ratkeaminen

Ei prkl. miksi pitää edes mennä ratkeamaan…vähänkin pidemmän selvän ja hyvinvoinnin kauden jälkeen sitä kuvittelee että osaa ottaa “muutaman” niinkuin kaikki muutkin vaikka totuushan on että kun otan en lopeta juon kunnes muisti menee ja paljon… ( olen kuitenkin huikeat 150cm pitkä nainen): nyt kyllä tuli ryssittyä pahimman kerran, ikinä ei vielä näin pahasti, näkyyköhän tunnelin päässä enään valoa? masentaa ja ahdistaa, toivois vaan että aika menisi ja nopeasti, parantaisi “haavat”

Alkoholismi tahtoo aiheuttaa tällaista. Ei ole ihme, että alkoholisti juo. On ihme, kun alkoholisti on raittiina. Päivän kerrallaan tässä itsekukin mennään, ja parasta kaikessa, hitaasti tapahtuneet muutokset ovat niitä pysyvimpiä. Jos minä olisin illlalle laittanut nukkumaan, aamulle herätäkseni neljäkymmentä vuotta raittiutta saavuttaneena, tuskin olisin enää hengissä. Nopeilla muutoksilla, meidän alkoholistien elämässä tahtoo olla enemmänkin tuhoisat seuraukset. Tänään olemme raittiita, se riittää. Tsemppiä!

Enpä voisi enempää olla samaa mieltä. Peilistä katseli outo tyyppi, jolla oli outoja tunteita ja jolla alkoi hiljalleen olemaan ihan omia mielipiteitä. Sellainen oli oma kokemukseni noin puolen vuoden raittiuden jälkeen. Vähän tutummaksi tultu jo, kuuherruskuukausi mennyt ja ollut, myrskyisääkin välillä ollut. Nyt tasaisempaa eloa, matka jatkuu, aikaa on koko loppuelämä.

Ketjun aloittajalle ehdottaisin mahdollisuutta ajatella viinan juonnin lopettamista kokonaan.

Tuosta tunnistan itseni.
Mikään fyysinen tarve ei ole meikäläistä koskaan pakottanut juomaan, vaan oman pään sisällä oleva tyhjiö. En osaa nauttia normaaleista asioista, kuten aurinkoisista kevätpäivistä, onkimisesta tai harrasteista. Urheilu ei kiinnosta edes penkkiurheilun muodossa, mitä nyt lätkämatseja tuli katsottua, nurkkabaarissa tietysti, kun itsellä ei ole televisiota.
Asiassa on taustalla pitkäaikainen masennus, joka olisi parantunut jo aikapäiviä sitten, jos ei toistuvasti joisi itseään pohjalle. Ja kun pään sisällä mikään ei tunnu miltään, niin sen olon kestäminen yksin neljän seinän sisällä on yhtä helvettiä. Juominen on asiaan huono ratkaisu, mutta se sentään tuntuu joltain. Tunne se on huonokin.

Vain luovuttamalla ja antautumalla Korkeimman johtoon ovat ratkeamiset ja murhe huomisesta poispyyhitty.
Niistä, jotka askelia noudattavat ja säännöllisestä käyvät AA-ryhmässä ei juuri kukaan enää ratkea juomaan vaan saa elää raittiina ja ylistää johdatusta joka sen antaa.
AA on kaikkia alkoholisteja varten, tarvitsee vain halu lopettaa juominen ja se on annettu lupauksen mukaan.

Miksi enää ratkeaisit, kun apu on olemassa.

Lopettaminen kokonaan on tarkoitus, mutta nyt yritän “päivä kerrallaan” saada taas elämän iloista kiinni :confused: muutama pisempi jakso on ollut n.1v. ilman viinaa, mutta typeryksissäni aina kuvittelen sitä osaavani käyttää niinkuin muutkin, vai onko se sitten silkkaa heikkoutta… minut alkoholi muuttaa kokonaan toiseksi ihmiseksi, ja aamulla muistin menettäneenä peilistä kurkistaa “alkoholista pöhöttynyt mörkö” joka luulee poistavansa aina seuraavana vkl. edellisen kerran kamalat flashbackit “ihan vaan muutamalla kaljalla”

Päivä kerrallaan tässä allekirjoittanutkin raitiina elää. Omalla kohdallani tuosta “tavoitteesta” lipsuminen merkitsisi hyvin todennäköisesti pidempää putkea, joka veisi hengen. Kun on juomisellaan käyttänyt jo enemmän elämiä, kuin kissalla, niin tuskin niitä loputtomiin jaeltaisiin. Miksi asettaisimme itsellemme kohtuuttomia tavoitteita, ajaen itsemme suotta turhan ahtaalle, kun yhden päivän raittius kerrallaan riittää.

Tänään ei tarvinnut juoda. Samalla ajatusmallilla huomissa aamulle päivä käyntiin ja raitis elämä kantaa. Tänään emme ole sairautemme kanssa yksin, joten rinnakkain, nöyrän kiitollisena kohti uusia seikkailuja.

Hei Anel ja Juoppomies!

Täältä saa hyvää tukea raitistumispyrkimyksille. Minulle on raittiuden säilyttämisessä ollut suureksi avuksi raitistuneiden alkoholistien tapaaminen. Palavereissa kuulen nimenomaan sen, miten jo alkanut raittius kestää tänäänkin. Palavereista olen lisäksi löytänyt jokusia ihmisiä, keiden kanssa on mukava harrastaa muutakin. Kahdenkeskiset keskustelut aroista ja hankalista asioista onnistuvat myös, kun toinen alkoholisti kertoo ensin oman kokemuksensa. On helpottavaa itkeä ja nauraa ymmärtävän ihmisen kanssa.