Meijän tapauksessa se on aina paras päätös olla pelaamatta oli tilanne mikä hyvänsä 
. Joten parempaa päätöstä ei pelaaja sinullakaan ole tulevaisuuden kannalta! Eihän sitä mieleen tule ne kerran, kun ne vimosetkin rahan mennyt näiden nousujen toivossa, mutta sitten kun joskus mäihä käynyt niin kyllä se jää mieleen…mutta nämä on näitä… Pääasia tiedostaa, että pelit eivät ole se tie onneen meillä ikinä.Persiilleen kaikki lähtee vaan menemään jos alkaa taas nettihyrriä pyörittelemään. Itselläkin tuo 2,5vko takana pelaamattomuutta, mikä taitaa jonkin sortin ennätys olla kun ajattelee viimevuosia. Itsekin tuli noita tilejä suljettua, mutta kyllä niitä taisi jotain mitä juurikaan tullut koskaan käytettyä, niin ne taisi jäädä, mikä itseäni häiritse, paskoja sivuja muutenkin. En myöskään sitä k9 ladannut, sitä kerran kokeilin eikä se juurikaan auttanut silloin, kun ollut päätös pitävä. Ajattelen niin, että päätöksistä kiinni ja pelata pysty aina vaikka laittaisi kaikki säppiin ja asentaisi k9. Se ei pelaamasta estä. Alkuun lopettamispäätöksen jälkeen saattaa helpottaa tuskia, mutta muuten ei se mikään takuuvarma ole. Tekee vaan peleistä kielletyn hedelmän, ja kaikkihan tietää miten sille omenallekkin kävi vuonna matti ja maija. 
Oikeastaan alkuvaiheessa pidän tärkeänä sitä että tekee pelaamisen mahdollisimman vaikeaksi. “Pääasia tiedostaa, että pelit eivät ole se tie onneen meillä ikinä” Juuri näin.
Hyvä meininki sinulla, jatka samaan malliin! 
Juuri näin. Pelaaminen voi hetkeksi auttaa rahatilanteessa ja muutenkin. Sehän siinä on suuri syy minkä takia koukuttaakiin. Pitkällä tähtäimellä ei ole mitään muuta järkevää vaihtoehtoa kuin täysi pelaamattomuus.
Joo, kyllä se täysi pelaamattomuus on ainoa vaihtoehto. Vaikka pystyn pelaa veikkauksen pelejä ihan vaan parilla eurolla viikossa, niin uskon et sekin vaan ruokkii pelihimoa ja päädyn nettikasinoille. Mulla oli viimeeksi mahdollisuus lopettaa voitolla ja maksaa pelivelat kokonaan pois. Kun on peliaddikti, niin sitä ei vain pysty lopettamaan voitolla. Kyllähän tässä on päiviä kun ärsyttää niin vietävästi, mutta piru vie en luovuta.
Mukavaa kuulla pelaaja214, kuinka sinullakin ajatusmaailma ja päätös tämän ongelman kanssa kohdillaan! Nälkäinen haamu se tietää mitä sanoa. Aina kun kirjoitat tulee positiivinen fiilis, kun joku antaa hyvää palautetta. En ole tässä muutamaan päivään kirjoitellut, mutta kyllä päivittäin lueskelen muita keskusteluita, toimii hyvänä vertaistukena. Alotetaan nyt siitä, että se olis nyt reilu 3viikkoa pelittömyyttä takana, joka varmasti ennätys itselleni. Päivät ovat menneet yllättävän mukavasti, tosin on joka päivä jotain ollut niin aikakin mennyt mukavasti. Isoin juttu, minkä huomasin on, etten jotenkin tunne mitään ilon ja onnellisuuden tunteita samalla tavalla. Luulen, että aivot tällä hetkellä jossain ihme tilassa, tähän kun laittaisi slotin pyörimään niin varmaan jonkin sortin henkinen orgasmi lävähtäs. Luulen, että tässä päivä kerrallaan niin alkaa aivojen mielihyväkeskuksetkin jossain kohtaa toimimaan normaalisti. En tiedä onko muilla jotka pelit lopettaneet tällaista havaintoa alkuun tullut. Itselläni kun on hyvin nuoresta pojasta asti aivot ohjelmoitu ja opetettu päin prinkkalaa. Asiasta kukkaruukkuun, ylihuomenna olisi vaihteeksi a-klinikalla keskustelu. Mukava päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa asiasta, jos vaikka uusia ahaa elämyksiä tulisi samalla. Tällä hetkellä pelittömyys tuntuu hyvältä ja usko on kova, että hommat hoituu! Tililläkin on jotain roposia pysynyt eikä ne ole eksyneet raha automaattiyhdistyksen hellään huomaan. Siis so far so good, mennään hetki kerrallaan ja tehdään oikeita valintoja yksi kerrallaan!
Mukavasti ollut toimintaa viimepäivinä päihdelinkin sivuilla. Itsekkin vähän kertoa viimepäivien kulusta. Keskiviikkona kävin a-klinikalla taas keskustelemassa. Pikkuhiljaa alettiin vähän päästä deepinpiin asioihin eli mahdollisiin syihin miksi pelaan ja niitä korjaamalla varmasti tulos parempi. Ottihan se koville huomata mitä oma tunne-elämä ollut ja mitä heikkouksia itselläni on, jotka ajavat pelien syliin. Lopulta asioista keskustellessa meinas kyynel poskelle vierähtää, mutta hyvähän se on tunteensa näyttää ja tuolloin tiesi, että osu ja uppos. Itselläni huono pettymysten sietokyky yhistettynä melkoiseen itsekriittisyyteen niin siinä on aikamoinen homma saada muovattua omaa ajatusmaailmaa, että joskus voisi olla itseensä tyytyväinen. Paljon olen sössinyt, mutta paljon olen myös saavuttanut, kuitenkaan mikään ei riitä ja aina voisi pärjätä paremmin. Pettymykset on aina saanut hyvin tukahdetettua peleillä…Sitten tultiin siihen, että olenko koska onnellinen, joka erittäin hyvä kysymys…tietenkin olen onnellinen tietoisella tasolla monista asioista, mutta itselleni harvoin suon tämän ihanan onnelisuuden tunteen, ennemmin sitä ryvetään paskassa…huomattavasti helpompaa. Tästä lähtien yritän pysyä positiivisena ja antaa tunteiden tulla, varsinkin hyvänolon tunteita. Onhan minulla ihana poika ja nainen. Vaikea oli sanoiksi pukea kun oli sellaisessa tunnemyrkyssä ja moni asia meni ohi kun alkoivat muurit hajoamaan. Edistystä siis tapahtuu.
Sitten tullaan toiseen asiaan. Paras kaverini, joka myöskin erittäin kova pelimies. Hänen kanssaan pelit on ollut aina se meidän thing. Tänään on ollut erittäin levoton olo kun ei ole tiennyt mitä odottaa…ainoastaan sen että en itse pelaa ja siinä pitäiäydytään.Hyvä testi tutkailla omia tuntoja ja katsella kun kaveri pelaa jos pelaa. Omaa rahaa en sijoita enkä minkään maailman virtuaalinappeja painele. Annetaan tunteiden tulla ja katsotaan mitä sieltä tulee. Oikeita ratkaisuja hetki kerrallaan! Tsemppiä kaikille!
Mukava lukea että olet päässyt syvällisiin asioihin käsiksi. Niiden asioiden käsittely mitä on vältellyt on tärkeää, kun tästä lopullisesti eroon haluaa.
Oletko lapsena saanut kehuja pelkästään suorituksista vai mistä tämä itsekriittisyys juontaa juurensa? No oli mistä oli niin sinun pitäisi muokata ajatusmaailmaasi vielä askel pidemmälle: Siihen että olet nyt ja aina tyytyväinen itseesi. Hyväksyt itsesi kokonaan etkä määrittele itseäsi ulkopuolisten tekojen kautta. Jokainen sössii elämässään asioita ja tekee hyvin asioita, mutta ulkopuoliset asiat eivät meitä määrittele ihmisenä.
Toivottavasti sujui pääsiäinen hyvin ja pelaamatta.
Joo en oo niin pitkälle omien ajatuksien kanssa päässy et tietäisin miksi sitä on niin itsekriittinen. Rakkautta kuitenkin lapsena saanut ja turvallisia ihmisiä ollut ympärillä, joten siitä ainakaan puute ollut. Ehkä se ajan kanssa selviää, nyt yrittää omaa katsomusta vähän kerrallaan muuttaa. Itse jotenkin ollu aina sitä mieltä, mitä pohjemmal käy ja mitä enemmä perseilly/ tehny vääriä ratkasuja niin sieltä kun noussu ni voinu itteesä olalle taputtaa. Sitten jos tehny muuten vaan jotain hyvin ilman että olis sitä ennen montussa käyty niin pidä mitään minään, mikä melko vinksahtanutta. Tässä nyt pikkuhiljaa käydään aklinikalla solmuja läpi ja katsotaan mitä sieltä löytyy.
Keskisuomen reissu meni perseelleen niinkuin useesti käy. Reissussa sattuu ja tapahtuu, mutta pelille en eksynyt. Lauantaina oli melko vaikea paikka kun kaveri oli jossakin ja en yhteyttä saanut plus hänellä akku loppunut. Tienny miten ilta siitä jatkuu ja kaikin puolin epätoivoinen tilanne. Istuskelin siinä feel vegasissa ja join lonkeroa, mutta en pelannut. Ajatus kyllä kävi, mutta tein oikean ratkaisun ja jätin pelaamatta. Kaveri pelasi kämpillä ja ei mitään voittanu, mikä loppupeleissä ihan hyvä. Siinä kun kaverille olisi osunut ja ei kimppapeli niin olisi varmaan alkanut vähän vituttamaan. Onneksi hänkään montaa kymppiä tainnut hävitä. Viikonloppuna sattui ja tapahtui, mutta pääasia oli että itse tein oikeita ratkaisuja! Sekä että Kalpa on liigan finaaleis!!!
Reissut oli ja meni ja alkuviikosta tämän hetken realiteetit iski kunnolla tajuntaan. Ei ollut jotain mitä kohti mennä ja odottaa. Reissun mennessä vielä perseelleen sekin pisti mielen matalaksi. Elämässä suuret muutokset niin pelien ja talouden osalta päällä niin stressihän sieltä tuli. Muutaman päivän ajan erittäin kova paine tuntui hartioilla. Miten opin käyttämään rahaa normaalisti, kun vuosiin sitä ole tarvinnut tehdä. Vielä tähän kun lisätään tiukempi taloudellinen tilanne kihlatun jäädessä kotihoidon tuelle ja elämisen kulut kuitenkin pysyvät samana. Kasvun paikka päällä tässä suhteessa. Tähän kun lisätään peliongelma, jonka hoito lähtenyt onneksi hyvin käyntiin. Asenne on hyvä, mutta kuitenkin se peikko siellä kummittelee ja takaraivossa tieto siitä, että avaimet kaiken persiilleen laittamiseksi löytyvät visusti takataskusta loppuelämän. Mieli siis oli mitä mainioin (sarkasmia), mutta paineet sain lopulta purettua pois kihlatun kanssa puhumalla.
Eilen kävin a-klinikalla tunnin verran taasen keskustelemassa. Oli huvittavaa tajuta, että ammattilainen näki heti missä mennään ja laittoi käppyrän seinällä riippuvaisen toipumisesta. Nousu ja pelien lopettamisen euforia on mennyt ja tasanne ylitetty. Tämä tapahtuu yleensä 4-6viikkoa pelien lopettamisesta. Nyt on tiedossa laskua ja nämä tunteet mitä aiemmin pelailemalla pakoillut alkavat tulla esiin. Voisi ajatella, että itse ongelman hoitaminen on nyt vasta alkanut. Aiemmin oli helppoa, kun ongelmana oli nopeasti ohi menevät pelihimot. Nyt alkaa se tunne-elämän opettelu ja tunteiden käsittely, niin hyvien kuin huonojen. Nämä tunteet, kun eivät mene ohi minuuteissa taikka tunneissa. Edistystä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Tänään parempi päivä eikä tarvitse zombina olla. Puhuminen auttaa aina! A-klinikan henkilö kertoi, että varsinkin miehet oppivat tunnekäsittelystä suurimman osan 15vuotiaana plus miinus 2vuotta. Itsellä tuo aika meni treenatessa ja pelatessa. Paljon on oppimatta siis jäänyt. Onneksi elämää ja opittavaa jäljellä. Tällä hetkellä itse pelaaminen ei mielessä ja olen päässyt jo hetki kerrallaan ajattelusta päivä kerrallaan tasolle ja tunteiden käsittelykykyä harjoitetaan koko ajan. Uudet toimintamallit tulevat viemään aikaa ja paljon, mutta onneksi tässä kiire mihinkään ole. Ensi viikolla sitten uudestaa keskustelemaan ja oppii taas jotain uutta. Suosittelen kaikkien ongelmaisten täällä mennä ammattilaisen puheille, ei siitä ainakaan haittaa ole.
Olen lueskellut tietenkin muidenkin blogeja ja mukavaa kun uusia tulokkaita ovat tulleet puhumaan ongelmastaan. Voimia kaikille! Me kyllä pystytään tähän, kunhan teemme niitä oikeita ratkaisuja niin elämässä kuin peleissä. Onhan tämä sitä kuuluisaa elämän peliä.
Hienosti therikulla jo reilun kuukausi pelitöntä takana hyvä juttu. Sitten toi kerronta mitä ne klinikalla juttelee ja sanoo tästä aiheesta niin mukava kun kertoilet niitä tossa palstallasi. Kiva sellaisen niitä lukea joka itse ei siellä käy. Voit ihan hyvin kertoa hyvinkin seikkaperäisesti miten ammattilainen näkee asiat ja toipumisen ja erillaiset vaikeudet toipumisessa.
Itse kävin avioeron jälkeen kallonkutistajalla ilmeisesti jonkinasteisen masennuksen vuoksi niin siellä käynti tuntui äärimmäisen turhalle. Maksoi valtavasti (n 100e/käynti) enkä mitään varsinaista apua tai edes analyysiä tilanteestani saanut. Sain vaan vapaasti kertoilla niitä näitä elämästäni ja hoitaja vaan kuunteli eikä paljoakaan kommentoinut. Taisin käydä 4 kertaa jonka jälkeen lopetin tympääntyneenä koko hoidon. therikulla siis kokonaan eri setti meneillään sillä minullahan tuolla ei mitään peliriippuvuutta käsitelty vaan muuta mielen alakuloa oli tarkoitus hoitaa. Tsemppiä kaikille viikonloppuun.
Kiitos pörssipeluri mukavasta palautteesta! 
Olenkin yrittänyt vähän erilaista näkökulmaa saada tähän blogiini, kuitenkin samalla omasta toipumisesta kertoen. Iso osa a-klinikalla juttelemisesta on sitä samaa peleistä puhumista, miksi pelaan ja miksi ei kannata pelata, se tie on nähty jne. Paljon siellä saa kuitenkin itseä ja ajatuksiaan purkaa, mikä on erittäin helpottavaa. Siksi itse suosittelen kaikille mennä ihan ammatti-ihmisten puheille. Helposti käy, että on vain siinä pelien lopettamisen euforiassa eikä kuitenkaan keskity lopulta niihin syihin miksi pelaa. Itse kaiken mahdollisen pelien parissa hyvistä voitoista isoihin tappioihin ja velkaantumiseen tässä melko pitkän “urani” aikana nähnyt. Itsellä pelit siis olleet suurilta osin myös seuraus, kun omien tunteiden käsittelykyvyt mitkään maailman mainioimmat. Nyt, kun pikkuhiljaa eteenpäin tämän asian kanssa pääsee niin alkaa niitä ratkaisujakin tulemaan, muita kuin pelaaminen. Yksi minkä tajusin tuossa, joka on varmasti monelle tuttu tunne. Aluksi ahistaa,hermostuttaa, stressaa tai vituttaa yksinkertaisesti joku asia. Tähän ratkaisuna ollut pelaaminen. Lopulta joko voitti tai hävisi niin sillä ei merkitystä, koska tämä voiton tuoma tyytyväisyys tai tappion tuoma ahistus on aina helpompi ollut käsitellä, kuin se mikä alunperin ollut syy, jonka vuoksi on pelit pyörimään laittanut. Tätä kun toistaa vuodesta toiseen niin ei oikeastaan ole tarvinnut käsitellä mitään oikeasti. Sama pätee kun erittäin hyvä fiilis niin mikäpäs tuossa pelaan vähän. Ja sama lopputulos. Itsellä näiden hyvienkin tunteiden käsittely hankalaa. Tähän ollaan aika paljon a-klinikalla pureuduttu. Miltä tuntuu olla onnellinen yms. Tulee antaa itsensä olla onnellinen. Hyvät tunteet saa helposti latistettua ajattelemalla jotain paskaa…Harmi, kun sinulla tuollainen rahastus terapia toiminut. Varmaan noissakin eroja, mutta hinta melko suolainen kun vertaa a-klinikka on ilmainen ja siinä saa varmasti parempaa apua, varsinkin jos on joku riippuvuus mukana. Toivottavasti ei ollut epäselvä teksti ja sain tuotua esiin pointin tuosta tunteiden käsittelystä meillä ongelmaisilla.
Riippuvuuteen kyllä löytyy jokaisella jokin syy. Jos sanoo ettei ole mitään syytä niin silloin ei varmasti ole käsitellyt tarpeeksi omia tunteitaan/asioitaan. Omien tunteiden ja oman elämän käsittely yksin voi olla vaikeaa ja siihen monesti tarvitsee (ammatti)apua.
Kestään ei tule riippuvaista ilman syytä. Kukaan ei pelaa tai ryyppää ilman syytä. Monesti vain riippuvaiset pitävät omia syitään vähpätöisinä ja eivätkä ymmärrä mistä riippuvuus johtuu. Tai vaikka ymmärtäisivätkin niin huono itsetunto ja oma heikkous olla vahva estää avun hakemisen. Riippuvainen kuvittelee juuri että on itselleen aiheuttanut sen (ilman hyvää syytä), joka on väärin.
Myös tunteiden käsittely on avainasiassa tässä. Monet riippuvaiset käyttävät käyttäytymistään tunteiden säätelyyn. Stressi muun muassa lisää retkahtamisen riskiä. Itsellä taas lähti pahan olon pakenemisesta ja sitten se johti riippuvuuteen. Kuvittelin että pakenemalla asiat selviäisivät, vaan kävi päinvastoin. Enkä ymmärtänyt mistä se johtuu ja kuvittelin että voin vain lopettaa ilman apua.
Hyvä teksti sinulla oli. Loistavaa että sinä olet päässyt A-Klinikalla puhemaan näistä asioista. Toivottavasti muut saisivat rohkaisua sinun kirjoituksesta hakea ulkopuolista apua.
Mitä tulee terapiaan niin siinä ratkaisevana tekijänä on henkilökemiat. Helposti voi kuvitella että terapia on vain rahastusta, jos sattuu omalle kohdalle huono terapeutti. Myös (pskyko)terapeuteilta/psykologeilta voi saada hyvää tukea riippuvuudesta eroon pääsemiseen. A-Klinikassa on se hyvä puoli että sinne voi mennä persaukisenakin, jos siis sellainen löytyy läheltä.
Kiitos haamu viestistäsi! Sinun sanoistasi kyllä huomaa tiedon määrän asiaan liittyen. Tämän lisäksi osaat kirjoittaa sen ulos erittäin hyvin! Viesteistäsi saa aina jotain irti. Totta, että kaikilla omat syynsä mikä ajanut riippuvuuteen. Itselleni asiat helpottuneet, kun tajunnut mitkä niitä omia syitä on, jotka ajaneet pelien pariin ja riippuvuuteen. Viimeinen viikko mennyt todella hyvin. Ylivoimaisesti paras viikko tähän asti. Iso apu oli kun viimeviikolla keskusteli niin kihlatun kuin a-klinikalla. Tämän viikon sitten saanut nauttia vähän enemmän olosta. Töissäkin erittäin skarppi ja tehokas olo ollut. Tänään itselläni oli siis A-klinikalla aika. Tuli käytyä a-klinikalla vain tervehtimässä, koska muistin väärin kellon ajan. Menin klo 16, kun aikani oli klo 14. Onneksi viikko mennyt hyvin ja ei mielen päällä mitään akuuttia purettavaan. Kerroin vain, että hyvin on mennyt ja sain uuden ajan parin viikon päähän. Parin viikon aikana voi taas sattua vaikka jos sun mitä. Onneksi kaikki mitä sieltä tulee niin vain vahvistaa ja auttaa toipumisessa. Mukava kuitenkin saada yksi “helpompi” viikko tähän väliin. Päivittäin lueskelen muiden blogeja ja tsemppiä kaikille! Hyviä pelittömyyden alkuja monilla. Hyvää pelitöntä loppuviikkoa kaikille!
Vappu oli ja meni pääosin töiden parissa, mikä näkyy sitten jossain vaiheessa tilipussissa kun lisät napsahtaa tilille eikä rahaakaan palanut. Tosin ei sitä rahaa juuri ole mitä polttaakkaan. Samalla tuli 6 viikkoa pelittömyyttä eilen täyteen, joka melko pitkä aika omasta mielestäni. Yllättävän nopeasti nämä kaksi viikkoa mennyt ja olo ollut yllättänkin tasapainoinen. Jonkinlainen sisäinen rauha tässä pikkuhiljaa tullut ja elämä maistuu yllättävänkin hyvältä ilman pelejä. Yksi mikä ollut itselle jännä on kuinka joutunut kaikki eri pelit mitä tykännyt pelata niin käymään ja prosessoimaan mielessä läpi. Ensin tuli kaiho pitkävetoja ja tulosvetoja kohtaan mitä “opin” viimevuonna jo vähän paremmalla menestyksellä pelasin. Kuitenkin tiedostaa, että näiden voitollinen pelaaminen erittäin hankalaa ja peliongelmaiselle loppu ei olisi ruusuinen. Lopulta käynyt tämän läpi mielessäni ja saanut mielenrauhan ja luopumisen tunne jäänyt. Olen hyvöksynyt tosiasian. Toinen mitä viimeisen viikon aikana käynyt läpi samantyylisesti on livepokeri. Olen viimevuosina melko vähän pelannut livepokeria, mutta näinä kertoina alussa aina voittanut, mutta lopuksi jollain räkäkädellä kännissä itseni pihalle bluffannut. Kuitenkin tiedostaa jos 3 promillea veressä olisi niin näissä pienillö tasoilla pärjäisi vähintään ±0. Tämä ei kuitenkaan ole ajan menetyksen vääri…saatika niiden vitutukswn tunteiden kun joku menee ohi riverille ja savu alkaisi nousemaan korvista ja rahat palaisi…siis ei sitäkään. Olen hyväksynyt, että en voi enään mitään pelata niinkuin jo blogin alussa kirjoitin, mutta on se jännä kun peli kerrallaan pitää mielessä käydä asiat halki. Seuravaksi varmaan mietitään mitä jos nyt arpoja tai veikkauksen bingoa Ei mulla nyt muuta ollut, mikä sinällään positiivista. Hyvin menee mutta menköön…pysytään siis tarkkana.
Yksi pelitön viikko taas takanapäin ja yksi sulka hattuun lisää. Viikko meni ihan hyvin. Vähän pelit käyneet mielessä, mutta ei niin häiritsevästi kuin jossain vaiheessa. Sellaisia haikeita luopumisen fiiliksiä silloin tällöin tulee. Toisaalta olisihan se ihme jos ei niitä fiiliksiä tulisi. On ollut kuitenkin niin tärkeä osa omaa elämää kaikkine hyvine ja pahoine fiiliksineen. Osaa ajatella sitä pelaamista vähän eri kantilta. Tiedostaa sen prosessin mitä elämä pelien kanssa ollut. Ensin hyvä fiilis kun aloittaa pelit ja hetki niin ahdistus nousee. Olo yllättävänkin tasapainoinen tällä hetkellä. Tietynlainen mielenrauha tulee päivä päivältä.
Perjantaina oli vapaailta naisen kanssa ja käytiin elokuvissa, jonka jälkeen aloiteltiin kotona. Siinä pikkuisen kuppia ottaessa tuli noin tunnin parin kestävä häiritsevämpi pelihimo. Aivoissa niin juurtunut tuo juomiseen yhdistetty pelaaminen, joka ei yleensä lopu koskaan hyvin. Tästä johtuen yhteiset illat menneet aina persiilleen. Tällä kertaa pelailtiin vähän yatzya ja kuunneltiin musiikkia, mikä oli erittäin mukavaa. Pikkuhiljaa koulutetaan aivoja uuteen uskoon. Baarissakin on hippusen eri fiilis bailata menemään, kun ei sitä morkkista ja vitutusta pelaamisesta päälimmäisenä tunteena. Torstaina sitten vajaan kolmen viikon tauon jälkeen pääsee a-klinikalle rupattelemaan. Eli onko tuota nytten se 7viikkoa pelitöntä aikaa takana. Hyvin vaikka itse sanonkin. Päivä päivältä eteenpäin niin hyvä tulee. Tsemppiä kaikille, tässä jos missä pätee sanonta hiljaa hyvä tulee…
Luin nyt tämän ketjusi. Kirjoitat todella hyvin ongelmasta ja terapiasta. Moni meistä ei vielä ole uskaltautunut a-klinikalle, en minäkään. Soitin sinne syyskuussa -2015, mutta se aika peruuntui. Nyt alkaa tuntua, että tuo on toimivampi tapa kuin kokeilemani terveyskeskuksen psykologin kanssa keskustelu. Menin täysin puihin peliongelmastani kertomisessa, vaikka sitä käsiteltiinkin, ja hän kertoi rehellisesti, ettei ole perehtynyt riippuvuusongelmaisten hoitamiseen. Meillä oli antoisat ja mielenkiintoiset keskustelut, mutta siihen se jäi. Olin lukossa avautuakseni.
Vähän sama kokemus oli viime syksynä käydessäni yksityisellä psykiatrilla. Silloinkin pidin tavallaan seurauksia ( ahdistusta, masennusta) enemmän tapetilla kuin itse peliongelmaa. Lääkkeitä en saanut. Sain käskyn tilata uusi aika häneltä, mutta en uskaltanut tilata, koska siinä vaiheessa taas pelasin eikä olisi välttämättä ollut tilillä rahaa… Peliriippuvaisen tulevaisuuden suunnittelu on aika heikoissa kantimissa. Koskaan ei voi luottaa siihen, että viikon kuluttua olisi rahaa.
Kiitos Pelitöntulevaisuus hyvästä palautteestasi ja mukavaa, että olet jaksanut minun sepustuksiani lukea! Tuo masennus ja ahdistus monilla taitaa liittyä pelaamiseen tavalla tai toisella. Toisilla on ollut masennusta ennen peliuraa ja toisilla sitten masennukset ja ahdistukset ovat seurauksia pelaamisesta. Itsellänikin oli aiemmin paljon päiviä kun ahdisti ja masenti milloin mikäkin. Nyt jälkeenpäin tajunnut, että sieltä peleistä kohdallani ne ovat juontuneet vaikkakin ahdistus on saattanut olla jokin muu kuin pelaaminen. Näitä tunteita sitten yritetty pakoilla pelaamisella ja kierre on valmis…Tämän 7 viikon jälkeen olo muuttunut koko ajan tasapainoisempi. Vähän kuin olisi jotain masennuslääkkeitä ottanut, ei ole niitä huipputunteiteita vielä, mutta ei ole myöskään niitä paskoja oloja ollut samalla tavalla. Tämäkin taitaa tähän toipumiseen kuulua ja pikkuhiljaa alkaa se oma tunnehaitari levenemään.
Harmi pelitöntulevaisuus kun aikasi tuolloin a-klinikalle peruuntui, olet kuitenkin jo tuolloin soittanut, mikä jo iso askel! Nyt vain luuri käteen ja uutta puhelua. Itse uskon siihen, että a-klinikalla saa avustusta paremmin itse ongelman lopettamiseen ja tunnepuolen asioihin samalla kertaa kuin esimerkiksi psykologilla, koska heillä ei välttämättä ole samanlaista tietoutta riippuvuuksista ja näiden vaikutuksista korvien väliin. Suosittelen a-klinikalla käyntiä, jos tuntuu ettei pidä niin sitten voi jotain muuta kokeilla. Sekään ei välttämättä kaikille sovi. Se on todella iso askel kävellä niistä ovista sisään, tuolloin jännittää pelottaa ja ahdistaa. Kertoivat tuolloin, että yleensä riippuvainen tiedostanut ja prosessoinut omaa riippuvuuttaan 1-2 vuotta ennenkuin uskaltaa mennä paikan päälle.
Talous on itselleni ollut vuosikaudet yksi riippakivi. Sitä on menty voitosta tappioon ja toisinpäin. Ainoastaan ns. “voittoputkessa” tilillä saattanut useamman päivän ajan rahaa olla. Ennätys viimeisten 4 vuoden aikana tainnut olla 11 päivää putkeen, että tilillä olisi rahaa ollut töissä kuitenkin vakituisesti niin kertoo kyllä olennaisen näistä “voittoputkista” . Onneksi kohdallani velat on hoidettu ja tammikuusta eteenpäin, kun talouden molemmat osapuolet tuolloin menee töihin niin jää vähän paremmin ekstraa tilille. Odotan, että tällöin tulee mielentaisteluita ja riippuvuus muistuttaa olemassa olostaan eri tavalla, kun tilille alkaa euro kerrallaan kertyä “ylimääräistä”.
Eipä ole tullut kirjoiteltua reiluun viikkoon niin voisin nytten jakaa vähän kuulumisia. Elikkäs nyt olisi sitten 2 kuukautta pelittömyyttä takana, mikä ihan mukava saavutus. Viimekertainen a-klinikka käynti oli hivenen erilainen, kun kihlattu ja muksu olivat mukana käynnillä. Enemmän tuosta käynnistä taisi kihlatulle olla hyötyä, oli mukava kun hänkin sai vähän jutella ja avata patoja. Paljon omalla pelaamisella ja käytöksellä pelaamisesta johtuen aiheuttanut mielipahaa hänelle. Keskustelut olivat vähän lyhkäsemmät reilu 30minuuttia, mutta tyytyväinen käyntiin olen. Aluksi oli tietenkin vähän outoa kun naiseni sai kertoa hänen näkökulmiaan ja tätä kautta vielä enemmän itselle tuli selväksi, miten pelin vaikuttaneet minuun ja parisuhteeseen. Eteenpäin mennään ja hyvä niin.
Yllättävän vaikeata ollut itsellä henkisesti viimeiset viikot. Raha-asiat stressaa ja ajoittain tulee fiilis, miksi olen lopettanut pelit kun kuitenkin perseauki olen. Tuolloin sentään oli välillä enemmän rahaa. Tosiasia kuitenkin on, että näistä rahoista kun pelaisi olisi entistä paskempi olo ja entistä vähemmän rahaa. Loputon tie tuo pelaaminen. Onneksi pystynyt pysymään vahvana eikä ole kuin ajatuksen tasolla käynyt pelit mielessä. Pitkä on tie kuljettavana.
Elämästä muuta jorinaa vähäsen. Pelailin aiemmin siuntiossa salibandya ja itsellä ajokorttia niin oikein päässyt harjoituksiin ja tätä kauta vähän kiinnostus meinasi lopahtaa koko hommaan. Onnekseni pääsin Kirkkonummelle seuraan niin ensi kaudella pääsee vaikka joka viikko helposti harjoituksiin. Saa tekemistä ja liikuttua, joka varmasti tekee hyvää omalle mielelle. Joukkueessa paljon ikäisiäni pelaajia ja vanhoja naamatuttuja niin mikäs sen mukavampaa. Kova draivi päällä ja innolla odotan seuraava kautta. Tänään olisi kihlatun kanssa yhteinen ilta. Poika menee hoitoon ja päästään illalla katselemaan Lauri Tähkän keikkaa. Itse kerran aiemmin livenä nähnyt ja yksi lempiartisteistani. Varmasti hyvä keikka tiedossa hartwall arenalla. Tämän jälkeen jos muutamat ottaisi kerran kun yhdessä ulos päästään. Laittaa vaikka vähän luottoa vinkumaan jos ei muuta. Kuitenkin emännän kanssa hivenen haastavaa aikaa ollut viimeiset 2kk. Luulen, että sieltä alkanut pikkuhiljaa kaikki patoutuma ja paska, joka pelien alle jäänyt niin purkautumaan. Itse aiheutettua tuokin, joten se on vain pikkunarinat otettava vastaan ja kestettävä kuin mies. Elämä menee koko ajan kovaa vauhtia eteenpäin positiivisemmissa merkeissä ja hyvä niin. Nyt oli melko pitkää sepustusta, mutta mukava tuoda vähän erilaista kirjoittelua. Sinnikkyyttä toivotan kaikille pelien lopettamisen kanssa taistelussa!
Hienoa. SInulla on kiva lauantaipäivä tiedossasi ja tiedätkö: vaikka kirjoitat stressaavasi raha-asioista, se ei näy teksistäsi. Olet niin elämänmyönteinen ja rehellinen. Sait minulle tosi hyvän fiiliksen päivitykselläsi. Kirjoitat kaikille meille vielä a-klinikalle uskaltautumattomille terapiasta perusteellisesti. Nyt tajuan kuinka laajaa se on. Vähän hirvittäisi, jos ottaisin poikani sanelemaan totuuksia kuulleni Melko sanavalmis, ja yllättää useinkin sillä hyvällä havaintokyvyllään. Miesystävä ei sinänsä tuottaisi ongelmia. Hän hyväksyy minulta vähän liikaakin.
Itse järkkäilen kirpputoritavaroita. Hain juuri teippiä kaupasta, koska se loppui. Nuppineulat saattavat olla seuraava haettava artikkeli. Viikonloppu menee pyykätessä, viikatessa ja täyttäessä kaikki mahdolliset tasot noilla tavaroilla. Eivät taida edes mahtua. Teen kuitenkin meille päivällistä ja tänään syödään hyvin.
Aurinkoista viikonloppua ja laatuaikaa vaimosi kanssa
Hehe, Ymmärsin, että minua usein estää avunhakeminen se, että olen aika tunteellinen. Nauran ja itken helposti. Pahuksen itkuherkkyys. Siitä saa myös punaiset silmäluomet Itken kaikissa kauniissa tilaisuuksissa: häissä, ristiäisissä, ylioppilasjuhlissa, jopa konserteissa ( ihan vakio, vaikka niihin on päästävä), tunteellisista mutta onnellisista elokuvista: surullisiksi luokitellut skippaan suoraan… Jos poikani olisi terapiassa paikalla, poraisin varmasti kokoajan. Se myös estää minua puhumasta kahdenkesken jonkun terapeutin kanssa todella satuttavista asioista. Meillä meni mukavaksi rupatteluksi terveyskeskuksen psykologinkin kanssa, koska välttelin menemistä syvemmälle. Oli parempi keskustella kivoista aiheista.
Prosessoin ikävästi ja itsekeskeisesti teidän muiden ketjuissa omaa ongelmaani. Nyt jatkan hommia
Ai niin: Hyvää konsertti-iltaa myös
EDIT: jo monta kertaa muokkasin. Äitini kertoi kauan aikaa sitten, että vauva-aikana ja varhaislapsuudessa hymyilin ja nauroin vaan enemmän kuin sisarukseni, mutta itkin myös helposti. Alakoulussa kaverini huomauttivat itkuherkkyydestäni, ja tajusin olevani siihen paljon herkempi kuin muut. Ja muuten tämän kerroin peluuriin soittaessani 2015 syyskuussa ja todettiin, että on parempi olla nettikeskusteluryhmässä ( tuuletin) eikä mennä GA-ryhmiin. Prosessointia. Nyt on pakko pistää tietokone kiinni tältä päivältä.