Reissuun vähentäjän kanssa

Kirjoitan vielä tännekin,koska teillä saattaisi olla jotain apua minulle/meille. Mieheni ei siis usko ikinä pystyvänsä kokonaan luopumaan alkosta,mutta haluaa vähentää/lopettaa. Olemme lähdössä pian ulkomaanreissuun perheen kanssa ja mukaan lähtee myös muita sukulaisia. Mieheni tiedostaa,että alkoa kuluu liikaa ja övereitä tulee liian usein ja on nyt onnistuneesti vähentänytkin juomistaan. Olemme sopineet,että kotona ei juoda,jottei mopo karkaa käsistä,emme halua lasten näkevän isää humalassa. Nyt sitten tuntuu,että lomaan latautuu kovin paljon odotuksia ja miehenikin kaipaa jo rentoa olemista ja kaljoja ja paikallisia viinejä ja herkkuja. Olemme molemmat sillä linjalla,että lomalla voi juoda,kunhan ei vedä lärvejä,kuitenkin molemmat alitajuisesti pelkää,että tulee ne överit.

Kirjoittelen normaalisti tuolla kotikanavalla,mutta nyt ajattelin kysellä onko teillä hyviä ideoita miehelle tai minulle hänen tukemiseensa? Millä välttäisimme sudenkuopat. Mieheni ei siedä kontrollointia,voimme kyllä hyvässä hengessä keskustella näistäkin asioista,mutta kaupassa minun on turha käskeä ottamaan vähemmän juotavia. Itse en sinänsä stressaa,tiedän,että minulla ja lapsilla on kivaa,muu reissuseura on melko raitista onneksi,mutta toki toiveissa olisi,että tämä alkoholi ei näyttelisi suurta osaa reissullamme. Olen vielä itse raskaana,joten ongelma ehkä hieman korostuu,kun itse en juo yhtään.

Kerro miehellesi mitä sinä matkalta itse henkilökohtaisesti odotat. Kysy samaa myös häneltä, että mitä hän odottaa matkan hänelle antavan. Jos haavenne on kovin ristiriitaiset, niin siitä sitten keskustelemaan, että miten niitä voisi toteuttaa ja/tai yhteen sopeuttaa.

Mitään vinkkiä sen kummemmin yhä juovalle alkoholistille ei oikein muutoin ole, kun eivät yleensä neuvoja tarvitse. Ainakaan itse en ole koskaan tarvinnut. :mrgreen:

Tämä nyt ei tähän kuulu, mutta nousi mieleeni raskaudestasi. Itse olen ollut myös tuossa roolissa. Se oli se seuraava vaihe lapsuuden alkoholistiperheen jälkeen. Alkoholistin puolison rooli ei kuitenkaan kovin kauaa istunut minulle ja ero tuli odottaessani lastamme. Sitten myöhemmin minusta tuli se juova puoliso ja päihtelevän nuoren äiti, kunnes vihdoin tarina sai uuden käänteen, jonka suunta on toivottavasti pysyväistä sorttia. Yhtään uutta sivua tähän juopposaagaan en halua enää kirjoittaa. :smiley:

Hyvää matkaa sinulle Pandora, toivottavasti teille tulee mukava loma. :smiley:

Kiitos. Viestistäsi basi. Noin se varmasti onkin,ettei sitä kauheasti voi,jos toinen haluaa juoda. Meillä on nyt sellainen tilanne,että molemmat haluamme reissulta yhdessä oloa,retkiä yms mitä ei voi tehdä humalassa/krapulassa. Kuitenkin loma tuo miehelle houkutuksen juoda janojuomaksi olutta ja nauttia paikallisista likööreistä ja viineistä. Sitä lähinnä kysymykselläni ajattelin,että miten te lopettakat nautitte reissusta,jos olisi kauhea houkutus juoda,mutta ette tahdo? Kun siis miehellä tällähetkellä kotna meneekin hyvin,mutta sitten molemmat pelkää,että paineet purkautuu reissussa tahtomattaan. Meillä mies inhoaa kaikkea absoluuttista ja siksi ikäänkuin haluaa pitää itsellään takaportin,että ‘on mahdollisuus ottaa pari kaljaa jos siltä tuntuu’ koska kaikkea ehdotonta hänen tekee mieli kapinoida vastaan. Vai onko teillä lopettaneilla se kantava voima,ettei alkoholista seuraa mitään hyvää? Että lomallakin jos houkutus tulee ajattelette,ettei alkosta seuraa mitään hyvää? Jotenkin mietin,että millä sitä saisi miehen tajuamaan,että ruokailu on juhlava ilman viiniäkin ja illalla voi rentoutua hotellilla ilman muutamaa paukkua. Mutta eihän sitä voi toisen ajatuksia ohjailla,sitä en edes yritä,mietin vain,että millä voimalla te muut karistatte sen himon? Mutta ilmeisesti se liittyy juuri tuohon teesiin,että ei halua ottaa pisaraakaan.

No lopputuloshan ei siis ole mitenkään minusta riippuvainen,ja uskon,että lomasta tulee kuitenkin hyvä,ainakin toivon niin.

Ihanaa,että sinä basi olet lötänyt uuden tavan elää. Voimia sinulle ja perjheellesi tulevaisuuteen :slight_smile:

Juu, siinä mielessä tämä Lopettajien palsta on vähän kehno kysymyksellesi, että lopettaminen kun tosiaankin tarkoittaa kokonaan lopettamista, absolutismia, raittiutta. Tokihan täältäkin sitä tietoa voi löytyä, että miten vastustaa kiusauksia, mutta enemmän on kyse siitä, että ollaan omasta halusta raittiina, ei haluta juoda, kuin siitä, että kärvisteltäisiin tuskaisena kiusausten keskellä. Lopettamisen alussa noita vaivoja on osalla enemmän ja osalla vähemmän, joillakin ei juurikaan. On niin sanotusti juotu mittari täyteen. Ja kyllähän täällä aika moni on kokenut sen, että vähentäminen ei ole onnistunut. On helpompaa olla ilman, kuin vähentää, jos on alkoholisti. :smiley:
Kaikkea hyvää ja kiitos toivotuksista. :smiley:

Lisään vielä. Nautitaan siis kaikesta muusta paitsi alkoholista, yksinkertaista. Ruoan kanssa kivennäisvesi on vallan mainio, mehut, vesi, limonadit…jne. :smiley:

Itse olen tällainen lopettamista yrittävä, eikä yritys ole vielä kovin vanha. Sen sijaan vähentämistä olen yrittänyt vuosia, ja niiden yritysten aikana käyttö ja käsistä karanneiden käyttökertojen seuraukset ovat vain pahentuneet. Välillä on tapahtunut vähenemistä, jonkinlaisia taukojakin, mutta yleensä on sitten palattu entistä pahempaan tilaan.

Tutun kuuloisia ajatuksia: lomalla kuluu alkoholia, rentoutumiseen tarvitaan olutta ja paukkuja, ja ateriahan on ilman viiniä suunnileen sama kuin menisi jonnekin peruskoulun ruokalaan syömään kalapuikkoja. Näistä ajatuksista yritän itse nyt aktiivisesti hankkiutua eroon. Ja tällä hetkellä ajatus alkoholista on niin vastenmielinen, että mieluummin alan syödä kalapuikkoja, jos en enää pysty 5 ruokalajin ateriaa nauttimaan ilman alkudrinkkiä, snapsia, punaviiniä, jälkiruokaviiniä ja konjakkia. Olen kyllä melko varma siitä, että viikon päästä ajatus alkoholista ei enää ole lainkaan vastenmielinen, mutta sitten tarvitaan muita keinoja pysytellä siitä aineesta erossa.

Kirjoitit, että suunnitelmissa on juttuja, joita ei voi krapulassa tehdä. Minua tämä ei estäisi: vaikka tietäisin, että seuraavana aamuna on lähtö Marsia valloittamaan (ja minulla on päävastuu avararuussukkulan operoinnista), ja olen päässyt sopivaan vauhtiin juomisessa, niin olo on niin kaikkivoipa ja uhmakas (sekin kuulosti tutulta, kun kerroit miehestäsi), että huomispäivän miettiminen olisi suunnilleen yhtä ajankohtaista kuin sen pohtiminen, onko jälleensyntymäopissa perää ja mikä mahtaa olla olomuotoni viisi reinkarnaatiota tästä eteenpäin. Tuollaiseen tilaan en siis enää ikinä halua - mieluummin olen arka ja pelokas kuin edellä kuvatulla tavalla kaikkivoipa.

Retkahtanen raittiussaarnaamisen puolelle. Pyydän etukäteen anteeksi mutta en osaa olla sanomatta.

Olette tehneet tietoisen valinnan johon sisältyy riski. Kun ihmisen itsekuri on löystynyt (se löystyy joka kerta kun sitä venytetään. Joka kerta kun uskoo että en voinut mitään minähän olin humalassa) on vaara että överit.

Itsekurin palauttaminen on usein pitkä prosessi, harvoin onnistuu muutaman kuukauden vähentämisellä.

Kun on vaara övereistä ja tiedät sen niin eikö tärkeintä ole tehdä suunnitelma överien vcaralta eikä siltä varalta että kaikki menee hienosti? Mitä siis teet lasten kanssa jos menee hulinaksi? Asia ei ainakaan tuöle yllätyksenä?

Ulkomailla sekoilleena en ymmärrä miksi juuri siellä pitäisi juoda? “Paikallisia” liköörejä ja viinejä on turvallisempi tilata tänne ja lärvien ottaminen on kotona turvallisempaa kuin kaukana maailmalla. Tässä puhun kokemuksen ja monenkertaisen kokeilun pohjalla. Jos joskus vielä otan niin toivon että ymmärrän ainakin ottaa kotona turvassa eikä jossain missä muidenkin on vaikeampi minua auttaa jos hullutteluksi menee.

Neuvoni on: keskustelkaa asia vielä kerran, loppuun asti. Sovitten tarkasti asiat. Ja sovitte ettei edes kännissä rikota mitä on päätetty. Jos on pakko ottaa. Saarnasin, eikä tätä ole hauska lukea mutta kun kerran kysyit.

Näin on.
Ja kuninka moni onkaan löytänyt pohjansa lomamatkalla?
Minulle ainakin kävi niin, mutta sekin kokemus tarvittiin, jotta ymmärsin hakea itselleni apua.

Osaltani pyydän myös anteeksi tylyä viestiä, mutta aihe nyt vaan on sellainen.

Kiitos kaikille kommenteista. En toki loukkaannu,päin vastoin,sain paljon mietittävää/juteltavaa ja Itsehän asiaa kyselin :slight_smile: meillä tässä 7 yhteisen vuoden aikana on ollut oikein hyviäkin reissuja,ja toki minulla on aina olemassa suunnitelmat siltä varalta,että tilanne riistäytyy käsistä. Lähinnä siis minun ja lasten osalta. Meillä kuitenkin pääasiassa kivaa elämää,mutta näissä tietyissä tilanteissa,joissa alkoholi “kuuluu asiaan” on usein hankala pysyä kohtuudessa. Enkä nyt tässä povaa meille sellaista reissua,että mies olisi vieraan maan putkassa tai sairaalassa,mutta koska tunnen mieheni tiedän, mitä sattaa tapahtua. No koska meillä nyt kuitenkin on tapahtunut muutosta parempaan,niin siksi toivon ja odotan kivaa reissua :slight_smile:

Mutta tosiaan,kiitos ajattelemisen arvoisista viesteistä,joissa on kyllä paljon tuttua.