No niin, heipä hei kaikki lopettajat ja muutkin täällä vierailevat.
Olisi siis nyt tarkoitus lopettaa kuningas alkoholin nauttiminen. Eli ongelma on kaikille tuttu liiallinen juominen, pikkuhiljaa alkaa mennä terveys, mahdollisesti jossain vaiheessa työ jatkuvasta alisuoriutumisesta, ja jatkuva rahapula kun on aika kallis harrastus. Suurin syy on kuitenkin se että pää ei enää kestä jatkuvaa masennusta ja alakuloa, psyyke on kovilla. Joskus touhu oli iloista, nyt vaan lähinnä surullista menoa.tänään on olutta otettu muutama annos, eli huomenna olisi päivä numero yksi. Yleensä tulee juotua n. 3 päivänä viikossa, annokset vaihtelevat suuresti, viikonloppuna ns. perskännit kun ei ole töitä.
Ajattelin kirjoitella tänne säännöllisen epäsäännöllisesti, tarkoitus on siis toistaiseksi olla aivan nolla linjalla. “Olen loppuikäni juomatta” lupaukset ovat huonoksi havaittuja ja liian lopullisia, pyrin siis olemaan päivän kerrallaan ja toivotaan että niitä päiviä tulee paljon. Pyrin vähintään parin päivän välein päivittämään ajatuksia ja fiiliksiä hieman päiväkirjamaisesti, jotta pysyy itse kartalla missä on menty/mennään. Tästä se lähtee, tsemppiä kaikille uusille lopettajille ja miksei jo pidemmälle pääseillekin!
Niin se taitaa mennä monesti että nuo pyhät päätökset ikuisesta lopettamisesta ovat jo ennakkoon tuhoon tuomittuja. Siinä ikään kuin julistetaan sota jotain vastaan. Mutta kun paljon helpompaa on silloin kun ei tarvi taistella vastaan vaan luopua koko asiasta.
Mä en anna kenellekään mitään neuvoja mitä kannattaa tehdä, tai mitä ei kannata tehdä kun lähtee hakemaan raittiutta. Nämä on niin henkilökohtaisia juttuja. Tärkeää on se että homma lähtee omasta itsestään. Koska lienisikö asia vähän niin että meihin on jo sisälle kudottu se tieto siitä, että mitä meidän tarvii tehdä? On sitten kyse vain siitä että uskaltaako sitä paikkaa itsessään kuunnella, joka kertoo että mitä pitäisi tehdä.
Moi!
Tervetuloa linjoille! Toivotan tsemppiä kamppailuusi! Tämä plinkki on loistava paikka purkaa omia tuntoja ja keskustella asioista. Pysy vahvana ja kirjoittele kuulumisia tänne muiden iloksi.
Kyllä, Juuri näin Ikzu. Uskon Itsekin että antautuminen on se juttu, ei taisteleminen. Toivon että joskus koittaa se päivä että ei tarvitse enään miettiä koko alkoholia ja siitä on tullut itselle täysin yhdentekevä asia. Kiitos Sorb ja Ikzu!
Tervetuloa palstalle, Michelangelo. Kannatan samaa linjaa, vahvempaa vastaan ei kannata taistella. Ensi alkuun jouduin nostamaan käteni ja myöntämään riippuvuuteni. Päästämään irti kaikista kohtuukäytön haaveiluista - ei toiminut. Selvän joko-tai-linjan valitseminen oli minulle tärkein askel siihen, että alkoholi on minulle nykyään todella täysin yhdentekevää. Tämä päivä koittaa sinullekin ennemmin tai myöhemmin.
Tsemppiä.
Onpa hienoa että aloitat ja olet noin rauhallisesti aloittanut ilman suuri lupauksia. Minullekkin se asia oli suurin helpotus kun enää ei tarvinnut vakuutella kenellekään edes itselle etten juo enää ikinä. Koska niitä valoja olin jo vannonut liikaa.
Kiitoksia vastauksista ja tsempeistä, eli päivä nro 1 tänään. Kiirusta riittää aamusta iltaan, eli ei edes mahdollisuutta miettiä juomista. Hyvä näin. koitetaan tosiaan mennä päivä kerrallaan, tänään en juo vaikka mitä sattuisi.
Jotenkin jo ajatus kauhistuttaa että nyt ollan ilman viinan “helpotusta” toistaiseksi. Mutta ei väliä, pitää nyt vaan adaptoitua sille taajuudelle että en edes mieti huomisen viinanhimoja, vaan keskityn tämän päivän olemiseen. Huominen hoituu sitten aikanaan.
Lyhyt viesti kun on kiirettä, huomenna ehkä vähän pidempää tekstiä. Jotenkin ollut aika sumussa muutenkin tämä päivä, mutta syyhän siihen on selvä
Päivä numero 2, ollut kyllä tuskainen päivä. Tuli nukuttua vaan muutama tunti viime yönä, ja koko päivän ollut ihan poikki. Heti töiden jälkeen rupesi vanhat tutut kaljanhimot nousemaan eikä niille meinannut tulla loppua. Kuitenkaan en sortunut, kaupassa oli kyllä hyvin, hyvin lähellä ettei lähtenyt keskaria matkaan. Se auttoi kun söi mahan täyteen, lähti pahin himo. loppuillasta ajatuskin juomisesta rupesi jo itseasiassa tuntumaan vastenmieliseltä. Uskottava se vaan on että se juomahimo menee kyllä ohi vaikka se juuri sillä hetkellä tuntuu hyvin pysäyttävältä.
Nyt siis lasissa vain jääkylmää coca-colaa, hyvä näin. Pahimmat hetket on toki aina viikonloput mutta allekirjoittaneella myös nuo työpäivän jälkeiset tunnit. Mitä stressaavampi päivä, sitä kovempi himo… No, eiköhän se ajan kanssa helpota, koittaa vain oppia uusia toimintatapoja. mainittakoon myös että nyt on tullut poltettua selvinpäin röökiä kun ollut niin hermo piukassa, eikä halua ottaa siihen ressiin alkoholia. Toki jos alkoholia on juonut niin on myös polttanut, eli parempi näin. Ei vaan huvittaisi jäädä (taas) pahaan rööki koukkuun. Mutta ykkösasia on nyt se ettei juo ja siinä onnistuttiin tänään
Moro, mullekin oli työmatka kotiin kaupan kautta todella vaikea. Vaikka oli töistä lähtiessä pyhästi päättänyt että kaljoja ei sitten osteta, jostain kumman syystä kun meni kassalle, niin kauhukseen huomasi jonkun laittaneen kärriin kaljakokoelman. - Noo, se oli hetken harmitus, silmät tuuman päästä ulkona ajatteli jo ensimmäisen putelin nopeaa juontia kotona. Tressit nääs helpottuu!
Itsekään en ole ajatellut että tässä ollaan loppuelämä kuivin suin. Se tuntuisi jotenkin vaikealta ajatukselta vielä näin alussa. Vaikka päivä kerrallaan on kulunut sanonta mutta niinhän tämä elämä menee päivä kerrallaan. Tänään en halua juoda, ja suunnittelen joitakin tilanteita vähän etukäteen, mutta pääfokus on tässä päivässä. Ensimmäiset kaupassa käynnit oli todella vaikeita, välillä alkoi sydänkin hakata tiuhempaa tahtia! Tsemppiä sulle!!
Kyllä kuulostaa tutulle olen kans pannu merkille että syönnin jälkeen himo loppuu, joskus tai aikauseinkin
tulee jätettyä syämättä jotta jaksaa juoda olutta voiko näin sairaasti ihminen edes ajatella? Ja kyllä mä olen ainakin niin kaavoihini kangistunu että tulee elettyä ( päiväni murmelina ) elämää. Mutta tsemppiä yritykseen.
Vaikeaa on , vaikeaa on. Taas sama työpäivän jälkeinen fiilis, väsyttää ja työasiat ahdistaa. Automaattisesti tulee ajatus että pikku pöhnällä voi “paeta” tätä fiilistä. no, hammasta purren eteenpäin. Tänään en juo.
Minulla työn ja työpäivän jälkeinen ahdistus helpotti melko pian juomisen lopettamisen jälkeen. Parissa viikossa tapahtui selvää kohenemista fiiliksissä. Oma kokemukseni on, että juomisen seurauksena energia ja voimat oli vähissä, alakulo vaivasi ja usein oli vähän huono/krapulainen olokin. Se fiilis ei sietänyt enää yhtään lisäkuormaa työn taholta, kun jo stressi iski ja korkki aukesi. Kyllä fiiliksesi kohenemaan lähtee, usko vaan
No, uusi päivä ja uusi yritys, periksi ei anneta. Paljon on vielä oppimista että raittiuden sisäistää ja alkaa elää todeksi. Toisaalta olen tyytyväinen koska tiedän että yritän tosissani ja haluan onnistua, mutta vaikeaa tämä on näin aluksi. Nuo työpäivän jälkeiset fiilikset on todella paha kompastuskivi omalla osallani. Se on suorastaan lamaannuttava pahimmillaan. Eilen tein sen virheen että en syönyt mitään töiden jälkeen, joka helpottaa oloa kummasti. Pitäisi opetella sihen että ensin syön vatsan täyteen ja sitten mietin uudestaan juotattaako. Nyt on viikonloppu edessä, ja uskon että se menee helposti selvinpäin, sen verran ketuttaa tuo eilinen kompastus…
Hyvää ja selväpäistä viikonloppua kaikille!
P.S. Juu Ei, olen seurannut kirjoituksiasi ja mielestäni olet oivaltanut jotain hyvin oleellista. Toivottavasti itse pääsen joskus samaan
Raittiuden sisäistäminen omaksi elämäntavaksi tapahtuu jokaisella omaan tahtiinsa. Kun muistaa jättää ottamatta ensimmäisen ryypyn, elämän suunnan muuttaminen raittiuteen on mahdollista.
Vuosien kohtuukäyttöyritysten jälkeen tajusin tarvitsevani apua, jos haluan lopettaa juomiseni. Minulla oli sen verran tietoa AA:sta, että otin selvää palaveripaikasta, päätin mennä sinne, toteutin päätökseni, menin, aukaisin oven, astuin sisään toisten alkoholistien joukkoon ja juomisen tarve jäi sille tielle.
Jos olet alkoholisti ja haluat lopettaa juomisen, saattaa AA olla ratkaisu ongelmaksi kokemaasi juomiseen.
Tänään kokoontuu Suomessa yli 150 ryhmää, pari tuhatta raitista tai raittiutta etsivää alkoholistia vertaistuen merkeissä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tervetuloa linjoille minunkin puolestani Michelangelo!
Itsekin olen vasta kuudetta päivää raitistelemassa.
Yritän lukea täältä ohjeita miten välttää repsahtaminen…itse olen pisimmillään ollut 3kk raittiina viimeisen 15 vuoden aikana,silloin Aa:n avulla ja sinne aion taas maanantaina mennä.
Kun sanoit ettei se sovi sinulle,mitä jos kokeilisit vielä toista ryhmää?
Ryhmissä on paljon eroja,se huomasin kun silloin kiersin useammissa,ja siellähän ei ole pakko puhuakaan,voi vaan kuunnella.
Tsemppiä,ties monettako kertaa tässä itsekin ollaan!
Dorisvonelli, moi. Mulla suoraan sanoen nousi tukka pystyyn kun vasta nyt huomasin maininnan juomishistoriikistasi. Tuo on sen kuuloista, että en luottaisi pelkkään ryhmään vaan ottaisin yhteyttä päihdeneuvontaan. Ryhmillä saat ehkä omatuntosi rauhoittumaan, epäilen kuitenkin, että saat vastauksia ongelmaasi. Joka on mielestäni aika todellinen.
Viestini osoitan myös muille “uusille” palstalaisille jotka tälläkin hetkellä tuskistelevat ja miettivät mitä pitäisi tehdä. Pitäisi ainakin itse saada selvyyttä omaan tilanteeseensa ja samalla asiantuntevaa apua ja vinkkejä oman paikkakunnan mahdollisuuksista. Kerhoihin pääsee koska tahansa, voi tietysti mennäkin koska tahansa. Mutta ei kannata odottaa liikaa. Parhaassa tapauksessa ymmärrystä ja vinkkejä. Pahimmassa vain hetkellistä näennäisvarmuutta.
Viimeiseen lauseseesi kuiva kommentti: Toivottavasti viimeistä! Tehdään kimpassa kaikkemme että näin kävisi.
olen kans pannu merkille että syönnin jälkeen himo loppuu, joskus tai aikauseinkin
voit olla voittaja. ja varmasti olet!..
