Ratkaisun hetket.

Moi.

Tein varmaan niin kuin monet muutkin, luin ensin ja päädyin kirjoittamaan. Helpottaa lukea muitten tekstejä ja huomata etten ole yksin asian kanssa. Aloitetaan oma tarina…

Olen 22vuotias, myönnän olevani koukussa uhkapeleihin. Olen riskialtis pelaaja ja pelaan hurmokseen päästyäni enemmän mitä pitäisi.

Ensimmäisen kerran pelasin 2008 texas hold’emiin palkkatilini alle tunnissa. Olin maksanut kyllä laskut ennen sitä, mutta se tunne kun menet seuraavana päivänä töihin ja tiedät tehneesi juuri kuukauden töitä sen takia, että pelaat rahasi tunnissa pois. Onneksi asuin vanhemmillani vielä silloin, en ollut täysin kusessa. Jätin pelaamisen silloin hetkeksi.

2010 erehdyin pelaamaan pitkästä aikaa casinolle, tuolloin opiskelin aikuiskoulutuksella ja rahaa ei ollut ylimääräiseen. Ei mennyt kauaakaan kun huomasin pelaavani jo vuokrarahojani, tällä kertaa olin onnekas ja voitin omat takaisin ja hieman enemmänkin. Kummiskin tajusin, etten voi pelata ja jätin isommat pelaamiset pois.

2012 helvetti irti… Toukokuussa se lähti pikku hiljaa, löysin itselleni mielekkään lajin. Vedonlyönti…
Se lähti pienestä ja pikku hiljaa, ei pelaaminen tuntunut ongelmalta. Mutta kun tultiin heinä-elokuulle, huomasin jo pelaavani kaikki ylimääräiset rahani. Normaalisti olen pitänyt hauskaa ja erityisesti tehnyt heräte ostoksia. (Olen erittäin herkkä ostamaan kaikenlaista, ilman mitään pidempää miettimistä.) Nämä kaikki jäi, en oo ostanu varmaan 3kk itselleni oikeastaan yhtään mitään, oon pelannu pelannu pelannu ja pelannu. Luotot on sekotettu mukaan jo elokuussa ja elämä ei tunnu enään muun ympärille pyörivän. Jos meet kaverille käymään tai meette baariin yhelle, niin eiköhän sielä yks henkilö oo puhelin kädessä livetuloksia kattomassa. Laput tehdessä ajattelu tapa on jo muuttunut, ei tästä mitään tuu… Mut koitetaa ny kummiski jos onnekas olis, hakee jo mahottomia lappuja ja rahaa palaa. Pelkään että houkuttelin kaverini mukaan pelaamiseen, tiedän että hän on erittäin altis uhkapeleille myös. Samassa veneessä mennään ja nyt meitä on 2 jotka pyörii puhelin kädessä livetuloksia kattelemassa. Tosin erona on se, että kaverini on toistaiseksi ollut onnekas ja on voiton puolella.

Syyskuussa päätin etten pelaa, sitä kestikin 3viikkoa. Kunnes ajattelin sijoittaa pienen summan, siitähän se vielä kerran pyörähti käyntiin. Tällä kertaa otettiin casinokin mukaan, voittoja tulee. Mutta joka ikinen kerta pelaan voitotkin. Viiminen tikki oli 4päivän sisällä tapahtuneet, pistin viimiset rahat tililtä uhkapeleihin ja olin jo tuplannut summan. Silti jatkoin pelaamista, ei siinä hurmoksessa sitä osaa lopettaa. Tuntuu vaan siltä, ettei rahan tuloa voi estää. Päädyin silti kotiuttamaan omani takaisin, kunnes tuli seuraava päivä. Pääsin töihin ja peruin kotiutuksen ja siitä se taas lähti. Voitin taas ja sen jälkeen hävisin…

Sunnuntai oli ehkä isoin kolaus itselle, menin ottamaan ensimmäisen vippini casinon takia. Luottoa olin jo ottanut aiemmin elokuussa, edelleen täpissä. En voinut sitä käyttää. Vippasin siis 150euroa, ajatuksella että pelaan etukäteen sen, mitä ajattelin pelata ens tilistä. Paskat, olisin pelannu kummiski kaiken ylimääräisen…
Mutta siihen 150euroon, menin casinolle ja voitinkin nopeasti taas. Nopeasti oli kassassa taas 700euroa ja hymyilytti, olin iloinen että saisin kuukauden häviöt takaisin. Halusin kotiuttaa ja kertoa avovaimolle että sain vähän rahaa, et kaikki on okei! Mutta toisin kävi, yhtäkkiä muutin mieleni ja päätin kotiuttaa vain 500euroa… Hetken päästä olinkin jo pyöräytellyt casino pelejä siihen 500euroon ja mieli muuttuu kotiutettavaksi 400euroa. Ei kauaa mennyt, kun summa oli tasan 0. Se oli viimienen niitti. Murruin lopullisesti, itkin lattialla ja tärisin. Miten ihminen voi pelata tuollaisia summia, vaikka tietää että tilillä on 0euroa. Okei 2euroa, mutta silti. Tilipäivä on vasta 15päivä, onneks on sentään muutama lati käteistä. Silti se häpeän määrä, ettei pysty kontrolloida itseensä. Mietin vieläkin koko aika pelejä, aina lähtee ajatuksesta jos kerran voittaisin jonkun suuren summan, niin voisin lopettaa. Vitut sitä koskaan tule, joskus ehkä jotkut voittavat. Ehkä sitä ajattelee, että jos vaan jaksaa pelaa, niin kyllä se sieltä joskus tulee. Sillä hetkellä kun hävisin 700euroa suorilta käsiltä ajatukset ehittelevit äärilaidasta äärilaitaan. Olin pettynyt itteeni, olisin halunut sillä hetkellä vetää nirrin pois, piiloutua ja syrjäyttää itteni. Jos suurinpiirtein oon laskenut oikein, oon pelannut n. 2500euroa omia rahojani + voittorahat. Joita on tullut suhtkoht paljon, varsinkin casinolla. Haluaisin irti pelaamisesta, mutta pelkään että sorrun uudelleen. Vain ajatuksen takia, kyllä se iso voitto voi tulla ja se korjaisi kaiken. Mutta minkä kaiken? Pelaisin luultavasti nekin rahat pikku hiljaa takaisin.

Vaikeinta tässä asiassa on saada avovaimo ymmärtämään miltä musta tuntuu, ollaan keskusteltu asiasta ja eihän se pysty ymmärtämään asiaa mun näkökannalta. Sitä pelihimoa, se tunne kun voitat jotain. Kyllä te tiedätte sen tunteen, se on käsittämätön. Ymmärrän asiat silloin kun en pelaa, mutta sit kun taas joudun sinne casinolle… Se on menoa, ei järki sano mitään ja rahan meno on taattua.

Pelaamaton päivä numero 1, voin kertoa että ajtukset vierii vähän väliä peleihin. Ne vaan tulee väkisin mieleen, jos on 5kk pyöritellyt kohteita päässä, niin on se vaikeaa olla nyt miettimättä. Tekis vaan mieli voittaa se hävitty summa takas ja lopettaa siihen. Mutta vaikka voittaisin, veikkaan että lopulta päätyisin pelaamaan ne takas. Pelkään ylikaiken, että onnistun sössimään suhteeni pelaamisen takia jos en lopeta. Haluan lopettaa, mut mitä jos hairahdan. En halua että lähimmäiset kieltelee asioita multa tai että mua vahdittais kuin pientä lasta. Se vasta alkaisikin ahdistamaan, vaan se pitää lähteä musta ittestään. Samanlailla kun lopetin tupakoinnin viime joulukuussa, kerrasta poikki. Toivon että pysyn päätöksessäni ja tällä hetkellä niin aion. Pelkään silti tulevaa tilipäivää, tiedän etten ainakaan heti pelaa. Mutta jos ajan saatossa taas erehtyy… Varsinkin se ajatus, haluisi säästää rahaa. Mutta siihenkin ajattelee vain, että voitolla voisi saada hyvän pesämunan ja siitä lähteä säästämään. Tuntuu hölmöltä tässä vaiheessa lähteä säästämään satanen kerrallaan, toisaalta miksen säästäisi, olenhan pistänyt kuukausittain monia satasia ohimennen uhkapeleihin.

Pahoittelut tekstin pituudesta tai sekavuudesta, kirjotin sitä mitä mielessä oli. En osaa kunnolla kirjottaa pahaa oloani, mutta voin kertoa että se on suuri. Tuntuu typerältä, että ihminen ei osaa lakkaa ajattelemasta pelaamista. Nyt on aika tehä muutos lopullisesti, on kaksi tietä. Joko jatkan ja tuhoan elämääni pikku hiljaa, kunnes mulla ei ole mitään tai sitten lopetan ja pelastan tilanteen vielä kun voin.

Tuntuu että elämä olisi yhtä helvettiä, kun päässä liikkuu ainoastaan uhkapelit. Silti pystyn olemaan ihmisten seurassa täysin normaali ja kukaan ei osaa aavistaa mitä sisällä piilee.

Päivitellään ja selkeytetään tekstiä jossain vaiheessa, kun tiedän mihin päin olen menossa.

Lopeta vaan, vedonlyönti on kiva peli, josta tulee myös ihan kivoja voittoja välillä. Tosin heti kun mukaan ottaa pokerin, pelikoneet tjsp niin helvetti on irti…

Kokeile lopettaa kokonaan tai oletko harkinnut että pelaisin vaikka vain yhden vakion viikkoon? Mietiskelisit sitten niitä kolmeatoista kohdetta viikon ajan?

Oli pakko kommentoida jotain, kun kerran kukaan ei ollut kommentoinut mitään. Luin kyllä koko tekstin, tsemppiä!

PS. Älä tavoittele hävittyjä rahoja.