Pelaamiseni alkoi noin kolme vuotta sitten… aluksi sain sen hallintaan heti kun alkoi rahan lainaaminen pelaamista varten ja tajusin ettei hommassa ole enää järkeä. Asetin omaehtoisen luottokiellon ja olin pelaamatta yli vuoden. Sitten tuli ero ja yksinäisyys… luottokiellon jostain idioottimaisesta syystä menin poistamaan ja nettikasinot veivät taas mennessään. Niillä sai yksinäisyyttä edes hetkeksi lievitettyä. Kalliiksi on tullut, olisi pitänyt alunperinkin etsiä jokin muu keino…
Aloin ottaa pieniä vippejä pelaamiseen mutta sain ne ajallaan maksettua takaisin, itse tienatuilla rahoilla. Jossain vaiheessa tilanne kuitenkin riistäytyi käsistä ja lainaa oli eri paikkoihin n. 4000 euroa… maksueristä kasvoi liian suuri summa kuukausittain maksettavaksi joten hain pankista lainan jotta sain maksaa yhtä kohtuullista erää. Olin helpottunut.
Hetken aikaa sujui hyvin.
Sitten tuli taas vastoinkäymisiä elämässä ja pelaaminen tuli kuvioihin takaisin…otin vippejä ja kulutusluottoja varmaan kaikista paikoista mistä sain ja lopulta niitä oli jo n. 8000 euroa.
Hävetti ja ahdisti, mutta kerroin vanhemmilleni ja he ottivat ison lainan maksaakseen kaikki pois kerralla. Lupasin etten pelaa ja suljen kaikki pelitilit ja otan luottoeston taas käyttöön.
En ottanut. Olisi pitänyt tehdä se heti.
Ainahan löytyy uusia kasinoita… löysin pari uutta ja olen nyt hakannut niihin taas lainattua rahaa saman verran kuin vanhempani juuri maksoivat pois. Olen pettänyt vanhempani ja en tiedä miten pystyn elämään tämän asian kanssa. Olen miettinyt jopa itsemurhaa koska tuntuu että en saa tilannetta ikinä enää korjattua. En halua menettää luottotietojani tai joutua ulosottoon. En voi puhua tästä kenellekään ja häpeän kuollakseni… tuloni eivät riitä millään kaikkiin kuukausieriin ja vaikka saisin osan maksettua, miten selitän sen ettei kahta työtä tekevällä ihmisellä ole ikinä ylimääräistä rahaa. Hyvä kun ruokaan ja vuokraan riittää laskujen jälkeen. Tosin nyt ei laskuihinkaan taida enää riittää.
Tuntuu etten pysty hallitsemaan pelaamistani, se hallitsee minua ja aina kun tulee vastoinkäymisiä, pelaaminen on ensimmäisenä mielessä vaikka tiedän että se vain pahentaa tilannetta.
Välillä kuvittelen voittavani rahaa laskujen maksamiseen, mutta vaikka voittaisin isommankin summan, se menee aina takaisin kasinolle eikä koskaan löydä tietään tililleni asti. Perinteinen kaava peliriippuvaisella.
Nyt on taas kaikki kasinot suljettu mitkä tiedän. Silti tilanne on kestämätön ja hävettää enemmän kuin koskaan. Tuntuu ettei eläminen ole elämisen arvoista jos kaikki rahat menevät vippilaskuihin!
Haluaisin mennä ammattiauttajan puheille mutta en osaa puhua asiasta puhelimessa enkä haluaisi mennä pienessä kotikaupungissa mihinkään vastaanotolle missä voisi tulla tuttuja vastaan jolloin he saisivat tietää… Tuntuu että en edes jaksa enää yrittää selviytyä tästä…minulla ei ole keinoja enää.