Riittäisköhän jo?

Hei Plinkkiläisille. Avaan oman ketjuni + laskurin, josko alkaisi riittämään kaljoittelu. Jotavassa asemassa oleva mies olen ja nyt 3. päivää “sairaslomalla” kotona…päiväannos on noin 18 keskiolutta. Eihän se vielä paljoa ole:-)…Vaimo nippanappa vielä vierellä, todella kypsynyt tosin. Olen koittanut jo useamman vuoden raitistua ja monta hyvää selvää periodia ollutkin. Aina lähtee lapasesta, kun yhdet ottaa.Tällaista tänäään!

Niin ja vielä teille hyvät Plinkkiläiset, että olen täällä aidosti hakemassa vertaistukea. Ei vaan enää jaksa. Kaikki apu vastaanotetaan.

Juoppojohtaja kirjoitti

Tarjoan yhtä mahdollisuutta: AA:n vertaistuki. Siellä meitä on monta entistä ja nykyistä johtajaa, entisiä juoppoja, nykyisin raitistuneita alkoholisteja.
Alkoholismi on etenevä krooninen sairaus, joka juomisen jatkuessa johtaa ennenaikaiseen ja tuskalliseen tuhoon.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Hei vaan JuoppoJohtaja!
Samastuin heti ensimmäiseen viestiisi. Olen itse ollut aivan samassa asemassa ja tilanteessa, joten tiedän mitkä sinulla on tuntemukset. Onko sinulla millainen juomishistoria, miten pitkiä raittiuskausia ja mistä syystä raitttiuskaudet ovat päättyneet?
Oli muuten hyvä, että kirjauduit tänne. Täältä saa monenlaista tukea ja ajateltavaa.

Moro JuoppoJohtaja.
Sulla aika kovat määrät kaljaa menee päivittäen.
Samoja määriä itsekin kiskoin. Kaksi vuotta putkeen.
Mites sulla kunto kestänyt? Maksa-arvot ehkä koholla.
En tiedä onko tuossa lopettamisessa pieni vaara saada kramppi. Meinaan jos kerralla lopettaa ilman asianmukaista lääkitystä. Olikohan B-vitamiini mitä mulle annettiin pistoksina?
Taitaa sulla olla nyt parhaillaan selkä hitokseen kipiä (munuaiset) ja hikeä pukkaa. Muistui vaan mieleen :unamused: .
Sinuna kävisin lääkärin juttusilla ja sitä kautta ehkä verikokeissa ja sitten marssit Päihdeklinikalle. Johtaja kun olet niin kyllä sen pystyt tekemään vaikka saattaakin tuntua häpeälliseltä. Minusta ongelmasi on paha, jos joka päivä juot tuon 18 purkkia kaljaa. Minä tiedän.
Okei kevennän hieman juttuani. Teeppä haku sanalla Kaljavuori. Siinä näet että puhun totta tuosta kaljan juonnistani.

Onnea matkaan ja paljon itsekuria.

Huomenta. Tervetuloa kirjoittelemaan. Täällä jo hyviä neuvoja annettiinkin mitä kannattaa tehdä tässä vaiheessa.
Itse olen raitistunut AA-ryhmässä. Ja myöhemmin alkuvaikeuksiean jälkeen löysin uskon Jumalaan. Oikeasti se oli jo juodessa, rukoilin kun oli ne hirveät tuska ja kiputilat krapulassa ja juopottelusta selvitessä. Kuolemanpelko oli kova. Uskon että rukous toimi (vaikka jotkut sanoo että juopon rukoukset ja lupaukset krapulassa eivät johda mihinkään, niin minun kokemus on että rukous toimii, lupaukset ei) ja kuin ihmeen kautta löysin AA:n.
Siitä asti olen saanut olla päivä kerrallaan raittiina ja olen kiitollinen siitä. Minulla tosin perhe oli hajonnut jo ennekuin raitistuin. Tai me kummatkin vanhemmat perheessä joimme. Se oli aika kauheaa aikaa.
Tsemppiä sinulle ja hae apua avoimin mielin.
Muuten ev.lut.seurakunnassakin on esim. perheneuvola josta saa apua ja neuvoja yksin ja parisuhteessa.

Kiitos kaikille vastauksesta :smiley: . Samaa mieltä itsekin siitä, että nuo määrät ovat kohtuu isoja. Onneksi juopotteluni on rajoittunut ainoastaan keskikaljaan, enkä ole tiukan viinan kanssa lätrännyt. Samaa etanoliahan se tosin on, mutta ainoastaan hiljalleen turruttava vaikutus. Ikäänkuin haihtuu joudessa. Muka. Tyy :astonished: pillinen kaava menee niin, että saatan olla useamman viikon/kuukauden täysin juomatta ja sitten narskahtaa. Ensin six päkki, sitten volyymit kasvaa…sitä rallia saattaakin sitten jatkua kuukausi putkeen. Sitten taas stoppi ja sama rumba. Olen koittanut miettiä, mikä laukaisee tämän kuvion. Ehkä aina silloin repsahtaa, kun alkaa menemää liian hyvin. Siinäpä sitä onkin perheellä pettymystä ja ihmettelemistä, miksi taas? Haluan oikeasti lopettaa kokonaan, koska seuraukset ovat tietysti ennakoitavissa. Tätä samaa kaavaa on siis kestänyt jo yli 10 vuotta…Kummallista onm että noiden juomamäärien jälkeen pystyn aina lopettamaan ns seinään. Eli yksi hieman huonosti nukuttu yö seurauksena ja tietysti selkä (munuaiset) ihan helvetin kipeät pari päivää…katkaisu yleensä antabuksella, jota nappaan noin viikon varuuksi. AAssa joskus kävinkin, mutta en kokenut omakseni. Ei toiminut omalla kohdallani. A Klinikkaa voisi yrittää. Ja nimenomaan silloin, kun putki ei ole päällä…Yritän tänne raportoida, tämä tuntuu hyvältä tavalta jakaa asioita ja kokemuksia. Sekä saada tsemppiä ja uskoa. Mukavaa päivää!

Hei johtaja! Täällä yks neitonen joka sinnittelee just tuollaisessa tyypillisessä 3kk:n taitekohdassa, jota myös minulla jatkunut vuosia. Tuurijuoppoutta siis.

Tämä on todella raskasta. Luulin olevani hyvässä alussa (kohta 3 kk täynnä) mutta jälleen sain pettymyksen kautta niin suuret juomahimot tähän pohjattomaan yksinäisyyteeni, että muistuipa taas mieleeni mikä olen.

A-klinikka on tällä kertaa pelastukseni. Odotan huomisaamun aikaa…sinnittelin tunnit & tunteet läpi. Olin ihmisten parissa mutta halusin pois. Sinnittelin. Yritin peittää itseni. Kun suljin kämpän oven, sain lopulta romahtaa. Tunnen suurta riittämättömyyttä ihmisenä, todella sellaisia pohjattoman syviä tunteita, joihin vain alkoholi voi auttaa. Onhan tämä ihmeellistä, että miten näin voi kokea. Tunnen itseni, tunne-elämäni, persoonani sairaaksi. Sinkku kun olen ja eristynyt traumojeni vuoksi esimerkiksi läheisistä ihmissuhteista ei ole ketään kuka auttaisi ja vieraisiin en luota. Ei ole ketään kenen olkapäätä vasten itkeä ja olla hetki heikko, sitten jatkaa taas ja nauraa koko asialle.

Itkin kuitenkin, yksinäni. En tarttunut pulloon. Kohtaus on tavallaan ohi, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan sinnitellä ja onko sillä väliä.

Hiljaiseksi vetää.

Terveisin. Pieni-Lintu

Moi Pieni Lintu. Kiitos kirjoittelustasi :slight_smile: . Nyt mennään viikonloppua kohden ja otin loivennustaktiikan. Enää 14 pikku tölkkiä. Nyt 8 menossa…aika oikeasti onnetonta elämää. Joskos sitä pääsisi tänään noin klo 21 unten maille ja huomenna onnistuisi katkomaan…halu ja yritys on kova. Asustatko jossain maaseudulla, kun joudut linnoittautumaan kotiisi? PK seudulla tod.näk. ihan aktiviteettajakin, muillekin kuin juoville?

Hei vaan! Vähentäminen on varmasti hyvä ratkaisu. Miten sulla maaseutu tuli mieleen? Et taida sinäkään juoda siksi etteikö elämästäsi aktiviteetteja tai muita tekemisiä löytyisi. Päihderiippuvuus on riippuvuutta jokaiselle, toisilla vain kulissit enemmän kunnossa ja kiiltävämmät kuin toisilla.

Tuttuja juttua JuopoJohtaja. On helppo sanoa, että älä ota sitä ensimmäistäkään ryyppyä tai älä avaa korkkia. Tottahan tämä on, mutta viinanhimon voima on joskus niin valtava, että se on kuin ottaisi lumikolalla vastaan lumivyöryä.
Jokaiselle on oma tapansa selättää viinanhimonsa. Minullekaan ei ryhmät sovi. Terapiassa olen käynyt, kuntoillut, lukenut, jne. Eli ns. tervehenkisiä harrastuksia, joihin olen koukkuuntunut viinan sijaan. Sitten on tietenkin sen pohtiminen, että perheellisellä ihmisellä asettaa vaakakuppeihin perhe tai juominen. Rakkaus perheeseen auttaa ainakin minua joissain tilanteissa, koska en halua menettää perhettäni mistään hinnasta. Ja tietenkin hinta juomisesta on ylipäätään kohtuuton hyötyjä vastaan. Rahan sijaan olennaisempaa on se ole henkinen kärsimys, joka on hinta juomiselle. Ei ole mitään pahaa asiaa, jota juominen ei pahentaisi. Hetken nousuhumalasta joutuu maksamaan esim. morkkispäivinä liian kovan hinnan. Ja ne krapulat…
Mutta silti minäkin repsahtelen edelleen. En tosin juo niin usein kuin ennen, mutta kertajuomisen määrät ovat hirveät. Lisäksi sekoitan itseäni pahimmassa synkkyydessäni lääkkeillä. Minun kohdallani on siis parannusta tapahtunut, mutta sairaus ei katoa ja se valitettavasti edelleen aktivoituu silloin tällöin.
Minusta tärkeintä on se vuoropuhelu, minkä käyt itsesi kanssa, mutta jotta et kierrä kehää ajatustesi kanssa, niin haet apua ja tukea esim. täältä plinkissä, kuten olet tehnytkin.
Varaudu siis seuraavaan lumivyöryyn esim. olemalla pois vyöryalueelta tai kasvattamalla henkinen vuori vyöryn eteen. Minä yritän samaa.
Vuoren kokoista voimaa sinulle!

Juoppojohtaja kirjoitti

Hyvä juttu, että olet käynyt AA-palaverissa, siis ainakin kerran. Panit varmaan merkille, että siellä oli sellaisiakin, joilla oli jo pitkä yhtämittainen raittius. Sulla on täysi oikeus mennä sinne uudelleen, ja silloin saatat havaita, että siellä paikalla on edelleen samojakin ihmisiä kuin aikoinaan käydessäsi. Jos olet halukas saamaan samanlaisen raittiuden kuin he, se on tarjolla sinullekin. Kuuntelemalla heitä voit päättää, mihin toimenpiteisiin sinun kannattaa aluksi ryhtyä. Vaikka juomishimo saattaa häipyä jo piankin, hyvä raitis elämä edellyttää muutakin kuin korkin kiinni pistämisen.
Luettavaksi suosittelen ns. Isoa kirjaa, oikealta nimeltään Nimettömät Alkoholistit. Ryhmästä voit saada muutakin aa-laista kirjallisuutta.

Tänään et ole yksin

Hyvää huomenta Juoppojohtaja,

myös Tyyne toivottaa sinut tervetulleeksi tänne Plinkkiin :smiley: . Yhdessä onnistumme!

Tyyne

Terve JJ,

Minä liityin tänne suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin sinä. Tarinassasi on yhtymäkohtia omaani.
Mielelläni lähden sun kanssa etsimään selvyyttä. Pistä lisää viestiä.

KSK

Toivoton kirjoitti

Kirjoituksestasi paistaa vahva ennakointi, ja ennusteilla on taipumus toteutua. Mieluummin tänään raittiina päivä kerrallaan.
Jokainen raitis päivä näet on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Tänään et ole yksin

Olen Lomapuiston kanssa samaa mieltä. Ennakointi on tavallaan sitoutumista toimimaan tietyllä tavalla, anatamaan periksi silloin kun väsymyksen tai muun syyn johdosta aivot eivät olekaan varmoja siitä mitä todella haluaa, halu juoda nousee hetkellisesti tasoihin selvänä olemisen halun kanssa ja kyky katsoa asioita pitemmällä tähtäimellä herpaantuu.
Samoin, jos jo etukäteen uskoo, että “kertajuomisen määrät ovat hirveät” niin toteutuuhan sekin.

Lomapuiston ehdotus on hyvä, selvänä vaikka päivä kerrallaan, ja ennusteet voi jättää tekemättä. Parempi olla ilman ennusteita kuin toteutumistaan odottavien synkkien ennusteiden ohjattavana.

Siitä kiittelemiksestä en tiedä, mihin sitä tarvitaan.
Minulla, ja kaikilla muillakin on ehdoton ja kiistämätön oikeus olla selvänä, ei se mikään erikseen anottava ja heti kiitetltävä lahjoitus keneltäkään ole.
Kannattaa muistaa, minulla on oikeus olla selvänä ihan niin paljon kuin itse haluan, kenenkään muun haluista riippumatta!

mies metsänreunasta kirjoitti

Kun pohjansa löytänyt ja alkoholiin nähden voimattomuutensa myöntänyt ihminen saa jostain rohkeutta pyytää apua ja saa juomisensa lopettamiseen voimaa, raitis päivä on hänelle täyden kiitoksen aihe. Eikä kiitollisuuden tule jäädä pelkäksi tunteeksi, vaan suuntautua toiminnaksi.
Sellaisen, joka omin voimin ja itse tehdyin päätöksin lopettaa juomisensa, ei tietenkään tarvitse olla raittiudestaan millekään tai kellekään kiitollinen. Kyseessähän on ihan pelkkä oma valintakysymys.
Kun alkoholisti on itsensä, ja vain itsensä, vuoksi raittiina, pysyvä raittius on vakaimmalla pohjalla. Mehän tiedämme, että työ, perhe, lapset, maine tms. ei pidättele pakkomielteen valtaan joutunutta alkoholistia juomasta.

Tänään et ole yksin

Hei! Kiitos kaikille kommenteistanne. Raportoin tänne tilannettani; viikonloppu meni kohtuullisen pienin repsahduksin. Olutta tuli litkittyä kuitenkin jonkin verran pe, la ja eilenkin. Eilen todella aikaisin nukkumaan (noin 20:00) ja tietysti hereille säpsähdys klo 03:00…siitä pätkittäin unta aamukuuteen ja kasiksi töihin (suoraan asiakastapaamisiin)…noin kello 14:00 kotiin ja välittömästi antabus kitusiin. Olin päättänyt jo (lipittäessäni keskikaljaa viikonloppuna), että tänään se oikea hetki on! Kärsitään sitten selkäkivut (lue munuaiset huutaa), kipu oikealla ylävatsassa (maksa vinkuu tms) ja todennäköisesti ensi yön hikoilut/valvomiset. Sain tuolta ketjusta muutaman hyvän tuen/viisauden; yksi oli “oikeus olla tänään selvinpäin”. Erittäin hyvä oivallus! Nimenomaan oma vapaa tahto ja oikeus siihen :smiley:. Kotona otin puheeksi A klinikan ja sinne menon (vaikka vain juttelemaan, lisätukea hakemaan). Onko A klinikan tästä puolesta kokemuksia. Ikään kuin sparraavana toimenpiteenä?
Perjantaina tulossa firman Pikkujoulut ja etkojakin siellä jo kovasti porukka puuhailee. Yllätän kuiten itseni ja muut olemalla täysin selvin päin (siitäkin on kokemuksia jo monelta aikasemmalta vuodelta. Tosin sen jälkeen yleensä kotona, kaikessa rauhassa ja salassa narskahtanut korkki…jos käyttäisi edellämainittua oikeuttani olla selvänä kuitenkin tänä vuonna myös kotona). Tällaista täältä nyt. Raportoin tänne hommien menosta taas!

Hei JJ,

oikean ratkaisun teit kun Antabuksen otit, nyt ei ainakaan pariin viikkoon tarvitse miettiä ottaisiko olutta :smiley: .

Kyllä se krapula särkemisineen, pahoinvointeineen, hikoiluineen eittämättä kamalaa on mutta aika nopeasti pahin kuitenkin on ohi. Ei tuo silti paljon lämmitä kun päiväkin kärvistellessä tuntuu ikuisuudelta.

A-klinikasta varmaan ollaan montaa mieltä mutta mielestäni sinne kyllä kannattaa mennä. Jos tuntuu, että siitä ei mitään hyötyä koe saavansa niin eihän sinne sitten jatkossa pakko ole mennä.

Tsemppiä matkallesi raittiuteen

Tyyne

Huomenta Plinkkiläiset! Raportoin lyhyesti taas tänne. Tämä viikko mennyt täysin raittiina, sen yhden antabuksen otin maanantaina. Oikeastaan ainoastaan yksi hieman huonommin nukuttu yös oli takana ma-ti välillä, muuten tuntuu, että mitään sen suurempia oloja/fyysisiä kramppeja ei ole ollut. Tuohon Tyynen kirjoitteluun; itselläni ei ole oikeastaan juuri koskaan mitään krapuloita tullut (vaikka siis juomani määrät olleet kohtuu isoja, vrt 18 keskikaljaa päivässä). On tämä raittiuden vapaus vaan niin ihmeellisen onnellinen olotila verraten siihen, että kahlitsee itsensä alkoholiin. Kaikkine piileskelyineen, hiippailuineen ja toimimattomuuksineen. Silloin pysäyttää ikäänkuin kellon ja vetäytyy suureen yksinäisyyteen ja harhaan. Päätökseni lopettaa totaalisesti ja elää raittiina on tällä hetkellä ainakin vahvempi kuin tuo ajan pysäyttäminen ja toimimattomuus. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan. Kuten aikaisemmin mainitsin, entinen kaava on mennyt kutakuinkin niin, että kun asiat alkavat olla taas “liian hyvin”, kokeilu läträyksen kanssa on alkanut. Sitten taas sama rumba. Vaaran paikat siinä 3 kuukauden kohdalla (jolloin repsahtamiset tyypillisesti tulleet). Oikein hyvää ja raitista päivää teille kaikille ja kiitos paljon kaikille tukevasta kirjoittelustanne/kommenteistanne. Tsemppiä meille :smiley: