Retkahdin

Täällä taas, vaikka olin jo ehtinyt poistaa sivun kirjanmerkeistä ja kuvittelin etten enään tarvitse vertaistukea.

Puolitoista vuotta meni täysin raittiina, elämä tuntui hyvältä selvinpäin ja olin niin henkisesti kuin fyysisestikin elämäni kunnossa.

Sitten tuli korona. Ei turhaan mediassa puhuta koronan vaikutuksista mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön. Omalla kohdallani sillä oli selvästi iso merkitys miksi olen nyt taas täällä.

Työkuviot menivät uusiksi, kotona tilanne muuttui ja kaikki omat harrastukset jäivät pois. Ahdistuin valtavasti tästä koko korona-hässäkästä ja mielenterveyteni joutui koetukselle. Menetin yöuneni ja mieliala heitteli ensin ylös ja alas voimakkaasti, sitten nousukiitona lähes maniaan saakka ja sieltä ryminällä alas masennukseen.

Mielenterveyden romuttuessa hain kyllä apua psykiatriselta ja lääkitystäni nostettiin. Mutta, siinä kaiken sekoamisen keskellä alkoholi ehti tulla kuvioihin. Ensin tissuttelemalla muutaman siiderin pahimpaan ahdistukseen ja noh, arvaatte kyllä että muutamassa viikossa homma lähti taas käsistä.

Nyt oon ollut koko viikonlopun yksin kotona. Oon juonut ja itkenyt kaksi iltaa. Juon koska olen masentunut ja olen masentunut koska juon. Kierre pitäisi nyt saada katkaistua jotenkin.

Vaikeinta tässä on se että en oikein löydä motivaatiota laittaa itseäni kuntoon. Tämä johtuu masennuksesta. Synkät ajatukset päässäni kertovat ettei millään ole mitään merkitystä ja on ihan se ja sama vaikka joisin itseni hengiltä. Loppuisi tämä tuska vihdoin. Ajatus kuolemasta tuntuu jopa houkuttelevalta.

Kuitenkin tiedän, että olen sairas. Sen lisäksi että kärsin mielensairaudesta, olen myös alkoholisti. Ja nämä kaksi ruokkivat toisiaan ja saavat mun ajatukset synkiksi.

Tiedän myös sen etten juomalla ainakaan saa hoidettua mielenterveyttäni vaikka se hetkellisesti tuntuisikin sopivalta lääkkeeltä. Oikeastaan täysi raittius on ainoa oikea vaihtoehto ja lääke.

Kirjoitan nyt siis tänne siinä toivossa että vertaistuen avulla löytäisin itsestäni sitä motivaatiota juomisen lopettamiseksi ja kierteen katkaisemiseksi. Vaikka synkät ajatukset ottavat ylivaltaa sisälläni, osa minussa kuitenkin vielä haluaa taistella niistä vastaan ja selviytyä tästä voittajana.

Retkahtelut ovat itsellenikin erittäin tuttuja, valitettavasti, tosin ei nyt koronan aikaan kun voin tehdä töitä kotona. Alkoholi ei todellakaan tuo mielenterveyttä eikä sellaista ongelmaa ole jota alkoholilla ei voisi vielä pahentaa.

En tiedä miten tiivis hoitokontakti sinulla on, mutta toivottavasti heti huomenna pääsisit juttelemaan jollekin, jotta saisit pahimman olon purettua pois etkä jäisi yksin synkkyyteesi. Kaikki meistä täällä ovat kokeneet tuon olon, osa meistä monta kertaa (kuten minä). Voin vain toivoa sulle paljon voimia, jos olet jo 1,5 v ollut raittiina niin pystyt siihen kyllä uudestaankin!

Jospa ottaisit yhteyttä sinne psykiatriselle, hoitavaan lääkäriisi tai omalle hoitajalle. He tietävät tilanteesi ja kerrot mitä on viime käyntisi jälkeen tapahtunut. Uskoisin sieltä etsittävän kokonaisvaltainen hoito sinulle.
Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, ehkä olisi paras pyytää päästä osastolle joksikin aikaa. Apu olisi koko ajan lähellä, et olisi yksin ajatuksinesi.

Tämä aika on nyt vaikeaa kun kyläilyt ja tapaamiset kiellettiin, mutt ei sitä pidä niin kirjaimellisesti ottaa. Jos mahdollista, pyydä ystäviäsi vaikka kahvipiknikille puistoon. (Toivon että sinulla on ystäviä, sekään ei ole itsestään selvä asia.) Luulisin myös jonkin päihdehoidon kautta löytyvän tukihenkilön janka kanssa voi ajatuksia vaihtaa. Kysyä kannattaa, itsellä ei ole kokemusta.

Tärkeää on ettet olisi nyt yksin. Ota psykiatriselle yhteys heti huomenna tai päivystykseen jo tänään. Tilanteesi on vakava.

Voimia sinulle. T. JuuliaS

Hei, samaa sanoisin kuin muutkin, älä vaan jää nyt yksin. Tuo lääkityksen lisääminen ja tietysti juomisen lopettaminen voi hetkellisesti pahentaa oloa ja aiheuttaa itsetuhoisuutta, kuten varmasti tiedätkin. Se menee ohi ajan kanssa, mutta sitä ei kannata jäädä odottamaan vaan hakea apua. Ihan päivystyksenkin kautta voi varmasti mennä. Hurjasti tsemppiä!

Kiitos kaikille vastauksista.

Tämä päivä on mennyt aika syvissä vesissä, mutta ehkä pääsen ensiviikolla taas jotenkin arkeen kiinni. Työ pakottaa siihen. Selkeä päivärytmi ja rutiinit helpottaa usein oloa. Täytyy mennä nyt päivä kerrallaan.

Ja joo mulla on oma psyk.hoitaja jolle voin soittaa, viimeksi kun juteltiin niin oli just silloin parempi päivä. Mutta jos joku niin hän tietää miten tää mun mieliala voi heitellä.

En oo koskaan ollut osastolla, enkä haluaisi sinne joutua tälläkään kertaa. Mutta tiedänhän minä myös sen ettei ole tervettä hautoa itsetuhoisia ajatuksia. Mutta ei ne vielä sillä tasolla ole, että varsinaisesti suunnittelisin tekeväni itselleni jotain. Enemmänkin vain itseinhoa sekä epäonnistumisen, arvottomuuden ja yksinöisyyden tunnetta. Tunnetta siitä että olisi parempi kun minua ei olisikaan.

Jospa tänään saisin unta ajoissa ja heräisin kohtuu virkeänä aamulla töihin.

Neuvoisin nyt kuitenkin soittamaan hoitajallesi ja puhumaan tästä juomisesta. Ehkä yhdessä löytäisitte avun, että saat kierteen katkaistuksi.

Mä oon aikaisemmin käynyt myös päihdeklinikalla, mutta hoitosuhde lopetettiin tuossa alkuvuodesta kun mulla meni silloin niin hyvin. Kynnys ei ole kovin korkea ottaa sinne nyt uudestaan yhteyttä.

Mutta toki olen psyk.hoitajan kanssa puhunut myös tästä juomisesta. Mutta mä koen myös sen aika raskaaksi että pitää useammassa paikassa käydä jatkuvasti juttelemassa. Mutta toki siellä päihdepuolella osaavat auttaa just siinä juomisessa.

Tänään onneksi oli jo vähän parempi päivä. Nukuin ihan hyvin ja jaksoin töissä ihan kivasti. Töiden jälkeen kävelin salille. Ja sitten söin iltapalaa. Viinahammasta ehti kolottaa tuossa iltasella, mutta onnistuin sivuuttamaan huokutuksen. Nyt voin mennä nukkumaan itkemättä. Tänään en juonut. Pieni riemuvoitto.

Päivä ja hetki kerrallaan. Yritän päästä kiinni niihin rutiineihin joita mulla oli kun olin juomatta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tänään oli ainakin hyvä alku.

Hienoa että jaksoit ohittaa kiusauksen.
Minustakin on rasittavaa jos asiat pitää hoitaa monessa eri paikassa, kyllä pitäisi löytää yksi kokonaisvaltainen paikka jossa voisi voisi kaikki jutut jutella. Ne on kuitenkin toisiinsa liittyviä asioita, eivät erillisiä sairauksia.

Mutta mennään päivä kerrallaan. Jaksamista.

Eilen pidin itseni kiireisenä, se auttoi juomahimoihin. Selvisin selvinpäin. Jes.