Olen tässä miettinyt että eipä ole helppoo olla toipuva alkoholisti nyky yhteiskunnan alkoholikäyttäytymisen melskeessä. Olen huomioinut että aivan sama mikä sosiaaliluokka nin kyllä sitä alkoo otetaan ja kunnolla ja sitten naurattaa ku “meni vähä yli”. kellä se mennee työn puitteissa ja kellä opiskelun. Mutta se on hyväksyttävää. No niin… entä jos toipuva alkoholisti päättäis ottaa kännit vaikka 9 vuoden jälkeen ku vaikka oma lapsi kuoli? niin sannin sanoin “että mitähän vittua nyt alkaa legot tippua” se alkoholisti on repsahtanut ja joku muu “terve ihminen voi tehdä niin koska elämä on niin vaikeaa” ! Onko ihminen joka on saanut diagnoosin alkoholisti, heti vaikka muutaman vuoden käyttämättä jättämisen jälkeen, kun elämässä on oikeesti paska tilanne;- sen jälkeen ottaa kännit, ni repsahtanut alkoholisti? entäs nämä muut? jotka nollaa elämää joka viikonloppu ja ottaa millon mistäkin sitten aihetta että nyt ei enää. Heille sallitaan kaikki, mutta jos sinulla on alkoholismi se ihminen on joka kerta repsahtamassa kun ottaa alkoholia? Ja toisille voi riittää vaikka se, toiset tarvii vaikka sun mitä lääkärin määrämiä lääkkeitä?s !! Minusta myös sydäninfarktin saaneissa on repsahtaneita ja eteenpäin pyrkiviä. Miksei vaikka sydän infarktin saanutta syytetä repsahtimisesta ku se vetää pullaa ja muuta naamariin. Se on myös aika pitkälti itse altistettu sairaus vaikka geenitekijät myös on ,mutta niin elin tavatkin!
No kyllähän se vain niin on, että alkoholistin on parempi jättää se känni ottamatta. Oli syy mikä hyvänsä. On kai sitä parempiakin keinoja surra lapsensa kuolemaa, kuin alkaa juomaan? Ja kyllä, jos muutaman vuoden jälkeen alkaa tulella leikkimään, niin repsahtaminenhan se on. Eihän sitä alkoholisti olisikaan, jos sen homman hallitsisi?
Suomen kaksinaismoralistinen alkoholikulttuuri on naurettava. Siinä mielessä olemme oikea emäjunttila. Toisella kädellä rajoitamme alkoholin saantia ja teemme siitä “kielletyn hedelmän”. Toisella kädellä annamme kaiken kännissä tehdyn anteeksi, koska “se oli vähän/paljon/hirveän kännissä.” “Ei se sitä olis selvinpäin tehnyt, anna olla.” Se on ollut sitä pitkään, ei pelkästään nykyvuosina. Nykyään on tullut lisäksi muut aineet, joilla pään saa sekaisin.
En ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi nollata joka viikonloppuna, vaikka elämässäni vastuksia riittämiin onkin. Jos tämmöistä jatkuvaa nollaamisen tarvetta löytyy, on elämänsisältöä syytä vakavasti tarkistella. Raitis tai melkein raitis voi olla ihan omista valinnoista johtuen. Ei siihen diagnoosia tarvita.
Mutta jos mieli tekee “nollata” viinalla, niin anna ihmeessä mennä. Juo oikein kaksin käsin. Älä sitten syyllistä juomisestasi muita ja anna lähimmäisillesi oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Enpä kirjottanutkaan itsestäni vaan alkoholistista ja monenlaisia ihmisiä myös alkoholisteja seuranneena. Sairaus sekin on vai? ja aina joka sairaus on on yksilöllistä toipuminen tai sairauteen sopeutuminen. Mietiskelin vain tätä yhteiskunnan asennoitumista tähän sairauteen. Kiva kipakka vataus sulla! Oikein ihanaa kesää sinulle no niinpä niin!!
Kaikkien olisi hyvä jättää pulla ja känni ottamatta ja pitää muutenkin korkea moraali, mutta olemme vain ihmisiä. Olen samaa mieltä, että yhteiskuntamme suhtautuminen alkoholiin on kaksinaismoraalinen. Alkoholi kuuluu joka juhlaan ja saat selitellä, jos et juo. Jo termi ”hyvä viinapää” on aika kyseenalainen hyvyydessään. Kännissä saa hölmöillä, mutta selvinpäin ei uskalleta edes hymyillä. Jos et juo, olet yhteiskunnan ulkopuolella ja kun sitten alkoholisoidut, olet taas ulkopuolella juot tai et.
Kaikki suurkuluttajat eivät sairastu alkoholismiin. Silti voivat olla ongelmakäyttäjiä ja vielä moralisoida alkoholisteja ja absolutisteja.
Lapsen kuolema on kova juttu. Toivottavasti läheisesi pystyy suremaan sitä ilman alkoa.
Olen aina ihmetellyt että juojat jaetaan alkoholisteihin ja suurikuluttajiin.
Mitä järkeä siinä on. Ainoa ero heidän välillään on se, että alkoholisti juo vähemmän kun tajuaa raitistua viimein.
Kuka se sanoi että kaikki humalahakuisesti juovat ihmiset ovat periaatteessa alkoholisteja. Minä uskon että se on totta. Selittipä kuka mitä hyvänsä. Humalahakuinen juominen on juomista yhtä kaikki, vaikka sillä kertaa siitä ei mitään “pahaa” seuraisikaan itselle tai läheisille. Tai niin ainakin luullaan.
Itse ajattelen niin, että alkoholisti on se, jolla alkoholin käyttö ei ole enää kontrollissa. Ei pysty lopettaamaan, ei pysty kontrolloimaan määriä tms. Jos tyyppi pystyy lopettamaan/rajoittamaan juomisen omalla päätöksellään, niin silloin hän ei ole vielä riippuvainen eli alkoholisti. Suurkuluttajat ovat taas niitä “tulella leikkijöitä”. Juomisesta on terveydellistä ja muuta haittaa, mutta “viina ei vielä vie miestä”. Eli suurkuluttajat pystyvät vielä pitämään taukoja juomisesta ja jollakin tasolla kontrolloimaan juomista, vaikka juodut määrät ovat suuria. Eli siis suurkuluttaja ja alkoholisti ovat saman jäisen alamäen eri tasoja.
Itse uskon myös, että jokainen meistä jää alkoholikoukkuun, jos vaan tarpeeksi juo. Kukaan ei tiedä, missä kohti kenelläkin meistä se koukuttumisen raja on, joten riskirajoilla meneminen on aina venäläistä rulettia.
Akvaran kanssa samaa mieltä. Jotta alkoholi ei hallitsisi elämää, pitää olla sekä halu että kyky olla alkoholinkäyttönsä “herra”, käytännössä. Pelkkä halu ei riitä, jollei ole myös kykyä. Sanat ei riitä, jollei ole myös tekoja laittaa korkki kiinni ja/tai olla avaamatta sitä ollenkaan. Jotta alkoholi ei hallitsisi elämää, mieli ei saa selvänäkään olla alkoholiin eikä alkoholinkäyttöön kiinnittynyt, vaan muihin asioihin elämässä.
Minun mielestä alkoholisti on sellainen, kenen mieltä/ajatuksia alkoholi ja juominen hallitsee, selvänä tai ei-selvänä. Konkreettinen alkoholinkäyttö, juomamäärät ja -ajat ja -tavat on osoituksia siitä, jos ja kun alkoholi ja sen juominen hallitsee mieltä.
Ex:äni kuivakärvistelyä seuranneena se mielessä oleminen voi kai olla aika tiedostamatontakin (kurja olo alkoilun puutteesta), mutta yhtäkaikki repsahdukset konkretisoitui siitä, mikä ensin oli ja tuli ajatusten tasolla pintaan, ehkä toisinaan jonkin konkreettisen ärsykkeen johdostakin (esim. kiva päivä, aurinko paistaa, mukava terassikapakka tuossa…). Ei-alkoholisti ei tunne elämäänsä kurjaksi sen takia, että ei ole alkoilua hollilla tai näköpiirissä ja ei-alkoholistin mieltä ei hetkauta alkoilun suuntaan mainokset, pullot (aivan oikein luitte: pullot niin kuin limupullot esimerkiksi) eikä mikään alkoholiin ja/tai sen juomiseen viittaava.
Suurkuluttajat ovat mun mielestä lähes poikkeuksetta matkalla alkoholismiin, jolleivat ole jo alkoholisteja. Vertailun vuoksi aikuistyypin diabetestä edeltää yleensä tietyt metaboliseen oireyhtymään liittyvät seikat, voi olla lihavuutta, korkeaa verenpainetta, verensokerin ei vielä aivan diabeteksen tasoisia “hämminkejä” yms. Korjausliikkeitä kannattaisi tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun vielä voi tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Tuskin murheet muuttuu vähemmän painaviksi alkoholin kittaamisella. Itse asiassa en henk. koht. tajua ollenkaan, että ihmiset voi murheissaan juoda alkoholia, silloinhan on entistä vähemmän resursseja niiden murheiden työstämiseen, vaikka lapsen kuoleman suremiseen.
Paljon puhutaan viinan hallitsemisesta ja kuka hallitsee viinan käytön ja kuka ei, ja se joka ei, on alkoholisti.
No mutta suurkuluttaja, mielestäni nimenomaan hän “hallitsee” juomista mutta vanha sanonta on, että kun on vankila ja vartija siellä, vanki on sellissään, niin ainut mikä erottaa nämä toisistaan on se kalteri.
Molemmat joutuvat olemaan siellä …no ehkä tämä oli tyhmä vertaus, koska vartija pääsee yöksi kotiinsa, mutta ajan takaa sitä, että jonkin asian hallitsemiseenkin voi käyttää valtavasti energiaa, joka on pois muulta, ehkä tärkeämmiltä asioilta.
Joten edelleen pysyn kannassani että jos ei ole alkoholisti, niin mitä syytä olisi käyttää viinaa sellaisia määriä, että joutuu pitämään siitä taukoa ja eri tavoin sitä asiaa hallitsemaan.
Kaikki jotka juo alkoholia humalahakuisesti niin…päätelkää itse.
Jos alkoholi ei hallitse mieltä/ajatuksia ja sitä kautta tekojakin, ei kai ole syytä eikä tarvetta hallita tai pyrkiä hallitsemaan alkoilua. → Alkoholismin piirteisiin kuuluu se, että on tarvetta hallita alkoilua.
Henk.koht. en ymmärrä myöskään rauhoittavien ym.“mömmöjen” käyttöä tunteiden laimentamistarkoituksessa, toki joissain ääritilanteissa ovat varmastikin suht lyhytaikaisesti käytettyinä paikallaan. Eihän eteen päin pääse, jos tunteita, mukaanlukien p****maisia tunteita ei elä, käy läpi ja kärsi, vaan pyrkii aineilla miedontamaan / sammuttamaan tunteet. Ilman tunteiden työstämistä ja läpielämistä selvin päin tunteet ja jumittavatkaan tunnetilat ei mihinkään häviä, puhumattakaan, että tunteita/tunne-tiloja ei-selvänä pysytyisi työstämään.
Voisin kuvitella että siinä vaiheessa joutuu turvautumaan mömmöihin, jos on niin paha olla ettei voi nukkua ja syödä, ja itkee taukoamatta, ja maanantai aamuna on töihin meno klo 7.
NIin maailmahan ei odota sitä, että ihminen “Kokee tunteitaan” ja sitten on varmaan pakko vetäistä jokin mömmö.
Alkoholi, suklaa, mömmöt ja raapiminen antavat välittömän helpotuksen heti. Taas terveempi tie olisi pitkä ja kivinen, vaikkakin tulos pysyvämpi ja vähemmän haitallisia sivuvaikutusia.
Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet tai tavat muuttavat aivojen mielihyväjärjestelmää. Riippuvuus on yksilöllistä, mutta määrät edesauttavat riippuvuutta ja myös perimä lisää alttiutta. Jos kiinnostaa, niin esim tämä artikkeli oli minusta hyvä: tiede.fi/artikkeli/jutut/art … usta_aukko
Johtui juominen mistä hyvänsä, niin siitä on yleensä haittaa juojalle, läheisille ja koko yhteiskunnalle ja lopettaminen lähtee juojasta itsestään. Mutta kun ymmärrän alkoholistin syitä paremmin, en itse käytä energiaan alkoholin vihaamiseen.
joooooo. mut on ko se parempi kuin esim. viinilasillinen? Otat sitte jonkun Diapamin joka ilta ? Ihan hyvä jos tiedettäisiin nämä riipuvuustasot myös lääkkeistä? Voihan tätä vääntää;viina vai lääkkeet; lääkkeet vai viina viina? Kumpi olisi parempi vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen??? TADAAA!!! Ei kumpikaaan!!! pysyttäiskö vain terveinä