Realiteetit

Moi!

Antilooppi on saanut aikaiseksi kahden kuukauden raittiuden. Onnea minulle! :smiley:

Jollain tavalla se kaikki, mitä olen juomisellani aiheuttanut elämälleni ja muille, on alkanut puskea mieleen. Välillä tulee oikein sellaisia totuuskohtauksia, kun muistan jonkin törttöilyni, jolla olen tavalla taikka toisella pilannut itseäni, saattanut itseni itseinhon ja -vihan tilaan, pettänyt työtovereideni luottamuksen yms. Luulen tämän olevan jonkinlainen merkki siitä, että olen nyt valmiimpi kohtaamaan noita asioita ja hahmottamaan realistisemman mittakaavan sen osalta, miten suuresta ongelmasta juomisessa onkaan minun kohdallani kysymys.

Kysehän ei ole siitä, että minä olisin jotenkin piruuttani päättänyt juoda vaikka viikon ja selitellä omituisia poissaolojani. Niin kuin esimerkiksi. Te kaikki varmasti tiedätte, mistä tässä kaikessa paskassa on kyse. Juominen on yksinkertaisesti vienyt mut mukanaan ja minä oon vain vikissyt. Siitä huolimatta se olen yksin minä, joka siitä voin olla vastuussa ja vain minä päätän, juonko vai en.

En oikeastaan tiedä, mihin olen tällä kirjoituksella pyrkimässä, mitä tältä toivon ja odotan. Mutta jos teillä on kokemuksia tällaisista vaiheista, joissa realiteettien kohtaaminen ja läpikäyminen tulevat jotenkin välttämättömän tuntuisiksi, niin heittäkää ajatuksianne.

Minulle tuli täyteen kaksi viikkoa tänään, joten en vielä ole järin viisas polullani enkä osaa itse aiheeseen vastata vielä. Ehkä myöhemmin?

Sen sijaan haluan onnitella kahden kuukauden raittiudesta, todella hieno juttu! Onnea! Oikein mukavaa raitista viikonloppua :slight_smile:

Jään mielenkiinnolla odotteleen ketjun tuomia keskusteluja.

Samoin jään minä ja vastaonnittelen parista viikosta: se on nimittäin hyvä alku, jos dokaamisen syklin on jo onnistunut murtamaan. Millaista juomisesi oli?

Onnittelut sekä Jillalle, että Antiloopille!

Minusta se on merkki empatiakyvystä ja korkeasta moraalista, että ihminen muistelee ei-niin-hohdokkaita menneitä tekojaan. Jos vain hautaisit ne, eivätkä ne sinua vaivaisi olisit nykynuorison paljon käyttämin termein “kusipää”. Hengittele syvään, ajattele ne asiat läpi ja anna niiden sitten jäädä. Päästä niistä irti. Itsensä jatkuva syyllistäminen ja siitä johtuva kärsimys ei kenenkään läheisesi oloa paranna. Päinvastoin.

Tottakai tekemiset sinua harmittavat ja ovat tuskallisia. Pyydä niiltä anteeksi, joita tekemisesi eniten koskettivat.

Sitten lopetat vanhojen märehtimisen. Me kirjoittelemme tänne, koska me olemme päättäneet muuttaa elämämme paremmaksi. Tänään ja huomenna olemme läheisillemme, itsellemme ja maailmalle hyviä.

Onnellista sunnuntai-iltaa kaikille!

Lorda, osut kipeään kohtaan, sillä - nimittäin - näiden tuntojen kanssa ristivedossa on sellainen ajatus, että koen samanaikaisesti vahvaa tarvetta vain antaa olla: jättää nämä jutut taakse, irrottautua häpeästä yms. Jollain tavalla on kuitenkin fiilis, että täytyy vielä jotenkin katsoa nämä läpi ja tehdä tilit - ehkä erityisesti itseni kanssa. Empaattinen olen kai osannut aina olla ja kun juomisellani olen sitä pyrkimystäni vastaan rikkonut, olen ehkä siksikin joutunut salailun ja valheen, selittelyn, kierteeseen. Enkä jaksa sitäkään.

Jään miettimään hyvää ohjettasi, kiitos siitä!