Mitenhän tämä kuuluisi aloittaa… Noh, vaikka kliseisesti, Olen XXX ja olen peliriippuvainen. Kaitpa tämä on ensimmäinen askel, että myönnän tämän. Nyt vaan tarvitsisin apua ja kannustusta siihen, että pääsisin tästä ongelmasta eroon. Monesti olen mielessäni ajatellut (yleensä tappiollisen pelaamisen jälkeen), että tämä on nyt tässä. Peli on pelattu. Mutta, äkkiä tuo taas unohtuu ja jos vielä saattuu voittamaan jotain, niin taas ollaan koukussa 100%. Läheisilleni en tästä haluaisi kertoa, koska tunnen, että tätä asiaa ei osata käsitellä oikeana ongelmana, riippuvuutena, sairautena. Joskus olen puhunut ystävieni kanssa ja vastaukset ovat yleensä olleet tyylin “no älä pelaa”. Kunpa se vaan olisikin noin helppoa.
Nyt vaan alkaa tuntua, että rahaa menee ihan liikaa RAY:lle ja elämä alkaa kärsimään tästä. Häpeää, morkkista… suoraan sanoen v***taa tämä oma saamattomuus tässä asiassa. Miten ihmeessä saan itseäni niskasta kiinni ja pääsen eroon tästä? Mitä se vaatii?
Itselläkin samanlaisia ongelmia juuri RAY:n koneiden kanssa. Aloitin pelaamattomuuden tämän vuoden alusta, maaliskuun 4 päivä repsahdin ekan kerran. Pelaamattomuutta siis kesti 62 päivää. Nyt olen pelannut tämän kuun aikana alle neljässä viikossa n. 500 euroa noihin koneisiin. Velkaa en tosin ole onnistunut tekemään onneksi, mutta kyllä tuo noiden koneiden pelaaminen vaan tuntuu vievän kaiken ylimääräisen rahan mitä elämiseltä jää.
niihin saa nykyään menemään uskomattomia summia nopeasti, kun ovat nostaneet panoksetkin pelisaleissa kahteen euroon. No tänään päätin taas ryhdistäytyä, ja ottaa itseä niskasta kiinni, ja LOPETTAA tällä kertaa pysyvästi noiden koneiden täyttämisen. Se pari kuukautta mitä pelaamatta olin, oli kyllä niin hienoa aikaa, että haluan sen uudelleen kokea.
Tuo on kyllä niin totta! Nyt sen on oikeastaan huomannut, kun jälkeenpäin on ajattelut tuota pelaamista, että kuinka sitä on itseään kiusannut tuolla touhulla. Kamala morkkis hävityn pelirupeaman jälkeen ja sellainen tyhjä olo. Tuota ei tosiaankaan kaipaa.
Itse en ole tuon ensimmäisen viestini (23.12.2009) jälkeen pelannut senttiäkään RAY:n koneisiin ja kyllä se vaan tuntuu niin hyvältä. Aika vaikeaa se aluksi oli, kun oli tottunut, että kaikki kolikot tulee laitettua noihin masiinoihin ja muutenkin ruokatauot töistä meni noissa pelipaikoissa.
Kohta viisi kuukautta olen ollut pelaamatta ja täytyy myöntää, että olen itsestäni todella ylpeä. Odotin että lopettaminen olisi yhtä tuskaa eikä kuitenkaan onnistuisi, mutta toisin kävi.
Toivon “vieraalle” voimia päästä pelaamisesta eroon, kokonaan. Muista se hyvä olo mikä tuosta pelaamattomuudesta tulee
Näin se elämä etenee. Edellisestä viestistä on jo kulunut aikaa. Kun tuon viestin luin, niin ensimmäinen ajatus oli, että en ole päässyt peliongelmani kanssa yhtään eteenpäin. Tosin, vuoden päivät olin pelaamatta ja pakko sanoa, tuosta olin ylpeä. Mutta sitten elämä heitti vähän haasteita kehiin. Avioero päällimmäisenä asiana. Tuota pahaa oloa päädyin purkamaan peleihin. Täyspottiin, netticasinoihin…rahaa on mennyt ihan tuhottomasti, mutta hyvää oloa ei ole tullut. Tai no, hetkittäiset voiton hetket tuota ovat tuoneet, mutta siinäpä se.
Addikti. Sehän sitä taitaa olla ja pahasti. Hävettää myöntää, että on niin heikko ettei pysty itselleen tekemään selväksi sitä, että pelaamisesta ei seuraa mitään hyvää. Olen vihainen itselleni kun olen pelannut (lue: hävinnyt). Vihaan sitä oloa, kun päällimäisenä asiana on pelaaminen, kun avaan koneen. “Muutama kymppi kasinolle, eihän se ole paljoa.” Tämän kuukauden saldo: 1200€ hävittyä rahaa, tuhkana tuuleen. Tuloksena suunnaton morkkis, **tutus, inho itseä kohtaan. Kuukautta on kuitenkin eletty vastaa vähän yli viikko. Paljon muutakin tuolla rahalla olisi saanut, mutta kun ei. Heikko on heikko.
En tiedä mitä tehdä. Laskuja on rästissä, olo on ahdistunut ja itseensä pettynyt, vituttaa, en saa nukuttua kun tuo viha omia toimia kohtaan on niin suurta. Vituttaa olla näin helvetin heikko ja säälittävä ihminen!
Bunkka, mulla on niin samanlaiset ajatukset - vituttaa olla niin heikko ettei itteään pysty pitämään kurissa. Pitäis varmaan päästä eroon siitä ajattelutavasta, että riippuvuus olis jotenkin heikkoutta, se kun kumminkin on sairaus, siinä missä mikä tahansa muukin fyysinen tai henkinen sairaus. Se että pitää itteään heikkona, ei ainakaan auta itteeni millään tavalla, tulee vaan paska fiilis ja sitten ajatus että mitä väliä, pelaanpa kaiken. Mulla on kanssa noi pelikoneet se isoin ongelma. Eikä helpota yhtään et niitä on joka helvetin paikassa. Kas kun ei oo vielä sairaaloihin ja apteekkeihin asennettu. Itse myös huomannu nyt hetken kun oon ollu pelaamatta, et kyl se elämä on vaan paljon paljon parempaa kun ei pelaa. Mut silti tekis mieli pelata, ihan uskomatonta miten voi olla aivot menny niin sekasin tästä pelien kanssa sekoilusta. Eikä tätä kukaan muu voi ymmärtää kun peliongelmaiset, koska tuntuu ettei peliriippuvuutta oikeasti oteta tosissaan, eikä siitä puhuta juurikaan, toisin kuin esim tupakasta, alkoholista tai huumeista. Mielestäni peliriippuvuus on ihan verrattavissa esim huumeisiin. Se tuhoaa ihmissuhteet helposti, johtaa salailuun ja valehteluun, taloudelliseen ahdinkoon ja masennukseen. Mulla ei onneksi ehtinyt (eikä toivottavasti koskaan menekkään) mennä niin pahaksi et oisin menettäny ketään läheistä, vaikka tietysti se on vaikuttanut paljon mun ihmissuhteisiin, kun oon mieluummin pelannut yksin kun nähnyt kavereita, mutta tajusin onneks tän homman suht ajoissa, ja voin vielä helposti selvitä tästä, kun vaan haluun tarpeeksi. Eikä koskaan oo liian myöhästä muuttaa elämää paremmaksi. Noi pelit on niin perseestä, miks niitä on edes koskaan keksitty??!
Kyl muakin lähinnä vi…taa tää pelaaminen… ja se etten pysty hallitsee itteeni yhtään nyt noiden pelikoneitten kaa. Mä kun muuten oon niin hillitty ja hallittu, ainakii omast mielest ja noi koneet vie mua kuus nolla. Mäkin oon vissii heikko ja se kyl suuttuttaa… Pitäs osata olla armollinen sekä itell et muille, mut mä oon ankara itelle, enkä kestäis mitään mokia vaan heti tulee hällä väliä hanskat tiskii meininki ja sit pelaan.
Ihan ekaks pitäis saada pelit poikki ja sit vois miettii noita muita asioita. Mullakii on ollu parempi olo ku pelasin vaa viikonloppuna kerran ja muuloin olin pelaamatta. Nyt on niin rauhaton ja sekava olo, ihan ku tulisin hulluks…
