Rehellisyys ja epärehellisyys

Me Lopettajat
1

Rehellisyyttä pidetään pääasiallisesti hyveenä ja epärehellisyyttä huonona asiana, ja tätä korostetaan suuresti myös päihdeongelmasta toipumisessa. Näinhän asia onkin. Kuitenkin on mielenkiintoista, ettei tämäkään asia ole täysin yksioikoinen.

Meillä voi olla senkin laatuista rehellisyyttä, joka onkin haitallista. Se voi olla tahdittomuutta, töykeyttä, loukkaavuutta muita kohtaan. Vikojen näkemistä muissa ihmisissä ja niistä toitottamista, ns. rehellisyyden ja “suorapuheisuuden” nimissä. Tämän kaltainen rehellisyys voi kuulua päihderiippuvuuden oireistoon, enemmän kuin siitä toipumiseen.

Minulla onkin ollut tapana sanoa, että alkoholistin muisti on pitkä mutta valikoiva. Se muistaa toisten väärät teot ja itseen kohdistuneet vääryydet vuosienkin takaa, mutta ei niin tarkasti omia virheitään.

Toisaalta toipumiseen voi kuulua oppiminen muiden ihmisten huomioonottamiseen, ja jopa niinkin pienen asian kuin käytöstapojen opettelu. Tätähän sovelletaan mm. huumeriippuvaisten raitistavissa yhteisöhoidoissa. Ja kuten tiedämme, käytöstavat edellyttävät tilannetajua. Voi joutua esimerkiksi sanomaan “kiitos” silloinkin kun ei sydämessään tunne kovin suurta kiitollisuutta, tai silloinkin kun oikeasti vituttaa.

Rehellisyys onkin toipumisessa tärkeää itseään kohtaan. On tiedostettava omia tunteita, omaa käytöstä, jopa omia ajatuksia muita kohtaan. Toisinaan, jos huomaan ajattelevani vihaisia ajatuksia jostakusta joka ei ole edes paikalla, huomautan itselleni että hetkinen; tuo on ajattelua joka haittaa omaa onnellisuuttani ja tasapainoani. :bulb:

Tietysti rehellisyys itseä kohtaan on myös oman ongelman huomaamista, ja sen myöntämistä tarvittaessa. Jos minä vaikkapa sanoisin olevani kohtuukäyttäjä eikä mitään alkoholiongelmaa ole, ja samalla ryyppäämisestä koituisi ilmiselviä ja jatkuvia haittoja minulle, se olisi tosiaankin haitallista epärehellisyyttä itseäni kohtaan.

Toisten syyttäminen epärehellisyydestä puolestaan on piirre, jolla peitellään yleensä omaa epärehellisyyttä. Alitajuisesti ihmisellä on nimittäin ajatus, että jos saa jonkun toisen näyttämään syylliseltä, oma syyllisyys jää piiloon.

Enimmäkseen päihdeongelmainen pystyy kuitenkin huijaamaan vain itseään, ja valehtelemaan itselleen, vaikka uskookin huijaavansa muita.

Tämä olikin kolmas osa sarjastani “Syvällisille vesille”. Aiemmat osat olivat Kiitollisuus ja Heikkous. Häpeästä puolestaan aloitti ketjun Kevätkukka, kiitos.

2

Hienoa että olet alkanut tekemään töitä itsesi kanssa, Valtio- mies.

Pakko kuitenkin mainita että itse en usko minkäänlaiseen “alkoholistinen persoonallisuus”- jargoniin. Voisin tietysti pitää pitkän monologin siitä miten “päihderiippuvaiset ovat yleensä tavanomaista herkempiä, sosiaalisesti älykkäämpiä, erityisen uhrautuvalla luonteella varustettuja ihmisiä joista on itsekkyys kaukana, ja miten heidän kohtalokseen koituu usein oman elinympäristönsä syntipukin rooli”. Ja siitä miten törkeästi päihderiippuvaisista on hyväksyttävää puhua, miten hävyttömästi heitä on luvallista loukata, miten heidän persoonallisuutensa vikoja on lupa analysoida ihan toisella intensiteetillä kuin muiden, vain koska he ovat pihderiippuvaisia". Ja siitä “miten vastenmielisiä narsistisesti itsestään ajattelevia marttyyreja usein löytyy päihderiippuvaisten lähipiiristä”. Koska päihdehäiriöisten läheisillähän ei koskaan ole omia henkilökohtaisia ongelmia, vikoja ja itsekkäitä asenteita ja vakavia sosiaalisia käytösmalleja joilla ei ole minkäänlaista yhtymäkohtaa päihderiippuvaiseen henkilöön. Heidän kaikki ongelmansa ja ikävät persoonallisuudenpiirteensä johtuu aina vain siitä päihderiippuvaisesta läheisestä. Koska he ovat myös “sairastuneet” nimenomaan tämän päihderiippuvaisensa takia. :unamused:

Mutta tällaistakaan monologia en pidä koska sekään ei aina pidä paikkaansa. Päihderiippuvaisia ei yhdistä mikään muu ominaisuus kuin riippuvuus päihteestä. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän rehellisiä tai epärehellisiä eikä se liity siihen onko henkilö päihderiippuvainen vai ei. Joskus epärehellisyys on niin sisäänkasvanut ominaisuus ihmisessä ettei sitä itsekään oikein hahmota tietoisesti itsessään. Se tulee silloin refleksinomaisesti automaattisena reagointina. Rehellisyys saattaakin olla yllättävän vaikea asia toteuttaa käytännössä jos on esimerkiksi jo pienestä lapsesta asti joutunut sopeuttamaan itsensä kasvuympäristönsä epätotuuksiin. Sitä täytyy vähän harjoitella.

3

Moi Fernetti,tästä olen täysin eri mieltä. Ja teen vielä erottelun huume- ja alkoholiriippuvaisten välillä. Mainitsemasi sisään kasvanut epärehellisyys hämmästytti minua kun tutustuin kovien kamojen ex-käyttäjiin erään ryhmän puitteissa. Aivan avoimesti kertoivat kusettaneensa esim. työnantajia päihteen käytöstään. Alkoholismin myönsivät, huumeita ei.
Ymmärän kyllä - hätävalehtelua. Eri asia onko tämä hyväksyttävää? Mulla on päihteitten suhteen yksinkertainen sääntö: “Vähemmän on enemmän”. Sekä käytössä että tiedotuspolitiikassa.

4

Ihminen oppii valehtelemaan kahden ja kolmen ikävuoden välillä ja valehtelee sitten päivittäin. Jotkut tosin väittävät olevansa aina täysin rehellisiä. Mitäpä moisesta kannattaisi kinata, olkoot toki. Minä en ole täysin rehellinen, olen jo lapsesta saakka narrannut kalojakin. Päihderiippuvuuteni ei ole ollut alkusyy valehtelemiseen, mutta yksi uusi “hyvä” syy se on ollut.

Ihmistä loukkaa jos toinen ihminen valehtelee hänelle. Samoin ihmistä usein loukkaa jos toinen ihminen valehtelemalla hankkii itselleen etua. Kysymys ”onko valehteleminen hyväksyttävää?” on hyvä, etenkin koska kaikki valehtelevat. Missä on sitten se pyhimys joka voisi heittää ensimmäisen kiven?

5

andante

Jos ei tunnusta työnantajalleen käyttävänsä laittomia päihteitä se liittyy kyllä yleensä kai huumeiden käytön laittomuuteen. Jos rikollinen ei tunnusta rikoksia onko valehtelu merkki rikollisuus nimisen sairauden oirehdinnasta? Alkoholismiakaan en ole kenenkään kuullut kovin auliisti tunnustavan työnantajille. Syy siihen on pelko työpaikan menettämisestä, ei suinkaan jokin päihde"sairaus"- oirehdinta.

Ja mitä se työnantajalle kuuluu mitä kukakin tekee omassa elämässään (lain rajoissa) jos työntekijä pystyy hoitamaan asiansa kunnolla? Mitä se kenellekään kuuluu mitä kukakin itselleen tekee?

Mutta ymmärsin aloituksen idean niin että siinä viitataan kliseeseen päihderiippuvaisen oletetusta itsekusetuksesta ikäänkuin päihdesairauden oireena. Itsekusetus on eri asia kuin muille valehtelu tietoisesti. Se, ettei paljasta kaikkea itsestään ulkopuolisille on nähdäkseni aika normaali ja terve tapa pitää omista rajoista ja yksityisyydestä kiinni. Sille miksi yksilö pitäisi velvoittaa kertomaan tai tunnustamaan jotain henk. koht. asioitaan ulkopuolisille pitää olla aika väkevät perustelut.

(Jos nyt ei oteta sitä olettamaa lukuun että aloittaja taisi jälleen kerran käyttää “minä”- muotoa vain tarkoituksena osoitella joidenkin muiden oletettua epärehellisyyttä sormella. Ikäänkuin johdatella muita havahtumaan omaan epärehellisyyteensä puhumalla muka itsestään. :unamused:)

6

Varaskin voi olla rehellinen kunhan tekee itselleen selväksi että menee tosiaan varastamaan toiselle kuuluvaa omaisuutta (eli riistämään toiselta kuuluvan omistusoikeuden) eikä lainailemaan tms.

Dostojevskillä oli novelli Rehellinen varas jonka yksityiskohtia en enää muista.

7

Mie Kirsti-Kyllikki oon aina olluna rehellinen ja jämti karjalainen, mut miu on käyttänyt hyväksi ja huijannut kaikki viis miestä ku miulla on ollu ja kaikki miehet oli juoppoja, täst viimeisest joka oli oikkee kiero, kierompi, mun ukko, kirjoitinkin äsken omassa mikä tää ny on. Mie en vaa ossaa valehdella, miul on karjalainen luonne ja kari tapiokin laulaa ton laulun olen karjalainen.

Kaikki äijän köriläät valehtelivat ku tiesi ettei myö sierä viinan kans lutraamist.

8

Toisen pakonomainen syyttäminen epärehellisyydestä on yleensä defenssi tai “pölyn nostattamista” omaksi verhoksi. On todettu, että parisuhteissakin kaikkein mustasukkaisimpia ja epäilevimpiä kumppaneitaan kohtaan ovat ne, jotka ovat itse taipuvaisia pettämiseen.

Joka tapauksessa valehtelijaksi syyttäminen voi olla loukkaavaa, ja kohdistuessaan tunnistettavaan persoonaan se voi joskus täyttää rikoksen tunnusmerkit. Kunnianloukkaus-jutuissa kuitenkin käsittääkseni sovelletaan hieman naamakohtaisuutta, eli julkkisten ja etenkin poliitikkojen pitää olla hieman paksunahkaisempia kuin matti- ja maija meikäläisten. Joku Sipilä, Stubb tai Soini tuskin voi alkaa käräjöimään jokaista julkista haukkujaansa vastaan.

Olen aika lailla samaa mieltä Andanten ja Ension kanssa. Minäkään en muuten usko mihinkään arikkityyppiseen “alkoholisti-persoonallisuuteen”, vaan pikemminkin niin päin että päihderiippuvuus usein alkaa tehdä ihmistä epärehellisemmäksi. Päihderiippuvuus muuttaa ihmisen persoonaa, ja jos mukana on vielä muita psyyken häiriöitä, voi henkilön psyykkinen tila olla hyvin epälooginen ja kaaoottinen.

Päihdeongelmaisia on kuitenkin hyvin moneen junaan, sen varmasti tietää ihminen joka työskentelee heidän parissaan ja on entinen sellainen itsekin.

Erikoisen metkoja ovat ne päihdetoipujat, jotka ikäänkuin rehentelevät omalla epärehellisyydellään. “Kusetin niitä kaikkia [päihdetyöntekijöitä, viranomaisia]”, hän saattaa fiilistellä. Totuus on, että kyseiset tahot ovat todennäköisesti nähneet hänen lävitseen selvästi, vaikkeivat ole sitä suoraan ilmaisseet. Päihdeongelmainen on siis jälleen huijannut lähinnä vain itseään.

PS. Valkoiset valheet kuten “hauska nähdä”, “näytätpä hyvältä tänään”, ja “ihana toi sun uusi mekko” ovat tietysti viattomia, ja kuuluvat kanssakäymistä edistävään käytökseen, joka ei varmaan loukkaa kohdettaan vaikka hän epäilisikin lausujan vilpittömyyttä.

9

Mutta hyvänenaika sentään. Tämäkin oli vain muka- neutri keskustelunaloitus joka tosiasiassa oli osoitettu yksin minulle. Valtio mies, sinua jäi kaivelemaan se että olen osoittanut omista teksteistäsi ilmiselviä epärehellisyyksiä. Ja nyt yrität kautta rantain rivien välistä patologisoida minut (tehdä minusta niin “sairaan” ettei juttujani tarvitse ottaa vakavasti) ja sillä tavalla mitätöidä sen tosiasian, että sinulla on taipumus liioitteluun ja dramatisointiin.

Ajattele: tämäkin keskustelunaloitus oli jo itsessään epärehellinen.

Mikset sä vain sano rehellisesti että sua ottaa pattiin se, että minä otan kantaa sinun omien tekstiesi epärehellisyyksiin? Rehellistä olisi ollut vain tehdä aloitus joka olisi kohdistunut minulle suoraan. Ketä sä yrität huijata näillä ihme jaarituksillasi joiden läpi lapsikin näkee?

10

^ Tämähän on jo aivan hillitöntä! :smiley: :astonished: :open_mouth: :laughing: :unamused:

11

Niiiiiin… :open_mouth: Ajattelepa, jos kaikki yli 1700 viestiäni onkin tosiasiassa osoitettu yksin sinulle! Ehkä sinun kannattaisi varmuuden vuoksi lukea ne kaikki läpi huolellisesti, ihan joka ikinen.

Ei vaan vakavasti puhuen… :smiley: Yksin sinulle osoitetut viestit minä kirjoitan sinun omaan ketjuusi Vähentäjissä. Siellä sinä et ole kuitenkaan yhtään halukas keskustelemaan kanssani, toisin kuin täällä Lopettajien puolella ja etenkin minun aloittamissa ketjuissa. Miksiköhän?

12

Valtiomies kirjoittaa kyllä juuri niin kuin minäkin olen elämässäni joskus joutunut kokemaan. En puhu itsestäni vaan läheisten valehtelusta. eräs läheiseni lapsellisesti nuorena ihmisenä valehteli psykiatrille, opettajille ja minulle, kuvitteli että me uskoimme häntä kun hän lateli juttujaan milloin mistäkin. Tai siis minähän uskoin ensin kunnes hän jäi kiinni siitä ja en sen jälkeen enää uskonut mitään. kun hän sitten minulle kertoi jälkeenpäin aikuisena, kuinka juksasi opettajia, yritin hänelle selittää ettei opettaja uskonut häntä, hän oli uskovinaan kun ei varmaan jaksanut enää alkaa vääntämään hänen kanssaan vaan meni siitä mistä aita on matalin. niinkuin useimmat ihmiset tekee sellaisen kanssa joka on epäluotettava. Ja selitin että hän tekee itselleen vain vahinkoa kun on epärehellinen, ei kukaan usko häneen vaikka hän kuvittelee että kaikki uskovat hänen juttujaan. Säälivät korkeintaan. Jos sitäkään enää kun on vuosia vain keplotellut kaikenlaisilla vippaskonsteilla elämää eteenpäin. kauhistuttaa se hetki kun hän tajuaa että mitä on tehnyt, sillä enää ei edes lähimmäiset usko hänen hyviä selityksiään ja aikeitaan mitä aikoo tehdä.
Jos joku osaisi sanoa mitä voi tehdä sellaisen henkilön lähimmäisenä joka sepittää ja valehtelee. On hirveän ahdistavaa kuunnella ja yrittää keskustella sellaisen kanssa. Aikoinaan yritin neuvoa, annoin ohjeita mistä saisi apua mutta taisin tehdä vain hallaa, hän löysi vain lisää keinoja vältellä normaalia elämää.
Onko jollakin lasta, puolisoa tai vanhempaa joka on epärehellinen, joka käyttää vain hyväksi? Miten selviätte siitä?

13

Rehellisyys itselle on tärkeintä, muita kohtaan ei niinkään. Olen huomannut, että järkevienkin läheisteni kanssa alkoholismistani keskustelu on heille kiusallista ja vaivaannuttavaa. Nyt tiedän uuden näkökannan juomiseen ja siihen miksi minun pitää se lopettaa. En muuten usko, että ei-alkoholisti ylipäänsä kykenee tätä sairautta ymmärtämään. He ovat korkeintaan kokeneet suurkuluttajan sekoilut, ei alkoholismin vaikutuksia.

14

“Kunnianloukkaus-jutuissa kuitenkin käsittääkseni…” Duoda noin.

  1. Se mitä pidetään kunnianloukkaksena ratkeaa viime kädessä vasta kirjallisessa käsittelyssä/käräjäoikeudessa - ja uskottavuus lisääntyy kun marssittaa tuttaviaan todistamaan oikeusaliin, esittää tekaistuja lääkärintodistuksia taikka alkaa teatteri-itkun vaikkapa - voipa saada tonneja esim. perusteella että on sanonut huoraksi ja sitten matkustaa naureskellen noilla rahoilla kaukomaille. Jos sanoisin esim. että Valtio-mies on pyrkyri niin sehän merkitsee toisaalta myös eteenpäinpyrkivyyttä. Armeijan kantahenkilökunta taitaa olla ainoa ammattiryhmä, joka ilman merkittäviä päihdeongelmia/suuria virheitä saa urallaan automaattisesti muutaman ylennyksen. Kaikissa muissa ammateissa useaan ylennykseen pitää pyrkiä, olla pyrkyri.

  2. Kunnianloukkaus on eri asia kuin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Edellinen ei ole totta kun taas jälkimmäinen on tiukasti reaalielämästä revittyä. Silti tuomio voi tulla kunnianloukkauksesta vaikka oikea nimike olisi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.

  3. Ylimääräiset sidesanat; ehkä, todennäköisesti, mahdollisesti, luultavasti tms. torjuvat syyllisyysmoitteen kohdistamismahdollisuutta. Jos vaikka väitän, että professori X todennäkäköisesti sai potkut Orionilta ja sen perustelen niin kunnianloukkausta ei ole vaan vain minun tulkintani. Jos taas olisin psykiatri niin voisin väittää B-lausunnossa: professori X sai potkut Orionilta ja on lesbo sekä patologinen valehtelija niin tuota B-lausuntoa pidettäisiin kaikissa viranomaistahoissa 100% totuutena - muut saisivat samansanaisesta lausunnosta noin 100 päiväsakkoa.

  4. Henkilökohtaisuuksiin meneminen tyyliin kymmenillä lauseilla: “ikäistään vanhemman näköinen”, “sormet nikotiinin kellastamat”, “huomiota herättävän epäsiisti”, “puhuu Savon murretta” antaisi käräjäoikeudessa noin alkaen 40 päiväsakkoa, mutta psykiatrin kirjoittamana lausuntona se taas on huippulääketieteen korkein kuningasnäyte, josta palkankorotusta pukkaa. Totuuden korrespondenssiteorian mukaisesti jokainen psykiatrin kirjoittama sana on totuudenkaltainen tai ainakin lähes totta,

Valehtelua pitäisi opettaa kaikissa toisen asteen oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Jos kuulee lauseen: “Hän ei juuri nyt ole paikalla, voinko jättää soittopyynnön?” niin Suomessa > 90% varmuudella sitä soittoa ei koskaan tule. Samoin jos joku sanoo, “en näe mitään syytä” pitää välittömästi sanoa, että tuo on fraasi, kerro todellinen syy. Samoin jos joku yrittää kiertää kysymyksen vastaten puhumalla toisesta aiheesta hänet pitää heti keskeyttää. Ja jos joku sanoo, kertovansa myöhemmin pitää heti kysyä milloin? Näitähän on kymmeniä ihan perusjuttuja! Pitää heti hälytyskellot alkaa soida päässä kun kuulee jonkin yksittäisen lauseen!

15

Eikä tarvitse olla psykiatri. Minun asiakastiedoissani A-klinkalla vuonna 2006 näkyy mm. toteamus “juominen näkyy habituksessa”. Kirjaaja on sairaanhoitaja.

En pidä tätä luonnehdintaa kuitenkaan ollenkaan pahana, koska jos juominen näkyy naamasta tai muuten ulkoasussa, niin kyllähän se näkyy. Eri asia jos käytettäisiin tahallisesti alentavia sanoja, kuten “pubiruusun näköinen” tms. :smiley:

Ihan siis arvostan tuollaista rehellistä kirjaamista, latteuksien sijaan.

Mutte oletko sinä Arska tosiaan sitä mieltä, että savon murteen mainitseminen olisi niin loukkaavaa, että siitä saisi sakkoja? Voe tokkiissa, tuanhan suattas ihan kohtelijaisuutena ottoo. :bulb:

16

Mielenkiintoinen ajatus.

17

Rehellisen rosvon legendahan on yleinen jo kansantarinoista lähtien. On Rosvo-Roopet ja Rosvo-Rudolfit, ja villin lännen Jesse James ja kumppanit ovat myyteissä muuttuneet sankarihahmoiksi.

Mutta voiko juova alkoholisti olla rehellinen? Voi toki, ihan niin kuin raitistunutkin voi olla epärehellinen. Ehkä yleisin epärehellisyyden piirre raitistuneella voisi olla se, jos hän arvelee kaikkien vikojensa ja virheidensä loppuneen korkin sulkemiseen. En sano että monikaan raitistunut arvelee niin, mutta niin voi jollekin käydä.

Yleisempää epärehellisyys toki on päihteitä yhä käyttävällä päihdeongelmaisella. Se johtuu siitäkin syystä, että päihderiippuvuus tuppaa tekemään moraalikäsityksestä varsin joustavan.
Henkilö voi olla hyvin suorapuheinen (“rehellinen”) ja ankara muiden ihmisten piirteistä ja tekemisistä, mutta suhtautuu omiin tekemisiinsä suurpiirteisemmin.

Eipä silti, jollekulle tämäkin voi jäädä päälle korkin sulkeuduttuakin.

Juuri siksikin toipuminen on paljon muutakin, kuin vain kuivilla olo.

18

Siihenhän tässä on saanut tottua että muut osaavat olla “rehellisiä” ja suorapuheisia mitä puhuvat ja muistelevat menneisyydestään ja minkälaisena minut kokivat (varsinkin aikuiset lapset) mutta eipä muisteta mitä itse tekivät ja jos mainitsee jotain että on niitä virheitä muutkin tehneet, niin minun kuulemma kannattaa rehellisesti myöntää mikä olen ollut eikä yrittää olla kuin ei mitään vahinkoa olisi tapahtunutkaan.
Suurimman virheen tein raittiuden alussa kun myönsin läheisilleni että olin tehnyt väärin, olin alkoholisti ja kadun tekemisiäni jotka vahingoitti muita, pyysin anteeksi ja yritän elää nyt paremmin. kuulin vasta myöhemmin ettei niin olisi kannattanut tehdä, koska siihen liittyy näköjään vaara että muut pääsee kuin koira veräjästä ja itse ottaa kaiken syyn niskoilleen. Eikä se johda mihinkään hyvään.
En tiedä jotenkin tajuan nyt että on vain elettävä elämää eteenpäin eikä kovin katua menneitä ja niitä pyydellä jatkuvasti anteeksi, ja muistella. Voihan se onnistua joillakin alkoholisteilla, mutta olen kroonisesti masentunut ihminen, jolla on välillä hyviä aikoja ja välillä olen pohjalukemissa niin ehkei se sovi minulle, että liikaa miettiiä mitä tuli tehtyä.
Tämän taudin jälkihoidossa, eli raittiina pysymisessä on oltava tosi itsekäs ja kova, muuten ei kestä.
Tulipahan purettua jotain tänne. Asian vierestä kylläkin, kun en uskalla kaiken kansan luettavaksi kirjoittaa sitä mikä mieltä eniten painaa.

19

Ei ole tippaakaan asian vierestä vaan nimenomaan suoraan asian ytimestä. Kokonaisvaltainen muutos vaatii kaikkien osapuolten muuttumishalua ja -kykyä. Hyviä pointteja, kuten useissa kirjoituksissasi, HL!
Palaan tähän ja muihinkin teemoihin viimeistään viikoloppuna kun koneeni toimii taas nopeammin. Ketjun aihe on erittäin hyvä ja keskeinen asia raitistumisessa.
Tsemppiä kaikille yhden mottoni mukaisesti. Vähemmän on joskus enemmän - myös rehellisyydessä: Kenelle kerron mitä ja miksi? :wink: