Recovalc esittaytyy. Korkki kiinni pysyvasti

Hei kaikille,

Kirjoittelen talle palstalle ensimmaista kertaa ja tarkoituksenani on paivittaa tata useamman kerran viikossa. Olen kylla lueskellut taustalla paihdelinkin kirjoituksia pidemman aikaa, mutta nyt rohkaistuin kirjoittamaan tanne itsekin. Olisi pitanyt kirjoittaa aiemminkin, mutta niin monta muutakin asiaa olisi pitanyt tehda aiemmin.

Yritan siis purkaa tanne tuntemuksiani siita, milta tuntuu laittaa korkki kiinni pysyvasti. Toivottavasti tama pienimuotoinen paivakirjan / viikkokirjan tapainen auttaa minua pyrkimyksissani alkoholista eroon paasemisessa. Pysyvasti. En salli itselleni muuta vaihtoehtoa kuin onnistumisen. Taman on pakko onnistua!

Hieman minusta:

olen perheellinen -viela talla hetkella naimisissa oleva - 38-vuotias kolmen lapsen isa, jolle alkoholinkaytto on muodostunut suuremmaksi ja suuremmaksi ongelmaksi vuosien varrella. Alkoholi on salakavala salamatkustaja, silla se on hieman kuin piru: ottaa ensin pikkusormen ja siita vuosien varrella sitten koko miehen ennen kuin edes itse tajuaa mita on tapahtunut, ja sitten kun sen tajuaa on jo liian myohaista.

Juomiseen on aina ollut mita parhaimpia syita: jokin asiaa on mennyt pieleen tai jokin asia on mennyt oikein hyvin. Mainio syy juomiseen. No ei ole mutta tuota tekosyyta on helppo kayttaa aina. Olen myoskin siina mielessa selkarangaton ihminen, etta minun on erittain vaikeata - ei vaan lahes mahdotonta - sanoa ei mikali kaveri pyytaa parille; eihan se koskaan jaa pariin vaan sitten tullaan kotiin silmat ristissa ja aamulla on sellainen olo kuin atomipommi olisi rajahtanyt suussa. Sitten on se klassinen ‘ei enaa koskaan’ vaihe, joka ei tunnetusti kauaa kesta.

Alkoholismin tunnustaminen itselleen on ollut erittain rankkaa, silla eihan kukaan halua tunnustaa itselleen olevansa alkoholisti. Sehan on jotenkin havettavaa ja sen tunnustaminen on todella vaikeata. Joskus sen vain tajuaa kun sinun silmasi kaytannossa pakotetaan auki. Tasta suurkiitos vaimolleni. No ainakin olen ottanut ensimmaisen askeleen ja olen tunnustanut ongelman itselleni. Tasta sitten pitaisi paasta eteenpain.

Nyt, ja valitettavasti vasta nyt, pystyn tunnustamaan, etta alkoholi on minulle ongelma. En vain yksinkertaisesti pysty juomaan ns. sosiaalisesti muutamaa, vaan kaytannossa lahes aina tulee otettua ns. overit ja usein tuo johtaa parin-kolmen paivan putkeen ja siksi juomiseni onkin loputtava kokonaan.

Olen perheeni ainoa lapsi ja lapsuudessani vanhempien alkoholinkaytto oli lahes jokapaivaista; itse asiassa aitini kaytannossa joi itsensa hengilta. Taman kaiken olisi pitanyt opettaa minulle se mihin ongelmajuominen johtaa. Niin olisi pitanyt vaan eipa opettanut. Tamakin pitaa sitten kokea kantapaan kautta.

Tassa nyt lyhyt alustus ja aion siis paivittaa tanne miten uuden itseni loytaminen onnistuu. Olen lueskellut jonkin verran kirjallisuutta alkoholismista seka kuunnellut muutamia aanikirjoja itsekontrollista ja tapojensa muuttamisesta. Tarkoitus on taman lisaksi ryhtya kaymaan AA-kerhossa hakemassa vertaistukea. Yksin tassa on vaikeata onnistua ja osittain taman vuoksi ryhdyin kirjoittelemaan tannekin.

Seuraaviin kuulemisiin.

Terveisin,

recovalc

Edit: Mikali joku jostain syysta haluaa kirjoitella e-mailia alkoholismista parantumisen suhteen minut saa kiinni osoitteesta recovalc@gmail.com

Tervetuloa mukaan. Kun opettelemme pitämään huolen tämän päivän raittiudesta, kaikki muu järjestyy kyllä. Positiivista kirjoituksessasi varsinkin tuo avoimuus avun suhteen, eli et valmiiksi aseta itsellesi esteitä raittiille päivälle. Hassua sinällään, allekirjoittanut on juurikin saman ikäinen, kolmen lapsen isä, joten samaistumispintaa löytyy siis kokolailla paljon.

Tervetuloa tutustumaam raittiin elämän ihmeelisyyksiin. Kun tämä päivä on raitis, se riittää.

Kiitos tervetulotoivotuksista Kaaleppinen.

Tuo on varsin totta mita kirjoitit: yksi paiva kerrallaan eteenpain. Siita se alkaa. Alussa tarvitaan pienia voittoja: ensimmainen viikko ilman alkoholia, toinen viikko jne. Viikot koostuvat paivista, ja viikkoja ei tule mikali valissa ei ole puhdasta putkea ilman alkoholia. Hieman paradoksaalista kirjoitella putkesta mutta tassa kontekstissa se on vain positiivinen asia :slight_smile:

Kylla tama tulee olemaan rankkaa - sen tiedan jo etukateen - mutta yritan pysya positiivisena taman asian suhteen. Kaytannossa kaikki asiat ovat tarkeampia maailmassa kuin alkoholi. Sita ei vain tajua mita kaikkea sita mahdollisesti menettaakaan alkoholihuuruissaan.

Samalla tapaa minä olen aloittanut ensimmäisellä raittiilla päivällä. Itse olen siinä kummajainen, etten oikein osaa arvostaa niiden kertymistä, vaan pyrin kuin haastamaan itseni yhden päivän matkalle, kokeilemaan mitä tänään voin oppia itsestäni. Siksi painotan aina, että tämä päivä on tärkein. Lapset esimerkiksi ovat oivia peilejä siihen, miten tänään voimme. Ennen kuin huomaatkaan, ihmiset ympärilläsi ihmettelevät raitista minääsi. Muutos on mahdollinen, ainoa mitä se vaatii, on oma halu juomisen lopettamiseen. Tänään et ole yksin.

Tuo on kylla totta. Jokainen paiva ilman alkoholia on voitto sinansa. Tassa voisi kenties kayttaa vanhaa analogiaa hieman muokaten, etta tarkeinta on matka ilman alkoholia joka paiva, eika paamaara sinansa.

Paamaara kylla saavutetaan voittamalla alkoholi jokainen paiva kerrallaan.

Minun olisi pitanyt nahda ongelmani paljon aikaisemmin. No valitettavasti alkoholi sumentaa arvostelukyvyn enka selvinakaan paivina pystynyt nakemaan metsaa puilta.

Voimia talla rankalla matkallani tulen tarvitsemaan. Tulee varmasti olemaan tajuttoman hankalia paivia; mutta yritan tarpoa takaisin kuivalle maalle suosta jonne olen itse viinapaissani elamani ajanut.

Join the club!

Itse olen 26-vuotias opiskelija ja viime tammi-helmikuussa havahduin että olen alkoholisti. Viikonloppuisin hirveät kännit. En kertakaikkiaan pysty ottamaan yhtä kaljaa.

Joka päivä teen päätöksen että tänään en juo.

Tanaan en juo. Yritan urheilla ja kerata voimia koitokseeni. Pidan itseni kiireisena ettei jaa aikaa miettia juomista.

Kylla tama tasta. Hitaasti.

.

Mielestani mahdollisuus avoimeen dialogiin alkoholismin kanssa kamppalevien ihmisten kanssa on ensisijaisen tarkeaa. Tulee tunne ettet ole yksin ongelmasi kanssa; voit kirjoitella avoimesti tuntemuksistasi ja saada vinkkeja & tukea ihmisilta jotka ovat kayneet tai ovat kaymassa samaa taistelua lapi.

On myos hienoa lukea onnistumisista, silla se antaa minullekin voimia alkoholismin selattamiseen. Se on mahdollista, joskin rankkaa. On ikava lukea retkahtamisista, mutta toisaalta se on hyva muistutus siita ettei tama ole helppoa. Eika sen pida ollakaan. Omasta itsestani ja itsekuristani tama lahtee. Teidan kaikkien paihdelinkkilaisten seka laheisimpien ihmisten avustuksella.

Edit: paiva numero kuusi alkamassa :slight_smile: Kylla tama tasta viela hymyksi muuttuu…

Kavin pelaamassa sahlya pari tuntia kaveriporukan kanssa. Nyt on melko hyva olo - pitaa vain jaksaa pitaa itsensa ‘kiireisena’ ja yrittaa valttaa HALT (Hunger, Anger, Lonely, Tired) tilanteita viimeiseen asti.

Yritan myos jatkaa aiemmin aloittamaani kuntoilua ja pyrkia myos parempaan fyysiseen kuntoon henkisen tasapainon kera tassa projektissa. Elamantapamuutoksestahan tassa on viime kadessa kyse. Pysyvasta sellaisesta.

Voimia kaikille lopettajille seka vahentajille.

Kun itselleen saa jotain mielekasta tekemista niin ei ajatuksetkaan tunnu olevan alkoholissa. Tama paiva on mennyt - ainakin tahan mennessa- ihan mallikkaasti.

Jokaiselle paivalle kun saa tekemista ja merkityksen niin se varmaan helpottaisi tasta viinapirusta erkanemista.

Pitaisi kehitella useampia harrastuksia jotka veisivat sopivasti kustakin paivasta aikaa niin ei ajatukset paase harhailemaan. Yritan nyt tosiaan urheilla 2-4 krt vkossa mutta tuohon pitaisi jotain muutakin kehitella.

Miten te olette onnistuneet tassa? Harrastukset ovat helpottaneet vai ihan vain niin sanotusti kylma kalkkuna metodilla ja vertaistuella?

Olen nukkunut taas huonosti. Herailen useamman kerran yossa ajattelemaan elamaa ja asioita. Parisuhde on rankasti tulehtunut alkoholinkayttoni vuoksi, enka tieda mita tulee tapahtumaan jatkossa vaikka saisinkin ( ja saankin uskoakseni ) korkin kiinni. Avioeroa on jo valaytelty - tai oikeastaan ehdoteltu - toisen osapuolen toimesta. Enka kylla oikeastaan ihmettelekaan tuota.

Yritan joka tapauksessa lopettaa taman kuningas-alkoholin kanssa tanssimisen. Kenties sita vain sitten oppii kun menettaa kaiken. Kyllahan tama pistaa ison miehen itkemaan ja ajattelemaan oliko se alkoholin kanssa latraaminen kaiken taman arvoista. No ei ollut ei…

Moro Recovalc

Hieno päätös sinulta jättää kuningas A kokonaan pois elämästäsi.

Itselläni tulee 1 vuosi 5 kk (yksi lyhyt retkahdus) täyteen ja sain sen, mitä olen kaivannut: töitä. Siinä on tekemistä päiviksi ja työpäivän jälkeen voi rojahtaa sohvalle tuijottamaan televisiota.

Retkahdukseni vapun tienoila aiheutti sen, että käynnit omassa AA-ryhmässä ovat jääneet, mutta maanantaina meinaan mennä ja kertoa ikävät (retkahdus) ja iloiset (työ) uutiset avoimesti.

Mites sinä, käytkö AA:ssa tai suunnitteletko edes ? Suosittelen kokeilemaan, jos et ole vielä käynyt.

Lämmintä viikonloppua,

-Kannusaarinen

-Kannusaarinen; hienoa kuulla, etta olet pystynyt olemaan ilman alkoholia noin kauan. Tama antaa voimia minulle omassa taistelussani Kuningas A:ta vastaan.

Tarkoitus on ryhtya kaymaan AA:ssa lahitulevaisuudessa, ihan muutaman vkon sisalla. ( Tama ei siis johdu siita etten menisi vaikka huomenna jos voisin - minulla on kaytannon este jota en nyt kasittele enempaa )

Ennen tuon aloittamista yritan omaehtoisesti ja esim. Paihdelinkin avulla rakentaa jonkinlaista pohjaa selvalle elamalle.

Niin :slight_smile: unohdinkin jo mainita: aamulla hampaita pestessani ja katsoessani itseani peilista paatin, etta tanaan en juo.

Edit: pienia voittoja viikon varrelta: pystyin sanomaan ‘ei, en tule nyt baariin’ kahdella eri kerralla vaikka baariin pyydettiin. Hieman kaverit ihmettelivat, etta mikas nyt on, tulisit vaan. Haluat kuitenkin. Pysyin kuitenkin vahvana talla kertaa ja toivottavasti pysyn jatkossakin vahvana vastaavissa tilanteissa.

Anteeksi nyt etukateen kun spammaleilen tanne nain monta viestia lahes perajalkeen, mutta en oikein tieda miten muutenkaan purkaa oloani.

Kerron nyt hieman tilanteestani enemman:

Syy miksi en paase AA-kerhon kokouksiin ‘heti’ on se, etta en asu talla hetkella Suomessa. Palaan Suomeen muutaman viikon kuluttua noin suurinpiirtein. Vaimo + lahes koko perhe on Suomessa ja tama itsessaan tekee tilanteen erikoisen hankalaksi. En tieda mita voisin tehda ja kenen kanssa jutella ongelmistani alkoholin kanssa. Tama on suurin syy miksi rekisteroidyin paihdelinkin sivustoille alunperin plus tietenkin se, etta haluan aivan tosissani eroon alkoholista.

Yksi suuri ongelma on se, etta ei ole ketaan kenen kanssa jutella tasta asiasta. Nyt kun naita avioeropapereita on vilauteltu vaimoni ei halua jutella kanssani - tai kaiketi oikeammin sanoi, ettei nyt pysty juttelemaan tasta kaikesta sen enempaa. Kirjoiteltiin tosin asioista ja se omalta osaltaan helpotti. Ymmarran kylla, etta han tarvitsee itselleen omaa aikaa selventaakseen oman paansa mita han haluaa tehda jatkossa. Samaan aikaan mina rimpuilen taalla kaytannossa yksikseni demonieni kanssa. Toisaalta on minulla omat hyvat syyni olla selvinpain taallakin.

Paatin siis aamulla, etta en juo tanaan. Juominen olisi niin helppo ratkaisu saada jonkinlaista unohdusta tahan tilanteeseeni. Mutta en suostu retkahtamaan, en sitten kiusallanikaan. Se kuitenkin vain pahentaisi entisestaan pahaa tilannetta. Tahan paalle sitten viela se, etta tyopaikka lahti alta, eika ole mitaan hajua mita tulen tekemaan jatkossa plus bonuksena yhdella lapsista on diagnosoitu ‘mahdollisesti invalidisoiva’ kehityshairio. Onneksi tama ei nyt ole kuitenkaan hengenvaarallista hanelle.

Mulla on talla hetkella suurinpiirtein yhta vahva olo kuin hamahakinseitilla hirmymyrskyn silmassa. Pelottaa, vituttaa, harmittaa ja itkettaa tuon paalle. Melkoinen kaarmekeitto siis kasassa. No itsepa sen olen keittanyt eli eipa kai auta muu kuin ottaa lusikka kauniiseen kateen.

(edit: kirjoitusvihreita korjattu)

Moro

Yksi vaihehto on Antabus, josta kaiketi olet kuullut. Jos asut paikkakunnalla, jossa on A-Klinikka, ota yhteyttä sinne ja tehkää yhdessä selviämissuunnitelma. Monet käyvät joka aamu ottamassa sen Antabuksen just A-Klinikalla. Kaikki A-Klinikan palvelut on ilmaisia.

-Kannusaarinen

.

Yritan pitaa itseni kiireisena kaikenlaisella puuhastelulla, ettei vaan jaa luppoaikaa kaiken paskan miettimiseen. Tuollaisessa tilanteessa on varmaan aika helppo lipsahtaa. Yritan minimoida tilanteet joissa voisin kuvitella lipsahtavani.

Jotenkin tama kirjoittaminenkin tasta asiasta helpottaa omalla tavallaan kun paasee purkamaa ajatuksiaan.
Vaikkapa nyt vain nappaimiston kautta - mutta kuitenkin.

Melkein pahinta on se, kun heraa yolla useamman kerran eika saa unta uudelleen. Siina sitten yon pimeina tunteina miettii kaikenlaista jarkevaa ja jarjetonta itsestaan, elamasta, tulevaisuudesta, mita olisi tehnyt toisin, mita tulen tekemaan toisin jne. Voin kertoa, etta tupakkaa menee. Liikaa.

Kavaisin tuossa juoksemassa nelisen kilometria aikani kuluksi. Ainakin tuli toviksi parempi olo.

(edelliseen viestiin: niin Antabus ei ole vaihtoehto ainakaan talla hetkella edellisessa viestissani mainituista syista)

Puhuminen sekä kirjoittaminen on ollut yksi parhaista keinoista selvitä elämässä erilaisista tilanteista ja niistä nousseista tunteista ilman päihteitä. Parempia vaihtoehtoja meille alkoholisteille molemmat. Jos tästä sairaudesta haluaa toipua, on oltava valmis mihin tahansa, että päinteillä ei päätä sekoita tänään. Omalla kohdallani vertaistuki on auttanut kasvattamaan kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä siihen, että aikaisemmin erilaisia oloja oli pakko päästä pakoon heti. Tänään ymmärrän sen, ettei tunteita tarvitse paeta. Vaikka miltä tuntuisi, niihin ei kuole, vaan ne menevät ohi.

Suurin ongelma päihdeongelman hoidossa on se, että ihminen ymmärtäisi sen, että ‘Nyt heti minulle kaikki’-ajatus ei auta, vaan tuhoaa. ‘Hiljaa hyvä tulee’-lause rakentaa elämää pala palata eheämmäksi kokonaisuudeksi, eikä vaadi muuta kuin elää yksi henkäys kerrallaan.

Jalleen melkein kokonainen paiva pinnistelty. En kylla onneksi juurikaan ajatellut alkoholia, silla puuhastelin kaikenlaista paivan aikana pitaakseni itseni ‘kiireisena’.

Mieleeni tulee se, etta kun olen yksin miten kykenen olemaan ilman? En voi lahtea joka kerta juoksemaankaan kun tekee mieli juoda jotta saisin ajatukseni muualle…

Kaipa tuossa sitten mitataan se ns. henkinen kantti. Pakko yrittaa pysya vahvana vaikka onkin melkoisen haavoittuvainen olo talla hetkella.

Toissayona oli myos melko uskomattomia painajaisia: minua vietiin yhdesta - jonkinlaisesta - kidutuskammiosta toiseen ja unessani huusin koko ajan kun nama kasvottomat olennot kiusasivat, kiduttivat ja pilkkasivat minua. Herasin tuohon siis keskella yota ja sydan hakkasi aivan tajuttomasti seka pelotti ihan perkeleesti ennen kuin tajusin ettei mitaan hataa olekaan. Ihme juttu mista tuollaiset unet mahtavat kummuta? Kaipa aivoni kasittelevat tata kamppailuani nukkuessani ja sitten lopputulema saattaa olla melkoiset painajaisbileet otsalohkon takana.

Toivon mukaan tana yona saan kunnolla nukuttua ilman suurempia painajaisia kaikesta paskasta. Oli kylla sellainen kokemus etten ihan heti valittaisi kokea moista uudelleen.