Röhköpotun juomattomuuspäiväkirja

Heippa!

Ajattelin aloittaa ihan oman aiheen päiväkirjan pitämiseksi, ensimmäinen aiheeni siis oli “Mitä pitäisi tehdä?” jossa selviää siis juomistaustani… Voin laittaa sen vielä tähän, ettei tarvitse mennä etsiskelemään. :

“Päätin rekisteröityä tänne, koska en tiedä mitä tekisin juomiseni kanssa. Olen 20 vuotias nuori nainen ja koen juovani liikaa ja se haittaa todella paljon elämääni. Ennen join hauskanpidon merkeissä, nyt se usein tuntuu pakonomaiselta sekä juon huonoon olooni.
Join jo todella nuorena, kun olin murrosiässä, mutta hieman sen jälkeen aloin urheilemaan paljon, enkä käyttänyt alkoholia juurikaan. Sairastuin noin kolme vuotta sitten ensin paniikkihäiriöön ja tämän jälkeen olen kärsinyt masennuksesta ja ajoittaisesta ahdistuksesta enemmän tai vähemmän. Olen tällähetkellä sairaslomalla ja käyn jokapäivä, paitsi krapulapäivinä kuntoutusryhmässä, jossa siis ihmsillä on ollut tai on jonkunlaisia mielenterveysongelmia.
Minun tekee nykyään melkein joka päivä mennä kantapaikkaani ottamaan kännit ja hirveä määrä rahaa on uponnut alkoholiin. Esim viikkoni menee näin yleisesti : Pe kamala känni, la ehkä tasoittavia ja sitten viikolla n. 2 päivää otan illalla kovan humalan. Ennen mieleen ei tullutkaan ottaa seuraavana päivänä “korjaavia” mutta nyt usein perjantain jälkeen otan myös lauantaina. Minulle tulee kamala krapula, yleensä aina tarvitsen krapulassa rauhoittavia, koska ahdistukseni on niin valtava. En tiedä, pitäisikö minun lopettaa kokonaan? Olen sata kertaa päättänyt, että en juo esim. kuukauteen, mutta siitä ei koskaan tule mitään. En tiedä enää mitä tekisin itseni kanssa. Minulla on masennuslääkitys, mutta enemmmän “lääkitsen” itseäni alkoholilla. Nykyään kovassa humalassa on tullut itsetuhoisia ajatuksia, joka on todella huolestuttavaa…
Viime viikolla join tiistaina, torstaina ja perjantaina. Muut päivät olin enemmän tai vähemmän krapulassa…
Haluaisin lopettaa alkoholin käytön, mutta aina löydän itseni istumasta kantapubissani! Mitä pitäisi tehdä”

Lopettamisesta ei ole tullut mitään. Olen juonut samalla tahdilla eli pe,joskus la tasoittavia,+ viikolla parina päivänä. Määrät todella suuria. Esimerkiksi viime perjantaina join n. 19 alkoholiannosta klo 17-06. Lauantaina 2 vahvaa siideriä ja viinipullon ja taas maanantaina hirvän kännin kantapubissani.

Viimeksi siis join maanantaina ja hirveä mieliteko on ollut jokapäivä. Sain antabus reseptin lääkäriltäni ja se olisi tarkoitus aloittaa, maksa-arvot ok.
Pelottaa se antabuskin ja sen sivuoireet…? ja se, ettei yksinkertaisesti sitten voi juoda… Vituttaa sekin suunnattomasti ettei osaa juoda. Nytkin tekisi mieli vain käydä hakemassa pari viinipulloa… Hohhoijaa.

Kaikki neuvot ja muut sydämmellisesti tervetulleita :slight_smile:

Viikonloppu vietetty ilman alkoholia, antabukset haen tänään tai huomenna. Hirveä kytö olisi alkoholia juomaan ja viikonloppuna oli todella outo olo, epätodellinen ja ahdisti… Otin puolikkaan rauhoittavan ja olo vähän helpottui,hetkeksi. Myös hikoilin välillä vaikka vain makasin ja välillä pyörrytti… voiko olla vieroitus oireita alkoholista vaikka ei olekkaan jokapäivä juonut vaikka paljon on muuten juonutkin? Olin myös todella äkäinen silloin, kun en ollut ahdistuksesta aivan mykkänä… :confused:

Kyllähän nuo tilat vieroitusoireilta kuulostavat.
Kerroit, että olet myös masennuslääkityksellä. Täällä on usein keskusteltu siitä, ettei lääkitys toimi jos samaan aikaan käyttää alkoholia - ne ikäänkuin ‘kumoavat’ toisensa. Jos juominen ei anna sinulle enää mitään, vaan päinvastoin on pakonomaista ja aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia, on juomisen katkaisu todella tärkeää. Oletko ajatellut hoitoon hakeutumista? Vai ajatteletko että Antabuksen avulla saavutettu muutaman kuukauden raittius motivoisi sinua jo riittävästi? Muutama viikkokin voi jo riittää siihen, että huomaa elämän ilman alkoholia olevan itse asiassa paljon tyydyttävämpää :slight_smile:

Kai ne sitten vieroitusoireita olivat, pelkäsin jo, että aikaisemmat kamalat ahdistukseni ovat palaamassa, kun oli niin outo ja epämukava olotila…

Olen huomannut itsekkin, että masennuslääkitys ei ole auttanut juurikaan yhtään, kun samanaikaisesti on ryypännyt paljon. Eli yhtätyhjänkanssa ollut… Jospa se nyt alkaisi auttamaan, toivon sitä :slight_smile:
Käyn kuntouttavassa toiminnassa jokapäivä (masennukseni ja ahdistukseni takia) ja siellä aloitan nyt viikottaiset keskustelut alkoholiin ja siitä eroon pääsemiseen liittyen, erikseen käyn kerran viikossa myös psykologilla. Eli sieltä saan tukea myös tähän ongelmaan, psykiatrini juuri antabukset minulle määräsikin, reseptin kirjoitti siis.
En siis koe tarvitsevani esim. AA-ryhmää. Vai olisikohan sekin tarpeen, en tiedä… :confused:

Tälläkin hetkellä tekisi hirveästi mieli päästä mukavaan olotilaan alkoholin avulla… Ihmeellinen pakonomainen mielihalu. Uuvuttavaa.

Mutta toihan oli oikein hyvä suoritus että pystyit olemaan viikonlopun juomatta kun olotila oli kuitenkin noin epämukava. Tarvittaessa löytyy siis itsekuria ja selkärankaa.

Pisti silmään että olet noin nuori. Aika paljon sinullekin jo siunaantunut kaikennäköisiä diagnooseja sun muuta iästä huolimatta… :unamused: Tuli vain mieleen että ei kannata kuitenkaan ihan suinpäin mennä kaikkiin ilmiöihin mukaan mitä tässä yhteiskunnassa on kulloinkin pinnalla. Tätä nykyä suomessa jyrää psykiatrinen stigmatisointikoneisto todella voimakkaasti, ja sen avulla invalidisoidaan ihan terveitäkin ihmisiä. Ihminen on helppo saada tuntemaan itsensä todella sairaaksi ihan vain sillä että käy säännöllisesti esimerkiksi sellaisilla otsikoilla varustetuissa paikoissa kuin “kuntoutus”- sitä ja tätä yms. Lisäksi tiettyjä muotidiagnooseja isketään ihmisiin ihan liukuhihnalta. Kun niitä sitten vielä lääkitään pillereillä joita saa respalla jossa lukee “sairauden hoito”, on hyvin helppo vakuuttua itsekin siitä että on todella oikeasti sairas. Etenkin jos voi oikeasti pahoin. Pahoinvointi ei sinänsä vielä tarkoita että ihminen on sairas. Useimmiten psyykkinen pahoinvointi on ympäristön aikaansaamaa ja ympäristön realiteetteja muuttamalla lähtisi pois. Sen sijaan että katse kohdistetaan tässä yhteiskunnassa itse yhteiskunnallisiin asioihin ja yksilön ympäristöön, kaikesta pahoinvoinnista halutaan tehdä ihmisessä itsessään olevaa patologiaa.

Koska se on helppoa. Ja uskaltaisin väittää että yksilöiden sairastuttaminen palvelee myös tiettyjä poliittisia päämääriä.

Jos jo ihan nuorena lähtee kelkka valuun tuonne diagnoosi- ihmemaahan, siitä sairaana olemisesta tulee helposti identiteetti koko loppuelämäksi. Ja sitä kautta on myös helppo valua kohti…hmmmm no siis laillisesti ylläpidettyä päihdeongelmaa. Lailliset päihteet, eli reseptilääkkeet puolestaan sitten taas aiheuttaa itsessään erilaisia oireita jotka tulkitaan taas patologisesti “sairauksien” oireiksi. Siitä se pyörä sitten lähtee pyörimään. Tuo sairausdiagnoosimaailma on itse itseään ruokkiva maailma jonne upottua sieltä on äärimmäisen vaikea kammeta takaisin ylös “normaalien” kirjoihin.

Minua aina kammoksuttaa kun luen näit teinien ja parikymppisten juttuja joista näkyy suomalaissessa yhteiskunnassa oleva patologinen elämänasenne. Se tarttuu, ja lopulta yksilöt ovat niitä jotka maksaa koko elämällään. Nuoria ihmisiä tehtaillaan sairaiksi, pois elämästä, olemaan olemassa tässä maailmassa sairauksien kautta… :confused: Siksi mä tämän kommentin tähän nyt laitoin. Tarkoitus oli vain muistuttaa että on olemassa monenlaisia lähestymistapoja ihmisen vakaviinkin ongelmiin, ja pahoinvointeihin. Kaikki viat ja ongelmat eivät ole aina yksilöissä, vaikka usein ne tulevat näkyviksi yksilöissä.

Ja parastahan on että aika monet mielenliikahdukset johtuvat esimerkiksi liiallisesta alkoholinkäytöstä. :slight_smile: Joten siihen voi ainakin itse vaikuttaa. Tervetuloa jokatapauksessa vähentelemään. Meitä alkoholilla itseään lääkitseviä on täällä jokunen. Minä itse mukaanluettuna.

No itselläni ei ole kyllä diagnooseja paukuteltu liukuhihnalta, enkä “ole” masentunut siksi,että se olisi (onko?) joku muoti-ilmiö??? Tuli todella outo ja huono mieli kirjoituksestasi.
Minulla alkoivat kaikki mielenterveys ongelmat kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen kolme vuotta sitten. Sen jälkeen se muuttuikin ahdistukseksi, joka oli niin voimakasta, että ravasin terveys-asemilla, yksityisillä yms koska olin ensin varma kuolevani ja hetken päästä sekoavani. Enkä todellakaan ruennut heti syömään lääkkeitä, eikä diagnooseja alkanut tippumaan. Onnekseni mieliala lääkitys auttoi ja pystyin tekemään muutakin kuin itkemään ja tärisemään, niinä aikoina en uskaltanut juoda edes kahvia.
Tällähetkellä olen ollut masentunut ja ajoittain ahdistunut ja olen ONNEKSENI päässyt kuntoutukseen, koska en ole pystynyt opiskelemaan enkä koulua käymään, vaikka olen yrittänyt.
En myöskään koe olevani “teini”, joka minä ilmeisesti sinun mielestäsi olen. Kuntoutus myöskin kuntouttaa minua siihen, että pystyisin elämään TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA normaalisti, että kykenisin opiskelemaan ja olemaan työelämässä. En siis koe että minua on “tehtailtu” sairaaksi…

Myöskin todella toivon, että toivun masennuksesta,ahdistuksesta ja orastavasta alkoholi-ongelmasta, en suinkaan ajattele olevani koko elämäni ajaksi “diagnosoitu” masennuksesta kärsiväksi henkilöksi. Pelkään kyllä sitä, että koko elämäni olisi tälläistä. Jos se sitä tulee olemaan, taidankin tuhota elämäni ryyppäämällä, koska se on ainakin mukavaa! Pitäisi vain pysyä koko ajan kännissä.

Noh, eipä ainakaan oloa auttanut sinun kommenttisi. Kaikesta eniten silmään pistin tuo kommenttisi “ei kannata mennä suinpäin mukaan pinnassa oleviin ilmiöihin mukaan”. ?
Anteeksi vain, mutta antaisin melkein mitä vain, jos voisin olla täysin “normaali” ihminen, eli elää ilman ajoittaista masennusta ja ahdistusta ja paniikkeja ja niitä olotiloja en toivo kenellekkään tässä maailmassa! Jos masennus on muotia nykyään niin johan on hulluksi mennyt. :open_mouth:

^

Äh. Jos nyt hengähdät ennenkuin menet tuomitsemaan, ja luet vähän tarkemmin ja ajatuksella huomaat ettei tarkoitukseni ole paha, eikä kritiikki kohdistunut sinuun vaan yhteiskunnallisiin ilmiöihin. En siis millään tavalla epäillyt pahoinvointisi todenperäisyyttä tms. Teini= sanoit saaneesi diagnoosin 17- vuotiaana. Se on aika lähellä vielä teiniä. Ja tuossakin kohtaa puhuin yleisellä tasolla teinien ja parikymppisten - eli yleisesti ottaen nuorten - kirjoituksista.

Voin tietysti poistaa kys viestin jos se häiritsee. :angry:

Ei tarvitse poistaa, ärsyynnyin vain aika paljon, kuten varmaan huomasit… :unamused:
Pakko vaan sanoa, että en saanut 17 vuotiaana minkäänlaista diagnoosia. Vasta vuosi sitten sain ensimmäisen diagnoosini ja itse henk.koht en usko diagnooseihin.

Miksi muuten tulit sitten kommentoimaan tästä yhteiskunnallisesta ilmiöstä minun ketjuuni, jos se ei koske minua yksilönä mielestäsi millään tavalla?

20v. - 3v. = 17v. :unamused:

Huomasin. Enkä ymmärrä lainkaan syytä. :slight_smile:

:slight_smile:

En saanut 17-vuotiaana mitään diagnoosia, eiköhän se paniikkihäiriötä ollut, tai todella voimakasta ahdistusta, ehkä se oli sitten oma “diagnoosini”.

Ehkä sitten suutahdin ja ymmärsin asiasi väärin, luulin, että kohdistit sen minuun jonkinlaisena arvosteluna. :unamused: Peace, jos näin ei ollut :wink:

Kaikesta päätellen noin. Ehkäpä voisit lukaista tekstin uudelleen vähän pienemmällä ennakkoluulolla, ajatuksella, niin huomaat mitä yritän sanoa. Eniwei, se siit. Ja toistamiseen vain tervetuloa vähentäjiin. Se oli niinko se pääasia muun ohessa tietenkin. :slight_smile:

Ja hyvää yötä.

Kiitos Fernetti :slight_smile:

Tänään on ollut hyvä päivä kaikinpuolin, ei ole tehnyt mieli juoda ja muutenkin hyvä olo! JES! Silti suunnittelen koko ajan milloin joisin, vaikka en halua enkä meinaa(kai?) toteuttaa sitä…
Antabuksia en vielä hakenut, mutta meinasin ne hakea ja rueta syömään niitä, jos tunnen, etten pysty muuten hillitsemään itseäni… Pelkään jotenkin niiden sivuoireita.

Harvalla ne kuitenkaan ovat lähellekään yhtä pahoja kuin alkoholin sivuoireet :slight_smile:

Cricket, totta !!

Nimittäin eilen uskoin pystyväni ottamaan yhden siiderin. En ottanut yhtä siideriä. vaan ainakin(muistaakseni) yksitoista. Ystäväni pyysi minua lähtemään kanssaan kaljalle kantapubiimme, ajattelin ensin juovani kahvin… No, aloin miettimään, että pystyn minä yhden siiderin juomaan, enhän minä mikään alkoholisti (?) ole… Ja v*tut! Join kaksi, jonka jälkeen kaikki lähti ihan käsistä… Humalankin aikana koin syyllisyyttä ja pettymystä itsenäni kohtaan. Tänään olen vain nukkunut. Tapauksessani mielestäni paras ratkaisu on käydä huomenna hakemassa antabukset ja sen muuten minä meinaan tehdä.

Luuseri olo… :cry:

Luen Lilli-Loiri Sepän kirjoittamaa Selviämistarinoita kirjaa ja huomenna aloitan antabuksen. Krapula… Morkkis.

Tänään kävin hakemassa antabukset, mutta yritän nyt selvitä ilman niitä. Tänään ei ole edes tehnyt mieli juoda! :slight_smile: Kävin ystävän kanssa kahvittelemassa, ostoksilla ja ostin hyvää ruokaa. Ihanaa käyttää rahaa muuhunkin, kuin kaataa kurkusta alas. Jotenkin epäilyttää tuo antabus. Nuo poretabletit haisevatkin kamalalle. Miltähän lie sitten maistuu? Sekä käytän paljon hajuvesiä, hiuslakkaa yms, eikä niitäkään kannattaisi käyttää kuurilla ollessaan… mitähän voi käydä jos käyttää? Plääh :blush:

viikonloppu meni kännissä. Pe kamala känni, en muista loppuyöstä mitään, enkä miten olen päässyt kotiin. Poltin myös hiukan pilveä. Lauantaina jatkettiin juomista kun herättiin ja juotiin siihen asti kun jaksoi, eli iltaan. Huomenna aloitan antabuksen, tänään en uskalla ottaa sitä, jos on alkoholia vielä elimistössä…
Mutta ilman sitä en ilmeisestikkään pysty olemaan juomatta.

Tänään olen siivoillut kämppääni viikonlopun kännäämisen jälkiltä, palauttanut pullot ja kaupassa käynyt. Todella vihainen olotila kokopäivän yleisesti. Olen miettinyt elämääni eteenpäin ja mitä siitä tulee. Voinko seurustella esim. ihmisen kanssa, joka käyttää runsaasti alkoholia? Tai edes normaalin rajoissa? Itse en halua käyttää, koska se tuhoaa elämääni… Silti ajatus siitä, että en koskaan voisi juoda on aika karu ja se pistää vituttamaan. Tämä nykyinen meininkikään ei voi jatkua… Paljon ajatuksia on päässä.
Yritän ottaa päivän kerrallaan.

Kämppä siivottu perusteellisesti ja ei tee kyllä alkoholia yhtään mieli… :smiley: Jos jaksaisi vielä salilla lähteä käymään niin olisin jopa ylpeä itsestäni!

^
Mulla lähtee kans noi uudet elämät aina tosta siivous- tiskaus- ja pyykkäys- kolmiyhteys- operaatiosta liikkeelle. Mul on onneks kotona “kuntosali” vähän pienemmässä koossa, joten ei tarvi ees lähtee mihkään. Paitsi pururatalenkille tietysti. Mutta noi itsestähuolehtimiskohtaukset on kyllä osa tätä kuviota. :wink: Kun on siivonnut kämpän, täytyy jatkaa projektia “siivoamalla” keho ääriterveellisellä ‘kilo vihanneksia ja viisi litraa vettä päivässä’- periaateella. :mrgreen: Kunnes on taas aika juoda jotain muuta ku vettä… :confused: