Raskauden ajan pelkoja ja paineita

Moi! Minulla on hyvin ristiriitainen tilanne menossa elämässä eli pää ja tunteet ovat ihan tuuliajolla. Toisaalta olen kamalan onnellinen mulle pari kk selvinneestä yllätysraskaudestani. Minulla on hyvä poikaystävä mutta suhteemme melko tuore ja ei hän olisi todellakaan vielä lasta suunnitellut meille, ja itsellekin vauva oli haave vielä jossain kauempana tulevaisuudessa huolimatta väliin pilkahdelleista vauvakuumeista.tämä mun käyttö (piri iv) on vaan ollut arkea muutaman vuoden jo ja mulla on ollut siitä jo vähän aikaa (tän vuoden alun puolelta ainakin todellisemmin) tavoite irti. Parisuhde kärsinyt paljon tuosta ja sit käyttö välillä (yht. N.kolmen ja puolen kk:n taukoja kevään aikana laskematta) erittäin runsasta tuohon huoleen ja pahaan oloon omasta riippuvuudesta.käyttö on ollut pitkään päivittäistä.lopetin raskauStestin jälkeen mutta kauhea tilanne oli kun mies alkoi tosiaan olla lopussa mun tarpeeksi kauan jatkuneen päihteilyn takia + että hän on ollut hyvin huolissaan ja sanonut ääneen et en selviäisi lapsen kans ku en selviä ees yksin.itse tiesin heti et en pysty aborttiin,en pysty millään enkä toisaalta halunnut koska mä niin haluan mun elämässä tuon uuden muutoksen ja irti repäisyn mitä olen askelin tehnytkin asenteiden ym kanssa.mulla ois aika selvät haaveet ja realistiset siitä mitä haluan tehdä nyt mun tulevaisuudessa,tätä ei ole ollut vielä vähän aikaa sitten.mua kuitenkin pelottaa ja se on lievästi sanottuna: päihteiden käytöstä avautuminen terv huoltoon tai tlipäätään "noille tahoille"eka kertaa ja pahin pelko joka tqppaisi minut eli jos lapsi joutuisi pois minulta tai kuolisi tai vammautuisi mun takia .en kestä ylipäätään menettämisiä,ikävää ja tuollaisia juuri mitenkään…siitä huolimatta retkahdin käyttämään kun mies vangittiin ja ei tietoa kauanko kuukausista vuosiinkin jopa,joutuis olemaan kiinni…:frowning: olen antanut muutamat posit.seulat avohuoltoon ja hal-pkl:lle ja noita hoitokontakteja nyt tullut ja tulee viel lisää niin et voi olla 5kin näkemistä yht per viikko.ja oon kokenut varsinkin yhden paikan kamalan painostuksen ja ahdistavan samaa tankkaavan tyylin ihan hirveänä.en ole tuntenut et mua kuunneltas siellä vaan musta tuntuu et se on jos en tee niiin ku heillä tapana niin et ne oottaa vaan et vauva suntys ja haettais pois.mulla on hyvä perhe joka innoissaan ja ois tukena plus kaverit monet käyneet tämän läpi hiljan ja onnistuneet siinä hienosti ja siis paremmin kun minä (vetäen viel 4.kk:llakin…)mulla siitä hirvee syyllisyys ja omatunto poissa ja en ole enää ollut yhteyksissä vaan oikeastaan yksin näitä mietin ja luen nettiä aiheesta …en tiiä mut voin sanoo et helvetin julma tilanne tämä ja oon ihan paniikissa.

Muuten elämästä et parisuhde menee hyvin ja tunnen hänet mun elämäni rakkaudeksi ja olen muuten ihan täyspäinen ihminen jolla elämä kunnossa.tai ainakin kovasti menossa siihen kohti.kavereita Oon jättäny paljon ja toivoisin et mulla ois tuo mies täällä tukena koska hän on paras( päihteetön)tuki ja vois paremmin olla hyviä vaihtoehtoja mitä tehdä et kaikki menis hyvin ja pystysin muuttaa mun elämää näin kertarysäyksel…esim muutto ois hyvä.

Moi mirka! Onnea raskaudestasi!

Kyllähän lapsen saaminen monelle on sellanen asia, jonka vuoksi kykenevät lopettaa päihteiden käytön. Hyvä että sulla on tuota hoitokontaktia, vaikka ne ahdistavilta varmasti tuntuvatkin. Ja lastahan sinulta ei oteta pois, mikäli hoidat lapsen kunnolla, etkä vedä mitään. Se on tietysti ihan ensiarvoisen tärkeää! Mies on oikeassa: jos et pysty huolehtii itsestäsi, et mitenkään voi huolehtia vauvasta.

Sulle on siis kuitenkin täysin selvää, ettet halua luopua vauvasta. Nyt sun siis täytyy tehdä kaikkesi, jotta saat itsesi siihen kuntoon, että pystyt huolehtia teistä molemmista! Sulla on päihteettömän miehen tuki, sekä perheesi ja ystäväsi. Ovatko myös he päihteettömiä?

Olet isojen ja raskaiden asioiden äärellä. Jos kykenet hoitaa asiasi kondikseen, saat ne vielä kääntymään iloksi. Kuten jo sanoin, lastahan ei oteta pois, jos siihen ei ole mitään syytä! Älä siis pelkää sitä, vaan keskity hoitaa asiat kuntoon. Hoitotahot voivat varmasti olla todella rasittavia, mutta suosittelisin silti tekee kuten ne käskee. Pystyiskö sen ajattelee jotenkin niin päin, että teet heidän kanssa yhteistyötä? Eikä niin, että ne vaan käskee ja sä teet. Loppujen lopuksi hehän ovat kuitenkin olemassa sua ja tulevaa lastasi varten. Eivät he ole teitä vastaan, vaan teidän puolella, vaikkei se varmaan aina siltä tunnukaan. Kyllä hekin tekevät kaikkensa, jottei teitä tarvitsisi erottaa toisistanne. Sehän nyt ei koskaan ole kenenkään kannalta paras tai toivottu vaihtoehto.

Varmaan tuli nyt aika sekavaa tekstiä multakin. Mut paljon voimia toivon sulle. Yritä pitää mielessä miksi haluat pitää lapsen. Ja yritä pikkuhiljaa unohtaa se, että lapsi vietäisi sulta pois. Se on sinun ja miehesi lapsi. Jos te huolehditte siitä, ei kellään ole mitään oikeutta viedä sitä teiltä pois!

edit: Ja jos joku toinen on vetänyt vielä 4:nnellä kuulla, ja silti saanut terveen vauvan, ei todellakaan pidä tuudittautua siihen että sun vauvalle kävisi yhtä onnekkaasti. (Toki myös sinulle se olisi onnekasta, mutta sun lapsesi sen vaivan kanssa joutuu elää.) Mieti, jos sillä syntyessä olisikin jotain vikoja, tai sellasia, jotka ilmenee vasta myöhemmässä iässä - mieti mitä syyllisyyden tuntoja siitä seuraisi! Haluatko niitä todella?? Te olette miehesi kanssa tietoisesti ottaneet riskin ja harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä (tai näin oletan?) Nyt olet raskaana, ja haluat ehdottomasti pitää lapsen. Sinä olet nyt vastuussa sisälläsi kasvavasta pienestä, viattomasta ihmisestä! Et elä enää vain itsellesi. Sinusta on tulossa äiti, ja olet nyt vastuussa hänelle, syntymättömälle lapsellesi, jokaisesta vedosta jotka vedät, jokaisesta bissestä ja sidukasta, röökistä jne. [size=85]Enkä todellakaan halua mitenkään syyllistää. Tai no siinä mielessä kyllä, että toivon sun havahtuvan ja lopettavan kaikki päihteet.[/size]