Raskaus ja miehen juominen

Kotikanava
1

Mistäs sitä aloittaisi.
Olen raskaana,suunnilleen puolivälissä.Lapsi on toivottu.Enää en tosin tiedä,että onko toisen hyvä syntyä tällaiseen.
Olen todella väsynyt,olen sulkenut ihmiset pois ympäriltä.Olen niin loppu,etten jaksa koittaa keskustella,kun tekisi vain mieli huutaa,että en jaksa.
Itken sitten kun olen yksin,lenkillä,saunassa ja näinä hetkinä,kun mies taas lähti.
Pärjäänhän mä,kaikki on jo tottunut siihen,että tuli mitä tuli,minä kyllä pysyn pystyssä ja jaksan.
Aina olen ajatellut ensin muita,sitten vasta itseäni ja omaa jaksamistani.Koittanut auttaa ihmisiä,vaikka eihän se ole mahdollista jos toisella ei halua ole.Varmasti siksi,etten itse ole apua saanut.
Hyvin olen pystynyt oloni salaamaan ihmisiltä tai sitten kukaan ei vain edes halua kysyä.
Päälleppäin ole aika vihainen,se on helpompaa,kuin näyttää kuinka hajalla sitä oikeasti on.

Mies lähti taas,juomaanhan se meni.Yhdessä piti käydä yksi asia hoitamassa.Mutta en suostunut epävarmalla autolla lähtemään,kun pakkasta on näin paljon.Toinen auto olisi ollut sulamassa tallissa.Sillä ei voinut mitenkään mennä.En ymmärrä.
5viikkoa se oli selvinpäin,kun raskautta yritettiin.Nyt kun työt vielä loppui,niin juomiseenhan se menee aika.
Välillä lähtee,on yötä pois,välillä tulee,tissuttelee,vetää kännit.
Koitan hoitaa koirat ja kodin.Koirat on mun ainut henkireikä.Se joka on pitänyt mut edes jollain tavalla elämänsyrjässä kiinni.
Varmasti olen miehelle epäreilu,olen vihainen ja surullinen,enkä peitä sitä häneltä.
Viimeaikoina en ole sitä rakasta miestäni nähnyt,vain tuon joka juo ja on sitten vihainen,eikä muista,vaikka loukkaisi kuinka pahasti.
Soittaa kännissä,että tuu hakemaan.Sitten jos menen,niin ei halua lähteäkkään.

Enkä jaksa oikein miehellekkään puhua,varsinkaan nyt kun juo,se on ihan turhaa.Istun vain tässä koneella ja toivon,että huominen olisi parempi,luultavasti turhaan.
Viime yönä heräsin ahdistuskohtaukseen,aikoihin niitä ei ole ollut.Nyt tuntui,että henki ei kulje ja puristi,niin kovin,että teki mieli itkeä.Sanoin miehelle,mutta eipä tuo välitä.Sillä on stressiä ja plaaplaa,siis täysi oikeus juoda…

Kun se könyää kotiin,mä vahdin ja passaan,ettei sotke koko kämppää.En tosin kovinkaan ystävällisesti.En vain jaksa siivota nitä sotkujakaan.
Täytyy tuon puolustukseksi sanoa,että yritti saada antabus kuuria,mutta eivät suostuneet antamaan,kiitos vaan prkl! :blush:

Se on ihana mies,kun ei juo tai kun ottaa vain sen pari.Tosin harvemmin niin käy.
Mutta niinhän se taitaa aina olla.

Vähän edes helpottaa kirjoittaa ajatuksista,vaikka ne ovatkin hyvin sekavia.

2

Hyvä, kun löysit tänne, kyllä täältä jonkinlaista apua pahimpaan ahdistukseen voi saada lukemalla toisten ketjuja ja kirjoittamalla omaa pahaa oloaan.
Sulle ja vauvallesi ei tee hyvää olla jatkuvasti pahoilla mielin ja väsynyt. Onko sulla ketään, kenen kanssa voisit jutella tilanteesta kotona, vai yritätkö salata lähipiiriltä asioiden oikean laidan? Tietääkö miehesi siitä, miten aiheuttaa sulle jatkuvaa henkistä painetta ja kärsimystä? Jospa työttömyyden aiheuttama lamaannus on vienyt miehesikin alakuloon, eikä hän huomaa sitä, että sulla on vaikeaa. Pystyttekö puhumaan asioista yleensäkin? Juomiseen löytyy aina syy, on pyhä, on arki, tylsä päivä, hyvä päivä, töitä liikaa, liiaan vähän, …jne., etkä sä ole siihen mitenkään syypää, etkä pysty siihen edes vaikuttamaan.
Omaan ja vauvasi hyvinvointiin sitävastoin pystyt vaikuttaan.
Neuvolan kautta saat varmaankin tietoa, mistä voit hakea apua ahdistukseesi ja väsymykseen. Jos et itse jaksa tilata sinne aikaa, pyydä jonkun toisen niin tekemään. Läheiset ihmiset ovat aivan varmasti valmiita auttamaan, jos vain löydät rohkeutta pyytää apua. Voit sanoa, että tunnet itsesi tosi väsyneeksi ja jaksamattomaksi -ei sun tarvitse heille syytä kertoa, jos et halua. Ihan normaalitilanteessakin raskauden aikana mielialat vaihtelee ja voi tulla alakulokausia, kyllä se heille selitykseksi riittää.
Voimia sulle paljon ja jaksamista ja rohkeutta hakea apua.
MillaM

3

Paras ystävä kyllä tietää,kavereista ja tutuista osa.
Sukulaisille en jaksa tästä avautua.Se ei oikeasti luultavasti auttaisi mitään.
Miehen porukat taas lähinnä tuputtaa tuolle alkoholia syömingeissä yms.Olen tästä sanonut sekä miehelle,että myös hänen vanhempiensa kuullen.
Mies tietää kyllä että olen väsynyt tähän.Pystymme kyllä puhumaan,kun hän on selvinpäin,mutta silloin saan vain tyhjiä lupauksia.
Ja hän kyllä yritti hakea juurikin tuota antabus kuuria,on aikaisemmin syönyt jonkinaikaa sitä ja se auttoi paljon.
Hän oli se mukava rakastava ja rakastettava oma itsensä.Nyt hänelle ei kuuria annettu.aikaisemmin sai sen siis muualta.Varmasti hänelläkin on vaikeaa nyt kun jäi työttömäksi jne. päivissä ei ole sitä samaa sisältöä.
Mutta me kuitenkin pärjäisimme ihan hyvin näin ja hän voi töitä etsiä.Olen itsekkin työttömänä ja oman alan töitä en voi nyt raskauden aikana juuri tehdä.
Kuitenkaan tämä työttömyys ei ole mikään syy hänen juomiseen.Joi aikaisemminkin viikonloppuisin jne.

Neuvolassa en todellakaan aio näistä keskustella.Leimasivat minut narkkariksi siellä.Mitä en todellakaan ole missään määrin!!!
Muutenkin luottamus aikaisempien kokemuksien takia lääkäreiden,psykiatrien,sekä jopa seurakunnan työntekijöihin on aika täysi nolla.Perheneuvolaan olen harkinnut kuitenkin yhteyttä ottavani.
Kuitenkin kynnys lähteä puhumaan näistä asioista ja omasta väsymyksestä on niin iso,että koitan nyt alkuun edes näistä saada kirjoitettua.

Onneksi on edes nuo koirat.Tulee käytyä ulkona ja on helpompi olla täällä kotona taas yksin kun miestä ei ole takaisin kuulunut.

4

Hei, Väsynyt ja yksin. vauvan synnyttyä tarvitset voimia vielä paljon enemmän kuin nyt. Nyt olisi paras aika laittaa elämä ja ajatukset mahdollisimman hyvälle tolalle pientä ihmistä varten. Miehesi käytös ei tule muuttumaan vauvan synnyttyäkään. Jaksatko paremmin hänen kanssaan hyvien hetkien toivossa ja epävarmuudessa eläen vai omin voimin tasaista elämää? Tällä palstalla on ollut muitakin samassa tilanteessa kanssasi, et todellakaan ole siinä mielessä yksin.

Miksi neuvola leimaisi sinut narkkariksi? Kannattaisi tarttua nyt jokaiseen mahdolliseen apuväylään mitä keksit, kun jo nimimerkkisi kertoo mikä tilanne on. Et ole neuvolan asiakkaistakaan ainoa, jonka elämä ei mene ihan unelmien mukaan. Paitsi jos et halua muutosta. Jos taas haluat, voit tehdä itse omasta elämästäsi hyvän, kukaan toinen ei koskaan tule tekemään sitä puolestasi.

Onnea ja iloa odotukseesi! :slight_smile:

5

Hei Väsynyt ja yksin,
Hae ihmeessä itsellesi apua nyt, kun vielä kuljetat vauvaa vatsassasi. Myöhemmin kaikki on vaikeampaa. Olet saanut täältä hyviä neuvoja. Minä kehoitan sinua tutustumaan Al-Anoniin (www.al-anon.fi). Ota selvää, onko paikkakunnallasi Al-Anon-ryhmää, ja mene sinne. Siellä saat ymmärtäväistä apua. Siellä on omakohtaista kokemusta samanlaisista vaikeuksista kuin sinulla ongelmajuojan rinnalla.
Rakkain halauksin

6

olin samassa tilanteessa reilu vuosi sitten… jaksamista ja pidä itsesi etusijalla.

7

En vain jaksa aloittaa alusta taas kaikkea,kokoamaan tätä elämää.Niin monta kertaa on tullut aloitettua alusta ja aina kaikki menee lopulta päin helvettiä.
Mutta empä kyllä jaksa tätäkään elämää.Miks kaiken pitää olla niin vaikeaa…
Taas tunnen kuinka se ahdistus kasvaa sisällä,tuntuu vain ettei sitä kestä enää kertaakaan.
Ihan sama miten itse toimii,aina seurauksena on vain tuska ja suru.

Kuten jo aiemmin kirjoitin,kynnys lähteä keskustelemaan kenenkään kanssa on valtava.En vain pysty luottamaan siihen,että ne asiat pysyy salassa.Sain aiemmin kärsiä niin paljon ja aivan turhaan siitä,että ihmiset rikkoivat salassapito velvollisuuttaan.
Se oli nuorelle kova paikka,kun keneenkään ei voinut enää luottaa.

Kyllä mä tiedän mitä pitäis tehdä.Kaikki mitä meillä on, on yhteistä.Talo,tavarat.
Mulla ei vain ole voimia.Kaikesta huolimatta myös rakastan tuota miestä, jos en voi saada sitä onnea hänen kanssaan,
niin näin se vaan sitten on.Jaksan niin kauan kun jaksan,ehkä niin on vaan tarkoitettu.
Tekis mieli pakata koirat autoon ja mennä johonkin jossa voisi olla yksin.Ei vain ole sitä “jonnekkin” paikkaa.
Joten istun sitten yksin kotona,koitan kestää itseäni.Yöllä se mies varmaan taas tulee.

8

Moikka väsynyt ja yksin!

Sitä tuntuu usein siltä, että on aivan yksin, kun perheessä riehuu alkoholismi. lkoholismihan sairastuttaa koko perheen, jopa ne koirat saattavat oireilla. Puhumattakaan sinusta ja lapsesta.

Mä vain tulin tänne komppaamaan tota nopsastia. Al-anonissa kaikki ovat samalla viivalla, jokaisella on läheinen, joka on alkoholisti. Sieltä jutuilla ei oikein ole varaa kulkeutua mihinkään. Ja sinun ei ole siellä mikään pakko puhua, voit kuunnella ja puhua vain jos siltä tuntuu.

Mä esitänkin kysymyksen: Onko sulla mitään menetettävää? Joten voit hyvin kokeilla etsiä apua itsellesi. Ja se vain menee niin, että ajan myötä perheen tilanne helpottuu, kun yksikin hakee apua. Vaikka alkoholisti ei sen johdosta raitisuisikaan, sä onnistut pelastamaan teidät muut, sinut ja syntymättömän lapsesi. Te olette tärkeitä, siksi sitä kannattaa kokeilla.

Mä olen sitä mieltä, ettei mun ole mitään syytä tyrkyttää anonia kenellekään. Itse olen sieltä saanut apua. Minulla on ollut puolisona sekä alkoholisti että narkomaani. Alkoholistin kanssa kaksi lasta saatiin silloin aikoinaan. Tällä hetkellä olenkin melko lailla omilla jaloilla seisova nainen, joten ei se hukkaan ole mennyt.

Ei sinun tarvitse miettiä erotako alkoholistista vaiko eikö. Jätä sen asian pohdinta johonkin tulevaisuuteen. Sinä voit kasvaa myös siinä alkoholistin rinnalla omaksi itseksesi, sellaiseksi naiseksi ja äidiksi, joka on itsenäinen, iloinen ja rakastava.

Toivotan snulle paljon voimia ja jaksamista. Toivon, että uskallat hakea apua itsellesi, se ei ehkä pelasta miestäsi, mutta sinut ja lapsesi se saattaa pelastaa. Lämpimiä ajatuksia sinulle!

9

Hei Väsynyt ja yksin!

Olen 2-vuotiaiden kaksosten äiti. Mieheni ryyppäsi raskausaikanani ja elämäni oli hirveää. Onneksi pääsin pakoon sairaalaan, koska minulla oli raskausmyrkytysoireita. Tunsin olevani samalla tavalla väsynyt ja yksin kuin sinäkin. En tehnyt mitään, en suojannut itseäni enkä lapsiani. En uskaltanut, pystynyt, jaksanut, osannut. Sopeuduin mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, yritin selviytyä, joskus minuutti kerrallaan. Kaksi vuotta on kulunut. Sinä aikana elämästäni on vähitellen kadonnut ilo ja katkeruus ja inho valtaavat alaa. Olen ollut aivan järkyttävän väsynyt.

Se on niin totta, että lapsen synnyttyä tarvitset kaikki voimasi hänelle. Lapsesi ansaitsee sinut. Jälkikäteen kadun kaikkein eniten sitä, että suostuin luopumaan omasta äitiyden ilostani. En saa lasteni ensimmäistä kahta vuotta koskaan takaisin. Mutta tulevaisuuden, sen voin saada. Nyt, itse asiassa tänään, vein asuntohakemuksen. Nyt en vain enää jaksa selittelyjä, lupauksia, “jos sä vain kannustaisit mua…” -puheita, en känniläisen touhuja, en menetettyjä viikonloppuja, en kiristystä. Se vain loppui. Olo on kamala, tyhjän yksinäinen, pelkään, oksettaa, hirvittää. Mut mä tein sen - vaihtoehto on vielä pahempi.

Toivon, että uskot itseesi. Parasta, mitä voit lapsellesi tehdä on pitää itsestäsi huolta. Vaadithan sitä itsellesi, koska siinä, että olet äiti, on kaikki tärkeä tässä maailmassa.

Rouge

10

Mulla myös mies juo joka päivä ei tule yöksi kotiin huumeitakin välillä käyttää,kauheeta stressaa yksin kotona et missäköhän kunnossa se taas kotiin tulee jos tulee (saattaa olla viikonkin pois),ja kun mies on kotona olen huora ja vaikka mikä ja se ei ole tehnyt mitään väärää ja se on niin täydellinen.mua myös masentaa ihan hirveesti ei jaksa edes kauppaan mennä eikä saa nukuttua.Mun mies sentään on ollu antabuskuurilla mutta ei se mitään auta juo silti kaikki rahat,ei sille käy mitään kun juo ja on kuuri päällä,että ihan turha se antabus.en tajua miten noi miehet voi käyttäytyä noin.pelkään myös miestäni hirveästi koska se on väkivaltainen eikä siitä tiedä mitä se keksii.
Ei tuu mitään tälläsesta sit kun lapsi syntyy.aion muuttaa pois se on parempi kaikkien kannalta.