Riitaan vaaditaan aina kaksi, miksi en jättäytyisi pois

Ajattelin taas “jeesustella” totuttuun tapaani tästä päivänpolttavasta aiheesta, eli riitelystä. Omalla kohdallani koen, että olen suurimmaksi osaksi elämääni kärsinyt juuri ihmisten erimielisyyksistä. Ensin kotona, peläten vanhempieni riitoja. Nuorempana pelkäsin tuosta johtuen, josko pelkään vieläkin riidan ääniä. Vanhemmiten olen parisuhteessa osannut itsekin riidellä oman osani. Oikeastaan tänään pyrin siihen, että mikäli minulla on jokin asia, joka vaatti selvittämisen, pyrin puhumaan riitelemättä asiasta.

No entä toisten ihmisten riidat? AA:ssa oppimiani asioita on se, että mikäli haluan omalla kohdallani kokea tyyneyttä, mielenrauhaa ja tasapainoista raitista päivää, minun tulee parhaan kykyni mukaan pyrkiä välttämään riiteleviä ihmisiä. Oikeastaan tässä hetkessä, jos jotkut ihmiset ovat erimieltä asiasta, tyydyn kuuntelemaan sujuvasti, sikäli kun minulta ei kysytä mitään. Hyvä esimerkki tästä sattui vasta vähän aikaa sitten, kun kaksi vanhempaa herrasmiestä oli hieman erimieltä tietyistä asioista. Molemmilla tarve osoittaa järkkymättömästi olevansa oikeassa. Kuuntelin mielenkiinnolla vääntöä sivusta, ajatellen, että sikäli jos minulta kysytään, teistä kumpainenkaan ei ole sen enempää oikeassa kuin toinenkaan. Mielipiteistä ei kannattaisi alkaa riidellä.

Parisuhteessa olen oppinut sen, että molemmille tulisi olla siinä tilaa käydä läpi omia tunteitaan, niin hyvässä, kuin pahassakin. Niinpä huonona päivänä, kerron vaimolleni olevani väsynyt, tai muuten negatiivisella tuulella, joten hänen ei tarvitse kiukkuamiseeni reagoida. Olemme sopineet, että mikäli sanon jostain asiasta pahasti, silloin voidaan viheltää peli poikki sanomalla “Minäkin rakastan sinua”. Silloin toinen tietää, että mennään väärälle alueelle asioissa.
Toisaalta taas jos vaimoni on pahalla päällä ja kiukkuaa minulle, voin seurata tuota tunteenpurkausta lähtemättä siihen mukaan, kuitenkaan asettumasta hänen yläpuolelleen mitenkään ja pelkästään antaa toiselle tilaa voida huonosti. Kun tilaa saa, tunteet on helpommin ohitettu ja sen jälkeen asioista voidaan keskustella rakentavassa hengessä.
Meillä ollaan yhteisen kymmenen vuoden taipaleen aikana käyty läpi sellainen matka, että sääli olisi, jos tämä nykyinen elämä pienine ongelmineen hajoittaisi jotakin näin ainutlaatuista. Tuskin hajoittaa, kunhan molemmat omalta osaltamme teemme osuutemme asioissa. Eli voimme rohkeasti ilmaista tunteitamme, niin tarvittaessa antaen tilaa toisen tehdä samoin ja sen jälkeen puhua asioista rakentavassa hengessä.

No mitä tämä välillä tänne palstalle eksyvä riiteleminen minussa aiheuttaa? Muistikuvia omasta elämästä, ajasta jolloin oli aivan sama mistä asiasta keskusteltiin, olinko osallisena keskusteluun, tiesinkö keskusteltavasta asiasta mitään, niin silti tein selväksi, että vain minun kantani asiaan, oli se ainoa oikea! Puhuin niin kauan, että jos ei muuta, niin ihmiset unohtivat mitä mieltä itsekukin oli ollut ja siten taipuivat minun kantaani mukisematta, kunhan olisin hiljaa. :slight_smile:
Toisaalta kärsin tuosta valtavasti. Yritinhän samalla miellyttää kaikkia ihmisiä sujuvasti surffaillen mielipiteestä ja roolista toiseen. Aina minun kanssani pärjäsi. Tänään ymmärrän sen, että niin kauan kuin jatkan itseni tutkailua rehellisesti, samalla muuttaen tarpeen vaatiessa itseäni, yrittämättä muuttaa toista, niin kauan minulla on tilaa olla omaa mieltä asioista, tarvitsematta tuoda edes tuota mielipidettä välttämättä julki. Olen oppinut sen, ettei minun mielipiteeni tai tietoni asioista ole läheskään varmasti se oikein, mutta niin kauan, kuin omalla tavallani ajatellen, eläen, minä ja läheiseni voivat hyvin, niin kauan en kovin väärään suuntaan ole ajatuksineni menossa. Tämän vuoksi en enää juuri tällä palstalla ala vänkää asioista, vaan korkeintaan totean asiassa sen olennaisen: Elellään, antaen toisten tehdä samaa. :slight_smile:

Niin tahi näin, tällä haluisin vain tuoda esiin sen seikan, joka itseäni on monessa tilanteessa auttanut, eli vaikka kuinka joku asia sapettaa, kannattaa ensin miettiä miksi se sapettaa, ennen kuin alkaa kovin voimakkaasti omaa ajatustapaansa tuoda julki. Siispä jos riitaan tarvitaan kaksi, miksi en jättäytyisi pois.

Aurinkoista vappua rakkaat kohtalotoverini. Nautitaan auringosta, ollen kiitollisia tästä raittiista päivästä.

Keskustelu on ihanaa, asiallinen debattikin on ok, mutta riitely sucks.

Mulla on palstan nopein ignore-näppäin. :mrgreen:

Johtunee epäurheilijamaisesta käytöksestäni, mulle ei ole kyseistä nappia ohjelmoitu. :wink:

Pari kertaa palstahistoriani aikana olen kokeillut nimetä keskustelijoita “vihamiehekseni”, mutta muuttanut mieltäni aina jo samana päivänä. Nytkään minulla ei ole piilotettuna yhtään nimimerkkiä.

Mitä minä sillä vihamiesjutulla lopultakaan voittaisin, kun tämän Päihdelinkin käyttöhän perustuu ihan puhtaasti vapaaehtoisuuteen? :slight_smile: Ainahan voin lakata lukemasta koko foorumia, jos seura ei kiinnosta? Sehän ajaisi suunnilleen saman asian kuin tuolla ulkomaailmassa poistuminen paikalta, jos jonkun puheet alkavat minua kovin ärsyttää. On loppupeleissä aika hassua tulla itse ensin julkiselle nettipalstalle ja sitten keskustelijoita poissulkemalla yrittää tehdä tästä juuri itseä miellyttävää mestaa. Alkoholistin hommaa. :smiley:

–kh

Niin, kas kummaa kun ketjun otsikkokin on “riitaan vaaditaan aina kaksi, miksi en jättäytyisi pois”.

Jos minä menen esimerkiksi ravintolaan istumaan ja keskustelemaan joidenkin mielenkiintoisten, mukavien ihmisten kanssa, ja viereen tulee joku aggressiivinen räyhääjä riitelemään tai kopeloimaan, niin onko häntäkin siedettävä sillä perusteella että ravintolaan meneminen on vapaaehtoista ja ellei kaikkien seura kiinnosta, niin kannattaa olla käymättä missään. :smiley:

Sivukaupalla jatkuva vänkääminen, nimittely ja riitely sitten ei ole alkoholistin hommaa vai? :confused:
Tai käsittämättömien raivonpurkausten ja mitä sairaimpien nimittelyjen lukeminen ja niihin vastaamiinen samalla mitalla, sekö ei ole alkoholistin hommaa?

Kyllä mäkin ilkeä osaan olla ja antaa samalla mitalla korkojen kanssa niinkuin sinäkin Kuivis hyvin tiedät. Kysyn vaan, sekö ei ole alkoholistista, häh?

Ainahan voi sanoa paikan ylläpidolle, että poistaa häirikön, jos tämä ei itse hoksaa lopettaa.

No onhan se, nimenomaan. Aika hassua jäädä vapaaehtoisesti nettipalstalle riitelemään, kun paikalta pääsisi poiskin muutamalla klikkauksella. Tuskinpa kenenkään juomattomuus on oikeasti niin tästä palstasta kiinni, etteikö ilmankin pärjäisi? :slight_smile: “Viimeisen sanan syndroomasta” olen kärsinyt minäkin jo ihan riittävän pitkään, mutta enää en jaksa. Jos joku kirjoittelee mielestäni tuubaa, siinäpähän sitten.

–kh

No mitä haittaa siitä ignore-toiminnosta on kellekään, häh? Se on kaikille osapuolille paljon mukavampi ratkaisu, kuin alkaa mankua ylläpidon suuntaan mitään.
Varsinkin kun ylläpito aina suosittelee juuri sitä “vihamies” toiminnon käyttöä riitatilanteissa.

Nyt sä otat kyllä oikeuden ajatella aika monien ihmisten puolesta, joita et edes tunne.

Näkis vaan. :laughing:

Koira tarttee liikuntaa, miksi en lähtisi lenkille – on vastaukseni. muut riidelkööt tämän ketjun aiheesta… :mrgreen: parempaa vappuviikkoa. :sunglasses:

^ Sarkastinen huomautus keskusteluun sivullisen ominaisuudessa, ikäänkuin ohimennen. Ahh kuinka klassinen tapa pyrkiä nappaamaan juuri se viimeinen sana. :slight_smile: Onnittelut ja parempaa viikkoa itsellesi, 1970.

Mäkin tartten liikuntaa, joten miksi en lähtisi salille nyt. Sekin on varmaan tosin jonkun mielestä alkoholistin hommaa.

No mä en tiedä oliko esim. se sun taannoinen monen sivun vänkäys känkkäränkkäys Hannun kanssa “alkoholistin hommaa”, mutta aikamoista perseilyä se kyllä oli.

Mitä sä muuten teet tuolla ulkomaailmassa jos joku alkaa haastaa riitaa? Et siis poistu paikalta, vaan…? Et ole huomaavinasi? Vastaat samalla mitalla? Vedät turpaan? Vai kuis?

TAPPELU, TAPPELU, TAPPELU…(huiskutuksia). :mrgreen: :mrgreen: :mrgreen:

No joo… mielipiteissä olen Keton kanssa samalla kannalla. Mutta tehdäänkö rauha? :laughing:

*Kai tämä on vielä sen verran “aidosti kiinnostavaa keskustelua”, että tähän kannattaa kommentoida? :slight_smile:

Eikös tällä palstalla kaikki ole vähän “alkoholistin hommaa”? :slight_smile:

Tuossa edellisessä viestissä viittasinkin jo itseeni:

Jaa-a. Noita riidanhaastajia ei ole nyt raittiina tullut vielä vastaan, kun en liiku kaupungilla enää sille otollisina kellonaikoina… Mutta kyllä varmasti poistuisin paikalta, mikäli suinkin mahdollista. Olen alle keskimittainen normaalivartaloinen mies, joten ei minun kannata jäädä uhkaavaan tilanteeseen. Tähän ikään en ole joutunut lyömään vielä ketään, joten se pakollinen itseni puolustaminenkin menisi varmaan melko vaiston varassa huitomiseksi :slight_smile:.

–kh

Suomenkielen uudissanat perseily ja känkkäränkkäys sulkevat minut pois tämäniltaisesta keskustelusta. Olen jäänyt jälkeen kielen uudistumisesta. Sorry, ihan englanniksi.

^ No eihän ne sulkeneet sua pois keskustelusta kun just osallistuit keskusteluun. :astonished:

“Perseillä” verbi on kotoisin eräältä toiselta foorumilta jossa se on ollut yleisesti käytössä jo vuosia sitten, ja känkkäränkkäys on oma keksimäni substantiivi. Kielen pitääkin uudistua jatkuvasti. :slight_smile:

Never mind, ihan englanniksi niin ikään.

Ihan aikuisten oikeesti vielä jokunen vakavahenkinen selityksen sana jolla puolustelen nykyistä herkkää ignore-toimintoni käyttöä. Lukekaapa allaolevat jutut, jonka kaltaisia saan vastaanottaa jos ei ihan päivittäin, niin viikottain.

Näitä ei ole kaiveltu mistään arkistojen pohjalta eikä vuosien takaa, vaan ovat tullleet ihan viime päivinä.

Onko teistä, Kuivahikka tai Kaaleppinen, hauska lukea tällaisia viestejä? Minusta näissä viesteissä on todella kivulloista, pahantahtoista vihaa. Esimerkiksi noissa hannun viesteissä leikitellään väkivallalla ja jopa tappouhkauksella. Prossan viesti taas on sitä tyypillistä itkupotkuraivari-kamaa jota hän syytää niskaani tasaisin väliajoin, vaikken edes sanoisi hänelle yhtään mitään.

Minusta ei ole hauska lukea tällaisia viestejä, vaan tulen tuollaisesta vihasta pahalle mielelle ja jopa fyysisesti pahoinvoivaksi. En vastannut noihin viesteihin mitään vaan annoin olla, niinkuin Kaaleppinenkin tässä ketjussa suosittelee.
Ylläpito ja moderaattorit? Ne sanovat että käytä vihamies-toimintoa. Sitten kun käytän, sekin on jonkun mielestä “alkoholistin hommia”.

Olkoon. Ei minun tarvitse enää tuollaisia lukea.

Tässä omalla kohdallani aloittaisin tutkailemaan itseäni, löytääkseni syyn, miksi tuollaisia kommentteja minulle kirjaillaan. Jos omasta itsestäni rehellisesti penkoen, en noille löytäisi mitään syytä, jonka voisin itsessäni korjata, tuskin silloin tuollaiset kirjoitukset paljoa tunnemylläköintiä aiheuttaisi.

Alunperin toivoin tätä ketjua aloittaessani, kykeneväni jakamaan sellaista kokemusta, jonka avulla tästä ketjusta saataisiin sellainen, jossa ihmiset pohtisivat sitä, miksi toisten kirjoittelut aiheuttaa suunnattomia tunnemylläköitä, kun elämässä kuitenkin on paljon suurempiakin ongelmia. Joskus mietin sitä, että ihmiset vihassaan sanovat sellaista mitä eivät tarkoita, mutta silti se ei mielestäni ole asia, jonka taakse aina voi piiloutua. Olisiko se niin kamalaa katsoa itseään peiliin, ennen kuin alkaa syyttää toista?

Heitän tässä illan päätteeksi haasteen jokaiselle, joka tuntee sydämessään piston siinä kohtaa, kun jotakuta täällä kokee loukanneensa. Jos nyt suora anteeksi pyyntö on liikaa, niin tätä ketjua voitaisiin jatkaa siten, että jokainen tähän osallistuja voisi kopsata sellaisen kirjoituksen joltakin toiselta ihmiseltä, jonka kokee itselleen olleen avuksi tai muuten hyvänä kirjoituksena. Tällä tavoin voisimme toinen toisiamme auttaa, antaen positiivista palautetta. Palautetta, josta tuskin meistä kukaan on elämässään liiaksi saanut nauttia.

Kyllä ne voi aiheuttaa.

Tuo on just samaa mentaliteettia, kuin että koulukiusattua kehotetaan etsimään vikaa itsestään. “Joku vikahan kiusatussa on oltava joka provosoi kiusaamaan”.
No ehkä onkin, mutta ei se silti oikeuta kavereita varmaan työntämään sen päätä vessanpönttöön välitunnilla, vai oikeuttaako?

Perheväkivallan uhri on “nalkuttava akka” joka saa etsiä vikaa itsestään kun saa turpaansa äijältään.

Tai että raiskatuksi tuleminen on naisen oma vika, jos on sattunut pukeutumaan minihameeseen ja flirttailemaan miehelle.

Kyllä syitä ja vikoja löytyy aina, minusta ihan erityisesti. Mutta kun on siitä huolimatta joku raja !
Vaikka tää nyt onkin “vaan internetti” ja “ei haukku haavaa tee” blaa blaa.
Kyllä se voi tehdä, jatkuessaan tarpeeksi kauan.

PS. Mutta en minäkään näitä juttuja olisi viitsinyt kyllä esille ottaa, mutta kun nyt tässä ketjussa on tuo riitely ihan aiheena, niiin tuli nyt otettua esille. Sorry again. :slight_smile:

Ettei vaan kävis niin että tähän ketjuun on tulossa vain lisää loukkauksia.

Mutta sehän on tietysti sen loukkauksen kohteen vika, kun ei ole ymmärtänyt tutkailla itseään ja korjata itseään loukkaajille mieleisemmäksi.

Kaikesta noista edellä mainitsemistasi tilanteista ei ehkä ole kokemusta, mutta kuitenkin. Olin koulukiusattu, eikä minun ole tarvinnut ketään toista sen vuoksi kiusata. On riittänyt asioista puhuminen. Löysin itseni. Kohtasin puutteni. Eheydyin. Enää ei kiusata. Mutta ei syy ollut muiden.

Siinä sitä eheytymistä tarvittaisiinkin, jos nettikirjottelun takia saisi puukosta, niinkuin Hannu selvittää voivan käydä.

No ei muakaan kiusata. Ja tällä foorumillakin on se ignore-toiminto, jonka käyttöä nyt tulin perustelleeksi josta tämä juttumme lähti. Ja jota tulen käyttämään edelleen, juuri sen nettiriitelynkin vähentämiseksi.