Hei, alottelisin oman päiväkirjan tästä minun pelaamisen lopettamisesta ja yritän päivitellä mahdollisimman paljon ja kertoa omasta matkastani kohti pelittömyyttä. Elikkäs nimi on Riku ja olen 26vuotta. Asustelen kihlattuni kanssa Kirkkonummella meillä alle vuoden ikäinen lapsi. Pelaamisen aloittelin joskus noin 7 vuoden iässä pelikoneita pelailemalla. Ensimmäiset muistikuvat ja tuntemukset peliongelmasta ovat noin 9 vuoden iästä, vaihtelin pennejä markoiksi, jotta pääsee pelaamaan. Ukin ja mummon luokse oli kiva mennä, kun pääsi pelailemaan pelikoneita. Tuohon aikaan ei oikein tiedetty mitenkä itse pelaaminen lapseen vaikuttaa, kuitenkaan en ketään syytä. Pelikoneita olen siis pelaillut lähestulkoon koko ikäni. Sitten olisiko 11vuotiaana tuli mukaan pitkäveto, ravit, vakiot jne. Näitä tehnyt vaihtelevasti nuoren ikäni pelikoneiden olleen kuitenkin pääosassa. Nettipokeri tuli mukaan pokeriboomin aikoihin noin 15 vuotiaana ja siinä sitä sitten oltiin kun 18 vuotta tuli mittariin ja pääsi tienaamaan (pelaamaan) enemmän. Ikävuodet 18-22 tuli pelattua pelikoneita, vetoja, pokeria, nettislotteja, joka lopulta kulminoitui siihen, että vuonna 2011 syksyllä pikavippikierre pääsi oikeuksiinsa ja luottotiedot menivät. Pelit eivät kuitenkaan loppuneet useista ylilyönneistä huolimatta. Sitten alettiin tekemään entistä enemmän töitä, jotta ulosotot saadaan maksettua ja rahaa jäisi elämiseen ja pelaamiseen. Ulosotot sain viimein maksettua marraskuussa 2016.
Sitten siirrytään itse pelitottumuksiini ja historiaan tämän vaikutuksista. Historiasta en niin paljoa kirjoita tässä vaan keskityn enemmän viime vuosien tapahtumiin. Pelaaminen lapsuudessa/ nuoruudessa oli kohdallani lähinnä pakoa todellisuudesta sekä miellyttävä ajanviete, joka vei omat ja muiden rahoja. Aikuisikään tullessani ja ensimmäisessä parisuhteessa pelaaminen siirtyi omien tunnetilojen pakoilemiseen. Tuli pelattua ahdistukseen, riitatilanteissa sekä pelihimon vallitessa muuten vain ilman syytä. Ensimmäinen parisuhde tuli ja meni pelien kanssa. Sitten löysin vuonna 2014 tammikuussa nykyiseni. Hänen kanssaan ollessani olen pelannut nettipelejä useaan kertaan viikossa. Lopulta hänkin havaitsi, että pelaaminen on minulle ongelma. Pitkään kielsin ongelmani ja ylilyöntien sattuessa, sanoin lopettavani tai vähentäväni jne. Kunhan hän tuli tyytyväiseksi, asioita tarkoittamatta. Aloin herätä oikeasti omaan pelaamiseeni reilu vuosi sitten kun lopulta hyväksyin, että minulla peliongelma. Etsin tietoja ja lueskellut aiheesta. Täällä usean blogin muunmuassa luettu. Elättelin toivoa kuitenkin kohtuupelaamisesta, jolloinka tullaan viime kuukausien tapahtumiin. Sain ulosotot maksettua ja rahaa jää enemmän elämiseen eli pelaamiseen. Tässä tullut pelattua ja hävittyä meidän rahalliseen tilanteeseen enemmän kuin olisi halunnut. Onneksi rahatilanne vakavarainen, joten kuseen ei ole joutunut. Huoli vain on ollut tulevasta, ettei perhe tässä menisi loppujen lopuiksi. Tiedostan ongelmani ja siksi muun muassa myöhemmin luottotietojen palautuminen pelottaa. Olen käsitellyt siis ongelmaan nytten reilun vuoden, kunnes tullaan eiliseen. Pelasin 30 euroa ja voitin reilu 500e, kotiutin 480e, jonka peruin ja pelasin usean tunnin maanisesti kunnes lopulta häviäisin rahan. Huomasin pelatessani sen pirun ottaneen vallan ja lopettaminen ei tullut kuuloonkaan vaikka oli koko ajan takaraivossa. Odotti vain kunnes rahat menisi ja pääsisi vihdoin tästä tuskasta. Rahojen hävittyä minulle selkeni, että pelaamisen täytyy nyt vihdoin loppua kokonaan ja motivaatiota löytyy. Tästä tuli nytten melko pitkä aloituskirjoitus. Laitoin hakemuksen pelitpoikki ohjelmaan ja huomenna soittaa A-klinikalle ja siitä se sitten lähtee päivä kerrallaan. Toivon, että ihmiset tulevat mukaan keskusteluihin ja kyselevät rohkeasti. Tähän aloituskirjoitukseen mitenkään kaikkia pelaamiseni nyansseja saanut jutettua. Mutta hei tästä se lähtee ja päivä kerrallaan kohti pelitöntä elämää! Taisteluita on hävitty, mutta sota ei ole vielä ohi:)
Pelaamisesta nykypäivänä. Lapsen syntymän jälkeen pelaamisella täytettiin tylsiä hetkiä kun lapsi unilla tai illalla rentouduttiin pelien parissa. Jatkossa pitäisi siis keksiä jotain näihin hetkiin jolloin pelihimot tulevat häiritsemään. Tällöin minulle tulee levoton ja ahdistunut olo, jonka aiemmin on saanut pois itse pelaaminen. Myös rentoutumiskeinot lähinnä olleet pelaamista, joten nämäkin menevät uusiksi. Tiedossa siis täällä ahdistuksen purkauksia, päivittäisiä tuntemuksia ja kysymyksiä muilta mikä toimii milloinkin ja millä pääsee päivästä toiseen, että osaisi elämästä nauttia ilman pelien häirintää takaraivossa. Tiedän, että nytten eka päivä mutta vihdoin sain sen päätöksen, että tämä on tässä ja nyt käytetään tämä päätös ja tahtotila hyväksi. Peliriippuvainen tulen nyt ja aina olemaan, mutta pelata ei silti tarvitse. Tästä tulee jännä taival koska aiemmin en ole näin tosissani haalareita niskaan laittanut vaan tehnyt puolivillaisia päätöksiä. Peliuran pituudesta ja käytösmallien juurtumisesta johtuen tiedostan, että haastavaa tulee olemaan, mutta kuka sitä itseensä uskoo jos ei ihminen itse.
Saa nähä tuleeko tästä päiväkirjasta mitä, mutta kirjotellaan nytten ahkerammin niin on mukava sitten myöhemmin lukea ja ehkä oppiakkin…Ajatukset tällä hetkellä sekavat ja päälimmäisenä päässä jonkinlainen sumu…tiiviin muutaman päivän pelityksen jälkeinen usva. Muutama päivä menee niin alkaa taas ajatus kirkastumaan eikä pelit häiritse ajatuksia. Tosin sittenhän ne vaikeudet vasta alkavat ku aikaa mennyt ja aivot alkavat muistuttelemaan, josko muutaman euron koettaisi. Itsellä sinänsä jännä, koska aina olen pelaillut suth pienillä panostuksilla slotteja 0.1-3e maksimi, mutta todella harvoin noilla isommilla. Ei siis koskaan haaveissa mikään äkki rikastuminen ole koskaan ollut…Tietenkin välillä osunut pienelläkin panostuksella mukavia osumia jotka loppupeleissä aina menneet takaisin, niinkuin peliongelmaisilla tuppaa käymään. Haasteena tulee olemaan arjessa pelien tuovan ajankulun täyttäminen. Pelannut olen lähestulkoon päivittäin ja ylilyöntien sattumuksien jälkeen pidetty pientä taukoa ja jatkettu taas kun raha asiat kunnossa. Seuraava viikko tulee siis olemaan tunteiden vuoristorataa, mutta mikässiinä. Onneksi on ihana nainen ja lapsi ja töitä. Pitää osata nauttia siitä mitä on, mutta pelien kanssa ei olisi lopulta kuin risaset vaatteet ja tuulen huuhtelema perse…Heti vähän helpotti päätä kun sai purkaa tekstin muodossa.
Olet tehnyt jo loistavan alkutyön kun olet tullut tänne kirjoittamaan tarinaasi ja meinaat soittaa A-klinikalle sekä laittaa pelitpoikki-ohjelmaan hakemuksen. Sinulla näyttää olevan asenne että haluat lopettaa pelaamisen oikeasti.
Järkeviä ajatuksia sinulla: 1. Seuraavan kerran kun pelihimo tulee päälle niin sinun pitää keksi jotain järkevempää tekemistä sen tilalle. (esim. kävelylenkki) 2. Uusia rentoutumiskeinoja kuten mindfulness/meditaatiota voisit kokeilla.
Uskon että tulet pääsemään riipuvuudesta tällä asenteella eroon. Tsemppiä!
Kiitos haamu viestistäsi! Tässä on vuoden verran työtä ajatustasolla tehty tiedostaen oman ongelman, mutta elätellyt toivoa tästä kohtuu/hupikäytöstä…joka eilen tämän viimeisen niitin sattuessa havahtui pois, että ei tässä mitään järkeä…Odotti vain että rahat loppuu ja uusi elämä alkaisi. Vihdoin on asenne kohdillaan lähteä tarpomaan suossa…Olen aiemmin pelihimojen sattuessa siivoillut jne kotihommia tehnyt, mutta liian usein loppunut siihen että kone sylissä katsellut kasinosivuja ja etsiny ilmaiskierroksia, joka loppunut siihen että jonkun pienen depon laittanut…täytyy jatkossa lähteä ulos happihyppelylle niin eiköhän selvennä ajatuksia ja pelit jää pelaamatta. Mitä tällainen meditaatio hommeli on? Ajatuksen tasolla hoen itselleni nyt et jantteri pelaa???
En tarkoittanut meditaatiota tuossa pelihimon tullessa päälle. Tosin pelihimon tulessa päälle on hyvä muistuttaa itseäsi että pelihimo on vain tunne. Se on aivojen lähettämä väärä viesti. Sitä on hyvä sanoa itselle kun himo tulee päälle: “Minun ei tarvitse pelata. Se on vain tunne.” Ja sitten keskittyy esimerkiksi siihen happihyppelyyn. Kun on saanut himon tunteen pienemmäksi tai vaikka samantien alkaa realistisesti arvioida riippuvuutta:
Esim. Mitä tämä riippuvuuden tunne on minulle tehnyt? kysyt. Se on saanut sinut kuluttamaan rahaa, tuhlaamaan aikaa, valehtelemaan itsellesi ja rakkaillesi, ja vihaamaan itseäsi. Se on aiheuttanut häpeää ja eristyneisyyttä. Se on luvannut iloa, mutta tuonut tuskaa. Riippuvuuden todellinen arvo on saanut sinut pettämään omat moraaliset arvosi.
Kirjoita paperille kaikki ongelmat mitä riippuvuus on sinulle tuonut, monta kertaa päivässä jos tarpeen. Ole täsmällinen: Mikä on ollut riippuvuuden vaikutus suhteessa puolisoosi, ystävääsi, pomoosi, työkavereihisi? Mitä tapahtui eilen kun suostut riippuvuuden tunteelle? Mitä tapahtui viime viikolla? Mitä tapahtuu tänään? Keskity mitä tunnet kun muistelet näitä tapahtumia ja mitä tulee tapahtumaan jatkossa jos suostut riippuvuuden tunteelle. Ole hereillä. Tietoisuus on sinun suojeliasi.
Sinun pitää ymmärtää että ihmisessä on kaksi puolta: ajattelija ja tarkkailija. Ja sinä olet se tarkkailija. Meditaatiolla eli ihan vaikka vain minuutin aluksi päivässä opit tarkkailemaan ajatuksiasi. Jossain vaiheessa mieli hiljenee ja ajatukset alkavat vähentyä.
Nonniin, eilen oli illasta jotenkin niin puhki psyykkisesti ja fyysisesti niin jaksanut pojan nukahdettua enään kirjoitella. Eilen aamulla soittelin A-Klinikalle, joka oli yllättävän hankalaa itselle. Tovin kävi jaakopin painia itsensä kanssa, kun tämä soittaminen teki kaikesta vielä enemmän totta. Sieltä vastaili mukavan oloinen nainen ja sovittiin, että tulen käymään samana päivänä. Puhelusta noin kahden tunnin päästä sitten menin a-klinikalle. Hivenen jännitti ja sieltä sitten mukavan oloinen mies otti minut huoneeseen ja alettiin juttelemaan. Hän esitti kysymyksiä ja minulta yllättäen kauhea puheen tulva lähti, kuin ei olisi ennen omasta riippuvuudesta kellekkään ennen puhunut. Tällä kertaa tiesi varmasti, että vastapuoli ymmärtää mistä puhun, joten puhuminen oli hyvinkin voimaannuttava. Keskustelimme vajaan tunnin, jona aikana sain paljon hyvää tietoa. Hienoa oli muun muassa kuulla, että ei kannata taistella näitä peliajatuksia ja erilaisia tunteita vastaan, vaan antaa niiden tulla ja oppia elämään niiden kanssa. Toinen jännä oli, että himojen kanssa pitää olla sitä tarkempana mitä paremmin elämässä menee, jota hetken ajateltuani ymmärsin, että näinhän se on. Täälläkin foorumilla monelle sattunut juuri retkahduksia kun asiat alkaneet menemään paremmin. Pitää yrittää pitää tämä korvan takana vaikkakin varmasti haasteita tulee. Jännä nähdä mitä kaikkea tuolta mielensyövereistä ajan kanssa puskee ulos ulos keskustellessa, kun kaikenmoisia tunteita ja hetkiä elämässä padottu uhkapelien alle. Sovimme torstaiksi heti uuden ajan, ei malta odottaa että pääsee taas puhumaan.
Loppupäivä sitten meni äiteen luona käydessä ja pojan kanssa touhutessa. Jotenkin pää oli tuosta keskustelusta aivan puhki ja mielessä kävi kaikenmoisia ajatuksia. Tämä lopettamispäätös kun ensimmäistä kertaa itselle jotenkin todellista, että nyt teen kaikkeni niin omanlaisia luopumisen ajatuksia päässä käy vähänväliä, mutta olen yrittänyt ajatella mitä hyvää olen peleistä elämässäni saanut, en juuri mitään. Olen yrittänyt ajatella millaista pelaamiskäyttäytymiseni on ja mitä sillä saan, en yhtään mitään. Rahoja mitä elämässä on mennyt niitä en takaisin saa ja sellaista se on. Olen ymmärtänyt, että tällainen iso elämänmuutos ja riippuvuuden voittaminen vaatii todella paljon itsetutkiskelua ja ajattelua. Päässä pitää monet asiat saada oikein ennenkuin ajan saatossa homma on selätetty. Pienin askelin päivä kerrallaan ja hyvä tulee! Kiitoksia haamu vastauksistasi, sain paljon tuosta ajatuksia ja pistit miettimään. Voimia kaikille!
Nonniin…taas yks päivä takana…huomenna pääseekin sitten a klinikalle juttusille mikä mukavaa. Tänään onneksi ensimmäinen päivä kun ei ole pelejä samalla tavalla tullut mietittyä kuin aiempina päivinä eikä pää niin tukossa erinäisistä ajatuksista pelaamiseen liittyen. Lähinnä omaa ajatusmaailmaa pelaamiseen liittyen rukannut…yrittänyt ajatella pelaamisen negatiivisia puolia ja takoa itselleni päähän, että kohtuukäyttäjää minusta ei tule nyt eikä koskaan, jossain vaiheessa se pakka leviää aina käsiin…päivä kerrallaan ja huomenna taas vähän asiassa eteenpäin. Pienin askelin.
Eilen tuli käytyä a klinikalla töiden jälkeen. Olin keskustassa 30min aikaisemmin kun aika alkoi ja heti tottumuksesta ajatus tuli jos kävisi ärrällä muutaman euron ajankuluksi pyörittelemässä, mutta sen mitä olen oppinut aklinikalta että ajatuksiin ei voi vaikuttaa mutta tekoihin voi jotenka taoin tietoisesti päähäni, että et mene kun et sitä tarvitse…menin sittwn klinikalle vähän aikaisemmin istuskelemaan. Keskusteluissa käytiin elämää vähän laajemmin ja ympäripyöreemmin läpi tällä kertaa ja seuraava kerta sitten muutaman viikon kuluttua. Hyväähän se puhuminen teettää…Illalla sitten kävin treeneissä ja huomenna pelaamaan säbää ja tämän jälkeen saunailta…jos baariin eksyy niin pitäö pysytellä reiskan kusirullista loitolla! Hetki kerrallaan.
Nonniin se olisi nyt ensimmäinen pelitön viikko takana. Eilen tuli käytyy säbää pelailemassa ja illalla oli saunailta jengin kaa eli ryypiskelyä. Baarissa ei tullu laitettuu yhtään euroo pelikoneeseen, mistä olen todella tyytyväinen. Yleensä baarissa tulee roikuttuu reiskan kusirullan kimpussa, mutta nytten sitä osas olla kun normaalit ihmiset. Hyvin siis meni! Pelata ei oo tehny miel viimepäivinä juuri olleskaa mikä helpottanu eloo ja oloo…etiäpäin hetki kerrallaan.
Mukava lukea että olet päässyt hyvään alkuun pelaamattomuudessa ja päässyt keskustelemaan asiasta ulkopuolisen kanssa, joka ymmärtää.
Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista on päästä riippuvuuden aiheuttamasta häpeästä eroon ja siihen auttaa puhuminen ihmisen kanssa, joka ei tuomitse vaan ymmärtää.
Joo juttelu kyl auttaa…mulla melkeenpä kaikki tutut nykyään tietää että on peliongelma eikä pysy homma hanskassa jos pelaan…Alkuun se oli vähän noloo jotenki ku muuten elämässä hoitanu kaikki hyvälle mallille, mutta minkäs tuolle mahtaa. Minä ny kuulun siihen prosenttiyksikköön kelle kehitty riippuvuus ja ei pysty pelaamaan normaaleissa rajoissa. Eniten hävetti ku kihlatun siskot sun muut tietää, mut sit taasen tajusin mitä sitä häpeilemään. Saisausha se tämäki on ku joku verenpainetauti tai mikä muu sairaus tahansa. Ny vaan on hyväksytty et ei enää pelei minulle et en enää sotke raha asioitani niinko nuorempana, kerrasta toivottavast opittu ja tää pelaamattomuus jatkuu hetki kerrallaan. Hyvin menee mutta menköön…pitää vaan olla entistä tarkempi ku näin hyvin alkanu. Onneks itellä ei just mitään velkoi tai tällasii oo ni ei oo niitten tuomaa lisästressii. Tsemppii kaikille tän ongelman kaa painiville, we can do it!
Nonniin taas olis pari päivää tässä vierähtänyt. Kiirettä pitänyt ja paljon menoja ollut niin sillälailla pelit häiritsevästi ole alkaneet mielessä pyörimään. Hyvin huomannut kun aikaa tässä vähän jo mennyt kuinka aivot alkavat olla huomattavasti myönteisempiä pelejä kohtaan. Toisaalta ihan luonnollista kun se ongelma syvälle kaivautunut. Ajatusharjoituksia tullut tässä pelien mieleen tullessa tehtyä. Yrittänyt tietoisesti takoa päähän että nyt se on tässä ja pelaamisessa mitään järkeä koska on peliongelma. Tottakai sitä aivot yrittävät vielä näin alussa ujuttaa tätä kyllä sie pystyt kohtuukäyttäjäksi, mutta onneks en tähän halpaan enää mene…se on nähty. Pelit poikki ohjelmasta tuli vastaus ja 4kk on jonoa ennenko pääsee aloittamaan. Jos sen 4kuukautta tässä menisi päivä kerrallaan niin olisi mukava päästä kokemaan tuo ohjelma. Mennään hetki kerrallaan ja katsotaan minne tämä vie. So far so good
Hyvä theriku! Pysy tiukkana! Nyt vaan tietoisesti uusia kokemuksia ja aivouria luomaan. Vaikuttaa, että tiedostat nämä tosi hyvin! Toki aina silloin pakonomaisen pelaamisen hetkellä koko ajattelu tuntuu salpautuvan. Joten ei siis sitä enää .
Aika pitkä aika tuo jonottaminen pelit poikki -ohjelmaan. Itsekin ilmoittauduin viime viikonloppuna, mutta vielä ei ole mitään kuulunut. Sitä odotellen!
Yllättävän pitkät jonot kun ottaa huomioon miten paljon resurssei vois olla sijotettavaks peliongelman hoitoon, mutta ennemmin lypsetään ihmisten rahut. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että saa tässä itsenäisesti a klinikalla käyden hoitaa tätä ongelmaa ja menee näin eteenpäin. Neljän kuukauden päästä saa sitten pelit poikki ohjelmassa lisätietoja ja keinoja tähän peliongelman selättämiseen.
Nyt viimepäivinä pelit pyörii enemmän vähemmän, mutta aivotyötä tää vaatii. Minulla varsinkin ku aivot ilman pelejä ollu viimeks joskus päiväkodissa…päivä kerrallaan tässä eteenpäin mennään. Pääasia että omat asenteet pelejä kohti muuttuu koko ajan ja täten tuloksiakin tulee varmasti. Ensimmäinen koetinkivi tulee kun pelit onnistuu sen ajatusmaailman täysin valtaamaan ja yrittää saada minut pelaamaan. Uskon, että kuitenkin selätän ensimmäisellä kerralla ja saan näin onnistumisen kokemuksia ja tästä hyvä jatkaa.
Muistan kun nuorempana noin 5 vuotta sitten tuli kustua ne raha asiat ja peleihin tungettua mukavat summat rahaa niin sitä ajatteli vain peli tuo ja peli vie. Ei paljoo hetkauttanu tappiot, sitä ajatteli pitkään että pelit on osa minua ja ilman niitä et ole…voitan tai häviän…onneks viimevuosien aikana ajatusmaailma muuttunu parempaan suuntaan ja nyt on se lopullinen päätös tulossa tälle kumppanuudelle. Kohta 2 viikkoa pelaamatta.
Noniin hyvät ystävät nyt se alko…Ensimmäiset kunnon pelihimot ja ne ihanat tuntemukset. Olihan tuossa jo muutama päivä kun ne vähän nosti päätä mutta meni ohi helposti. Tänään sitten pelit ei jättäneet rauhaan ja lopulta tuli ahdistus näistä tuntemuksista. Ei en ole pelaamassa. A klinikan ihmisen mukaan tuntemukset tulee ja emme mitään niille mahda ja ne on käytävä läpi. Minähän olen niitä tämän päivän käynyt. Lopulta oli pakko lähteä kotoa vähän selventää ajatuksia. Olo on jotenkin sanoin kuvailemattoma. Itkettää kun ajatyelee miksi minä ja miten tämän taistelun voitan. Ahdistaa nämä tunteet mitkä ennen on niillä peleillä hoidettu pois viimeiset vajaat 20 vuotta. Päätös onneksi on tehty niin pysyväksi että kaikkeni teen, en taistele, polvistaudun tämän riippuvuuden/sairauden edessä. Kyllö se otteensa lopulta hetkeksi kerrallaan irroittaa ja on taas hyvä olla. Tätä elämäni tulee olemaan tiedän sen…varsinkin lähiajat ja pikkuhiljaa onnistumisen kokemuksien jälkeen hommat menevät eteenpäin askel ja hetki kerrallaan. Muuta en voi kun olla pelaamatta vaikka pahalta tuntuu kun pitkäaikainen hyvä ystäväni muistuttaa olemassa olostaan. Olisi mukava kun tämän polun kohti parempaa alettua ihmisetkin vaikeina hetkinä ovat tukenani. Kiitos kaikille. Varmasti hyvin epäselvä teksti mutta niin on olonikin…
Himoja varmaan tulee jokaiselle, toisille enemmän, toisille vähemmän. Vaikea sanoa mikä siihen himojen ilmestymiseen vaikuttaa. Aivojen uudelleen ohjelmointi ottaa aikaansa, koska pelihimon tuntemukset on syvästi ohjelmoitu aivoihisi. Tuntemuksia kun tulee niin pitää vaan muistaa toitottaa itselleen että se on aivojen lähettämä väärä viesti. Ja sitten pyrkiä tekemään aina jotain toista aktiviteettiä pelaamisen sijasta. Näin pystyt poisoppimaan riippuvuuden tunteen. Tsemppiä sinulle!
Eilisestä selvitty. Tänään, kun heräs jotenkin raukee ja hyvä fiilis. Ensimmäinen kunnon pelihimo tuli ja lopulta meni, hyvä minä! Tästä tää lähtee. Seuraavan tullessa taas luottavaisempi olo itseeni. Ei oo tietosia haluja ollu pelata olleska tässä 2 viikon aikana, mutta aikansa menee kun pelipiru muistuttelee olemassaolostaan. Ajan kuluttua taitaa harventua sitten nämä alitajunnan muistutukset. Eipä tässä, mennään hetki kerrallaan. Tavote on että luottotietojen tullessa olisi niin hyvin hommat hanskassa ettei tarvitse pelätä kusevansa raha asioita.
Viikko alkaisi olla kohta puolivälissä ja viimepäivät menneet taas aika helposti, mikä tähän väliin mukavaa. Rahallisesti vähän tiukka aika tähän väliin, tosin ihan normilaskunivaskasta johtuen. Huomaa tästä johtuen peliajatusten nostavan välillä päätä, muttei kuitenkaan häiritsevästi. Useasti kun ollut aiemmin tiukempaa niin on voittoja jostain kumman syystä sadellut, jolloin saanut sitten säilyttää tietyn elintason ja sitten kun on ollut ns. rahoissaan niin pelit vieneet urakalla. Tällaisilla hetkillä nousee sitten mitä jos ajatuksia. Pitää vaan ajatellla, että tätä on vain tämä kuukausi ja sitten pitäisi helpottaa vähän. Pitää uskoa siihen, että kun on pelaamatta niin joskus toivottavasti sitä rahaa säästöön kertyisi tiukempia hetkiä varten. Aikojen saatossa jos näin ei tapahdukkaan vaikka olisinkin pelaamatta niin eiköhän peliongelma muistuttele olemassa olostaan ja yrittää niskalenkkiä ottaa. Annetaan sen yrittää ja viskataan kanveesiin! Näillä mennään , hetki kerrallaan.
Se on niin jännä kun sitä muistaa vaan asioita kun pelit on tuonut voittoa kun on ollut hädässä, mutta ei sitä tosiasiaa et peleihin on mennyt kymppitonneja. Niin ja se taloudellinen ahdinko johtuu juuri peleistä. Nyt itse pysyny jo yli pari viikkoa kaikista peleistä erossa, en ole edes mitään veikkauksen pelejä pelannut, vaikka nämä joskus sallinkin. Nyt sitä on vähän kaikenlaista edessä ja pitäisi olla normaalia enemmän rahaa, niin johan tuo edellinen pelikerta ottaa päähän. Tosiaan nyt taas ollu ajatuksia et pitäisi pelata ja saada juuri hieman paremmaksi rahatilanne. Kaksipiippuinen juttu kun eka ajattelee et pelaa, niin voit saada raha-asiat paremmaks ja ei haittaa vaikka vähän häviäis. Sitten sitä taas ajattelee et parempi pysyä peleistä erossa lopullisesti. Jälkimmäinen vaihtoehto on se fiksumpi, mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Onneksi suljin tuon kasinotilin, niin on vaikeampi päästä pelaamaan, mikä kylläkin auttaa olemaan pelaamatta.
Tosiaan jos nyt pelaan ja voittaisin rahaa, niin en pääsisi peliongelmastani eroon. Helpottais ehkä hetkeksi taloudellista tilannetta, mutta lopulta olisin taas enemmän velkaa. Eli nyt pitää oikeasti vaan olla pelaamatta yhtikäs mitään.
