Reilu vuosi ilman viinaa

Katos akkaa, sai lopetettua. Eli nyt olen ollut reilun vuoden ilman viinaa. Vielä vuosi sitten tein surutyötä viinistä luopumisen takia ja kiusaukset ovat välillä perkeleellisiä. Mutta tadaa - tässä sitä vieläkin ollaan.

Nonni, hieno homma ja onneksi olkoon. :stuck_out_tongue:

Kannattanee meikäläisenkin pyrkiä samaan kuin sinä high-functioning. Edessä olevat vuodet ovat minulle iän puolesta laskennallisesti vähissä, mutta olisihan se noloa, jos jälkikasvu pääsisi sanomaan mummon kuolleen viinaan.

Lähden nyt valmistelemaan sille jälkikasvulle huomista ateriaa. Karitsanpotkien marinadiliemeen meni koko pullo (halvinta) punaviiniä. Yhtään ei jäänyt ruoan valmistajalle. Nyyh.

Hyvää pääsiäistä ihan kaikille plinkkiläisille. Yritetään nauttia elämästä sellaisena kuin se kunkin kohdalla vastaan tulee. Helppoo ei oo kellää, mut ellää pittää!

No niin, kalenterivuosi katsottu selvällä päällä ja uusi kierros alkaa. Onnittelut! :slight_smile:

–kh

Onnittelut! Toihan on loistavaa! :slight_smile:

Itsellä “surutyöt” vielä kesken, mutta päivä kerrallaan…

Näitä uutisia on mahtavan hienoa lukea! Kiitos!
Niin ja onneksi olkoon :slight_smile:

Onnittelut minultakin.

Lämpimät onnittelut ensimmäisestä vuodesta!! :slight_smile:

Onnittelut high-functioning!!! Hieno juttu - that’s the girl jne jne
Raittiilla linjalla täälläkin mennään ja viime aikoina se on ollut suorastaan HELPPOA (kop kop)
Hyvää jatkoa - kyllä me ollaan hyviä
terv norma

Päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista vuosia, kunnes raittiudesta kasvaa tapa elää. Sydämelliset onnittelut sinulle, jatkakaamme samalla tiellä, päivän kerrallaan. :slight_smile:

Onnittelut :smiley: itse kärvistelen itsesyytöksissä…pääsiäisen kunniaksi, lapset mummolassa niin ajattelin maistaa “muutaman” lasillisen, ja niinhän siinä kävi, mopo läks taas käsistä ja tällä hetkellä toivon että muutama viikko menisi nopeasti jotta saisin hyvän oloni takaisin.

Kiitos kaikille onnitteluista! Ne lämmittävät todella!
Mä olen koettanut lähestyä tätä asiaa niin, että olen tosiaan ottanut absolutismista yhden identiteettini rakennuspalikoista, ihan perustuksista. Se on yksi niistä perusasioista, jotka tekevät minusta minun. Muita ovat esim. äitiys, kuuluminen tiettyyn sukuun, tietty professio jne. Totta kai, jos suhteen viinaan joutuu ottamaan osaksi minuuden peruspalikoita, se kielii, että joku ongelma asian suhteen on ainakin ollut. Kyllähän se alkoholismi vielä siellä takana on. Ei se minnekään katoa.

Toistaiseksi kuitenkin alkoholismi on kontrollissa. Kiusauksia tulee, mutta ne voi voittaa. Bisnesillallisella tällä viikolla muut, ongelmattomat, tilasivat pari pulloa viiniä. Kuinka hyvältä valkoviini nautti ja pienen hetken päässäni oli synkeä pilvi, että miksi minä en… Mutta sitten muistin, mihin se johtaa ja join alkoholittoman olueni oikein onnellisena. Alamäki on todella nopea, jyrkkä ja väkivaltainen, jos minä annan periksi.

Heippa,

Onnea myös minulta. :smiley:
Toivottavasti voin itse joskus laittaa samanlaisen viestin kuin sinä!!
Olen taistellut huonolla menestyksellä viinaksia vastaan useamman vuoden. Nyt alkaa olla pohja vastassa, eikä muuta mahdollisuutta ole kuin täysraittius.
Antakaas vinkkejä millä mennä eteenpäin kun se pahin himo iskee kolmen päivän päästä?

terv. Herneenverso

Onnea vuodesta, hieno suoritus!

Ettet vain olisi asettamassa itsellesi nyt itsensätoteuttavaa ennustetta kolmen päivän päähän? :wink: Entäpä jos alkaisitkin ajatella, että sinun ei tarvitse enää juoda, eikä siis mennä enää alemmaksi kuin missä nyt olet? Joillekin kun on käynyt niin, että ovat asettaneet itselleen aina uuden pohjan mennäkseen vielä siitäkin läpi, ja lopullinen pohja on ollut vasta kuolema.

Nähtävästi fyysinen riippuvuutesi ei ole vielä kovin vaikea, koska kaikesta päätellen pystyt lopettamaan juomisen kotikonstein. Jos et kumminkaan pysy selvänä omin päin, olisiko mahdollista ottaa vahvistusta jostain kodin ulkopuoliselta taholta? A-klinikka, AA esimerkiksi?

–kh

Hei Kuivahikka,
Enpä ole osannut ajatella asiaa tuolta kantilta, mutta taidat olla oikeassa siinä ennustamisessa.
Täytyisi tosiaankin pystyä ohjelmoimaan nuo surkastuneet rusinat,
joita jotkut kutsuvat myös AIVOIKSI, uudelleen.
Siis kaiken suhteen.
Mutta kuinka se tehdään, se onkin temppu :question:

Yksin en taida selvitä tästä urakasta ja ajattelinkin käydä täällä palstalla hakemassa tukea ja turvaa.
AA kuulostaa nyt mahdottomalta vaihtoehdolta.
Täällä on helpompaa, kun saa olla anonyymi, tai voi paljastaa itsestään juuri sen verran kuin kykenee ja uskaltaa.
Olen joskus aikaisemmin selaillut tämän palstan tekstejä, mutta vasta nyt uskaltauduin rekisteröitymään.
Ensimmäinen selvä päivä kuukausiin!!! :smiley:
Olo on hontelo ja ahdistava, itku herkässä.
Silti uskomattoman toivorikas, että nyt onnistun.

Vaikka tämä ketju on varmaan väärä paikka aloittaa tämä pitkä taival (täysraittius), niin olen kiitollinen että joku vaivautui kommentoimaan.
Se rohkaisee ja koskettaa mun sydäntä sanoinkuvaamattoman paljon.KIITOS :smiley:
Tästä lähdetään ylöspäin.

Hieno juttu, no eipä muuta kuin tervetuloa lueskelemaan ja kirjoittelemaankin, jos siltä alkaa tuntua! Meitä on täällä palstalla monenlaisia ihmisiä, ihan kuten tuolla ulkomaailmassakin, osataan olla rakentavia ja välillä kinataankin jostain näkemyserosta. Kaikille on kumminkin yhteistä se havainto, että oma elämä onnistuu paremmin selvällä päällä kuin sekaisin :slight_smile:. Menetelmiä saavuttaa tavoitteensa - selvä elämäntapa - on useampia kuin yksi.

Kyllä tämän palstan voi ottaa vertaistuen kannalta, jos itse niin haluat. Minäkin olen saanut täältä paljon uusia näkökulmia suhtautua asioihin, ja jotain muutostahan sitä omaan ajatteluun tarvitaankin, jos sillä entisellä ei meinaa pysyä selvinpäin kuin vähän matkaa kerrallaan. :wink:

–kh

herneenverso hei!

Et ole yksin ongelmaksi muodostuneen alkoholinkäytön kanssa. Eikä tarvitse olla yksin myöskään raittiina. Kokemukseni on, että raittius on helpompaa silloin, kun luopuu alkoholista eikä yritä taistella sitä vastaan. Alkoholi voittaa, jos on juomalla mennyt näkymättömän hallintarajan yli.

Pohjan löytyminen on tärkein pointti, sitä ei aina kuitenkaan löydä ajattelulla. Minä löysin sen kun tuli hätä itsestä, jotkut toverit sanovat sitä sydämen murtumiseksi. Silloin hain apua ja sain sitä, ja saan kaltaisiltani tänäänkin kuuntelemalla erilaisia stooreja ja jakamalla omaa kokemustani.

Hei lomamuisto,
Kiitos viestistä :slight_smile:
Siltä näyttää ja tuntuukin, etten ole yksin ongelmani kanssa.

On hurjan kiitollinen olo, kun saa kommentteja ja toivotetaan tervetulleeksi.
Ette usko, kuinka tärkeältä se juuri nyt tuntuu.

Kun on vuosikausia kamppaillut saman ongelman kanssa, sitä tuntee itsensä niin yksinäiseksi ja arvottomaksi.
Siinä se noidankehä on sitten ollut valmis…viina…yksinäisyys…lääkkeeksi taas viinaa… entistä arvottomampi olo… lisää viinaa lääkkeeksi…jne.
Vaikka tämä taitaa olla myös muille ihan tuttu juttu.

Nyt tarvitsee alkaa ajattelemaan koko elämää eri kantilta tai mitään muutosta ei tapahdu.
Jos vaikka oppisi arvostamaan itseään ihan sellaisena kuin on.?? some day :confused:

Kiitos kaikille jotka jaksatte tukea täällä hengaavia lopettavia ja vähentäviä.
Ikävä kyllä tämä paikka voi monelle olla ainoa paikka jossa uskaltaa olla oma itsensä. ( allekirjoittanut kuuluu tähän ryhmään)

TÄNÄÄN AINAKIN SELVÄ PÄIVÄ :smiley:

Onnittelut hf:lle, hienoa että olet matkassa!

Tuo absolutistin identiteetin rakentaminen kuulostaa tutulta. Helpoin se on vieraassa seurassa. Puolitutussa tai tutussa seurassa se vielä minulla hakee muotoaan - siis siinä seurassa, joka on jo nähnyt minut myös juovana, ja joka ehkä kuvittelee minua “normaalijuojaksi”. En ole tainnut vielä kenellekään perheen ulkopuoliselle sanoa, että olen kokonaan lopettanut (ja lopettamisesta on reilu vuosi). Mutta toisaalta, mitä se heille kuuluu :slight_smile:

Herneenversolle: ei sinun ole pakko enää juoda, saat luovuttaa. Ensimmäiset pari viikkoa menee fyysisessä irrottautumisessa. Tunnemyrskyjä, sydämen tykytystä, unettomia öitä, väsymystä, toivoa ja epätoivoa. Pari viikkoa on lyhyt aika kun vertaa sitä loppuelämään. Kyllä siitä selviää varsinkin kun samalla muistaa, että viinan himoon ei kuole. Minulle oli tärkeää touhuta kaikenlaista kevyttä fyysistä, leipomista ja jopa siivoamista. Ihan mitä tahansa, kyllä sinä itsellesi sopivat puuhat löydät kun haluat. Pitkiä kävelyretkiä, kevät on tulossa.

Sen jälkeen onkin sitten hyvä lähteä rakentamaan sitä omaa raittiutta. Ajan kanssa ja riittävän hitaasti antaen tilaa omalle fyysiselle ja henkiselle toipumiselle. Alussa riittää vaatia itseltä se, että ei juo. Se raittiuden rakentaminenkin on sitten itse kunkin tarina: yksin tai yhdessä, virtuaalisesti tai reaalimaailmassa. Apua ei kannata väheksyä, mutta ei omia voimiakaan tai omaa motivaatiota.

Jossain kohtaa, viikkojen tai kuukausien jälkeen yhtäkkiä huomaat, että et oikeastaan haluakaan juoda. Elämä on varsin mallikasta ja mukavaa ilmankin.