Reilu kuukausi tipatonta ja eteenpäin

Moi,
olen tänne ennenkin kirjoitellut, kokeillut, mutta eivät ole suunnitelmat onnistuneet.

Eli pitkä historia on alkon kanssa. Täysi-ikäisyydestä lähtien on ollut railakasta perseiden vetämistä viikonloppuisin, opiskeluaikana tuli juotua säännönmukaisesti pe–su. Välillä muutenkin. Silloin oli vähän kovemman luokan alkoholiongelma, minkä vuoksi jatko-opinnot ym. menivät mönkään.
Nyttemmin, olen siis 40–50-vuotias mies, juon vain viikonloppuisin. Yleensä perjantaisin, “vain” perjantaisin. On tästä tosin poikkeuksiakin.
Nyt olen tosin ottanut perjantaina ja eilenkin, kun olen tässä yksin kotona. Mikään aivan kauhea olotila tässä ei ole, mutta tietysti krapulaa vähän on taustalla. Toivottavasti saan ensi yönä nukuttua. Kuvaavaa on, että join näinä parina edellisenä iltana siten, että muisti meni, vaikken mitään kauheaa määrää kaatanut.

Puhuin pojallenikin 105 raitista päivää -tavoitteestani, mitä en sitten pitänytkään. Sen nyt sentään tein, että kerroin hänelle ottavani ennen kuin otin. Eli en salaa vetänyt ja ollut muka tuolla 105 päivän raittiudella.

Elämässä on paljon stressiasioita, mutta yleisesti asiat kuitenkin hyvin: Perhe. Talous. Terveys ja hyvä kunto. (Koputtaa puuta ja osoittaa taivaaseen.)

Omat vähentämisyritykseni ovat olleet aika ponnettomia loppupeleissä. Mitään ihan kauheaa viinanhimoa ei ole ollut, paitsi vähän silloin joskus 30-vuotiaana ja niillä main, kun ongelma oli kovempaa luokkaa.
Uskon, että lopulta voin helpostikin vähentää, ehkä se on ollut osaltaan se ongelmakin. Mutta eipä ole vain tullut paljoa vähennettyä. Tapa on. Ja löperö suhtautuminen.

Nyt aion pitää tipatonta HCR:ään eli 18.5. saakka. (Helsinki City Run, puolimaraton.) Kai haen jotain tsemppausta siihen täältä. Vähän emmin yleensäkään tänne kirjoittamista. Mutta kai tämä avautuminen on hyvä asia.

Oma tavoitteeni olisi alkoholin kohtuukäyttö siten, että voisin siitä nauttia, mutta että muistin menetykset ja kännissä sössöttämiset jäisivät. En sitä lopulta tahdo, mutta jonkin sortin mäkihyppääjänä on siihen yleensä menty.

Alkoholiongelman taustalla on itsetuntoon liittyviä ongelmia, niin olen ajatellut. Lopulta kyse on siitä, että välittää itsestään, tai se on se, mitä tarvitaan.

Etiäpäiten,

Urtsi

tervehdys, Urtsi
kiva kun kirjoitit. voi hyvinkin olla, että tulit takaisin oikeaan paikkaan, moni kun saa täältä tsemppimieltä ja toivon että niin sinäkin.
tuohan on erinomainen tavoite tuo maraton-homma toukokuussa. itse ajattelen että tavoite pitää olla selkeä eikä vain sinne päin. ainakin vähentämis-projektinsa alkuaikoina jos ei ole valmis tai ei ole halua lopettaa kokonaan. tai itselleni se ainakin on parhaiten purrut.
myös tuo on hyvä uutinen että alkoholi on enemminkin vähentynyt kuin lisääntynyt taikka pysynyt samassa kuin kolmikymppisenä.
tavataan sanoa, tai tiedetään, että alkoholismi on aina etenevää mutta näin ei ole sun kohdalla. elämässä on toki eri vaiheita, myös näissä alko-jaksoissa ja myös eläkeiässä riippuvuus voi pahentua, selvähän se.
itsellänikin juuri kolmikymppisenä oli kiivainta juomista, sitten se ikään kuin iän myötä väheni “luonnostaan”. nykyisin mulla on tunne että riippuvuus on selätetty, mutta onko se pelkkä “tunne”, siinäpä kysymys. ikinä kun ei tosiaan voi tietää miten tässä vielä käy minkin asian suhteen. se tekee elämästä arvaamatonta, toisaalta mielenkiintoistakin.
miten pärjää itsensä kanssa, miten sitä voisi kehittää? ihmisen osa tämä kysymys tässä. viittaan tuohon kun kirjoitat että lopulta kyse on siitä välittääkö itsestään.
sulla on myös perhe, se varmasti lisää tahtoasi muuttaa tapojasi. saatat todellakin onnistua, lähde siitä liikkeelle.

taisin taas kirjoittaa sanomatta mitään. mutta kovasti tsemppiä tavoitteellesi ja kirjoittele lisää.
mukavaa palmusunnuntaita sulle :smiley: (ja vaalipäivää!)

Moi Urtsi!

Ei tarvinne toivottaa tervetulleeksi, jos olet tänne aikaisemminkin kirjoitellut. Sulla todellinen valttikortti toi liikunta. Kuten suunnitelmissa Helsinki City Run. Itse olen naimisissa oleva lapseton kuuttakymppiä lähestyvä mies. Paino on karannut yli sadan kilon ( 188cm ) ja rapakunto, joten juoksemisesta ei tule enää mitään. Ainoa liikuntani on pienen koiramme ulkoilutus ja kesällä järvessä, jonka rannalla asumme, uinti.

Olen jo useamman vuoden kuulunut vähentäjiin ja saanut aika mukavasti vähennettyäkin. Nytkin meillä on pienellä porukalla menossa huikaton huhtikuu poislukien wappuaatto ja korkki on pysynyt kiinni!

Ei muuta kuin urheilua lisäämään ja juomista vähentämään!

t. Juhani

Kiitos, Juhani!

Kyllä, liikunta on mulla valtti. Koetan sitä vaalia paremmin vielä. Tänään aion tehdä pitkän kävelylenkin, vähän kun on krapulaa niin juoksu jääköön.

Hyvää päivää ja koiralenkkiä!

Huomenta,

kirjoittelen nyt päiväkirjamaisesti tänne.

Ihan OK tässä päivä startannut parin kahvikupin jälkeen.

Lievää valveunta yöllä, mutta tuli sitä nukuttuakin ja levättyä. Ajatuksia pyöri, mutta onnistuin jonkin verran ainakin itseäni rauhoittamaankin. Seppo Jokisen dekkarin lukeminen myös auttoi. Eiköhän tästä voi hyvä päivä tulla.

Työmatkat menen osaksi hölkötellen, mikä tekee hyvää. Kun flunssa on taittunut, teen ehkä myöhemmin tänään pidemmänkin lenkin ja käyn salilla.

U

jep, oikein tervetullutta jos kirjoittelet jatkossakin, Urtsi. kuten olet vissiin jo huomannut niin itse vedän maraton-tekstejä tänne puhdistaakseni päätäni, ja juuri päiväkirjamaisesti. välillä tulee tietysti oloja että onks järkee mutta usein olen ollut myös huomaavinani jo rutiiniksi aikoja sitten muodostuneen tapani erittäin tyydyttäväksi. kuuluu aamurutiineihini, harvemmin iltaisin kirjoittelen.
“tyydyttäväksi” muuten, onpas helkkarin pöntöltä kuulostava sana :unamused:
enivei, usein se helpottaa. ilman muuta. selkeyttää asioita.

toipumista flunssaan ja muutoinkin oikein hyvää päivää sulle!

Huomenia,

vähän huonosti nukuttu yö, mutta ihan aika ok tässä nyt kahvin kietomisen jälkeen (liki litra kohta mennytkin kai).

Hyvä varmaan tänne tosiaan vähän päiväkirjantapaista pitää. Tuli tuossa mieleen, että jos en sitä nyt tekisi, niin homma katkeaisi. Säilyy näin tämä hyvä jännite tänne Plinkkiin.

Aurinkoista päivää!

U

Hei Urtsi,
Kyllä kirjoittaminen kannattaa! Ainakin itselleni se on ollut suuri apu. Kun ajatuksensa kirjaa tänne ja saa muilta kommentteja, asiat selkenevät pikkuhiljaa. Asia ei pääse myöskään “unohtumaan” ja tietoisuus tästä palstasta ja mahdollisista henkilökohtaisista raittiuslupauksista mylläävät kivasti aivoissa. :smiley:
Minua on auttanut kovasti esimerkiksi nämä kuukausisysteemit :smiley: maistiton marraskuu, tipaton tammikuu jne. Aluksi tietysti jo pelkkä viikonloppu oli iso urakka. Kun lupautuu olemaan kuukauden kuivilla, niin ei tarvitse miettiä joisiko vai ei. Tämä on ollut minulle toimiva juttu. Sopivan mittaisia jaksoja peräkkäin. Niistä kertyykin pikkuhiljaa isompi summa ja mieli ja keho on saanut lepoa ja uskoa, että toivoa on.

Tsemppiä sulle kovasti. Kevättä kohti.

Kiitos, Varjoilija!

Varmasti totta puhut.

Koetan kirjoitella tänne varmaan nyt pari kertaa päivässä.

Keväistä päivää,

U

Heippa Urtsi,

ja tervetuloa, minäkin ihan vasta alotellut kirjottamaan, ja huomaan kyllä miten hyvin täältä saa vinkkejä, tsemppiviestejä ja myös tämä on sellaista itsetutkiskelua mikä on musta tärkeää, se on jo jonkinlainen päätös muuttaa jotain. Minäkin eilen aloitin kirjoittamaan 100 päivää-keskustelua, ihan omaksi iloksi niin että joka päivä päivitän missä menen. En nyt kylläkään vielä missään :unamused:
Maraton kuulostaa tosi hyvältä. Itsellä myös on sama suunta, alkoholin haluan korvata liikunnalla ja eilen kävinkin ostamassa salikortin ja sitä myös heti käytin. Oli kivaa. Näillä mennään.
Tsemppiä sulle!

Moi,
ja kiitos!

Niin, siis meinaan puolimaran köpötellä.

Mutta siitä vaan rauhassa asia ja askel kerrallaan. Salilla mäkin käyn, kohtalaisen paljonkin.

100 päivää on hyvä idea, tsemppiä siihen! Ei sitä tiedä, vaikka intoutuisin mukaan, mutta nyt tämän projekti.

: )

U

Moi

Puolimaraton on kyllä ihan hyvä motivaattori. Mulla ei ole niin hyvä kunto, että ei tuntuisi missään joten ihan hyvä siihen on valmistautua henkisesti ja fyysisesti.
Kannattaa aloittaa jostain nuo holitomat jaksot ja yhtäkkiä saatat huomata, että tipattomat ajat vaan pitenevät ja pitenevät. Kyl se siitä :slight_smile:

Moi,
ja kiitos, Pecorino!

Ei mullakaan niin hyvä kondis ole, ettei missään tuntuisi.

Koetan nyt vähän valmistautua, vaikkei aikaa ole paljoa. Jos tässä vähän saisi vaikka laihduttuakin.

Ja kiitos, kyllä mä uskon tuohon, että tipattomat kaudet voivat jatkuakin hyvin ja lisääntyä jne.

Hei taas, kirjoitellaan tänne nyt rutiinia hakien:

Aika OK tässä meininki kahden ison kahvikupin jälkeen, mutta näemmä on flunssaa päällä (luulin sen jo lähteneen). Eiköhän tämä päivä silti OK mene. Ja onneksi on Pääsiäinenkin tulossa, niin ja onneksi sen nyt pitäisi alkoton, lastenkin kannalta hyvä asia. Eilen 10-vuotias poikani illalla heitti ihan reipasta huumoria sisältäen, mutta ei minään täysvitsinä, että käyttää nyt mun lasituoppia, kun mä en sitä nyt pitkään aikaan tarvitse. Kerroin siis hänelle tästä tipattomasta hankkeestani (taas). Kyseli, olenko alkoholisti, mihin vastasin vähän ympäripyöreästi, että määritelmäkysymys jne. En nyt tahtonut suotta huolestuttaa, herkkä jäbä, että jonkin sortin alkoholiongelmainen olen. On aiheesta vähän aikaisemminkin puhuttu, kerran oikein yritin ottaa puheeksi, tai otinkin, ja myöhemmin on tarkoitus asiaan palata.

Kiva kun on kevättä ilmassa. Hyvähän tänne on tiettyinä aikoina rutiinimaisesti kirjoitella.

Iltainen moi,

flunssaa päällä, vähän tai aika paljon dieetti lipsui, lasten kanssa stressiä mutta kivaakin juttua.
Kaveri soitti ja pyysi hummaamaan viikonloppuna, tänään hällä alkoi loma ja oli terassilla jne. Ehkä nähdään muissa merkeissä lauantaina. Hyvä niin, parempi niin.

Jospa sitä intoutuisi vähän virittelemään Pääsiäis-paastoakin.

Mulla on kun on tämä lähes holtiton kausi meneillään niin syömishimot vaan kasvaa. Etenkin herkkujen. Huomaan, että haen sitä jotain tiettyä mielihyvää nyt herkuista. Eli yritän nyt hieman sitä hillitä (tosin just nyt syön karkkia :unamused: ). No, pienempi paha se kai on kuin alkoholi.

MOi, ja kiitos,
samaa mieltä!
Mutta nyt sain tässä aamulla innostusta myös dieettiajatuksesta.
Sekin voi lähteä vetämään, kun siinä edistyy, siitä voi innostua.
Mutta kyllä sitä vähän pitää mämmiä maistaa Pääsiäisenä.
:slight_smile:

Epä ole tainnut tässä ketjussa käydäkään eli tervehdys Urtsi!

Kerroin siis hänelle tästä tipattomasta hankkeestani (taas). Tosi hienoa kun poikasi kanssa asiasta keskustelet. Mun isä ei koskaan keskustellut, mutta aina ryyppyviikonsa päätteeksi krapuloissaan vannoi ettei koskaan enää juo. No…eihän se lupaus pitänyt ja oltiin sisarusten kanssa tosi pettyneitä. Nykyään isä on ollut juomatta parikymmentä vuotta eli kyllä se lupaus sitten joskus pitikin.
Mä en tarkoita ettet sinä pitäisi lupaustasi, mutta tuli vaan mieleen sun ketjua lukiessa kuinka ne vanhat muistot onkaan tuolla mielensopukoissa jossain piilossa.

Tsemppiä sulle!

Kiitos, Vilmasto!

Joo, vähän tässä nyt, kun lomakin alkoi, niin tuli kyllä juominenkin mieleen.
Mutta tuli mieleen tuo pojan sanomakin ja muukin, enkä nyt ole ottamassa.
Kyllä tämä ketjun kirjoittelukin varmaan jeesaa.

Kiitos, tsemppistä sinnekin ja muualle ja!

Huomenia,

eipä tässä erityisempiä uutisia kai, lähinnä tänne nyt muutaman sanan laitan, kannustavan rutiinin vuoksi.

Kiva oli herätä ilman kankkusta, noin yleensä tietysti tällainen loman alkajaisaamu alkaisi kankkusellakin. Siitä sen verran, että usein ei mikään päänkivistys ole oire ja aamulla voi olla hyväkin olo, mutta olen tavallaan alkanut vähän inhota sitä. Tiedän, että myöhemmin tulee huonompi fiilis, vaikka sitten vain ärtymyksenä ja että olen tehnyt tyhmästi edellisenä iltana.

Flunssaa tässä on päällä, mutta kävelylenkille aion painua.

Hyvää Pääsiäistä!