. Olen varannut teetä, jäätelöä ja leivoksia - käynti on ihan ystäväkäynti, mutta minulla on ajatus kertoa lopettamispäätöksestä. Ehkä se on alkuun vain tokaisu ja sitten juttelemme muuta. Ei ole kyse ammattilaisesta tai on -mutta tukihenkilöstä lähinnä. Katsotaan.

Ajattelin kokeilla ikkunoiden pesemistä ensin sisältä käsin -ulkona on vielä niin kylmä, että pitää odottaa ulommaisten lasien pesemistä. Lopettaisi tuon pakastamisen, niin voisi laittaa helmihyasintteja lyhtyihin -tuli sellainenkin idea eilen. Puhdistin ja mies korjaili ulkolyhtyjä.

Ennen nukkumaan menoa sanoin miehelle, että olis niin kiva jutella. Ja hän sanoi, että niin meidän pitäis -että kunhan hän saa terassin valmiiksi -niin ota sinä teetä ja hän kahvia, jutellaan auringossa. Kaunis ajatus, että ei ottaisi kaljaa vaan kahvia. On hän ennenkin sanonut, että ihan tyhjää jutella mistään tärkeästä -jos on juonut. Ehkä siihen ei edes mene kovinkaan kauan, kun lumet ovat poissa ja terassi valmis.

Huomenna on työpäivä, loppuviikko onkin täynnä -liian täynnä. Otan auton, niin kerkeän kokouksesta toiseen. Torstaina puutarhakauppaan. Aurinkoista tiistaita ja mukavaa tekemistä, juomatta tänään.

4

Hei Rubidium!

Hyvä, että täytät vapaapäivää mielekkäällä ja myös hyödyllisellä ohjelmalla, mielekäs tekeminen ei ole koskaan pakkopullaa ja siksi mukavaa ja rentouttavaa.

Sanoit, että loppuviikko on täynnä työtä ja menemistä. Tiedosta jo nyt, että perjantaina voi työviikko väsyttää, eikä jaksaisi oikein mitään tehdä. Tee jo nyt viikon aikana suunnitelmaa, miten työviikon päätteeksi huolehdit itsestäsi ja jaksamisestas. Päätät vaikka, että käyn kaupassa, otan päiväunet, lähden lenkille, lämmitän saunan jne. Suo itsellesi oma suunnitelma kaiken rinnalle ja kerro siitä miehellesi etukäteen.

Olen täysin samaa mieltä, että kahvin ja teen lomassa juttelu on kaikkein hedelmällisintä ja parasta.

Voimia tähän päivään ja viikkoon.

5

Kiitos samoin hyvää tiistaita sinulle ja muille! raitista sellaista.
Muistan itsekin sen ihana tunteen kun kykenin ajamaan autoa ilman kauhun tunnetta että olenko vielä humalassa, onko promilleja. Nyt on vain aikaa kulunut siitä. ihanaa että muistutat minuakin siitä miltä tuntuu kun raitistuu ja kuinka kiitollinen sitä silloin olikin. Sehän tässä pitkässä raittiudessa on ongelma että pitää itsestään selvyytenä olla juomatta, unohtaa vielä sen että on alkoholisti, ja on lopun ikäänsä.
Toivottavasti tänne alkaa kirjoittamaan muutkin vasta raitistuneet, koska silloin saat sitä vertaistukea. Minullakin oli alkuaikoina naiskaveri joka myös raitistui samaan aikaan ja olimme toistemme tukena, samassa AA:ryhmässä. Hän kyllä retkahti myöhemmin eikä enää päässyt kiinni raittiuteen, mutta silti olemme edelleen ystäviä ja joskus muistelemme ystävyytemme alkuaikoja joista on jäänyt hyvät muistot.
ystävä ja rinnalla kulkija on kyllä siunaus jos sellaisen saa.
Mukavaa että miehesi myös on samoilla linjoilla kuin sinä juomisen suhteen, hienoa. Kun itse muutut voi se olla apu myös toiselle. sitä minäkin olisin toivonut ettei avioliittomme olisi tarvinnut hajota, mutta en muuta silloin keksinyt kuin erota. Ei tullut mieleenkään että pitäiis itse apua hakea itselleen, olin ihan varma että kunhan pääsen eroon tästä liitosta niin raitistun. Ei käynyt niin, juomiseni jatkui ja käytökseni meni pahemmaksi. Joten toivon kovasti onnea teille!

6

Kyläily meni ihan hyvin. Juteltiin paljon -aiheestakin. Arvelutti ensin kertoa, mutta päätin sitten -että kerron ja mitä olen meinannut. No, sen voin sanoa, että asiallinen oli vastaanotto ja nyt tuntuu konkreettisemmalta tämä päätös olla juomatta -kyllä oikea ihminen somen voittaa, vielä. Nyt voin sanoa oikeasti itselleni olevani tosissaan, kun vähän vieraammalle olen uskaltanut kertoa. Ennen nämä oli niin perheen sisäisiä juttuja.

Ei muuta, eteenpäin. Lenkki kutsuu.

7

Aika rankka päivä töissä…aamulla suutuin -henkilökunnalle, syystä ja asiallisesti. Kävin juttelemassa johdon kanssa, että suutuin. Suutuin kuitenkin selvinpäin ja aiheesta -joten se oli positiivinen suuttuminen ja ne jotka olivat kohteena, ottivat asian loppujen lopuksi hyvin, huojentuneena -olivat jo miettineet asiaa. Meidän puljussa harvoin esitetään asia kasvotusten, joten tämä oli uutta - inhoan selän takana juputtamista, mutta olen sortunut siihen, kun pitää olla niin calm ja cool. Mutta suutun toistekin, jos asiat menevät näin kivasti sen jälkeen. (Minusta tuntui, että pomo haisteli minua -että olenko ottanut…kappas, kun en ole aikaisemmin huomannut -mutta luulo ei ole tiedon väärti)

Jossain vaiheessa ajattelin, etten tykkää yhtään tästä päivästä ja joutais juoda pää täyteen -mutta iltapäivästä helpotti. Koneet lähtivät toimimaan ja olo huojentui, ehkä. Ja pääsin sieltä pois. Yhden kokouksen skippasin luvan kanssa, kun en olis sinne millään kerenny. Pukukopilla tosin ajattelin, että huomenna se vasta “kiva” päivä onkin…ja viini kävi uudestaan mielessä.

Mutta hei! En aio olla niin heikko tämän asian suhteen. En aio ottaa alkoholia tänään ja mieliteko olikin vain sekuntteja kestävä. Käytän teiltä saamia ohjeita hyvät Lumikulkuri ja Huolestunutläheinen -syön, rentoudun, toivottavasti vähän liikun ja ehkä näperrän vähän opintohommia (jos jaksan) Mutta nyt syön…Leppoisaa iltaa ja ilman alkoholia kaikille.

8

Tsemppiä edelleen sinulle! Ja päivä kerrallaan, joskus jopa hetki oli minulla se motto alussa että jaksoin olla selvinpäin, ajattelematta alkoholia tai miettimättä miltä se tuntuu.
Oikeasti muistan että se oli helppoa kun oppi sen ajatuksen ettei tarvi ELÄÄ kuin hetken kerrallaan ilman viinaa. Laitoin sen asian ikäänkuin hyllylle siksi aikaa kun elän ja touhuan. Se on siinä lähellä jos sitä haluan, niinkuin todellisuudessa onkin, mutten tehnyt siitä pakkoa enkä numeroa.
Ja mielenkiintoista onkin se että kaikki tunteet ovat ihan erilaisia kuin krapulassa tai humalassa tai yrityksessä miellyttää muita kun ei uskalla mitään sanoa, ettei kukaan sano jotain mitä en halua kuulla.
Rehellisyys oli minullakin se eka asia. En yrittänyt piilotella sitä että olen alkoholisti. Suvulle se oli “järkytys”, he eivät tykänneet ollenkaan (paitsi lapset jotka jo tiesi mikä olen) että sanoin itseäni alkoholistiksi. Muistan oikein hyvin kun sisareni ja äitini yrittivät vähätellä ja jopa kielsivät minua puhumasta että olen alkoholisti. yhä edelleen heille on vaikea pala se että ihminen myöntää olevansa alkoholisti. Ehkä heille se oli moraalitonta, syntiä ja pahuutta, jotain en tiedä miksi. Olis pitänyt vain lopettaa juominen ilman höpötystä alkoholistista ja AA:sta tai muusta terapiasta. heille kaikki mitä koin ja tunsin oli kauhistus eivätkä halunneet kuulla, joten en heille sitten ole edes yrittänyt puhua enää. Surullista on että he eivät tunne minua, luulevat ulkokuortani oikeaksi minäksi. No, onneksi yksi sisarista on sellainen joka kestää kun puhun alkoholismista.
Sitten oli myös naisystävä joka ei halunnut kuulla kun yritin kertoa raitistumisesta. Hänenkin mielestä oli hyvä etten juonut muttei halunnut kuulla miten raitistuin tms. Yhdessä hänen kans juotiin, hän on normaali juova ei koskaan alkoholistoitunut. Meidän välit meni sitten poikki kokonaan, en kait enää ollut hänelle tarpeellinen, niin sen koin, ja tajusin kuinka olin pitänyt häntä ihan sydänystävänä. Senkin iskun otin vastaan etten juonut, vaikka olishan siihen ollut silloin hyvä tilaisuus. Mutta järjellä jo ajattelin ettei minulla siellä juovana aikana tainnut olla yhtään oikeaa ystävää kaikki vain jotenkin sieti minua, tai sai minusta muuta hyötyä.
Koko elämä taisi mennä uusiksi heti raitistuttuani eikä entiseen ollut enää paluuta.
Voimia sinulle ja toivon että sinulla on live-elämässä tukihenkilöitä joille voit soittaa ja puhua silloin kun on hankala olo.

9

Rubidium kirjoitti

Samanlainen kokemus minullakin on. Kun ensimmäisen kerran sanoin vieraille ihmisille ääneen olevani alkoholisti, tapahtui ihme, samaistuin heidän joukkoonsa ja siitä lähtien olen saanut olla raittiina päivä kerrallaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

10

Kiitos Lomapuisto ja Huolestunutläheinen - on huojentavaa seurata askelianne, tajuta -että jollakulla toisella on ollut samat fiilikset. Olen ottanut tavakseni heti työpäivän jälkeen istua koneelle ja purkaa ajatuksiani. Tämä päivä meni ihan hyvin, vaikka yö oli unia täynnä. Kiire päivä, mutta niin oli muillakin -en jättäytynyt ainoaksi hosujaksi.

Mulle jopa tuli tänään olo, että elämäni muuttuu -että se on parin vuoden kuluttua varmasti jotain ihan muuta -lähinnä ammatillisesti, mutta varmaan myös henkilökohtaisestikin. Eihän perhe-elämäni ole ollut mitenkään kaaottista -paitsi omalta osaltani -mutta ehkä parin vuoden kuluttua sekin on vielä läheisempää ja rakkaampaa kuin tähän asti.

Eilen jaksoin vähän opiskella, mutta totta on -että opiskelut ovat jääneet vähemmälle raitistellessa -on pitänyt ajatella itseä. Tokialkavat olla niin loppusuoralla, että ei haittaa-jos joku tehtävä vähän myöhästyy. Olen ollut niin säntillinen viimeiset kaksi vuotta.

Tänäänkin suunnitelmissa raitis ilta -puutarhakauppaan tekisi mieli, hyvää syötävää ja raikasta alkotonta juotavaa -parit tv-sarjat ja kylvöjuttuja ja ehkä niitä kouluhommiakin. Vkl menee töissä, huominen iltavuoro. Hyvä -viikko alkaa olla takana uutta vaihetta elämässä. Vatsa välillä ärhentelee, muistuttaa- että sille pitää olla ystävällinen ja tänään pää on ollut kipeä -unet olivat viimeyönä sekavia, mutta se menee ohi.

Rauhaisaa torstai iltaa

11

Tänään menen myöhemmin töihin. Oli ajatuksena katsoa kouluhommia, mutta suoraan sanottuna laiskottaa. Koko yön taisi sataa vettä, mikä on hyvä -toivon, että lumet sulaa. Eilen laittelin siemeniä itämään, kaikenlaisia kukkia -loppuu kohta tila.

Fyysisesti olo on parempi kuin viikko sitten, myös henkisesti olen vahvemman oloinen. Omasta mielestäni -en tunne itseäni toipilaaksi, kuten viikonloppuna. Olen vain lopettanut juomisen. Vaikka jollain tavallahan sitä toipuu vielä pitkään ja opettelee uusia selviytymismalleja. Ne vähän jännittääkin, että omaksunkohan.

Syöminen on jonkin verran korvannut juomista, paino ei ainakaan ole laskenut. Kun saisin omaksuttua iltasyöpöttelyn tilalla mukavan iltalenkin tms. Siinäpä sitä haastetta.

Raikasta ja raitista perjantaita…kai se on niitä koulujuttuja vilastava…

12

Kuten otsikkosi kertoo, tavallista elämää!

Siinä on pohjimmiltaan aika paljon sanottu. Se on itselleni tärkeä asia, että saa elää tavallista elämää, voi nauttia tavallisista asioista, eikä aiheuta tai tuo itse tietoisesti negatiivisia ja tavallista elämää tuhoavia asioita elämäänsä, kuten esim. alkoholi.

Tavallinen elämä on tietysti mahdotonta määritellä absoluuttisesti kaikkia koskevaksi yhdeksi totuudeksi ja siksi jokainen SAA tykönään etsiä ja määrittää omannäköisen tavallisen elämän, josta nauttii ja jota saa elää.

Tsemppiä kouluhommiin, minunkin pitäisi viitsiä. Ainakin se on tavallista elämää, että tekee niitä kouluhommiakin raittiina, vähemmän ne silloin vastustaa :slight_smile:

13

Töitten jälkeen kaupungille etsimään kevättakkia - siihen menikin loput mehut. Olen nuorimmaisen kanssa kahden, esikoinen on hommautunut tyttöjen yökylään ja mies on “radalla”. Oli jo eilenkin ja meno jatkuu…miten voi toisen humala tuntua selvinpäin tyhmältä…

Nyt, kun olen selvinpäin itse -niin ikävästi tietysti mahdollistan toisen reippaamman ottamisen -on kuski ja helppo ryypätä, kun on selvä aikuinen talossa. En kuitenkaan vielä jaksa aloittaa aiheesta naputtamista, eikä oikein kuulu tyyliinkään. Koko ajan takaraivossa on toive, että hän huomaa mitä teen ja seuraa esimerkkiä -mutta toisaalta tiedän, että turha on luulo. En saisi ollenkaan ajatellakaan tätä asiaa vielä, sillä se kuluttaa kauhean paljon energiaa. Ensin on vetäydyttävä kuiville itse.

Voiko ihmiselle muodostua psykologinen antabus? Onko outo kysymys? No, eilen iltavuorosta tulin kotiin, jossa odotti viiniä ja olutta litkivä puoliso ja riitelevät nuoret. Hetken olin sitä mieltä, että menis nyt se lasillinen itselläkin. Sitten ajattelin, että se johtaa toiseen lasiin. Suuhun tuli tuttu viinin maku ja se ei ollut hyvä -alkusuutuntuma ehkä menettelee -mutta se jälkimaku, huh huh. Se makumuisto aiheutti lievän huonon olon ja ärtyisyyden -komensin lapset nukkumaan ja miehen ryyppäämään hiljaa, jos kerran meinaa. Ajattelin, että olipa antabusvaikutus pelkällä mielikuvalla. En siis oikeasti pidä alkoholin mausta.

Nyt ei tee yhtään alkoa mieli :slight_smile: Sauna alkaa olla valmis ja mielessä huomisen työpäivän jälkeen lähteä keväiselle lenkille. Olisi kyllä ihana vähän kohottaa kuntoa, ettei joka askeleella huokasuttas…sitäpaitsi pää kaipaa tuuletusta. Lauantai löylyjä ja raitista iltaa.

14

Uusi raitis ja hyvä aamu jälleen. Toivottavasti muillakin.
Minulla näitä on kertynyt aika paljon, mutta päivä kerrallaan sitä on pitänyt elellä. Alussa vain piti opetella etten ajattele tulevaa enkä murehdi menneitä liikaa, se lannistaa.
Yksi juttu jonka myös muistan oli se että työ muiden alkoholistien parissa pitää kaidalla tiellä. Kun auttaa toista, kannustaa eteenpäin niin silloin saa myös itsekin voimaa olla selvinpäin.
En tiedä olisinko jaksanut olla ihan yksin raittiina, kyllä tarvitsin tukea muilta. Mutta tärkein on vain olla selvinpäin, teki muut ihmiset mitä hyvänsä, tai sanoivat he mitä tahansa, itsestään vain täytyy pitää huolta. Tämä on aika itsekästä.
Sinulla kuulostaa olevan aika rankka vaihe elämässä, toivottavasti keksit keinon millä rentoudut ja saat iloa elämään selvinpäin. Minä aloin alkuaikoina harjoittelemaan juoksua, lenkkeilin paljon ja menin myös tanssikursseille ja muihin harrastuksiin missä oli ihmisiä selvinpäin.
Yhä vain tänäänkin päivä kerrallaan eteenpäin:))

15

Raittiuden aikana olen oppinut, että kun alkoholistina myönnän voimattomuuteni alkoholiin nähden, se koskee itseni lisäksi jokaista muutakin alkoholinkäyttäjää.
Voimia sulle pysyä raittiina tämäkin päivä!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

16

Hei Lomapuisto, Huolestunutläheinen ja kaikki! Se on totta, että mulla on aika rankka elämäntilanne tällä hetkellä. Työskentelen, opiskelen -loppusuoralla tosin, perheessä on kaksi murrosikäistä, fyysinen kunto ei ole edes välttävä, psyykkinen? ehkä parempaan päin ja toinen aikuinen, hmm…

Kuitenkin olen halunnut tehdä muutoksia elämässäni, parempaan! Joten uskon, että elämä vielä voittaa ja muuttuu helpommaksi -nuoretkin kasvavat koko ajan. Mieheni kanssa juttelin tänään, odottelin -että hän on myös selvinpäin ja levännyt. Aloitin näin: " Tuntuuko, että sinun pitää juoda kahden edestä -nyt kun en juo?" Myönsi, että määrä on nousussa -ja viikonlopun kolmen sortin juomiset harkitsemattomia hankintoja. Sanoin, etten juo enää -vaikka ostaisi sen seitsemän sorttia tai houkuttaisi millä. Olen tajunnut, että se on nyt lopetus tai tuho. Juttelin, että olisi suuri välittämisen ele häneltä edes vähentää alkon käyttöä. Saas nähdä.

No, ei siitä enempää. Tänään töiden jälkeen lenkkeilin, söin ja nyt pitäis venytellä. Lyösin väkeviä salmiakkeja, joten aivan absolutisti en aio olla tämmöisten suhteen -mutta ei tässä koko ilta mene turkinpippureita imiessä, jotain muutakin pitää saada aikaiseksi. Kaunista sunnuntaita ja alkoholitonta iltaa Plinkin lukijoille.

17

Uusi aamu alkaa aurinkoisena ja kutsuu ulos. Sain nukuttua tosi hyvin, monen puolittain valvotun jälkeen. Nyt sitä jaksaisi lähteä hikilenkille.

Mietin eilen tänne kirjoittamisen jälkeen, että pitkässä ihmissuhteessa on riski taantua henkisesti lapselliseksi. Oma aikuisuus unohtuu. Toki elämässä on silloin usein asioita, joille ei mahda mitään ja ihmisen persoonallakin varmasti merkitystä. Koen, että jossain vaiheessa minä taannuin -olin riippuvainen toisesta ja alkoholista, niin kovasti että olen unohtanut “aikuisen” minäni. Ehkä en koskaan edes kasvanut oikeasti aikuiseksi. Muistan, kun tulin äidiksi -ja vierastin kaikkea mitä siihen elämään kuuluu- tietty säännöllisyys, lapsen tahtiin eläminen jne. vastustin sellaista. Nyt ymmärrän, kuinka raakile olen ollut.

Kun ei ole aikuinen, ei pysty huoletimaan itsestään -terveydestään, ei tunne oikein kunnolla itseään, ei pysty monipuolisiin ihmissuhteisiin, on aika itsekeskeinen ja samalla niin vietävissä -ja minä olin. Olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu tekemisistään ja niistä läheisistä, joista ei vielä itsestään siihen ole, eli nyt puhun lapsistani. Ei ole vielä liian myöhäistä. Enkä voi jäädä murehtimaan menneitä, vaan todettava ihan oikeasti -että kaikesta huolimatta olen osittain ollut hyvä äiti lapsilleni. Ja haluan heidän pitävän minua äitinään.

Parisuhteesta en nyt kirjoita mitään, mutta jokainen tietää tai voi arvata millainen ihmissuhde syntyy kypsymättömään kanssa. Moni tällainen parisuhde päättyy varmasti eroon. On varmaan normaalia, että parisuhteessa molemmat ovat vuorotellen kehittyvän ihmisen roolissa -mutta se, että kumpikin on ihan kakara -on huono juttu. Se siitä, toisen kerran.

Nyt otan vastuun vararenkaistani ja lähden lenkille. Aurinkoista maanantaita ja raikkaan raitista sellaista.

18

Huomenta! Toivon virkistävää lenkkeilyä sinulle! Eilen oli minullakin mukava kuntoilupäivä. Omasta kunnosta ja hyvinvoinnista pitää pitää huolta vaikka oliskin ollut raittina jo kauan. ja se antaa mukavamman olon itselle kun pitää itsestään huolta, eihän sitä muutoin jaksa pitää huolta muistakaan. ja ennekaikkea lapset näkee sen että voi muuttua parempaan suuntaan. Toivon kovasti että miehesikin tajuaa lopettaa tai ainakin vähentää kovasti alkon käyttöä.
Lasten kanssa onkin aika metkaa, ne jos mitkä osaavat hiertää sitten veistä haavassa, lapsia kun ovat ja itsekkäitä, mutten ole enää raittiina juurikaan uskaltanut antaa periksi vaan olen pitänyt oman pääni ja kestänyt sieltäpäin tulevan “vihan ja kapinan”. Voi joskus tulla aika rankkaakin tekstiä kun eivät saa periksi. Äitinä oleminen ei ole helppoa, ei sellaisillkaan jotka eivät ole alkoholisteja.
Mutta kerronpa mitä keinoja minulle sanottiin alussa: Pidä aina suklaata tai muuta makeaa mistä pidät mukana, samoin vettä. Vältä olemasta nälkäinen, janoinen tai yksinäinen.
Siinä oli semmoisia pikakeinoja ettei juomahalu iske. Sekä tietenkin rukous silloin kun tulee halu juoda, tai muu hokema, mantra mitä mielessä hokee että saa voimaa kestää. koska juomahalu menee kyllä ohi, se menee ohi, se meni minullakin ja monella muulla.
Niin ja nauti raittiista elämästä mahdollisimman paljon, tee kaikkea sitä mitä et voinut tehdä kun olit juonut.
Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin!

19

Tsemppiä toivotan minäkin, vaikka olen vasta aloittamassa omaa taivaltani ilman viinaa.
Se on vain niin, että kaikki tai ei mitään.

20

‘Huokaus sentään’. Työpäivä takana.

Eilen oli tosi lähellä, etten ottanut lasillista viiniä. Koetin koko päivän ajatella ruokavaliotani, kävin lenkillä ja illalla mieli olikin sitten sen mukainen. Masensi. Ja masentaa edelleen, mutta alkoholin käytön lopettaminen ja laihdutuskuurin aloittaminen eivät sovi yhteen -ainakaan, jos on taipumusta riippuvaisuuteen.

Ok. Olen lihava ja harmittaa, kun vaatteet kinnaavat -mutta ei auta kuin ostaa uusia, isompia. Nyt ei laihduteta. Paino tippuu, jos on tippuakseen -en aio vaarantaa yhtään raitista päivää. Kunhan olen oikeasti päässyt tukevalle perustalle, voin harkita laihduttamista. Muuten, laihdutusohjelmissa otetaan aikamoinen riski, kun moni alkon suurkuluttaja pistetään armottomalle laihdutuskuurille. Mikähän kulutus on tehodieetin päättyessä, vai testataanko osallistujien alkoholismi ja allekirjoitutetaan sopimukset, ettei ohjelman jälkeinen katkaisuhoito kuulu sitten ohjelmantekijöiden vastuulle? En tiedä, muuta kuin että mulle ei tämä yhtälö toimi.

Onneksi tuli ostettua suht reilu kevättakki…:frowning: meen syömään…sitä en voi kokonaan lopettaa…:frowning: