Rakkaan ystävän alkoholismi

On nyt tultu siihen pisteeseen, kun ensimmäisen kerran etsin netistä lisätietoa alkoholismista ja sen vaikutuksista ylipäätään elämään ja ihmissuhteisiin.
Minulla on koko ikäni ollut paljon alkoholismia ympärilläni, mm. isäni jonka luota muutimme alkoholismin takia kun olin 1vuotias, joten en joutunut elämään suoranaisesti sen keskellä. Suvussani on muutenkin paljon alkoholismia, jonka vaikutuksia sivullisena on tullut nähtyä paljon.

Nyt se on kuitenkin astunut todella lähietäisyydelle, parhaan ystävän alkoholismin muodossa. Pitkään meni, ennenkuin edes tajusin ongelman vakavuuden ja laajuuden… Nyt tilanne on pahentunut ja tärähdellyt päin näköä ihan urakalla.
Kyseessä on itselleni hyvin tärkeä ja rakas ihminen, mutta miulla alkaa ymmärrys hiipumaan. Olen herkkä, tunteilla elävä, ystävyyttä hirveästi kunnioittava ihminen, ja hänen käytöksensä on miulle raskasta.

Hän asuu paikassa, jossa on paljon juoppoja, jossa hänelle suorastaan tyrkytetään juomaa ja juomaseuraa lähes päivittäin. Alkuun olin vähän enemmin levollisin mielin, kun näin että hän välttelee näiden ihmisten seuraa, mutta viime aikoina huomaan että kelkka on muuttunut ja seura kelpaa aina vaan paremmin. Minusta taas tuntuu etääntyvän.

On sovittujen tapaamisten perumisia erilaisilla verukkeilla, ja sitten kun seuraavana päivänä tulen häntä vaikka hakemaan kauppaan niin vanha viina lemahtaa ja kertoo olleensa naapurissa juopottelemassa. “Ei ollut ihan oikeesti suunniteltua!”
Kaikenlaisia pyyntöjä, muttei vastavuoroisuutta niinkään.
Viimeeksi viime viikolla perui pitkään suunnittelemamme suunnitelman vedoten flunssaan, ja seuraavan päivän yönä saan kännipuhelua että voitko tulla hakemaan kaupungista, hää oli vähän rilluttelemassa baareissa. Kävin hakemassa, ei luvattua määrää edes bensarahaa ja puoli tuntia odottamista kun ei tuu sovittuun aikaan.
Kuulostaa kenties pikkumaiselta, mutta kun tuonkaltaisia tapahtumia on tapahtunut tarpeeksi, kasvaa kärpäsestäkin härkänen. Miulle tuli hyväksikäytetty ja typerä olo.

Valheita, valheita ja taas valheita… Räjähdin jokunen viikko sitten ja sanoin etten voi luottaa häneen, että oon ihan helvetin huolissani hänen juomisesta… Jotain lässytystä että kyl hää tietää. Tästä on puhuttu ennenkin, mutta nyt tajuan että hää sanoo vaan ne asiat joita tietää, että pitäisi sanoa, kuitenkaan tosissaan niin tuntematta. Valehtelua juomisen määrästä “hyvin meni viime viikko, monta selvää päivää…” Todella uskottavaa, kun on mennyt kuukausia ilman yhtäkään selvää päivää. “Naapurille pitää viiä vähän olutta…”
“Otan muutaman oluen vähän niinku hätävaraks…” Ja tätä käytöstä on tullu siinä vaiheessa kun on ilmeisesti tajunnut, kuinka paljon tää kaikki vaikuttaa, ja kuinka paljon tajua, ja kuinka huolissani oon.

Ja miksi oon nyt täällä kysymässä kai neuvoa, kertomassa? Koska rakastan häntä ja välitän hänestä. Jossain siellä kaiken tän paskan alla, tän käytöksen ja sairauden, on hemmetin upea ihminen, se miun rakas ystävä. Hänellä on lämmin ja herkkä puoli, ja hää on auttanu miuta monen vaikean tilanteen yli.

Mutta mitä mie voin tehdä hänen puolesta, miten miun pitäisi suhtautua, mitä sanoa? Haluan sanoa, etten enää halua enkä aio sietää sellaista käytöstä. Haluisin sanoa, että meinaatko tosiaan irrottaa ottees omasta elämästäs, kusta sen kokonaan? Kysyä, ymmärtääkö hän ongelman vakavuuden, onko miettinyt hoitoon menemistä? Haluan sanoa, että tarjoan ystävyyttäni, haluaako hän sitä ylipäätään säilyttää, koska tätä menoa se ei tuu säilymään…

Laitoin viestiä tänään, että haluun tavata hänet tällä viikolla kahvittelun merkeissä, jutella… Toivon saavani ees jotain selvyyttä asiaan. Oon niin hemmetin surullinen tästä tilanteesta. :cry:

ensinnäki sinun täytyy käytöksellä osoittaa, että et hyväksy humaltumista vaikka olette muuta sopineet.
Eli jos menet tapaamaan häntä sovitusti, ja hän onkin humalassa! Peru heti tapaaminen, sano että jutellaan kun olet selvä. Poistu heti paikalta, ja tee selväksi että Sinä et asioi humalaisen kanssa. Sanomalla kuitenkin se tässä muodossa “jutellaan kun olet selvä” teet samassa lauseessa selväksi, että hyväksyt hänet, mutta et sitä että hän on juonut ja rikkonut lupauksen. Sitten kun hän on selvä, voitte tavata ja pistä siinä keskustellessa merkittäväksi pöytäkirjaan , eli kertaa se tapahtuma: Viime sunnuntaina olimme sopineet asiasta X paikassa X. Saavuin paikalle sovitusti, mutta ilmeni että olet nauttinut. (humala sanan käyttöä ei kannata viljellä, muuten hän voi alkaa kiistellä kuinka humalassa hän oli tai ei ollut ja mikä on humalan määritelmä. ) Olen asiasta pahoillani, ja tästä johtuen myös huolissani että onko sinulla kaikki hyvin."

Näin voit jatkaa hänenkans väleissä oloa, mutta laitat myös oman äänesi kuuluviin kertoen vain FAKTOIHIN perustuvia tilanteita, eikä esim yleisesti että “olet melkeen aina nykyään humalassa” ,jotka väitteet on helppo kumota tai perustella, ja vähätellä. sensijaan faktat puhuu aina puolestaan, faktat tekevät työn sinun puolesta niin sinun ei tarvitse vedota hänelle että olet arvellut hänellä olevan ongelma.

Seuraavaksi, ohjeita: kun hän sanoo että hänellä on flunssa. Usko että hänellä on flunssa, vaikka sisimmässäsi tietäisit että hänellä on todellisuudessa krapula. Usko hänen valheet, ne joita et voi kiistattomasti todistaa vääräksi. Alkoholisti valehtelee aina jonkin verran, ja se että hänet saa näistä valheista pussiin ei edistä mitään. OTa se niin, että hän on nyt mikä on, oli krapula tai oli flunssa niin ok. MUTTA: Se mikä on tärkeää. Kun hän peruu jonkun jutun, niin älä myöskään vastaa yöllä puhelimeen.
Ota aikaraja. jos olette jotain sopineet, ja se ei tiettyyn aikaan mennessä toteudu, niin tee raja että nyt et enää odota. Laita YÖKSI puhelin äänettömälle tai kiinni, äläkä reagoi tietyn ajan jälkeen tulleisiin tekstareihin tai puheluihin ennenkuin on taas seuraava “virka-aika” eli kun olet rauhassa herännyt ja tehnyt muut asiat.
juttu on niin, että näin hän oppii sen että sinua kunnioitetaan. Että sulle ei ensin valehdella ja sitten yöllä soitella kyytiä.
Sinun ei tarvitse pahoittaa mieltäsi, että hän oli soittanut. Sinun ei tarvitse kommentoida hänen yöllisiä puheluita ja viestejä mitenkään, korkeintaan seuraavana päivänä mainita että “olit soittanut yöllä, olin nukkumassa, mitä asiaa=)” ja voit soittaa takaisin kun itsellesi sopii.

Tämä kaikki on tärkeää siksi, että näin toimimalla pidät yllä teidän keskinäistä kunnioitusta, mutta samalla et hylkää häntä ihmisenä. Vaan osoitat että arvostat myös hänen päätöksiään, ja valintojaan.
Mutta pidät omistasi kiinni myös. Kun lupaat jotain hänelle, pidä se. Näin hän ei koskaan pääse syyttämään sinua, että “itsekin silloin kerran lupasit hakea, sitten olin vähän myöhässä ja olitkin häipynyt”…
Alkoholisti tulee yrittämään vierittää syitä myös muitten niskaan, joko omassa päässään tai ääneen.
Pidä omasta osuudesta huoli, ja reagoi jokaiseen hänen tekemään sinua kohtaan loukkaavaan kännimokaan vakavasti. Eli älä päästä läpi sormien niitä, mutta joka kerta kun moitit hänen tekoaan, muista seuraavassa lauseessa kertoa että välität.
Kun hän siten luottaa sinuun, ja oppii kunioitusta, niin hän voi myös kuunnella kun ehdotat hoitoa sitten, kun hän vajoaa vielä alemmas ja eräänä päivänä itkee ja haluaa apua.
Sitten voit auttaa häntä muutaman kerran, mutta omilla ehdoilla. Sinun ei tarvitse olla yöllä päivystämässä, onko hänellä hätä.
Sinun ei tarvitse alkaa sosiaalitoimistoksi, joka lainaa rahaa.
Vaan ne instanssit ovat jo olemassa, nimeltään 112 ja sosiaalitoimisto…a-klinikat ja katkasuhoitolat sun muut. Näistä se apu tulee, ja sinä voit hänelle suositella niitä. Mutta et voi tehdä mitään hänen puolestaan, ja jos teet mitään auttaaksesi häntä kännimokien paikkaamisessa, tai painat niitä villasella, niin voit jopa pahenta asiaa koska hän alkaa tehdä sinusta oman juomisensa “järkeistäjää”, jolle jopa myöntää ongelman ja kysyy vaan apua kun tarvii ja jatkaa sitten juomista. Eli…anna hänen itse keksiä että hänellä on ongelma, tekemällä jokainen asia näkyväksi jonka hän juomisellaan teidän suhteelle aiheuttaa.
Perusta se faktoihin, ja anna sen verran tunnetta että hänellä säilyy itsekunnioitus ja tunne siitä että välität, et vain kuitenkaan suvaitse tiettyä käytöstä.

Ongelmanahan on se että hän on harvoin TODELLA humalassa jos sovitusti tavataan… On saattanut muutaman oluen juoda, mutta ei ole räkä poskella eikä oluiden nauttimisesta kerro oikeastaan kuin haju. Mitäs sitten? Eihän myö kohta voitais tavata enää ollenkaan, jos tuollaisen laittaisin tapaamisten ehdoksi. :stuck_out_tongue: Hyvä vinkki kyllä yleisesti ottaen suhtautumistapaan hänen juomisestaan.

Tässä oli siis tilanne se, että pyrin uskomaan hyvää hyvyyttäni että hänellä on flunssa, ja seuraavan päivän yönä tuli sitten kännipuhelu. (Olimme olleet tässä välissäkin kyllä yhteyksissä) Ja tällöin selvisi, että flunssaa ei nyt mitä ilmeisimmin ollutkaan ollut. Näissä oli siis n. vuorokausi väliä.
Yöllä vastasin puhelimeen, koska hän ei yleensä öisin soittele ja säikähdin, että on joku vialla. En voi myöskään valitettavasti pitää kännykkääni äänettömällä edes öisin.
Erittäin hyviä vinkkejä siitä, miten asiaan suhtautua ja miten paljon jalansijaa hänelle antaa.

Tää on itselleni kai tärkein pointti, ja tän haluan tehdä selväksi hänen kanssaan ja hänelle.

Tää tulee olee vaikeeta ja toivon, että onnistun siinä. Ajatellaan ihan ilman alkoholiakin ihmissuhteista tosi eri tavalla, eikä hänellä ole pitkiin aikoihin jos koskaan ollut niin läheistä ystävää kuin mie olen hänelle ollut.
Pelkään, että yritän näitä asioita selittää sitten miten tahansa, hän ottaa itseensä ja menee puolustuskannalle ja jotenkin kuitenkin vyöryttää syyn pois itsestään.

Se jää kai nähtäväksi. Tänään oli illalla tarkoitus tavata ja jutella, mutta jo nyt on tullut kaikenlaisia tekosyitä, joihin itse taas olen yrittänyt sanoa vastaehdotuksia. Jää nähtäväksi saadaanko juttutuokio aikaan… :confused:

No siihen saa varautua, että et saa tavallaan “raitistettua” häntä oikeastaan millään noista asioista mitä tässä on käyty läpi. Hän voi ottaa itseensä, tai olla ottamatta. Hänen alamäki voi jatkua vielä vuosikaudet, tai olla on -off tilassa että välillä menee paremmin, välillä huonommin.
joskus voi mennä pitkiä aikoja, ettei mitään tapahdu. Hän voi olla välillä kunnolla, ja välillä häntä ei näy ollenkaan. Välillä saat yöllisen puhelun, välillä et.
Mutta tärkeää on pitää silti se oma linja läpi harmaan kiven, jotta ei sitten yllättyisi kun se päivä koittaa että kyytiä soitellaan jne. Tuo on ihan tuttua että sitä ne ensimmäiset kerrat tulee katsottua läpi sormien,
sehän tulee monesti niin puuntakaa. Joskus on jopa mahdotonta tietää miten mihinkin asiaan “pitäisi” reagoida ns.oikein, senjälkeen kun on kokenut että jossain on ongelma.
Ja ystävää ei tarvitse lähteä varjelemaan miltään omiltakaan tunteilta, jos vaikka suututtaa hänen käytös niin sä voit suuttua myös. Mutta kun osaa suhteuttaa sen sairauden aiheuttamat jutut, niin välttyy itse siltä pahimmalta mielipahalta koska se että yksi juo, olisi hyvä pitää hänen ongelmanaan eikä antaa hänen aiheuttaa myös itselle ongelmia.

Sun ei ole tosiaan pakko saada häntä niistä tekosyistä pussiin…jos ihminen sanoo ettei hän halua että hänelle puhutaan alkonkäytöstä, ja suuttuu takaisin ja ei halua kuunnella, niin vaihtoehdoksi jää antaa hänen olla kuten tahtoo ja pitää vain se oma tontti puhtaana. toista ei voi kuitenkaan raitistaa muut kuin hän itse…

Sellaistakin olen filosofoinut, että kannattaa luottaa siihen että elämä kantaa.
Toista ei voi parantaa, eikä hän välttämättä kuule vetoomuksia.
Mutta, kun alkoholisoituu ja joutuu harmillisiin porukoihin, hänen tielleen voi sillä matkalla tulla asioita…
Hän tulee näkemään pahoinvointia, ongelmia rahan ja lain kanssa, ihmissuhteiden omituisuuksia juoppoporukoissa.
Se tapahtuu myös ilman kenenkään apua, eli sinun vastuulla ei ole osoittaa hänelle että hän tekee virheellisesti ja tekee vääriä valintoja…ne valinnat tulevat kostautumaan kuitenkin ilman kenenkään apua.
Joten paras keino onkin hakea itselle apua jos tuntuu liian pahalta, sekä elää itse elämää iloineen ja suruineen,…
hän voi nähdä kaksi maailmaa: alkoholin surkeuden, sekä verrata sitä siihen että sinä olet pirteä, nukut yösi, säilytät elinvoimasi …
Sinun ei tarvitse olla hänestä huolissaan hänen puolestaan.
Kaikki vetoaminen ja moralisointi voi myös näyttäytyä hänelle holhoamisena,ja hänelle tuodaan esiin kuinka huonosti hän tekee ja muut ovat “parempia”…
Se voi nostattaa pelkkää uhmaa…
Mutta sinun ei tarvitse loputtomiin ajatella kaikkea hänen kannaltaan, koska toisen kengissä käveleminen on kuitenkin mahdotonta.

Itse ajattelen niin, että kun oon todennut että mua toisen juominen häiritsee, niin en enää ala laskemaan tai nostamaan omaa rimaa milloin voidaan päätellä että toinen on oikeasti humalassa, tai vaan vähäsen.
Mulla ratkaisee eniten se fiilis, että olenko pettynyt nähdessäni että hänellä silmät taas harittaa, ja on vaikkapa krapulassa…
Itsekin alkoholia käyttäneenä ihmisenä tiedän, ettei sitä ole kuitenkaan normikunnossa jos on yhtään alkoholia veressä. ja alkoholinkäyttö kuuluu sinne minne se kuuluu, eikä keskellä kirkasta päivää kuulu mun mielestä näyttäytyä humalassa, tai yrittää krapulassakaan hoitaa ihmissuhteita tai asioita, varsinkin jos toinen on jo sanonut ettei haluaisi sitä.

Mä mietin kans aikoinaan itse tuota samaa, että jos laitan liian rankat ehdot, niin mehän ei nähdä sitten ollenkaan…
No…sekin on ihan hyvä, sehän myös auttaa paljastamaan asiat. Jos sanon ettei nähdä jos toinen on humalassa, tai ottanut, ja se tulee tarkoittamaan sitä ettei nähdä ikinä…no siinävaiheessahan silel toiselle osapuolelle valkenee itselleenkkin se, että hän ei monestikaan nykyään ole siinä kunnossa enää että voisi tavata ystävää…
Joskus voi käydä niin että syyttää sitten tiukkapipoksi, ja mielestään itse valitsee että kerran häntä ei hyväksytä humalaisena, niin jättää koko ystävyyden.
Mutta mun mielestä siinä oman linjan pitämisessä on aina se riski, että joillekin se ei sovi ja tulen menettämäään elämästäni ne ihmissuhteet joille ei sovi minun valinnat ja rajat.
Koska eivät kykene noudattamaan niitä. Sehän on juuri niin, että jos teen kuitenkin periaatteessa ihan käyvän ja itselleni tervehdyttävän ratkaisun, ja se ei jollekin sovi. Niin eikö tilanne olisi kuitenkin johtanut siihen että jossain vaiheessa menee mahdottomaksi, jos ihmissuhteessa ei käy se että en esim heräile yöllä kuskaamaan ja en niele loukkauksia, en suvaitse että minua kohdellaan siten että itse teen parhaani ollakseni ajoissa ja ajokunnossa, niin toiset eivät kohtele minua samoin…

mietiskelin, että jos on kyse ystävän alkonkäytöstä, ollaan samoissa bileissä ja itsekin siellä ottaa…
No silloinhan sitä on itsekin samassa veneessä ja kaikki valistuspuheet ja manööverit on turhia.
Ei ole harvinaista mutenkaan, että se koko yritys kaatuu siihen että kaikki muutkin juo…
No silloin voi tehdä rajan että mikä on epäsopiva aika näyttäytyä humalassa.
jos on bileet ja kaikki muutkin ottaa, niin ei voi sanoa kenellekään tietylle henkilölle erikseen, että “en puhu sulle kun olet humalassa” :smiley: tietenkään…siksi se paras mittari onkin oma tunne. jos ei häiritse hänen humala, niin mitäs sitä turhia väkisin stressaantumaan. jos se taas häiritsee toisaalta, niin on myös oikeutettua tiedostaa se ja toimia sen mukaan. Eli ei tarvitse ajatella onko se oikeudenmukaista humalatilaan nähden, jos se yhtään sieppaa.

Alkoholistin todellista humalatilaa on mahdoton arvata alkoholistia katsomalla. Eilen työpaikallamme eräs työntekijöistä käyttäytyi ihan normaalisti, mutta lounastauolla työkaverit olivat havainneet oluen hajun. Hänet puhallutettiin varmuuden vuoksi (ajaa maansiirtokoneita): 1,3 promillea. Aamulla on ollut paljon enemmän…

Kiitos sain voimaa tästä. Olen itsenkin ajatellut aikonaan noin että eihän me sit nähdä koskaan viikonloppuisin jos en suostu miestä kännissä näkemään. Minä olen todennäköisesti menettänyt elämäni rakkauden ja juurikin sen takia että hänelle ei sopinut minun valinnat ja rajat ja hän lopulta ymmärsi että minä en niistä enää anna periksi kuten tein suhteemme alkuaikana tyhmyyttäni. Tuo lause kolahti todellä tämän hetkiseen tunnemyrskyyni että “mielestään hän itse valitsee jättää koko ystävyyden kun häntä ei humalaisena hyväksytä”. Mutta menikö se todellisuudessa niin että se olin minä joka hänet “jätin”, koska aloin vaatia että minua kohdellaan ihmisenä ? Siksi hänellä ei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa kun jättää minut. Tämä ajatus helpottaa, koska olen pyöritellyt tässä eron tiimoilla päässäni kaikkea mitä itse tein väärin ja olinko kohtuuton vaatimuksissani. Nyt ymmärrän että en ollut kohtuuton, käyttäydyin vaan ensimmäistä kertaa omanarvontuntoisesti ja terveesti. Surettaa vaan että annoin tilanteen mennä niin pitkälle kuin se meni eli että annoin miehen ymmärtää liian pitkään että hyväksyn hänen juomisensa ja annoin hänen rakastua siihen ihmiseen, mitä en todellisuudessa ole. Siinä tein väärin häntä kohtaan. Motiivina oli kuitenkin rakkaus.

Tuo on aivan totta. Ne, jotka eivät juurikaan käytä alkoholia, eivät pysty edes kuvittelemaan minkälaisissa promilleissa pitkään päihteitä käyttänyt vielä vaikuttaa ‘normaalilta’. Oma katkokäyntini ennen raitistumista antoi tulokseksi melkein 3,5 promillea ja olin vastaanottajan raportin mukaan selkeä ja johdonmukainen, motoriikkatesti hyvä. Puhallutti kolmeen kertaan, ennen kuin uskoi. Olen suht pienikokoinen nainen.

Muistan myös itse puolustelleeni miehelleni, että minähän olen täysin toimintakykyinen - mikä sulla oikein mättää :slight_smile:?

Meidän perheessä kävi vain niin, ettei mies oikein sitten hyväksynytkään sitä, että raitistuin. Siinä vaiheessa raitistumisen halu ohitti omalla kohdallani kaiken muun, joten oli pakko tehdä ikävä ratkaisu.

[size=85](Nopea kommentti niille, jotka eivät tiedä - ensimmäisessä liitossani olin alkoholistin läheinen, toisessa itse juova osapuoli)[/size]

Hyviä kommentteja monilta! Mie nyt keskustelin hänen kanssaan vihdoin eilen ja saatiin monia asioita selviksi… Kerroin omista tunteistani ja omasta näkökulmastani miltä hänen käytös oli tuntunut ja hän taas kertoi mikä siihen käytökseen oli johtanut. Kävi ilmi, että osaksi myös miun väärinymmärrys, kun en tiennyt koko tilannetta.

Kyllä, hän on alkoholisti ja juo edelleen, ja sanoinkin että mie en häntä oo toivonmukaan hänen mielestään ikinä moralisoinut asian suhteen enkä sitä haluakaan tehdä, hän on aikuinen ihminen ja tekee omat valintansa, ja sanoikin ettei ole sellaista kokenut miun suunnalta. Vain sitä, että oon ilmaissut huoleni ja välittämiseni.
Ja uskon kun hää sano että on paljon vähentänyt juomista, koska keskusteli niistä tunteistaan pitkään. En tiedä, tuleeko se kestämään tai onko vain hetkellistä, mutta näillä mennään. Kunnioitusta puolin ja toisin toivonmukaan ylläpitäen. :slight_smile:
Itse oon päättäny ottaa avoimen, joskus huolestumista ilmaisevan käytöksen, ja mikä mie oon sanomaan kun maistuu se alkoholi itsellenikin, ei kuitenkaan siinä määrin että se menisi alkoholismin määritelmään. Täytyy hyväksyä se, että se on hänen elämänsä ja hänen alkonkäyttönsä, ja pitää huolta vain ensisijaisesti omastani.

Voimia teille kaikille muillekin näiden asioiden kanssa painiskeleville!