Raskaus+xonen nokittaminen; abortti ainoa vaihtoehto??

Eli mun ystäväl on ongelma, et hän on raskaana. Kihloissa miesystävän kanssa ja molemmat käyttävät subua (=xonea pääasiallisesti) nokittamalla, rauhoittavia (määrät naisen kohdalla käsittääkseni melko pienet, miedot rauhoittavat joista osa menee pois ja jotain miehen rillei) & erittäin satunnaisesti essoja yms. Liitto on kestävä eivätkä he “sekoile” vaan käyttävät pysyäkseen terveenä…

Aiemmin puhuimme aiheesta, ennen raskautta siit, että keskeyttäis lapsen takia ettei sais mitään ongelmia ja kun olosuhteet elämässä on huonot ku on riippuvainen-> ei oo rahaa lapseen->uuden asunnon etsintä jne… Mä taas puolestani ku olen hoidossa, ni sanoin et mä en aborttia tekis joten jäi mieleen kysymys et kannattaako yrittää päästä korvaushoitoon hakeutumalla klinikalle jos epäilee et kykenee käymään läpi hoidon ja vauva syntyis terveenä? Mä käsitin että ystävä ei olis valmis lopettamaan bubrea seinään eli mikäli korvaushoitoon olisi mahdollista päästä (heillä on molemmilla oikeasti fiksut päämäärät ja suunnitelmat ja vain tuo bubrenkäyttö on todellinen ongelma joka ainakin ystävälläni on jatkunut 6-8v. Ellei bubrea ole, se korvataan jollain opiaatilla joka vie viekkarit pois. Määrät mun tietääkseni jotain 4-8mg kieppeil/pv/pv/hlö. Vaikea arvioida mut meidän korvauslaiset huomioonottaen ja heidän kertoman mukaan mä arvioisin et se kasi menis päiväs yhteensä; joskus enemmän, joskus vähemmän. Silti eivät piikitä…

Itselleni tulisi aivan järjettömät masennukset ja itsesyytökset jos joutuisin menemään aborttiin elämäntilanteen takia… En tahtoisi antaa toiselle pahemmin toivoa että jokin ratkaisu saattaisi löytyä. Mulla on yks frendi synnyttän 6kk:sen lapsen ja pääsi hoitoon vasta synnytyksen jälkeen eli käytti odotusajan mitä tämä pariskunta ei tahdo lapselleen tapahtuvan. Lasta voisi harkita vain niin, että lääkäri päästäisi hoidonarviointiin korvaushoito-tarpeelle ja että hoito ei vahingoita lasta eli lääkärin lupa, ja mä en tienny asiasta kyl mitään; kehotin käymään klinikalla selvittämässä, onko edes mahdollista päästä hoitoon; annokset heillä on pienet ja kumpikaan ei enää pohjemmalle tahdo vajota että piikittäis eli molemmat käyttävät välillä rauhottavia ja päivittäin subua; mies koukussa myös pillereihin, mutta pudottaa annosta eikä sekoile niiden kanssa.

Abortti on naiselle kuitenkin todella vaikea ratkaisu usein ja kaikki eivät pääse koskaan yli asiasta, että ovat tapattaneet oman lapsensa tutkimatta kaikkia vaihtoehtoja… Pelkään myös vähän että tämä nainen ei kuuntele itseään vaan uskoo että lapselle on määrätty aika ja paikka ennenkuin on liian myöhäistä. Onko tähän muuta vaihtoehtoa realistisesti kuin abortti? En siis tarkoita moraalia, vaan onko oikeasti vaihtoehtoja hakeutua Järvenpäähän vai onko talous niin kuralla taas vaihteeksi, että vaikka olisi lapsen henki kyseessä ni käyttäjä voi hankkia lapsen käyttämällä mitä löytää, koska ei pääse hoitoon jossa lasta tarkkaillaan ja äitiä pidetään vaarattomammalla lääkkeellä kunnossa ja todennäköisesti lapsi on terve syntyessään??

Kuinka vaaratonta Subutex on lapselle? Mä ite aina mietin tosi radikaalist mut oon seuran vierest et nainen on tehny abortin ja sen jälkeen suorastaan alkamaan käyttäytymään entistä itsetuhoisemmin ja pilaten elämänsä tai vastakohtana et tiedän ihmisiä kellä perhe ja normaali arki sujuvat oikein hyvin, kun toinen on korvaushoidossa… Heille ei ole kerrottu mitään vaihtoehtoja ilmeisesti, enkä itsekään asiasta tiedä. Mikäli ilmoittaa johonkin että on raskaana ja riippuvainen opiaateista niin onko mahdollisuutta päästä korvaushoitoon/tarpeen arviointiin/katkaisuun jonon ohi? Mihin otetaan yhteyttä; sossuun, klinikalle, neuvolaan??? Entä jos tahtovat pitää salassa aineiden käyttönsä suhteen ja hankkivat abortin vain siksi että jos kyselet neuvoja riippuvuudesta, ni sut merkataan nistiks? A-klinikalla on vaitiolovelvollisuus ja siellä hän on aikoinaan käynyt, mutta jos kyse on lapsesta niin leimaantuuko nainen kysyessään asiaa nistiksi lääkäreiden merkintöihin, vaikka korvaushoitoon ei pääsisi ja aborttiin päädyttäisiin?? Osaako kukaan auttaa asiassa; en tahdo et ystävä tekee abortin (vielä ei ole edes kiire) tietämättä vaihtoehtoja. Tai vaihtoehdot hän tietää jo, mutta paljon voi kysellä ilman et merkataan nistiks? Eikö klikka ole yhteydessä sossuun jos vanhemmilla on päihdeongelma? Meneekö tämä tieto lääkäreiden rekisteriin? Ois tosi hieno auttaa, mut mä en tiedä mitään aiheesta ja ajattelin lukea tän jälkeen oikeuksista; kävi vain mielessä et välttämättä kaikkia lainpykäliä tuskin noudatetaan, koska nistin leiman saa liian helpost otsaansa… Siks jos jollain ois omakohtaisia kokemuksia tai tiedätte henkilöitä ketkä on raskaana ollessaan kertonut käyttävänsä aineita ja asia on käsitelty tosi huonost tms kokemusta…

Täällä on todella harva enää tuota mieltä että ei kannata vetää kamaa ku odottaa. Mul on useampia tuttuja kellä muksut otettu pois/heidän vanhemmillaan, koska vanhemmat pitävät kamanvetämistä siistimpänä… :frowning: Entisistä nisteistä tunnen 2 paria ja yhden äitin (mulla ei ole tietoa onko hänen miehensä raitis vai ei) joilla on omat lapset ja selvinä ovat; ainakin 3 pariskuntaa, yhden äidin sekä monta isää kellä ei ole joko tapaamisoikeutta tai joka ei tapaa lastaan lainkaan… Kaikilta muksut viety jo tosi pieninä, yks soitti ite et hän mielummin narkkaa ja sit on viäl lisäks pareja jotka yrittää keplotella testien kans et ois neg. mut vetää enivei… :frowning: Nämä ihmiset ovat niitä fiksuja, ketkä eivät tahdo vahingoitta lastaan, nykyään liian moni pitää sitä oikeutettuna :smiling_imp:

PS. Tässä on kyse vielä kaiken lisäksi siitä, että nainen on klinikalla käynyt, mutta virallista huumemerkintää ei löydy mistään. Tuossa vaiheessahan jos korvaukseen esim. lähet, oot virallisesti nisti ihan paperilla…

Toivottavast joku tietää asiasta jotain, oisin tosi kiitollinen… :slight_smile:

Mitä luultavimmin leimautuu “nistiksi”, jos hoitoa hakee - jollakin tasolla.

Tieto kulkee luultavasti melko monelle taholle, jo pelkästään siksi, koska raskauteen/lapseen liittyviä eri tahoja on aika monia. Eikös noiden lasten suhteen ole juuri niitä vaitiolovelvollisuuden (mikä tuntuu olevan melkolailla veteenpiirretty viiva muutenkin, etenkin päihdeaioissa) ylikäveleviä pykäliä. Onhan se tosi hyvä ja tarpeellistakin, että raskauteen; lapsen ja äidin hyvinvointiin liittyvä hoitohenkilökunta on tilanteen tasalla, tehdäkseen parhaansa.

Toisaalta, ainakin omasta mielestäni, tuo leimautuminen on melko pieni ongelma tässä mittakaavassa. Siis onhan se persees** ja vaikeuttaa/rajoittaa tiettyjen asioiden suhteen, mutta ei kuitenkaan kaada koko elämää tms. Ja ehkä nuo asenteetkin pikkuhiljaa muuttuvat niin ettei välttämättä elinikäistä stigmaa jää. Emmätie. Itse olen mies, että en ole ihan verrattavissa raskaana olevaan naiseen, mutta kuitenkin. Olin itse a-klinikan asiakas, kun oma lapsi syntyi. Mitään suurempaa hälyä ei sen sijaan syntynyt. Klinikan sossutäti halusi pari kertaa jutella minun ja naiseni kanssa, ja kun lapsi syntyi kävimme kaikki kolme näytillä. Tosin tuntui, että halusivat muuten vain nähdä taaperon:). Neuvolassakin ekalla lääkäri käynnillä, kysyttiin vain että onko päihdeongelmia. Eihän sitä tosin ihan varmaksi voi sanoa tiesikö lääkäri kuitenkin asiasta.

Tuosta xonen(subuhan nyt on terveellisempi vaihtoehto) +muiden vaarallisuudesta en kyllä osaa sanoa. Ei se nyt ainakaan hyväksi ole. Inhottavaa ainakin pikkuihmiselle “pullahtaa refloissa maan päälle”. Kyllä mä itse melkein vaatisin naistani menemään hoitoon kyseisessä tilanteessa (ja itse tietty kanssa). Kaikki riskit pitää saada niin alas kuin mahdollista. Sekin jää hieman kaivertamaan, jos synnyttää jollain tavalla vammautuneen lapsen, tietäen että on doupannut koko raskauden ajan.

Itse arvaan, että ainakin jonkinmoiseen hallittuun pudotukseen pääsee.Pahemmissa tapauksissa uskoisin, että korvauskin voi olla mahdollinen. Toisaalta, jos ei tuo tilanne sytytä yhtään motiivia pudottaa tai jopa lopettaa, niin kannattaa vahvasti miettiä, pystyykö tarjoamaan lapselle turvallista/kehittävää ympäristöä?

Anyways, jos on kerran fiksu pariskunta jne. niin eikö tässä nyt voisi olla raitistumisen tai ainakin vähentämisen paikka? Saisivat lapsenkin kaupanpäälle :slight_smile:. Ja kyllä se imo melkein avun paikka on, jos lapsen haluavat.

Aika mutulla heittelin menemään. Toivottavasti olisi jotain apua…:unamused:

Ps. Niin tosiaan! Varmaan parhaat infot saa soittelemalla malibu mm. noihin sun mainitsemiin paikkoihin nimettömänä ja tiedustelemalla “Ammattilaisilta”(jesh!) tilanteesta ja menettelytavoista. :bulb:

off: Heh, toi Ps-läppä on varmaan suurimmalle osalle tyyliin ensimmäinen asia mikä tulee mieleen. Mulla välähti ihan viimehetkellä ennen postaamista. :laughing: :laughing: Toivottavasti muutenkin edes pieni järjen hiven olisi tuossa tekstissä, väsyttää, nuokuttaa, zzzz…
.

Mä luulen, et jos bentsot sais lopetettua ni koko aborttiajatuksen vois heti unohtaa. Bentsot siis aiheuttaa epämuodostumia, lähinnä huuli-ja kitalakihalkioita ja siks ne pitäis lopettaa mahdollisimman nopeesti, mutta ei seinään. Bupre taasen aiheuttaa sen, et lapsi luultavasti joutuu teholle vierotukseen (mulla joutu kuudesta panacodista eka lapsi kahdeks kuukaudeks morfini vierotukseen ensin teholle kuukaudeks ja sit lasten osastolle kuukaudeks). Myös imetuyskielto mulle laitettiin heti. Tämän lisäks lastensuojelun pitää tulla mukaan, eli kyttäystä tiedossa vähintän 2-3 vuotta. Meillä ravas mun panacodin käytön vuoksi sossut 2-3 kertaa viikossa 30min-2h kerrallaan n. kolmen vuoden ajan, joten voit kuvitella mitä seuraa bupren käytöstä. Sen lisäks mulla on sossut taas kimpussa, kun sain nyt toisen lapsen ja sairaalassa oltiin sitä mieltä, et käytän edelleen lääkkeitä (oon ollu reilun kolme vuotta kuivilla, mut se ei riitä) ja jouduin ravaan seuloissa koko raskausajan ja vaikka ne oli puhtaat, ni meidän vauva vietiin taas suoraan synnytyssalista teholle tarkkailuun vierotusoireiden varalta. Eli se leima minkä otsaansa saa, on todellakin pysyvä. Aattelee, et kun menin synnyttään ni multa oli just sinä aamuna otettu seula (ei mikään pikaseula vaan ihan kunnollinen), joka oli tietty puhdas ja silti mun vauva vietiin multa ja siltäkin otettiin seulat. Ei vaan mahdu mun kaaliin, et miten ne sairaalas kuvittelee mun pystyvän douppaan syntymätöntä lasta niin, et se ei näy mun seuloissa!?

Ja mitä tulee vaitiolovelvollisuuteen ni lastensuojelussa sitä ei ole. Mäkin pyysin, ettei mun vanhoja tietoja luovutettais uuteen neuvolaan, mut sitä kestikin sit vaan lapsen syntymään saakka ja sit ne sairaalasta kerto kaiken mun terveydenhoitajalle. Helvetiliset vuodet siis tiedossa, kun taas mua katotaan kun alhasta maanmatosta, surkeeta narkkaria ja pakotetaan vieläpä käymään neuvolassa arvosteltavana. Eli jos psyykkisesti kestää sen kauheen kyttäyksen ja epäilyn siit, et on huono äiti niin sit sen abortin voi todellakin unohtaa, mut rankkaa sekin on, kun koko ajan soosut ja muut epäilee vanhempien kykyä pärjätä lapsen kanssa. Mulla edellisen lapsen kanssa se kauhee kyttäys ajo mut vetään niitä poskettomia määriä xanttuja. Mun psyyke ei kestäny sitä hajotusta ja nyt ne yrittää taas hajottaa mut. Eli vahvuutta todellakin tarvitaan. Niin ja ensikotiin he joutuvat myöskin melko varmasti. Niin oisin mäkin joutunu jos oisin pitäny huoltajuuden itelläni, mut kun en pitäny ni mun mies joutu sinne meijän tytön kans. (Mun mieshän ei siis oo ikinä käyttäny mitään, eikä käytä vieläkään). Et mun lääkeriippuvuuden takia sossut vielä pakotti mun miehen meneen ensikotiin, vaik sehän oli sit ihan tavallinen yh papereissa. Toi on asia, mitä mä en vieläkään käsitä. Miten mun lääkitys vaikutti muka mun miehen kykyyn hoitaa lasta?

No mut voit myös kertoo kaverilles, et mä oon myös tehny sen abortin kerran ja siitä alkujaan alko mun xanttukäyttö. Se kokemus hajotti mut niin pahasti, et en selvinny ilman bentsoja. Se jos joku on siis todella rankka juttu ja mä tajusin sen vasta, kun olin jo ollu siinä kammottavassa toimenpiteessä. Sitä ei siis kannata tehä ellei oo ihan varma, et se on se oikee päätös.

Kiitti kokemuksist. Joo tää on ihan valitettavan tosi juttu, kaikist typerintä oli et ehkäisyä ei oo käytetty lainkaan koska ikinä ei ole jääty raskaaks joten kuviteltiin ettei jäädä tulevaisuudessakaan. Asiast aikaisemmin ollaan puhuttu ja he on myös, kuten mä siitä aika kriittisiä et laps pitäis tehdä selvänä, nyt jos ois mahollisuus päästä korvauksee, ni saattais harkita; mä en ite ikinä vois tehdä aborttia jos vain ois mies rinnalla, joten ymmärrän kyl Tipi et sul sen jälkee lähti santut käsist… Mut näen tän parin huomen ja yritän tulostaa ja antaa tietoa naiselle; mies ei tiedä et tiedän tää nainen kerto heti alus ku jo epäili, koska sano itkeneensä viikon asian takia ja se paino (yllättäen) häntä.

Löysin tietoa jossa sanotaan et myös Subutex voi aiheuttaa kramppaamista ja sitä ei pitäis käyttää 2/3:sel lainkaa. Silti en löytäny tietoa et alle 12mg:l ois kenelläkään krampannu tai jouduttu antamaan morfiinia lapselle, mut arpapeliä ilmeisesti… Eikä ole tarpeeks tietoa raskauden jälkeen et saako oppimisvaikeuksia vai ei… Et molempi paha täs tapaukses… :frowning:

Itse väittäisin, että abortti olisi se hyvä ratkaisu. Ja kun raskautta suunnittelee niin lopettaa vallan nuo kaikki lääkkeet. Tosin en sitä väitä että raskaus olisi suunniteltu (Kuten harvoin nykyään ensimmäisen kanssa). Mutta näin kahden lapsen isänä voisin väittää, että esim jos vaimoni olisi käyttänyt jotain noin vahvoja lääkkeitä raskauden aikana / juonut etc niin ei antaisi itselleen koskaan anteeksi jos lapsi olisi epäkehittynyt syntyessään tai oireita alkaisi tulemaan vuosien kuluttua + ottaen huomioon kuinka paljon se rasittaa myös vanhempia niin henkisesti kuin myös fyysisesti hoitaa epäkehittynyttä lasta kuin tervettä. Tietysti on jokaisen asia pitääkö lapsen vai ei, ja tietty eihän sitä koskaan tiedä raskaudesta vaikka söisi kuinka terveellisesti ja olisi käyttämättä mitään. Mutta sanoisin, että tässä tapauksessa viisain olisi se abortti niin kamalalta kuin se ehkä ja varmaan kuulostaakin. Sitten kun on kokonaan kuivilla ja tietää varmasti, että haluaa lapsen niin yrittää silloin sitten alkaa tekemään lasta. Millään muulla ei periaatteessa ole väliä että tarvitsisi huolehtia etukäteen isommasta kämpästä etc, kyllä ne aikanansa järjestyy, ja ennenvanhaan asui 20 neliön kämpässä helposti 6 henkinen perhe.

On pahat morkkikset, jos joutuu käyttämään raskaus aikana. Mutta vieläkin pahempi on olla, mahdollisesti sitten kun lapsi syntyy. Istukka seulonnalla voidaan siraalassa katsoa mitä äiti on mahdollisesti käyttänyt raskausaikana.
Jos lapsella selviä keskushermosto häiriöitä (itkuisuutta, tärinää, nykimistä) näin toimitaan.
On mukava synnyttää terve lapsi, eikö näin? Kannattaa hakea apua.
Jos lapsi vammautuu käytön vuoksi, on morkkis aika pitkä.