Joo elikkä halusin kuulla muilta jtn neuvoja/omia kokemuksia auttais paljon… 
Oon ollu puoltoista vuotta rakastunut mieheen,mieheen joka OLI maailman hyvä sydämmisin,hellin,ymmärtävin ihminen joka on koskaan ollut mun elämässä. Kaikki meni hetken hyvin,kunnes meillä rupes asiat menemään huonommin,riitoja oli enemmän ja mies joutu olemaan erossa musta pitkän aikaa suljetulla. Sieltä kun pääs pois kaikki rupes menemään alakeen. Mies retkahti taas käyttämään ja koko meijän suhteen oli ollut käyttämättä. Yhtäkkii hän muuttui täysin,yhtedenpiti loppui,mies muuttui välinpitämättömäksi ja kylmäksi. Kääntöpuolena taas välillä hän selitti niin paljon kuinka rakastaa ja ei ikinä halua menettää ja olen ainut jota on koskaan rakastanut. Sitten taas katoaa hetkeksi eikä vastaa moneen päivään mihinkään viesteihini. En tiedä luovutanko vaan vai jaksanko uskoa ja auttaa…Helvetin taitava hän on manipuloimaan ja keksimään valheita ja syyllistää minua poistaakseen omaa huonoa omatuntoa. Mihin uskon,siihen kun sanoo rakastavansa vai siihen kun on täysin välinpitämätön? Pahin onse että meille on lapsi syntymässä parin kuukauden päästä ja hän huitelee ties missä ja vetää kamaa ja sillon tällön taas tulee vannomaan rakkauttansa… 
Kaikille muille kyllä ehtii vastata paitsi minulle…Voiko se olla huumeiden takia vai sitä että häntä eivaan kiinnosta vastata 
Oli syy kumpi tahansa, niin se ei tilannetta muuta. Tiedän että noita asioita pyörittelee pakonomaisesti mielessään, mutta stressaat sillä vaan turhaan itseäsi lisää. Et tule hullua hurskaammaksi. Monet jaksaa aina uuden suhteen alussa skarpata ja olla selvää, kunnes sitten arki koittaa. Jokaisessa suhteessa. Miehesi on vapaa kiskomaan aineita ja lopettaa kun sitä haluaa, et voi hänen menoihin vaikuttaa. Anna hänen siis mennä menojaan ja keskity asioihin joihin pystyt vaikuttamaan, omaan ja lapsesi tulevaisuuteen. Tämä on loppujen lopuksi sinulta paras tapa “auttaa” myös lapsesi isää, älä hyysää. Älä myöskään rakenna mitään yhteisiä suunnitelmia tai muutakaan tämän miehen varaan. Älä sittenkään, kun mies sinun välinpitämättömästä käytöksestä säikähtäneenä tulee kauniiden lupausten kanssa anomaan sinua takaisin. Anna tekojen puhua puolestaan, mies kyllä järjestää asiansa kuntoon jos haluaa. Se voi olla pitkä ja kivinen tie, jota lapsen ei kuulu missään nimessä seurata vierestä. Keskity nyt vaan teihin, älä anna energiaa ajatuksille jotka liittyy tuohon mieheen 
Kaikkea hyvää sulle ja vauvalle!
Jotenkin kyllä tiedostan sen et mun kannattais nyt vaan keskittää voimat oman ja lapsen tulevaisuuden rakentamiseen,mut oonjo niin rikki menny tosta suhteesta et en osaa olla enää miettimättä miestä tuntuu et hän on vieny koko mun sielun. Hetken aina pysynki siinä päätöksessä et nyt jatkan elämääni ja keskityn tulevaan ja hyviin asioihin mut sitten tulee hetkii ku mikään ei tunnu miltään ja mietin vaan miestä päässäni ja stressaan kaikkea ja mietin kaikki meijän kosketukset ja muistot päässäni. Tuntuu etten IKINÄ pääse yli hänestä… Suuniteltiin jo suhteen alussa omaa perhettä ja mietittiin jo nimetkin kunnes kaikki muuttui. Hän ei oo ikinä suoraan sanonu mulle ettei halua mua elämäänsä oon kysyny monen monta kertaa et jos et halua mua sun elämään niin sano suoraan ni lopetan viesteillä pommittamisen,mutta ikinä ei tuu vastausta ?! Nyt hän ei oo viikkoon vastaillu mun viesteihin päivä sitä ennen halus viälä perheen mun kanssa ja alottaa puhtaalta pöydältä yms…miksi hän eivoi suoraan sanoa jos ei halua et lähettelen viestiä?! Tuun hulluks kun ei oo ketään kenen kanssa puhua tästä joka ymmärtäis mua voiko olla et hän vaan ei pysty käsitellä niitä vaikeita asioita jotka oikeasti koskettaa häntä sisältä ja sitä että hänestä on tulossa isä eikä usko itseensä ja menee sieltä mistä aita on matalin ja pakenee minua ja meidän suhdetta? Nyt yritän päästä yli hänestä ja ajatella omaakin vointiani mutta olen elänyt niin kauan vain tätä toista ihmistä varten ja oon kadottanu itteni…