“Romantisoitteko” joskus teidän juomista? Mulle käy tosi usein et ajattelen olevani niinku joku bukowski tms. ja voin juoda ja olla sekasin millon vaan ja se on ok. Sillon en välitä mistään. Meen kauppaan kolmelta päivällä aivan sooseissa jo siihen aikaan ja vaan nauran. Koska voin. Koska oon semmosessa tilassa että kaikki on salittua ja mitä väliä. Silmät harittaa kassalla ja rahojen kaivaminen on aivan toivotonta mutta onnistuimpa kumminkin. Sitten laulaen kotiin juomaan lisää. Tulee törkeitä kohtauksia missä kirjottelee runoja ja tekee jotain muuta “tosi hienoa” ja on ihan täpinöissään. Se voi jatkua monta päivää mutta sen jälkeen taas koko kroppa on ihan kapinassa ja tietää et överiks meni. Sillon vannoo et ei koskaan enää mutta sitten se olo menee ohi ja taas on hauska olla “taiteilija”.
Kyllä romantisoin. Onhan se nyt rokkenrollia hei! Sex 'n booze 'n rock’n roll. Kirjoittelen tästä pitempää pohdintaa omaan ketjuuni kun ehdin…
Romanttisuudesta en tiedä, mutta monta erittäin hyvää ajatusta on saatettu ihmisten ilmoille alkoholin avulla. Toisaalta loppupelissä erittäin monta hyvää ajattelijaa on saatettu tuonpuoleiseen ennenaikojaan samaisen alkoholin avulla… Monta timanttista ajatusta on jäänyt tässä maailmassa kuulematta koska juoma vei miehen… 
Kyllä romantisoin vaikka siinä ei mitään järkeä olekkaan koska etanoli jos mikä on sitä mitä se on.
Mielestäni esim. laadukkaalla oluella voi juhlistaa joitain asioita kun sen aika on ja sitten taas esim. aidot helvetin kalliit shampanjat ovat sellaisiin tilanteisiin jossa on oikeasti jotakin erityistä juhlittavaa mutta kummassakaan tilanteessa ei tietystikkään ole tarkoituksena humaltua vaan tarkoitusperät ovat aivan erilaiset. Viineistä en tajua mitään vaan tykkään vaan silloin tällöin punertavista rypäleistä sellaisenaan. Tislattuja juttuja ei tarvi kukaan vaikka juuri niistä itselläni onkin merkittävimmät kokemukset 
Millaisia kokemuksia, jos saanen udella? 
Joo, kuvan nähtyäni meinasin paskoa housuihin, joten ei ole ihme ettei ole kaipuuta entiseen… 
^itselläni ne komeimmat klassisen musiikin yöt eli liskojen yöt on juuri tuolla saatu aikaan, ei ole voinut muuta kuin nauttia kun pianot, viulut ja huilut on soineet päässä 
Taisi keskitalvella linnutkin laulaa vaikka niitä ei siihen aikaan vuodesta pitäisi olla siellä… 
Minähän en tunnetusti ole koskaan ryyppäämisilläni rehvastellut.
Nytkin valuu kitusista alas kylmää lapparia ja olo on mitä mainioin. 
Paasaan taas samaa mantraa, mutta kännissä on kivaa, ja se kuka toista väittää on ainoastaan harjoituksen puutteessa. 
Ei muuten yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Minä väitän juoneeni elämässäni enemmän etanolia kuin sinä koskaan ja kännissä ei todellakaan ole kivaa vaan ihan toisten psykoaktiivien parissa.
Se on ilmeisesti Korkkiksellakin muutoksenajat tai ainakin matranvaihto edessä :mrgreen:
Eipä enää viime vuosina ole tullut romtantisoitua juomista, mutta joskus aiemmin kyllä ja paljon. Onhan tehty esimerkiksi miljoona upeaa pop- ja rock-biisiä, joissa mainitaan alkoholi tai sen nauttiminen eri näkökulmista.
Alkoholinkäyttöä romantisoiva taide voi ihan yhtä lailla kertoa viinan kiroista ja haitoista, kuin iloiselta ja onnelliselta kuulostavasta käytöstäkin.
“…Tammikuu, pitkä ja tipaton
tammikuu, synkkä ja hipaton…”
Noin hönkäilee viaton Jenni Vartiaisemmekin eräässä laulussaan. Toisessa hän puolestaan ilmoittaa: "ehkä luen raamatun ja raitistun, jos saan aikaa se varmasti onnistuu…/ Mutt ei tänä yönä…"
Ja jos siirrytään ryyppäämisen todellisten professionaalien pariin meluisamman rokin saralle, alkoholi-hype hyökyy päälle useimmilta bändeiltä ja artisteilta ajoittain.
Mutta onko kukaan muusikko kirjoittanut biisejä, joissa romantisoidaan raitistumista? Ehkä ruotsalainen Ulf Lundell? Niin ja onhan Suomessa ainakin Pelle Miljoona Unabomber tehnyt biisin “Jeppe lopetti juomisen”. youtube.com/watch?v=62Htb1z3DZo
Toisenlaiset kertomukset poppareilta ovat kuitenkin paljon yleisempiä.
“Monta kivaa kesäkaverii, koluttu miljoona terassii,
ja kokeiltu hupina montako fisua kannattaa kumota
yhdessä illassa…” (PMMP)
youtube.com/watch?v=FoEFs7VjikE
Kun päästään kolikon toiselle puolelle, voidaan kysyä: oletko juonut viimein, jokaisen haavan täyteen?
Minä en romantisoi juomista mutta juominen romantisoi minua. Musta tulee helposti tosi romanttinen pienessä humalassa. Runosuoni kukkii.
Mulla oli ex joka luuli asiainlaidan muuttuvan olennaisesti sen mukaan mitä nimitystä alkoholijuomasta käytetään. Jos juo “kaljaa” on alkoholisti, mutta kun juo “olutta” on kultturelli. 
Eräänlaista romantisointia sekin kai.