Reipas kuukausi raittiutta, Kuivahuikkaaminen alkoi..

Ensimmäiset nostalgiset muistot tulvivat mieleen ajaessani Itä-Hki suunnalla… Mutta nostalgisiin juomamuistoihin kannattaa suhtautua lähinnä kuin armeijamuistoihin. Omassa punkassa on mukava muistella metsässa nukuttuja öitä - mutta ei sinne halua takaisin. Samalla tavalla tulee suhtautua kuivahuikkaamiseen :mrgreen:

Hiljattain kuulin ihan muissa yhteyksissä ajatuksen siitä, että jos muistelemme kaiholla menneitä, miten meidän oli hyvä olla jossain paikassa, koemme pettymyksen palatessamme tässä ajassa tuohon paikkaan. Emme kaipaa niinkään itse paikkaa, vaan sitä, miltä meistä silloin tuntui.

Minusta tuossa on sovellettavaa mietittäessä sitäkin, miksi ihminen ei raski luopua juomisestaan, vaikka voi samalla myöntää, että ongelmaton ja iloinen juominen ei ole onnistunut enää aikoihin. Juominen on pohjimmiltaan tunneperäinen asia, olkoonkin että siihen joillakin syntyvä riippuvuus on myös biologista.

–kh

Juurikin noin. Mun on alkanu pääkoppani huutaa, että tarvitsen vielä edes tilkkasen viinaa, koska humalassa oli niin ihanaa. Järki taas sanoo, ettei lopulta ollut edes hauskaa, yksi syy minkä takia korkin nyt suljinkin. Pääkoppa puhuu myös, ettei loppukuussa häämöttävä kuntoutusreissukaan olisi tarpeen, kyllähän minä tämän hoidan itsekin. Veikkaan, ettei menisi kovinkaan kauan kun antabus jäisi ottamatta ja päivien laskeminen ensimmäiseen kaljapulloon alkaisi. Suvussa kulkee juoppous, miksen minä voi sitten uskoa että olen myös sellainen?

Ihmisen, tai ainakin päihderiippuvaisen ihmisen, muisti on sillä tavoin ovela, että kun on ollut päihteettömänä jonkun aikaa, se alkaa muistaa vain ne mieluisat asiat päihteessä.
Esimerkiksi alkoholisti voi kuivilla alkaa unelmoida huurteisesta tuopposesta kesäisellä terassilla niin kiihkeästi että lähes tuntee kylmän tuopin kädessään ja maltaan tuoksun nenässään.
Hänen muistinsa ei silloin muista yhtä selvästi niitä krapulaisia kammottavia päiviä jolloin kaljakaan ei enää pysy sisällä, kämppä on hujanhajan ja kivuliaassa krapulahikisessä päässä kummittelee epäselvät muistikuvat siitä mitä kauheuksia on taas tullutkaan tehtyä.

Jos myönteiselle muistikuvalle antaa vallan ja antaa sen vietellä itsensä, on todennäköisesti alta aikayksikön taas tuossa viimeksi mainitussa tilanteessa, ja sillon se vasta vtuttaakin.

Juuh. Kylmän tuopin tuntee käsissään, kuola valuu kun näkee telkkarin mainoksissa terassilla istuvia kaljaveikkoja, pää kääntyy 180 astetta kun ajaa autolla kerrostalon seinän kokoisen viinimainoksen ohi. Hyvä ettei peräänajoa satu.
Niin kauan kun jossain säilyy mielikuva lopettamisen syistä, niin hyvä.

Täytyy kopauttaa itteensä silloin kun ajattelee juomisen ihanuutta, eihän se sitä ole vaan kamaluutta ja ikävää, menee rahat ja muisti sekä se lisääntynyt ahdistuneisuus sen jälkeen, mitä ihanaa siinä on, sitä saapi kysyä aina muistikuvien myötä iteltäsä :laughing: Onko ihanaa oksentaa persesilmä kurkussa sappinesteitä juomisen jälkeen ja onko aivan mahtavaa kun ei muista mitään mitä tehny ja sanonu :open_mouth:
Juu ei ole.

Totta…ihmismieli on kummallinen, jossain vaiheessa sitä rupeaa miettimään että entäs jos vaan yksi? rentoutuakseen ja hyvässä seurassa :smiley: mutta minun pitää muistaa että eipä onnistu tältä rouvalta, aamulla herää muistinsa menettäneenä ja kamalat tuskanhiet kun flashbakkeja tulee mieleen…se vasta kamalaa onkin ja tekis mieli muuttaa kauas ja nopeasti :open_mouth:

Kuivahuikatessanikin olen senverran realistinen että mietin…"Jospas onnistus että vaan Pe ja La… :laughing: :laughing: " “Vain yhdelle” kuivahuikkaaminen ei ole varmaan koskaan kuulunut tapoihin. Mutta nyt on mukava,rento vapaa La-aamu… nyt en tunne kuivahuikkaamisen tunnetta…