Rakentava nettikeskustelu

Ajoittain tämä plinkin keskustelu on rauhoittavaa ja rohkaisevaa. Ajoittain keskustelu kipinöi niin, että aktiivisetkin keskustelijat vain seuraavat taustalta. Miltähän tämä keskustelu näyttää niiden silmin, jotka selaavat arkistoa ja pohtivat lopettamista.

Miten pitisi kirjoittaa, ettei provosoi toisia? Miten pitäisi kirjoittaa (olla kirjoittamatta) ettei provosoidu? Miten tarttua toisten hyviin ajatuksiin ja unohtaa huonot? Milloin vain yksinkertaisesti pitäisi ilmoittaa asiattomasta viestistä valvojille?

Noinhan keskustelu tapaa mennä.

Jos kertoo omaa kokemustaan, ei kenenkään luulisi provosoituvan. Kuitenkin joku aina provosoituu kun ei muista, että kertomus on vain jonkun oma kokemus. Miksi menee herne nenään kokemuksen kuulemisesta? Ehkä siksi, että kokemus koetaan neuvoksi.

Jos itse tunnen provosoituvani, yritän “laskea kymmeneen” ennen kuin kirjoitan. Läheskään aina se ei onnistu kun en malta.

Toisten ajatukset ovat mielestäni joko hyviä tai huonoja. Riippuu siitä, millainen päivä sattuu itsellä olemaan. Jos on hyvä päivä, maltan olla lähtemättä väittelyyn mukaan. Aina ei ole hyvä päivä. :imp:

En ole ilmoitellut yhdestäkään viestistä valvojille. Periaatteeni on, että jos joku haluaa lopettaa viinan juomisen, kirjoitelkoon mitä kirjoittelee. ( johtuisiko siitä, että ryhmissäkään en puutu toisten puheisiin?) Asiattomiksi kokemani viestit jätän omaan arvoonsa muistaen, että ne johtuvat joko kirjoittajan toipumisen tasosta tai omastani. Kun koen viestin asiattomaksi, alan epäillä myös omaa järkevyyttäni. Pieni itsetutkiskelu on monesti auttanut. :bulb:

Asiattomista viesteistä kannattaa ilmoittaa aina. Ja sitten kans lukea ne foorumin säännöt, että mitkä viestit on asiattomia. Mm. henkilökohtaisuudet on yleensä asiattomia.

Selvästi vahingollisiksi tarkoitetut viestit on ulkopuolisen tarkkailijan poistettava jo ihan inhimillisyyden vinkkelistä.

Myös meistä jokainenhan saattaa joskus kirjoittaa sellaista, joka tekstimuotona muuttaa perimmäistä (useinkin puheviestinnäksi tarkoitettua) sanomaansa ja muuntuukin loukkaukseksi tms.

Ja sitten osa meistä on persoonallisuudeltaan “ylivilkkaita” ja kiirehtivät avaamaan sormensa ennen kuin ajattelevat. Toisilla taas jokin edellisessä viestissä saattaa koskettaa yksityistä kipeää kohtaa, josta toinen ei ole lainkaan tietoinen - ja pato murtuu.

Kaikissa näissä tapauksissa myös itsekontrolli ja kaverikontrolli olisi suotavaa.

Huippuhyvä on tuo ignore-optio, jonka avulla kerta kaikkiaan sietämättömien (omasta mielestä :slight_smile: kollegojen tekstejä ei tarvitse nähdä lainkaan. Itsellänikin on siellä muutama nimi.

Sitten ovat oma lukunsa nämä rikoslakiin perustuvat poistot, jotka ammattinsa osaava mode osaa kyllä deletoida bittihelvettiin.

kahleeton

Älä muuta virka. :slight_smile:

…asiaa kyllä. Ja syyllinenkin, tunnustan. :smiley:

…mutta tuossa on se pää pointti, joka väliin unohtuu täällä. Senkin ymmärrän vielä, että itsekontrolli ei tämän “taudinkuvan” kanssa aina pelaa…mutta toisten suoraa palautetta käytöksestään soisi jokaisen täällä miettivän. Se on joko silkkaa typeryyttä tai ylimielisyyttä olla huomioimatta mimmoista palautetta kanssa ihmisiltä täälläkin saa.

Totta oikeestaan. Jos yksi ihminen kirjottaa “Shut up!” sitä ei kandee vielä ottaa tosissaan, jos viisi ihnistä kirjottaa että “shut the fucking mouth up”, kandee jo funtsia asiaa. :smiley:

Mä voisin oikeestaan pitää Plinkki-tauon; noin kaksi viikkoa. Luulin aikoinaan siirtyväni “eläkkeelle Plinkistä” sitten kun pääsen oikeessa elämässä päihfetyöhön, mutta paskat; minähän innostuin kirjottamaan vaan lisaa! :laughing:
No, viikon breikki voisi kuitenkin olla paikallaan. Ei suurta tarvetta muutenkaan nököttää tietsikan ääressä.

Itse olen näitä keskusteluja enemmän lueskellut, kuin osallistunut. Keskustelu näyttää useimmiten (ainakin minusta) hämmästyttävän aggressiiviselta. Joskus taso ei näytä olevan sen parempi, kuin suomi24:lla, johtuuko se sitten epäaktiivisesta moderoinnista tai kännisistä kirjoittajista? Foorumi ei erityisesti houkuttele avautumaan itsestään, sillä täällä hyökkäillään aika lailla toisia kirjoittajia kohtaan. Vaikka en ole erityisen herkkä rajuille keskusteluille, vaikutelma on tämä.

Yleensä “totuuksien” toitottaminen saa vastareaktioita, eli jos et halua provosoida, kannattaa muistaa joskus käyttää sanoja, kuten ‘mielestäni’ tai ‘oman kokemukseni mukaan’ yms. Vältä myös toisen keskustelijan persoonan kommentointia, nimittelyä ja sen sellaista.

Jos jonkun kirjoitus herättää suuria kuohuvia tuntemuksia, kannattaa ensisijaisesti miettiä, että miksi juuri tämä kirjoitus saa juuri minut provosoitumaan. Vältä tahallaan väärinymmärtämistä, kysy tarkennusta jos et ole varma mitä kirjoittaja yrittää sanoa.

Onko olemassa hyviä ja huonoja ajatuksia? Vai tarkoitatko positiivisia ja negatiivia ajatuksia, tyyliin “ihanaa” ja “paskaa”? Kerro, mistä olet toisen kirjoittajan ajatusten kanssa samaa mieltä, ja missä ajattelet toisella tavalla tai eri näkökulmasta, kuin toinen kirjoittaja.

Milloin vain. Enpä ollut huomannutkaan tuota toimintoa, sepä onkin kätevä!

Ps. Jotkut nauttivat isoista rähäköistä. Jos et itse nauti sellaisista, älä mene niihin mukaan. Yksinkertaista, eikö vain?

^¨ Jukupätkä puhuu inan taas asiaa.

Ne tappelut on yleesä kuitenkin väsyttäviä, typeriä eivätkä edistä kenenkään toipumista. Silti on ihmisiä, jotka diggaa vittuilla, vaikka asia olisi jo ajat sitten haudattu.

Ja jotkut perustaa sitten “Kissatappelun katsomo” tyylisiä kejtuja. Nämä ihmiset varmaan iloitsivat kouluväkivallasta joskus lapsena.

On se hyvä kun kaikki eivät “diggaa vittuilla.” :sunglasses:

No en mä ainakaan. Jos mulle auotaan, mä annan takas. Vai diggat sä? Joo, diggaat. Yksikin yhä juova juoppo Lopettajien puolelle, niin voi jestas kun alkaa marmatus Paarmalta!
No, oma häpeähän se on sille joka juo, mutta kannattais niiden juomattomienkin tarkastaa joskus ajatusmaailmaansa.
Juomattomuus ei ole vielä raittiutta.

:unamused: :smiling_imp:…oisko jo aika?

Olis! Tirpastaanko duettona?

Jos itsekin kertoisin vain omista kokemuksistani ja tekemisistäni, niin kuin ennen tein, niin siinä tuskin olisi kenelläkään mitään syytä vetää hernettä nenään.
Muistan kyllä ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet kun tänne kirjoittelin ja joku kommentoi, ettei noin voi ajatella ja toimia, mutta kyllä niistäkin selvisi kun kokonaistilanne oli minulle itselleni selvillä.

Siinä vaiheessa on helvetti irti kun joku luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja siinä samassa haluaa raitistaa tavallaan koko porukan.
“Sinä et tiedä mistään mitään, minäpä kerron kuinka sinun tulee toimia.” Tuo saa ainakin minut ylikierroksille ja miettimään kirjoittajan motiiveja.

Kaiken kaikkiaan meitä tänne kirjoittavia on ihan älyttömän vähän, enkä itsekään enää kovin aktiivinen ole, mutta kai se sitten on tutussa porukassa mukavampi tapella :smiley:

Kuinka oikeassa oletkaan. Raittiushumalakaan ei ole raittiutta. Muistan ajan jolloin olin raittiushumalassa ja juomaton. Siitä on jo ainakin pari vuotta. Silloin uskoin olevani kaikkien alojen asiantuntija. Nyt riittää kun kerron omaa kokemustani toisille ja paradoksaalista kyllä, pysyn raittiina itsekin. Yli 70 vuotta vanhat oivallukset pätevät yhä ainakin minun kohdallani.

Tämän vähän reilu kolme ja puoli vuotta, jonka olen Plinkissä ollut, on keskustelu mennyt välillä överiksi. Jos muistelen ihan alkua, niin minulle tämä Plinkki oli varsin merkityksellinen paikka, itse asiassa jonkinlainen loppysysäys siihen alkuun, jota olen nyt kolme ja puoli vuotta edennyt.

Tärkeää olisi kai, että ei itse provosoidu. Provosoivistakin kirjoituksista voi oppia jotakin. Ihmisen, joka niitä kirjoittaa, täytyy kuitenkin olla itse jonkinlaisen tunnekuohun sisällä. Sitä voi vaikka pohtia, mikä moisen reaktion on aiheuttanut. Useimmiten kuitenkin jonkin ihan muu seikka, kuin kohtuullisen tuntemattomaksi jäänyt nettituttavuus Plinkissä.

Esim. AA:ssa käynnin yksi minulle merkityksellinen seikka on muiden elämänkokemusten kuuleminen. En muista vielä yhtäkään käyntiä, joka ei olisi jollain tavalla pysähdyttänyt ja saanut itseä pohtimaan mitä minä voin tehdä toisin rakentaakseni loppuelämästäni sellaisen, kuin haluan.

Rakentava nettikeskukstelu; niin kai se on paitsi oman aidon kokemuksen jakamista, myös toisen kokemuksen lukemista niin, että yrittää aidosti ymmärtää toisen tunnetiloja ja tarkoitusperiä.