riippuvuudesta vapautumisen sietämätön kepeys

Me Lopettajat
1

Mietin tosi pitkään, postittaako edes tätä avausta: tyyliin hyödyttääkö tätä ketään vai haittaako pikemmin. Tälle foorumille on varmaan postattu tyhjänpäiväisiä avauksia riittämiin viime päivinä.
Postaus oli minulla tunnin auki selaimella, ennenkuin nyt tulen tulokseen: alea jacta est, urpo on heitetty. Kyse on riippuvuuksista. :slight_smile:

On nyt monessa ketjussa jahkailtu päihderiippuvuutta ja siitä vapautumista; pohdittu miten dramaattisia keinoja se tarvitsee.

On totta, että esim. tupakkariippuvuus on helppo selättää kertalaakilla nopeammin kuin alkoholiriippuvuus. Viimeksimainittu voi vaania taustalla passiivisena odottaen tilaisuutta aktivoitua, etenkään jos riesa ei ole ollut jokapäiväinen.
Tupakkariippuvuus ja jotkin muutkin addiktiot pitävät ihmiset otteessaan joka päivä, ja juuri siksi niistä on helppo rimpuilla irti. Kun vastustajan ote tuntuu tukevana ympäriläsi koko ajan, siihen on helppo tarttua käsiksi ja voittaa se: kuin joillain judo-otteella. Päättää olevansa vapaa ja thats it. Parin päivän kuluttua on jo vapaa.

Alkoholi on kavalampi, koska se jättää ajoittain rauhaan ja sitten taas ajan päästä palaa kimppuusi: se voi sallia sinulle viikkokausien raittiuden ja iskeä kimppuusi yhden ainoan viattomaksi suunnitellun bailuillan mukana.
Siksi se on mutkikas vastustaja. Kun asiasta ei usein tunnu edes olevan kroonista haittaa (ohimenevää krapulaa lukuunottamatta), sen kuittaa helposti olankohautuksella.
“Tuli vähän nollattua päätä, so what?”

Parhaassa tapauksessa riippuvuudesta vapautuminen on sitä, että kyseinen aine muuttuu merkityksettömäksi: sillä ei ole enää sitä psyykkistä ja sosiaalista vaikutusvaltaa, joka sillä on pruukannut olla.
Oikeasti riippuvuudesta vapautuneen ei tarvitse pelätä enää edes alkoholia, koska sillä ei ole enää valtaa häneen.
Tällöin ihminen ikäänkuin liitelee kepeästi irti addiktiosta, ilman hammastenpuremista, kiroilua tai suossa tarpomista.

Riippuvuudet linkittyvät toisiinsa, ja siksi koko riippuvuuden käsite on hyvä sisäistää samaksi mytyksi. Bill Wilson kuoli toiseen aineriippuvuuteen, perustettuaan miljoonia alkoholiriippuvaisia auttaneen vertaistukiverkoston.
Allen Carr kuoli samaan kiroukseen kirjoitettuaan miljoonia nikototiiniriippuvaisia auttaneen kirjansa.

Ihmiset oikeasti kuolevat haitallisiin aineriippuvuuksiin, eikä se anna aihetta pistää niitä paremmusjärjestykseen saati lähteä keulimaan muille olevansa parempi, koska on vapautunut yhdestä, jos joku toinen orjuuttaja on jäljellä.

Lukemista:
Antti Heikkilä: Riippuvuus - valheiden verkko
Pasi Koivunen: Vapaaksi riippuvuuksista

PS. Harmillisen monet rimpuilevat eroon riippuvuuksista hammasta purren. ajatellen kyseessä olevan uhraus. Uhri, jonka takia ympäröivän maailman kuuluu antaa heille paapomista, ablodeja ja ylistystä. Näin ei ole, sillä moisesta seuraa ainoastaan kuivuutta ja kipuilua.
Itse asiassa ulkomaailmaa Valkoista taloa tai Brysseliä myöten ei välttämättä suuresti liikuta se, että herra A tai neiti B Suomessa on lopettanut alkoholinkäytön/tupakoinnin/amfetamiinin käytön.
Se ilo ja arvostus itseä kohtaan on hyvä löytää ensiksi itsestään. Ainakin minä arvostan itseäni, vaikka kuka päälle sylkisi. Olen arvokas ihminen, kuten jokainen on. Olen arvokas riippumatta ansioistani, sillä jokaisella meistä on itseisarvo. Ihmisarvoksikin sitä sanotaan.

2

Itselläni alkoholi on 99,9 % jokapäiväinen vieras tai oikeastaan jokailtainen vieras.
Uskon röökistä luopumisen olevan helpompaa. Tupakoin vuosia sitten askin päivässä, mutta tupakka sitten vain jäi - huomaamatta.

Tuo mitä sanoit itsearvostuksesta, pitäisi aina muistaa. Pitäisi aina muistaa arvostaa ketä tahansa ihmistä ihmisenä, riippumatta siitä mitä hän tehnyt tai miltä hän näyttää.

3
4

Millaista se oli versus tupakointi? Itse kun yritän pyristellä alkoholista eroon.
Miten onnistuit lopettamaan juomisen tupakointia helpommmin? Tupakka jäi minulta helposti, mutta alkoholi tuntuukin olevan täysin eri asia…

5

Mulla on kokemusta molemmista. Lopetin ensin polttamisen ja muutaman kuukauden päästä juomisen.
Molempia yritin lopettaa monta kertaa ennen onnistumista. Tai, sanotaanko, ennen pohjaa.

Tupakoinnin pohja oli keuhkoahtauma ja juomisen nukahtamislääkkeet ja alkoholi. Molemmat lopettamiset menivät oikeastaan saman kaavan mukaan. Molemmissa “kärvistelin” ( en nyt jaksa runoilla ) kolmisen viikkoa ja sitten helpotti. Paha sanoa, kumpi niistä oli vaikeampaa. Ehkä kuitenkin tupakointi.

6

Oikeasti riippuvuudesta vapautunut ei enää juo, koska tajuaa, ettei kukaan oikeasti tarvitse alkoholia mihinkään, ellei sitten tarvitse kyetäkseen pääsemään pohjalle ja tai näyttääkseen pystyvänsä lopettamaan ja tai vähentämään tosta vaan, mikä on yhdenlaista alkoholismia sekin.

Tavikset on asia erikseen, mutta mehän emme ole taviksia täällä plinkissä, koska hehän ei juo ongelmallisesti tai jos juovat, niin lopettavat sen, kun puoliso, lapset, työ,. käskee. Alkoholistit tekevät sen myös, mutta ai ai sitä kuivahumalaa, siinä onkin nauttimista pitkäsi aikaa ja useitakin viikkoja kerrallaan, kunnes taas juo.

7

Holistinen ihminen tahtoo kaiken, riippuvuuksistakin eroon pyrkiessäänkin vapaaksi kaikista riippuvuuksista ja buddhaksi buddhan paikalle. Mieluiten heti ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Kaikki tai ei mitään. Täydellisyyden mielikuva jää keinojen puutteessa aina toteutumatta ja siitä turhautuneena holisti tempoilee suuntaan ja toiseen riippuvuuksiensa suossa.

8

Just hiljattain oli iltapäivälehdessä juttu naisten kaappijuoppoudesta, ja miten yleistä se on. Siis ihan tavallisten työssäkäyvien perheenäitien joka iltaisesta tissuttelusta.
Tyypillinen tapaus on joka ilta pullon viiniä itseensä kippaava nainen, joka menee joka aamu töihin pienessä kohmelossa.

Olen itsekin joskus aikoinaan, lähes neljä vuotta sitten, harrastanut jokapäiväistä tissuttelua töistä ja muista velvollisuuksista huolimatta. Eli arkisin oli joka iltaista pientä tissuttelua, ja viikonloput kunnon ryyppäämistä joka viikonloppu.

Nyt viime vuosina jatkuva tissuttelu on jäänyt kokonaan onneks pois terveellisempien harrastusten myötä, ja viikonloppukännitkin harventuneet 2 - 5 viikon välein tapahtuviksi. Kai se muistuttaisi joitenkin tavis-satunnaisjuojien alkoholinkäyttöä muuten, mutta ongelmallistahan mulla on se, etten pysty jättämään sitä vain yhteen iltaan. Menee kaksi päivää, tai joskus jos ollut pidempi vapaa tai joku loma, on voinut tissuttelu jatkua jopa 3 - 4 päivänä peräkkäin: se on jo pelottavaa! :open_mouth:
Onneks en nykyisin jaksa juoda kovin isoja määriä kerralla enkä väkeviä, niin olen välttynyt pahemmilta törmäilyiltä.
Pitää koputtaa päätä ja yrittää alkaa taas olla ihmisixi!

9

Ollakseen vapaa kaikista haitallisista riippuvuuksista, ei tarvitse olla buddha. Tarvitsee olla vain terve, tavallinen ihminen. On aika paljon ihmisiä, joilla ei ole haitallisia aineriippuvuuksia.

On hyvä oikestaan selvittää addiktion ero siihen, että on riippuvainen jostain. Jokainen ihminen on jossain määrin riippuvainen esim. toimeentulosta, elannosta, kodista, ja jonkin verran muista ihmisistä.
Addiktio tarkoittaa haitallisia, “luonnottomia” riippuvuuksia, etenkin juuri päihderiippuvuuksia, joissa ollaan koukussa tupakkaan, alkoholiin, lääkkeisiin ja huumeisiin.

Ei tarvitse olla buddha voidakseen olla selvinpäin, savuton ja ilman muita myrkkyjä.

Taitaa olla aika lähtee tempoilemaan, ei suinkaan suohon vaan uima-altaaseen! Tsau. :sunglasses:

10

Suomalaisista on noin viisisataatuhatta alkoholistia ja näin ollen riippuvaisia päihteistä, vaikka jotkin luulevat olevansa vaikka budhia, niin siitä mihinkään pääse, ettei sitä alkoholismia poisteta sanomalla muille, olen terve, olkaa terveitä.
Jos kerran juo, niin alkoholismi on enemmän sairastelun tasolla, kuin terveen. Kuivahumalakin on pääsääntöisempää, kuin terve ajattelu, jos kerran täytyy vielä juoda.
Koska sinä viimeksi olet juonut ja mihin tarpeeseen selität sitä juovasi?

11

Alkoholin juominen ei tarkoita samaa kuin alkoholismi. Itse asiassa 90 % alkoholia satunnaisesti käyttävistä ei ole alkoholisteja eikä alkoholiriippuvaisia. Tämän prosenttiluvun valossa alkoholi ei edes ole erityisen addiktoiva aine.
Siis peräti yhdeksälle ihmiselle kymmenestä on mahdollista juoda alkoholia silloin tällöin, joskus rankastikin, ilman että heillä on tai heille kehittyy riippuvuus aineeseen.

Lisäksi normaalikäyttäjien ja alkoholistien välissä on valtavan suuri suurkuluttajien alue, rajatapausten joukko. He ovat ihmisiä, joille juomisesta aiheutuu silloin tällöin harmeja, vaikka he yleensä hallitsevat alkoholinkäyttönsä.

Asia on aivan toista luokkaa juuri esim. tupakassa, jossa käyttö ja riippuvuus kulkevat paljon enemmän käsi kädessä. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että jokainen säännöllisesti tupakoiva on myös nikotiiniriippuvainen.

Kuivahumala ilmenee usein oman raittiuden ja hurskauden rummuttamisena ja itsenä pitämisenä maailman napana, jota muiden on kumarrettava. Ja se ilmenee myös vikojen etsimisenä muista, esim. toisten solvaamisena juopoiksi tai “juoviksi alkoholisteiksi”.
Se on alitajuista juovien ihmisten kadehtimista, egoismiin verhottua viinanhimoa.

12

Moniko tunnistaa itsensä?

13

Ei osu - ei uppoa.

Itse asiassa luulen, että koko kuivahumala käsite on hieman sotkettu juttu monesta asiasta. Yksi on tämä “persettä penkkiin”-raittius, mutta siihen ei mielestäni voi juurikaan sitoa itsekeskeisyyden tai uhrauksen teemaa. Viinanhimo ei vain kaikilla irrota otettaan niin helposti. Pahimmat pitkänlinja perslävet, joita olen AA.ssa tavannut, ovat synnynnäisiä sellaisia. Vittumaisia tyyppejä, mutta vielä pahempia ovat kuulemma olleet päissään. Oma lukunsa on sitten tuo raitistumisen myötä tapahtuva välttämättömyys rakentaa ihmissuhteita uudelta perustalta. Se kyllä aiheuttaa kitinää silloin tällöin, mutta sillä kitinällä taas ei ole viinanhimon kanssa mitään tekemistä. Oma mausteensa on juovien alkoholistien käyttämä “kuivahuikkaajaksi” leimaaminen ikäänkuin jonkinlaisena pilkkakirveenä. Luulen, että sen taustalla on tarve löytää oikeutusta omalle juomisen jatkamiselle.

14

Mä en kyllä ihan uskos että Suomessa olisi 500-000alkoholistia. Kyllä se näkys katukuvassa paljon selkeämmin. Mutta näkyy toki jotain katukuvassa varsinkin nyt Elokuussa. On sen näköstä porukkaa joskus täällä (eräässä pk-seudun tunnetus mestas) Kaupan kassajonossa on sekä perässä,että edellä ollut aika viinanhajuista porukkaa haaleine silmineen ostamassa kohmelokaljaa. Maanantai-iltana oli ostarilla iso porukka (mukana nuoriakin naisia) täys tuuppari päällä! Mutta en ihan kyllä näkemäni perusteella lähtis allekirjoittamaan noin suurta alkoholistien määrää…

15

^ Hieman samaa mieltä Pärinän kanssa.

Kuten lapsikin tietää (ihan oikeasti jo alkoholistien lapset tietävät), juova alkoholisti ei tarvitse kummempaa oikeutusta omalle juomiselleen. Yleensä riittää se, että tekee viinaa mieli.
“Kuivahuikkaaminen” ei ole ihan sama kuin kivulias kuivahumala-oireyhtymä. Kuivahuikkaaminen tarkoittaa ihan vilpitöntä viinasta haaveilua kuola valuen, ja sitä tapahtuu nimenomaan edelleen juovien, tai alkoholiin avoimen himokkaasti suhtautuvien päihtekuntoutujien keskuudessa mm. katkolla. Siis sellaisten, jotka on hetkellisesti eristetty alkoholista.

Itse asiassa olen itse näpäyttänyt kerran töissä erästä asiakasta “Kuivahuikkaamisesta” yhteisen palaverin aikana.
Sain tosin itse siitä aika pahasti nuhteita itse hoitolan johtajan taholta myöhemmin kahvilla. Oli kuulemma tahdittomasti sanottu, öhöm… :blush:

Kuivahumalan oireita oon kyllä itse tajunnut itsessäni ihan jälkeenpäin, esim. sillon kun olin yli vuoden dokaamatta. Olin todella sietämätön tapaus silloin; eli moralisoin, motkotin, nalkutin ja viisastelin muille ihmisille heidän alkoholin käytöstään, ja ennenkaikkea pidin itseäni paljon parempana ihmisenä kuin “juoppoja”. Ihan niinkuin monien intomieli-raittiiden näkee nykyisinkin tekevän.
Lisäksi poltin siihen aikaa röökiä posket lommolla, eli olin aineriippuvainen wanna be-raitis. Eräänlainen raittiuden pilakuva.
Opettavainen havainto jälkeenpäin ajatellen. Monet asiat tajuaa itsessään vasta pienellä viiveellä. Blondilla on pitkät piuhat. :slight_smile:

Ja nyt blondi lähtee ei suinkaan kuivattelemaan, vaan päinvastoin. Taitaa olla kastautumisen aika taas. : )

16

[Poistettu asiatonta -Päihdelinkin toimitus]

17

No, mä oon naama norsunv**lla kuivilla vänöttävää äijää katsellut jo lapsena kotonani ajottain. Ja saanut itkeä sen tekemien ja sanomien asioiden takia. Että kyllä mulla siis on omakohtasta kokemusta kuivahumalaisista ihan niinku näin läheisen; perheenjäsenen näkökulmastakin. Jo ihan lapsesta asti. :unamused:
On kyllä märkähumalaisestakin.

18

[Poistettu asiatonta -Päihdelinkin toimitus]

19

[Poistettu asiatonta -Päihdelinkin toimitus]

20

[Poistettu asiatonta -Päihdelinkin toimitus]

:smiley: :smiley: