Rakas ystävä tarvitsee apua

Olen huolissani ystävästäni. Olemme olleet ystäviä 18 vuotta, suurimman osan ajasta olemme asuneet kaukana toisistamme, mutta yhteyttä ollaan aina pidetty enemmän tai vähemmän.

Ystäväni eksyi teini- iässä vääriin porukoihin ja aloitti pilven polttamisella, kun hän muutamia vuosia myöhemmin muutti takaisin samalle paikkakunnalle, olimme enemmän tekemisissä ja silloin huomasin, että kuvioissa oli polttelu ja kipulääkkeet, mutta silloin en tajunnut sen vakavuutta.

Pian ystäväni muutti taas ja oli mukana vanhoissa huonoissa porukoissa. Emme olleet muutamaan vuoteen kauheasti yhteyksissä, kun taas näin hänet muutaman vuoden jälkeen, oli hän mennyt huonompaan kuntoon, menin viikonloppu vierailulle hänen luokseen ja ensimmäisenä näin hänen kuihtuneen ja sekaisen olemuksensa, hän ei ulkoisesti enää ollut sama ihminen, mutta syvällä sisimmässään hän oli vielä se sama rakas ystävä, viikonlopun aikana minulle selvisi, että hän on siirtynyt uuden poikaystävän myötä kovempiin huumeisiin, suonensisäisiin, subutex, piri ja mitä milloinkin oli saatavilla, välillä kun kävin siellä hän myös ehdotteli, josko minä haluaisin, mutta kieltäydyin joka kerta.

Ruoesimme näkemään vähän useammin, koska halusin olla hänen tukenaan, mitä enemmän olemme nähneet on hän ruvennut avautumaan minulle, pahasta olosta ja siitä kuinka on pilannut elämänsä, hän itkee ja pyytää minua auttamaan, itkee ja kertoo, että olen ainoa oikea ystävä, tämä sattuu, koska hän on rakas minulle ja en tiedä miten auttaisin. Olen koittanut tsempata häntä ja sanonut, ettei peli ole vielä menetetty. Hän on käynyt hoidoissa monia kertoja, mutta retkahtaa aina uudelleen, koska kaveripiiri koostuu narkomaaneista, hän on itkenyt useasti minulle, että haluisi pois ja lähemmäs minua, koska olen ainoa ystävä, joka ei käytä huumeita.

Minuun sattuu joka kerta kun hänet nään, joka kerta hän itkee ja minä kuuntelen ja koitan lohduttaa, koska en osaa muutakaan, olen myös miettinyt hänen majoittamistaan luokseni, ja hänkin siitä jossain vaiheessa puhui, että voisinko tulla sinne hänen luokseen joksikin aikaa. Ammattini puolesta tiedän jonkun verran, mutta en tarpeeksi, koska erikoistumiseni ei ollut tällä alueella, olen myös liikkunut nuoruuteni huume porukoissa ja myös tätä kautta on vähän kokemusta, mutta en tiedä auttaisiko se ystävääni, jos hän luokseni tulisi asumaan joksikin aikaa? Pärjäisinkö minä hänen kanssaan? (Vieroitusoireet ym) koska minulla ei kokemusta ole kuitenkaan vieroituksesta tai narkomaanin hoidosta muuten. Tietysti en alkaisi itse häntä hoitamaan kuiville, mutta, että hän asuisi luonani, kun yrittäisi kuiville. Kiitos jos joku viitsisi vastata minulle ja antaa vinkkejä.

Hei Baheera, ihanaa kun olet huolissasi ja pyydät apua. Itse en tiedä niin huumeista, mutta läheiseni on raittiutta yrittävä alkoholisti.
Jonkun lainen katkaisu varmaan ensiksi ja se tapahtunee jossain sairaalassa tms. Sitten kuntoutus. Minkälaisissa hoidoissa hän on ollut? Suosittelen Minnesotahoitoa. Googleta, löydät paikkoja. Niihin voi saada lähetteen esim. paikkakunnan a-klinikalta. Sinun kannattaisi mennä ystäväsi mukaan ja vaatia kunoutusta. Jos kerta ystävällä on motivaatio päästä aineista eroon, kyllä paikka pitäisi saada. Ennen kuntoukseen menoa on hyvä olla käyttämättä, jotta pääsee heti kuntoutumaan ja voimat eivät mene vierotusoireisiin. Kuntoukset ovat noin 4 viikkoa. Jotkut menevät katkolta suoraan kuntoutukseen. Kuntoutuksen jälkeen aktiivinen käynti NA-ryhmissä auttaa, vertaistuella on suuri merkitys.
Ja niin se on, että narkkarikaverit on vaan jätettävä. Ei siitä tule muuten mitään.
Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Kannattaa ohjata hoitoon, mutta vaarana on että jos retkahtaa kuitenkin sun luonasi, niin sinusta tulee ystäväsi “vartija” ja huumeriippuvuuden luonteeseen kuuluu se, että läheisiä kohdellaan vähän miten sattuu.
Voi jopa rosvota kodin saadakseen rahaa huumeisiin. Sinuna en sekaantuisi kovin läheisesti, ole henkisenä tukena mutta älä auta rahallisesti äläkä majoita. Se on minun vinkki. Kokemuksena olen tukenut raitistuvaa alkoholistia, mutta paras tuki oli se, etten alkanut hänen hoitokodikseen. Hän tajusi että hän voi seistä omilla jaloilaan. Jos olisin majoittanut alkoholistia joka krapuloissaan tärisee, niin asetelma olisi ollut aika huono. Ei hänellä olisi enää ollut mitään motivaatiota yrittää toipua, koska olisi voinut minua höynäyttää, käyttää hyväksi ja alkaa henkisesti kietoutua persoonaani kiinni. Paras että ne luovat oman persoonallisuuden ja vahvuuden, eivätkä ime sitä toisesta.

Ihan samaa ajattelin kuin Että semm. Pieni välimatka kannattaa pitää ehdottomasti.

Hei

Viestiketju siirretty Vilpolaan.

  • Päihdelinkin moderaattori