Riippuvuudesta riippuvuuteen?

Me Lopettajat
1

Heipat Plinkin lukijat!

Tän oman raittiuteni aikana olen huomannut (voin siis puhua vain omasta puolesta mutta kysymys on kuitenkin tarkoitettu yleiseksi pohdinnaksi) että kun alkoholi jäi niin tupakkaa on kulunut lähes tuplasti. Messiin on tullut myös herkuttelu (erityisesti oon tullut persoksi kaikelle makealle), jota en dokaamiseni tuoksinnassa harrastanut lainkaan. Itse asiassa en ymmärtänyt miksi jotkut tykkää suklaasta tai muista herkuista. Kahvinjuonninkin aloitin ja sitäkin tykkään nykyään lipitellä huoletta. Kokeilinpa tuossa myös uhkapelaamista ja pelasin välittömästi enempi kun mitä olin meinannut. Mun ikiaikainen rakkaus chiliin ja tuliseen ruokaan on myös kasvanut, mutta doksuttelun jälkeen ei vatsa tahdo kestää enää sitäkään niin menee varmaan alkon kanssa pannaan. Kannabista en käytä ollenkaan kun en nauti siitä olosta ja epämiellyttävä aine henk.kohtaisesti.

Kun kerta ilmeisesti omaan addiktoituvan luonteen niin tarkoittaako tämä nyt sitten sitä että en voi tehdä mitään mistä saa mielihyvää kun mahdollisuus on että kaikki lähtee käsistä? Pitääkö kahvi, rööki, seksi, herkuttelut ja kaikki kiva pistää pannaan? :open_mouth: Voiko näin todella olla? :astonished:

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Tietty jos vetää herkkuja ja/tai kahvia ja röökiä niin ei varmaan ole yhteenlaskettunakaan yhtä haitallista kun juominen. Mutta en haluaisi kyllä lihoakaan tolkuttomasti tai napsahtaa pelikoukkuun tai tulla seksiaddiktiksi tai mitä kaikkia noita nyt on. :mrgreen:

Onko addikti aina addikti ja siirtyykö se addiktio vaan toiseen asiaan. En tarkoita välttämättä alkoholi —> kannabis vaan ylipäätään.

Tällaista pohdintaa näin maanantai-aamulle.

Mukavaa maanantaita ja raitista ja kirpakan raikasta alkusyksyä kaikille! Ootte mahtavia! =)

-Patchouli

2

Huomenta Patchouli. Mielestäni addiktilla on taipumusta liioitteluun muissakin kuin päihdeasioissa. Siinä en näe periaatteessa mitään pahaa jos asian tiedostaa. Kunhan ei addiktoidu asioihin joista on itselleen tai muille terveydellistä tai vaikkapa taloudellista vahinkoa. Toiseen päihteeseen siirtyminen on järjetöntä, peliriippuvuus taas voi aiheuttaa ennen pitkää taloudellisia vahinkoja. Kaikki muut luettelemasi ovat mielestäni täysin OK!
Ja kyllä, makeaan tai muihin nautintoaineisiin siirtyminen on aika yleistä. Nimimerkki “Vähintään 8 isoa kuppia kahvia ja viisi röökiä aamiaisena”. :smiley:

3

Myös minun mielestäni addiktilla on usein keskimäärin isompi taipumus liioitteluun kuin ns. “taviksella”. Asia tulee tiedostaa ja tärkeintä on kuten Andantekin sanoo, että vältää addiktioita joista on itselleen tai muille terveydellistä tai taloudellista vahinkoa.

Silloin kun taas jostakin päihteestä siirrytään toiseen päihteeseen, niin oleellista on juuri itselle ja muille mahdollisesti koituvat haitat. Eli missään nimessä toiminta ei ole järjetöntä vaan riippuu nimenomaan näistä mahdollisista negatiivisista/positiivisista puolista verrattuna aikaisempaan addiktion kohteeseen.

On esimerkiksi varmasti huomattavasti terveellisempää siirtyä etanoliriippuvuudesta kofeiiniriippuvuuteen tai vaikkapa butaaniriippuvuudesta kannabinoidiriippuvuuteen. Ensimmäiset psykoaktiivit tappavat yleensä addiktin ennemmin tai myöhemmin kun taas jälkimmäiset eivät.

Mielestäni kuitenkin nimenomaan päihdeaddiktin (alkoholistin täällä Me Lopettajissa) yleisesti ottaen kannattaisi pyrkiä vaihtamaan riippuvuutensa johonkin positiivishenkiseen toiminnalliseen addiktioon jos ylipäätään johonkin on vaihtamassa. Tosin varmasti löytyy myös paljon ihmisiä jotka ovat saaneet oman addiktioherkkyytensä kuriin, eivätkä ole riippuvaisia mistään erityisestä asiasta. Itse pitkällä tähtäimellä pyrin juuri tämän kaltaiseen tilanteeseen… Tämä tosin vaatii varmasti sen, että löytää ne pohjimmaiset syyt miksi addiktiivisesti hakee jotakin “täytettä” omaan elämäänsä tavalla tai toisella eikä pysty elämään ns. tasapainoisesti.

Ei ole myöskään mitenkään harvinaista, että addikti vaihtaa riippuvuutensa uskonnolliseen “hurahtamiseen”. Tämä se vasta voimakas riippuvuus saattaa olla ja ylilyödessään jopa erittäin vaarallinen ihmisen mielenterveydelle.

4

Tossa on yksi päihdeongelman ydinkysymyksistä. Selvitys jonkin tietyn käyttäytymisen motivaatiosta. Mikä on saanut ja saa minut toimimaan juuri näin? Tulee ajankohtaiseksi kun on ensin saanut fyysisen riippuvuuden kuriin. Tai onhan se jo alusta alkaen mukana pelissä. Itse vain halusin ensin päästä pullosta eroon ennenkuin aloin miettimään jotain syvällisiä elämän peruskysymyksiä ja jonkin toiminnallisuuden mielekkyyttä tai niiden laukaisijoita. Selvä pää on edellytys vaikeisiin pohdintoihin. Itselläni apuna oli ammattilaisia joita ilman en olisi nähnyt taustatekijöitä.
Uskonnolliseen tai muuhunkin aatteelliseen eli ei suoranaiseen toiminnallisuuteen siirtyminen muuttuu vahingolliseksi jos aatteen määräämät dogmat rajoittavat todellisen elämän näkemistä ja kokemista. Ihannetapauksessa ne kuitenkin voivat luoda raamit täysin uudenlaiselle elämäntyylille.

5

Addiktioille altis ihminen “hurahtaa” helposti moneen asiaan. Jostakin vain tulee se elämää tärkeämpi juttu, johon ripustaudutaan.

hengellisyyttä käsittelevässä ketjussa kerroinkin , miten joskus olin yökausia tekemisissä tuollaiseen riippuvuuteen hurahtaneen kaverini kanssa. Läheltä , vierestä seurasin hänen “keskustelujaan” jumalasna kansa erilaisilla merkkikoputuksilla ja pirun hämäämiseksi jomalan kanssa sovitulla salakielellä, ja pyörihän siinä hänen näkökentässään niin enkeleitä kuin muitakin olentoja, kaupungin kaduille oli asetettu merkkejä ja viestejä hänelle, arkipäivän asioihin etsittiin ohjeita ilmestyskirjasta ja vanhan testamentin rituaalimääräyksistä…

Asettaahan se rajoja ihmisen elämälle, mutta kyllä nuo mukaan heittäytyneet itse usein väittävät että heidän elämänsä on päinvastoin muuttunut vapaaksi ja autuaaksi … miltä kannalta asioita sitten tulkitaankin.

No, jos nyt ajatellaan asiaa näin tämän vertaistuen ja ihmisestävälittämisen kannalta, niin olen kyllä maanläheisempien psykologien kanssa samaa mieltä; harhoihin ei pidä lähteä mukaan!

Ellei ole kanttia sanoa kaverille että saatatpa olla menettämässä todellisuudentajuasi, niin kait ainakin voi olla ruokkimatta noita juttuja.

Tiedän , vasta-argumentti on olemassa: eivätr ne ole harhoja vaan uskoa, ja usko on todellisempaa kuin tämä maaillinen maailma … niinpä niin.

Omalta kohdaltani siis olen asian noin ratklaissut, en lähde lisäämään vettä myllyyn jos joku alkaa siirtämään ajatteluaan sinne henkimaailman puolelle, pikemmin yritän hiukan palauttaa tähän näkyvään ja varmasti olemassaolevaan maailmaan, syineen ja seurauksineen.

Mutta, enpä minä asialle mitään voikaan, kovin suuret koneistot ovat ylläpitämässä tuota henkiuskoa, joten asiaan otan kantaa vain kun se ihan eteen tulee. Vaikkapa täällä semmoisena että kytketään raitistumiseenkin jo mystiikkaan siirtymistä ehtona onnistumiselle…

6

Olen vahvasti myös sen kannalla että meillä on taipumusta hurahtaa ihan kohtuuttomasti mihin tahansa. Itse tiedän että minun ei passaa esimerkiksi herkkuja ostaa mitenkään “kaappeihin notkumaan” koska ne eivät siellä kestä. Nimimerkillä puol kiloa karkkia puoleen tuntiin.

Sama juttu on jossain oikein koukuttavassa pelissä. Helposti voi mennä koko päivä päätteen edessä jos siihen antaa itselleen luvan.

Ja onhan näitä ollut minulla muitakin. AA-riippuvuus esimerkiksi. Nettiaddiktio, plinkkiaddiktio, liikuntaaddiktio, läheisriippuvuus…

Olen sitä mieltä että addiktioihin taipuvainen ihminen tulee addiktoitumaan jatkossakin. Eri riippuvuudet ovat vain oireita samasta asiasta. Jotkin tuhoisampia kuin toiset, mutta kuitenkin. Ja tosiaan jos siitä addiktiivisestä käyttäytymisestä tahtoo päästä, niistä täytyy ensin tulla tietoiseksi. Löytää ne perimmäiset syyt. Omaa tyhjyyden tunnetta, riittämättömyyde ja arvottomuudenkokemusta, itsensä ja todellisen elämän kohtaamisen pelkoa sen realiteetteineen… tuota minä itse sieltä olen löytänyt.

Vähän omineen olen noiden havainut pois putoilevan. Silloin kun on saanut jostain tarpeekseen, on valmis siitä luopumaan. Tai, että ne asettuvat johonkin “kohtuukäytön” rajoihin. Silloin kun ne lakkaavat olemasta hauskoja.

7

No nyt osaksi on tullut plinkkiaddiktio… Tekstiä syntyy kuin mutteritehtaalla pultteja yms. Pitäisi varmaan rajoittaa…?? :blush:

8

^Punatulkku, ei hätää! Itse tuon vaiheen eläneenä voin sanoa, että ei se tapa ja lievittyy ihan itsekseen. :smiley:

Riippuvuus on hyvin monitahoinen ja mutkikas juttu. Hyvä- paha riippuvuus akseli laajentaa näkymää heti siihen suuntaan, että riippuvuus on asia jonka kanssa elämme, olimme varsinaisesti haitallisesti riippuvaisia yhtään mistään tai emme. ihminen on riippuvainen monista asioista ja toisista ihmisistä. Tälle tosiasialle emme voi mitään. Yksi tärkeimmistä kehitystehtävistämme on löytää balanssi itsenäisyys-riippuvuus janalla.

Milloin riippuvuus on haitallista? Lienee hyvinkin veteen piirretty viiva ja erittäin paljon sidoksissa riippuvuuden kohteeseen. Onko riippuvuus haitallista ihmiselle itselleen ja kokeeko hän itse niin? Entä onko riippuvuus haitallista ympäristölle?

Oikopäätä en löysi negatiivista leimaa juomisen lopettaneen karkin syönnille, maratonharrastukselle, avantosaunomiselle, hengellisyydelle, plinkkiin kirjoittamiselle, AAssa istumiselle. Aika tekee tehtävänsä ja intohimoisella osallistumisella tai omistautumisella voi olla paikkansa. Osalle ihmisistä varmasti käy niinkin, että addiktion omainen suhde johonkin jää loppuiäksi päälle. Mitä sitten? Jos ei ihminen itse kummemmin kärsi urheiluhulluudestaan tai AAssa istumisestaan, niin onko se paha juttu?

Viimeisen vuoden aikana lopettaneille sanoisin, että armoa niitä omia kotkotuksia kohtaan. Jos makeaa halajaa tai juoksujalka vipattaa, niin siitä vaan. Elämä tulee tasaantumaan ajan kuluessa ja jopa kohtuuskin voi tulla tutuksi. Itse en mitään täydellsitä kohtuutta niin hirveästi kaipaa kaikissa asioissa, kuten tuossa em. juoksussa/urheilussa. Olkoon se jonkun mielestä riippuvuus, itselleni se on kuitenkin suuri ilon, intohimon ja monenlaisen itseni haastamisen sekä onnistumisen lähde.

Voi olla, että lopettaja syynää itseään tarkemmin kuin muut ja alussa ne sijaistoiminnot voivat olla aika vahvasti esillä. Toisaalta on myös totta, että varsinkin juomisen lopettaneilla erityisesti peliriippuvuus on erityinen riski. Tämä aihe on tosiaankin sellainen ”toisaalta, mutta toisaalta”- aihe… :stuck_out_tongue:

9

Samaa mieltä asiasta olen minäkin. Addiktiivinen ihminen pysyy addiktiivisena. Sitä toki pohdin onko addiktiivisuus vika vai ominaisuus. Joka tapauksessa lienee helpompaa suunnata sitä addiktiivisuutta johonkin positiiviseen sen sijaan, että yrittää päästä eroon omasta temperamentistaan.

10

No ihan ensimmäiseen viestiin, niin sehän on jopa hyvin tyypillistä, että pahasta (tai mielestään pahasta) addiktiosta sitten siirrytään kevyempiin tai niiden ns. annetaan olla jos ovat jo olemassa ja jätetään sillensä. Ajatellen, että ei näistä nyt ole mitään haittaa VERRATTUNA, tai niin pieni haitta vaakakupissa korkeintaan, että jotain jo salliikin itselleen.

Tiettyyn rajaan saakka toki voi olla ihan tervettäkin, ettei nyt ala mitenkään ääripäiden nollatoleranssi-ihmiseksi, eli kaiken kieltää itseltään, joka ei todellakaan ole ongelma. Ja josta ei ongelma ole tulossakaan, varsinkaan jos pitää itse huolen ettei niin tapahdu.

Mutta valheellisuuden ketjuun ei tietty kannata lähteä ja epätervettä vertailua tekemään. Aika klassinen on mm. Lopetat piikkihuumeet → Sallit suun kautta otettavat reseptilääkkeet → Lopetat reseptilääkkeet liiallisen käytön vuoksi → Korvaat ne viinalla tai juot jo valmiiksi liikaa, mutta näet ongelmaksesi vain lääkkeet → Lopetat viinanjuonnin → Et jätä tupakkaa, vaikka poltat kaksi askia päivässä ja lääkäri jo varoittelee ja alat pelata itsellesi aivan liian isoilla rahoilla, mutta palkitset itsesi näin tai sitten ei ole mielestäsi ongelma, koska et enää tuhoa itseäsi juomalla ja peleistä voi voittaakin… jne jne.

Mutta jokainen tietää kyllä itse rehellinen itselleen olemalla, mikä menee liiallisuuksiin. Ihminen on kuitenkin juuri niin ongelmainen, kuin antaa itsensä olla… Itse laitan joskus 20e-50e nettipeleihin ja voitan tai en, niin jätän siihen. Lopetan jos voitan mielestäni myös tarpeeksi. Joku toinen ei taas voi ostaa edes Ässä-Arpaa tai siitä lähtee taas liki sillan alle vievä pelikierre… eli aika henkilökohtaisia juttuja suhteuttaa mikä on paljon ja mikä vähän, mutta itselleen ei valehdella kannata toki. (Eikä muille).

11

Jonkin asian haalistuminen toimii “normaalilla” sellaisen raja-arvon havaitsemisella. Kun panostus ei enää tuo lisäarvoa, asiaan ei enää uhrata kapasiteettia vaan se joko lopetetaan kokonaan tai sitä vähennetään tuntuvasti. Energiaa vapautuu muuhun. Tällä lailla lapsetkin lopettavat vanhat leikit ja siirtyvät uusiin käyttäytymismalleihin. Siirtymistä.

12

Kiitos. :slight_smile:

Moneen juttuun sitä koukuttuu. Tässä ketjussa ja sinulla Basilla oli hyviä pointteja, että sanattomaksi vetää.

Yksi tapa on pyrkiä sitten mihin silleen koukuttua ottaa oppia siitä. Opiskella koukutuksen aihetta, niin että oppii hallitsemaan sitä. Jotenkin se on kanssa hyvä ominaisuus kun sen “holismin” suuntaan hyvään. Vaikka liikuntaan tai uuden oppimiseen… Onhan näitä.

Jos jotkut asiat kuten täällä palstalla alkoholin käyttö ryöstäytyy käsistä, eikä sitä enää hallitse, niin siitä jutusta pitää sitten opetella ulos - lopettaa juominen. Joillekin se on työn ja tuskan takana, että onnistuu. Siinäkin tuon “holismin” voi suunnata “anti-alkoholismiin”. :wink:

13

Joo tuo on hyvä pointti mielestäni, että eihän addiktio automaattisesti tarkoita sitä että se on joku vika tai sellainen asia, mistä pitäisi päästä eroon.

Silloin jos siitä asiasta ei nauti ja siihen nivoutuu paljon syyllisyyttä, niin silloin olisi mielestäni paikallaan vähän pysähtyä miettimään. Tuo urheiluesimerkki tulee vaan omalta kohdaltani esiin, kun minulla se meni alunperin olleesta intohimosta siihen että se meni paoksi omasta itsestään. Ihan samanlaista pakoa, kuin oli se dokaaminenkin. Siitä ei tosiaankaan nauttinut ja jos yhdenkin treenikerran jätti väliin, niin siitä seurasi hurjat itsesyytökset.

Se juuri tuo kamala koohottaminen minut laittoikin sitten pysähtymään kun väsyin siihen, että hetkinen kuules sinä et nyt tällä ratkaisumallilla tätä asiaa tulekkaan ratkaisemaan. Et sinä sitä totuutta pysty miksikään muuksi muuttamaan ja ole sellainen supermies, että vain ominesi tulet tästä selviämään. Ja se oli juuri sitten se hetki kun aloin aktivoitumaan enemmän plinkkiinkin ja olen alkanut oikeasti kohtaamaan rehellisesti sitä, mitä nyt ikinä karkuun juoksinkaan eli niitä omia käsittelemättömiä asioitani. Se on sitä omavoimaisuudesta luopumistakin, jos nyt niillä sanoilla aletaan saivartelemaan. Pelkäsin esimerkiksi ihan oikeasti myöntää sen alkoholismin itselleni ja olin muodostanut siitä valtavan sumpun päähäni. Eli siellä on ollut paljon sitä surematonta surua ja muuta sellaista joiden läpikäyminen vie ihmistä kohti omaa itseään.

Mistään riippuvuudesta ei kuitenkaan omasta mielestäni saisi tulla se tärkein juttu. Kun ei se oman itsensä hyväksyminen ja itsensä rakastaminen kuitenkaan niitä punttejakaan kolistelemalla pelkästään tule. :slight_smile:

Asiat tasaantuvat ajan kanssa.

14

Olen addiktioherkkä. Päihteidenkäytön loputtua olen addiktoitunut ruokaan, shoppailuun, nettiin ja kofeiiniin. Nämä riippuvuudet ovat kuitenkin pientä päihteiden rinnalla, enkä aio ekana raittiina vuotenani ottaa niistä stressiä. Jos tupakka ei maistuisi ja haisisi kamalalta, aloittaisin senkin ehkä.

En pidä addiktioherkkyyttäni hyveenä, mutta pakko on toisaalta armahtaa itseään ja taistella ensin pahin taistelu pois. Mutta onhan tää nyt perseestä olla tällainen.

15

Se että on addiktioherkkä ei tee sinusta (tai minusta) yhtään sen huonompaa ihmistä. Sinä olet ainutkertainen ja hyvä ihminen. Vielä se nyt ongelmalta tuntuva asia kääntyy voitoksi ja voimavaraksi, elämänkokemukseksi kaiken muun ohella. :smiley:

16

Täällä on ainakin yksi erittäin addiktoituva ihminen.

Shoppailu esimerkiksi… Kallista huvia. :unamused:

Ja suklaasta en mainitsekaan mitään…

Tupakkaa tuli joskus nuorena kokeiltua mutta onneksi siitä tuli vain huono olo. Niin että onneksi ei sitä addiktiota ole vielä lisäksi tässä sopassa.

17

On tuo addiktiopersoonallisuus jos sellainen on edes olemassa ihan hyvä ominaisuus. Joka juttu pitää vetää äärimilleen. Tai yleensä semmonen joka aiheuttaa sen “kipinän” ja sen kanssa painitaan ja kehitetään itseä oli se sitten miten mahdoton juttu tahansa. Itsellä noi jutut menee noin. Muut jutut on sitten yhdentekeviä. Voi se “kipinä” kanssa sammua tai vaihtua johonkin toiseen…

Haitalliset addiktiot on sitten veemäisiä. Pitää opetella tosiaan hallitsemaan niitä tai sitten luovuttava jos ne aiheuttaa itselle haittaa. Samalla “kipinällä” sitten taisteltava niistä pois. Ihminen jos haluaa niin löytää keinot ja varmaankin osa sitten onnistuukin.

Toisaalta ihmiset on erilaisia ja enkä tosiaan tiedä onko olemassa tuota käsitettä “addiktiopersoonallisuutta”?? Vai onko se niin, että olemassa on vain erilaisia ihmisiä?