Rakas mieheni hylkäsi perheensä

Olen uusi täällä,ja nyt päätin uskaltaa kertoa tarinani tänne. Kaikki alkoi viime talvena kun asuimme viellä koko perhe yhdessä. Mieheni alkoi saada outoja raivokohtaksia,aivan mitättömistä syistä. Sitten alkoi oudot katoamiset. Ensin oltiin puoli päivää poissa,lopulta koko yö. Selvisi että hänellä on toinen nainen. Mieheni tuli reissuiltaan aina kotiin onnellisena,silmät punaisina. Raivokohtaukset vain lisääntyivät, lisäksi hänellä oli vuotavat silmät,jatkuvasti tulehduksia hengityselimissä ja ripuli. Minä ja lapseni muutettiin pois huhtikuussa. Samana päivänä hän toi uuden emännän taloon, narkkarinaisen. Olin aivan poissa tolaltani ja yritin jatkaa elämääni toisaalla. Mutta rakkaudelle en vain voinnu mitään. Mies kävi joka viikko poikaa katsomassa luonani,koska en uskaltanut poikaa hänelle yksin antaa. Toukokuun puolessa välissä mieheni oli jättäny rakastajansa ja alkoi taas viettää viikonloput meidän kanssa. Raivareita tuli välillä ja hän saattoi jättää minut muutamia kertoja kesän aikana,ja heti halusi takaisin. Heinäkuussa mieheni pyysi meitä muuttamaan takaisin kotiin. Aloimme taas viettämään viikotkin hänen luonaan. Hän kävi muutaman tunnin töissä ja makasi sängyssä lopun ajan. Olin taloudenhoitaja ja piika hänelle. Tuli taas raivokohtaksia ja mies lennätti meitä pihalle. Onneksi en ollut sanonut asuntoa irti. Aina palasin takaisin. Välillä oli aika,kun hän oikein pyysi,etten jättäisi häntä yksin. 3 viikkoa sitten tuli taas oikein paha raivokohtaus,ja taas lennettiin pihalle. Seuraavana päivänä kun kiukku oli taas laantunut,sanoin hänelle että nyt on kerrottava koko totuus. Hän myönsi käyttäneensä kokaiinia keväällä pari päivää ja nyt on väärä lääkitys päällä. Mies on käyttänyt n.15 vuotta kovia lääkkeitä esim.bentsodiatsepiini lääkkeitä ja monia
muita. Palasimme jälleen takaisin hänen luo,kun luulin ymmärtäväni häntä nyt paremmin. Viime perjantaina hän soitti töistä minulle,että nyt lähdette lopullisesti pois. Ja me lähdimme. Viime viikonlopun hän oli sitten taas viettäny huumehuuruisissa tunnelmissa. Soitti sunnuntai iltana,eikä puheesta saannut mitään selvää. Mutta oli jo varhain maanantai aamuna autonratissa töissä. Nyt tällä viikolla ei sitten kotona ollutkaan,vaan palasi jälleen narkkarirakastajan luo. Hänen vanhempien mielestä,poika ei käytä mitään,koska jaksaa hyvin käydä töissä. Ja kysymyksei kuuluukin nyt. Käyttääkö mieheni subutexiä? Hän puhui subusta koko kesän ja olisi halunnut saada sitä psykiatriltaan. Ei saannut. Jotenkin kaikki viittaisi subun käyttöön. Olen aivan rikki ja onneton. Jokin valtava voima vaan pitää minua kiinni miehessäni,enkä pääse elämässä eteenpäin. Odotan vaan taas koska tunnevamma miehelläni helpottaa ja että hän muistaisi meidät. Tässä oli mun tarinani. Mitenköhän selvitä?

Punaiset silmät ja keuhkot viittaavat pilveen, loput viekkarit opiaatteihin… Bubren käyttö on noussut useissa kaupungeissa amfetamiinin ohi käytetyimmäksi “kovaksi” aineeksi… Pienet tai suuret pupillit? Mun korvaan tuo kyllä kuulostaa että yrittää olla ilman (viekkareissa) ja heittää teidät pihalle kun on päästävä vetämään… :unamused:

Kovia lääkkeitä? Opiaattejako myös? Mikään kama ei aiheuta noita oireita kuin jos sitä ei saa ja bubreen täsmäävät. Tosin myös muihin opiaatteihin… Otetaanko seuloja? Voimia sulle ja poitsulle, eipä tuo hyvältä kuulosta… :frowning:

Mun täytyy nyt eka sanoa,etten hirveesti tiedä huumeista enkä lääkkeistä. Olen vasta nyt alkanu ettimää tietoa niistä ja kyselemää kavereilta. Mies ei polta mitää,siitä olen melko varma. Nenään on aina jotain vetänny. Ja nyt en muista mitä lääkkeitä syö,mut ainakin 4 eri piristävää,rauhottavaa ja masennuslääkettä. Joskus oli huumeresepti lääke,mut ei tällä hetkellä. Ei ole käynny seuloissa,paitsi väittää maanantaina käynneensä huumetestissä,ja tulos tulee 2 vko:n päästä. Kestääkö tulosten tekeminen todella 2vko:a? Vai onko mua taas kusetettu. Olen laittanu meiliä miehen lääkärille,mut vastausta en ole saannu. Kukaan kun ei tunnu uskovan mua,kun vaan mun sukulaiset ja kaverit. Mies on taas tällä hetkellä suuri valehtelija,eikä mihinkään sanaan voi luottaa. Lapsen läsnäoloa hän ei sietäny oikeen pariin kuukauteen,ovi piti aina pitää kiinni makkariin missä iskä makaa. Nyt sitte uhkaillu mua tapaamisoikeudenkäynneillä,vaikka lapsi ei edes kiinnosta,tosin niin uhkaili myös keväällä. Sen pupillit on muutenki isot lääkkeistä,niin niistä en osaa katsoa huumeiden käyttöä. Mutta vuotavat silmät ainakin keväänä oli,nyt en vielä miestä ole nähny.Ihmettelen vaan minkä ihmeparannuksen hän koki viimeviikonloppuna,kun hän onnellisena sanoissa takellen sitä mulle julisti, kun nyt on niiiiiin hyvä olla taas.Tietäispä taas kauan tää vaihe kestää? Ja miks se narkkariakka on aina käytön aikana kuvioissa. Tappasin varmaa itteni,jos lasta ei olisi. Ei vaan jaksa tätä yksinäisyyttä ja asioiden pyörittämistä.

Hei Surevaenkeli

Lueppa näitä Vilpola kirjoituksia narkkari avokeista ja aviopuolisoista. Niistä saat peiliä itsellesi ja vertaistukea.
Kirjoituksestasi käy selvästi ilmi että miehesi on päihderiippuvainen eli kaikki, niin sinä, kuin lapsesi menee
kaman edelle. Mieti tarkkaan haluatko jatkaa tällä vuoristoradalla. Sinulla on vielä oma asunto ja poikasi tarvitsee tasapainoisen ja turvallisen elämän. Ennenkaikkea sinä itse olet arvokas joten älä suostu hyväksikäyttöön. Luota itseesi!
Sinulla on sukulaisesi ja ystävät tukenasi joten kyllä pärjäät. Uskallusta vain vaatii tehdä miehelle rajat selväksi
mutta “pitkässä juoksussa” se on paras apu hänelle.

Terv. Ohjaaja Kerttu

Tänään mies kävi katsomassa lasta. Vajaan tunnin leikki lapsen kanssa,selvin päin ei leiki ollenkaan. Huomautin punaisista silmistä,jotka ei todellakaan olleet kirkkaat silmät,silloin taas räjähti. Vainoharhainen akka luulee,että käytän huumeita,se huusi. Sitten alkoi taas uhkailut että vie lapsen minulta ym ym oikeudenkäyntejä. Nämä kaikki uhkailut tapahtui myös viime keväänä. Tuli taas niin rikki revitty olo.Kuinkakohan kauan tätä julmuutta ja tunteettomuutta tällä kertaa kestää? Huomasin myös tänään et miehen naamassa oli ihme nykimistä välillä. Voi kun vaan vois unohtaa kaiken,ja aloittaa uuden elämän. Miten voin vieläkin rakastaa tollasta paskiaista? Varmaa siksi kun tiedän että terve mies ei tällästä minulle aiheuttaisi. Onneksi voin tänne purkautua,vaikka ketään ei kiinnostaisikaan.

Tervehdys!

Jos miehesi käyttää kovia huumeita, niin hänellä ei ole mitään mahdollisuutta saada edes lasten yhteishuoltajuutta :slight_smile: . Väität vain kivenkovaa, että hän käyttää huumeita ja vaadit seulat ja lääkärin B-lausunnon huumeettomuudesta.

Minulla oli vastaava tilanne ex-vaimon kanssa, että hän epäili minun huumeiden käyttöä ja se oli hänen mielestä este yhteishuoltajuudelle :frowning: . Minun vakiolääkäri, jolle olin maksanut hoidostani jo useita tuhansia euroja kirjoitti minulle B-lausunnon, jossa todettiin, että en käytä mitään huumeita tai huumaavia lääkkeitä :smiley: . Tuo oli tietysti täyttä puppua :mrgreen: ! Tämän jälkee yhteishuoltajuus oli selvää pässinlihaa…

Arpa

Ne ketkä eivät asiaa tiedä, Arpa on korvaushoidossa ja vetää subut yms. suoneen. “Ei ole ongelmaa jos kiinni ei jää” koska testeissä saa näkyä kaikki (luk.ott. fentaa tai oppareit, joista mopoa luk. ott. ei ole järkevää ottaa mitää ku 4pv ilman omia lääkkeitä tulee olla).

Mikäli mies saa Concertaa tai Ritalinia, ne eivät näy testeissä. Mikäi ei Temgesiciä saa (tai suboxonea/subutex:ia) saa, bubre ei voi olla positiivinen. Bentsot ovat pos. jos menee mitään benejä… Tramal ei näy, kodeiini (Ardinex, Panacod, eräät yskänlääkkeet) näkyvät opiaatteina, bubre bubrena. Arpa käyttää sarkasmia tekstissään, sen tietää vain kun tietää sen taustan eli loukkaantua ei kannata… :wink:

Moikka Enkeli!

Aika ikävä tilanne sulla. Valitettavasti et voi muuta, kuin yrittää hoitaa itseäsi ja pitää huolta lapsestasi. Puhuit tuolla aikasemmin, että jokin maaginen voima saa sinut rakastamaan miestäsi. Täältä voisi löytyä jotain vinkkejä siihen, mistä tuossa “maagisuudessa” voisi ola kyse: healingeagle.net/Fin/Irene/s … buser.html

Olet kertonut nyt paljon pahaa miehestäsi. Hänessä on varmasti myös jotain hyvää. Osaatko määritellä, mitä se hyvä on?

Entä oletko kertonut tilanteestasi neuvolassa? Lastensuokeluun voisit myös olla yhteydessä. He osaisivat varmasti auttaa sinua. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että tarvitsisit ihan isomman luokan tukea ja apua tässä.

Jaahas! Ollaan näköjään saatu tänne oikein asiantuntija tuolta vastapuolelta. :mrgreen: Mites Arvan yhteishuoltajuus on sujunut? Pulla tuoksuu ja spigut on piilossa, kun muksu tulee. Niinkö? :wink:

Tervehdys Dahlia!

Tietysti spigut ovat piilotettu niin, että kukaan ei niitä vahingossa löydä. Muutenkin minun Subutexin I.V. käyttökerrat ovat vain 2-3 kertaa viikossa (tosin 8 mg kerralla). En ole ikinä ollut lasteni seurassa humalassa tai päihtyneenä. Asuntoni ei todellakaan näytä miltään huumeluukulta, vaan on varsin siisti :slight_smile: . Pulla ei meillä tuoksu, kun en osaa sitä tehdä enkä edes pidä siitä. Silloin kun asuimme kaikki saman katon alla, niin minä tein 90 % meidän perheen ruuista, eli eivät minun lapseni nälkää joudu näkemään luonani :smiley: . Nykyään olen Suboxone korvaushoidossa ja minulta otetaan kahden viikon välein huumeseulat. Niissä ei ole ikinä näkynyt muuta kuin buprenorfiini, joten kenelläkään ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista. Lisäksi käteni tarkastetaan, että niissä ei ole piikityksen jälkiä :confused: .

Yksi minun tuttu on myös korvaushoidossa ja hän kärähti huumeseulassa amfetamiinin käytöstä :frowning: . KH-klinikan hoitaja sanoi hänelle seuraavaa: ”Nyt sinä menet ja teet itsestäsi lastensuojeluilmoituksen viranomaisille tai sinun korvaushoito päättyy tähän”. No, mies teki ilmoituksen itsestään, eikä sitten saanut tavata tytärtään pitkään aikaan, kunnes huumeseulat olivat olleet puhtaat useamman kuukauden :imp: . Toisinsanoen, kyllä meitä narkomaaneja valvotaan ja jos jotain huomautettavaa on, niin siitä kyllä seuraa sanktio :blush: . Eivät korvaushoidossa olevat ihmiset ole sen huonompia vanhempia kuin muutkaan :neutral_face: . Minä uskon olevani Suboxone hoidossa koko loppuikäni :unamused:

Terveisin
Arpa

Iltaa Arpa!

En itsekään tunne ketään narkomaania, jolla olisi ns. luukun näköinen kämppä. Kaikkien asunnot ovat varsin siistejä, suorastaan liiankin. Ruokaa laitetaan ja leivotaan myös. Kyllä minun käsittääkseni likaisia, luukuissaan nyhjääviä narkkeja on todella vähän.

Hyvä vanhemmuus on aika paljon muutakin kuin siisti koti ja ruokaa. Se on henkistä läsnäoloa, turvaa ja esimerkkinä olemista lapselle. Aineiden vaikutuksen alaisena ei ole koskaan samalla tavalla läsnä, kuin selvänä ollessaan. Sinä et myöskään ole mikään hyvä esikuva lapsillesi. Anteeksi, en tahdo loukata, mutta näin se on. Varmasti olet muuten hyvin mukava persoona. Miksi et aio koskaan lopettaa korvaushoitoa? Onko siihen olemassa jokin fyysinen este?

Täällä mies on esiintynyt useamman kerran sekavana lasten edessä. Hän on aina poikennut muista narkkiystävistään siinä, että ei osaa yhtään kontrolloida käyttöään, kun siihen ryhtyy. Syö kaikki napit kerralla. En ole koskaan nähnyt ketään miehen “ystävistä” sellaisessa kunnossa. Tosin enhän minä heitä niin usein näekään… Toisaalta mies on kuitenkin ainoa, joka on pystynyt lopettamaan subun ja muiden kovien huumeiden käytön ja vielä ilman mitään hoitoa. Se onkin suuri mysteeri, että miten voi onnistua siinä, mutta ei mietojen rauhoittavien käytössä. :unamused:

Tällä hetkellä mies ei myöskään ole mikään hyvä isä lapsille siinä merkityksessä, miten minä asian ajattelen. Toivottavasti tilanne kuitenkin vielä muuttuisi. Kaikesta huolimatta ollaan oikein hyvissä väleissä ja lasten tapaamiset ovat sujuneet hyvin. Yhteishuoltajuus meillä on, mutta lapset eivät sattuneesta syystä ole olleet kertaakaan isänsä luona. Tämä järjestely on yhdessä sovittu. Pulla ei meillä myöskään tuoksu, mutta piirakka sitäkin enemmän. Seuraavaksi voisikin tehdä vaikka sienipiiraan. :stuck_out_tongue:

-D

Hei Surevaenkeli,
Miten voit nyt? Mikä on tilanteesi? Tilanteesi ja jaksamisesi kyllä kiinnostaa meitä muita.
Luitko meidän puolisoiden kirjoituksia täällä Vilpolassa?
Jos luit, niin varmaan huomasit, että monella meillä on ollut ja on kokemuksia ja tuntemuksia, joihin voit hyvin samaistua. Siksi tämä palsta onkin hyvä. Huomaat, ettet todellakaan ole ainoa (ikävä kyllä!). Päihderiippuvainen alkaa hyvin nopeasti johtamaan elämän kulkua. Elämä ja ajatukset liikkuvat sen mukaan, mitä hän tekee. Pikkuhiljaa ote omaan elämään puolisolla jotenkin häviää. Kun luin kirjoituksiasi tuntui, että miehesi pompottaa sinua. Eikö vain? Sinä mietit, mitä hän käyttää. Tekisi mieleni kysyä, mitä väliä? Aineita on monenlaisia, sinun ja lapsesi elämään niillä on sama vaikutus: epävarmuus, turvattomuus ja huoli toisesta aikuisesta ihmisestä. Mietit, kauanko mitäkin vaihetta kestää. Kuten Kerttu sanoi, se on sellaista vuoristorataa. Hyvää, huonoa, pettymyksiä, uskoa…

Minun neuvoni on, että pidä pääsi kylmänä. Älä anna kohdella itseäsi tuolla tavalla. Sinun on pidettävä huolta lapsestasi. Annettava hänelle sitä elämässä kantavaa perusturvaa. Ei se helppoa ole. Mitä ajatuksia Dahlian laittaman linkin pohdinta siitä, miksi me rakastamme ihmistä, joka tekee meille pahaa, herätti? Siitä olisi mielenkiintoista keskustella muidenkin kanssa.

Terveisin
ohjaaja Jekaterina

Kiitos kaikille teille vastanneille. Oma vointini heittelee päivien mukaan. Joskus jaksaa touhuta ja joskus vaan itkeä. Oikeudenkäynti uhittelut on tällä erää loppu,kun kiristin miestäni takaisin,niin sain sen hiljaiseksi. Eilen oli taas pojan tapaamispäivä täällä meillä. Mies näytti taas tosi huonolta ja nuhjuiselta. Tällä kertaa ei riidelty ja olipa meillä kahdella myös hellät hetkemme. Olemme puhuneet viikon verran totuuden kertomisesta minulle,ja mieskin alkoi jo vähän lämmetä asiasta. No tänään sitten totuuden puhe oli jo unohdettu. Ei ole kuulemma mitään totuutta ja voimme jatkaa yhdessä,kun mitään ei olisi tapahtunnukkaan. En suostunnut jatkamaan ja odotan vain totuutta,se on ainoa tapa jatkaa meidän avioliittoa. Tuntuu kamalalta,mutta en halua enää tulla satutetuksi. Tuska vaan on niin suuri,ettei millään meinaa jaksaa. Kirjoitan näitä kännykällä,enkä osaa lainailla tekstejä,joten koittakaa saada selvää. Dahlia kysyit mitä hyvää miehessäni on. Siis rakastan sitä miestä joka oli ihana ja auttavainen mies. Me matkustelimme ja hoitelimme koiriamme. Me olimme erottamaton pari. Kunnes lapsi syntyi, ja mies huomasi ettei hänestä vaan ole isäksi pienelle lapselle. Olen lukenut paljon täältä tekstejä,ja on valetettavaa huomata kuinka paljon kohtalotovereita löytyy. Miksi tätä kaikkea pahaa pitää maailmassa olla. Rakastan edelleen miestäni ja yritän vielä jonkun aikaa taistella,vaikka viimeisillä voimilla.

Hei Surevaenkeli,
Kuulostat tosi surulliselta. Tottakai, tuntuu todella pahalta menettää rakastamansa ihminen. Hänet voi menettää sairauteen, päihteisiin, toiselle ihmiselle. Hyvä, että olet jaksanut lukea viestiketjuja. Sieltä näet, miten poukkoilevaa elämää meillä puolisoilla on ja on ollut. Jokainen meistä on Ja se kerran rakastanut miestään, joka on ollut ihana. Ja se ihanuus on mielessä pitkään ja pilkahtaa esille aina silloin tällöin. Narkomaanissa on kaksi henkilöä; se alkuperäinen ja narkomaani. Tämä meitä läheisiä rassaa; mitä tehdä kun sitä oikeaa ihmistä haluaa auttaa ja rakasta, mutta narkomaanin kanssa ei vain voi elää, sillä hän on loputtoman itsekäs. Ja hänen ainoa rakkauden kohde on aineet. Ainoa.

Kauanko olet tuntenut miehesi? Ymmärsinkö oikein, että miehelläsi on jokin mielenterveysongelma? Päättelin siitä, että hän syö lääkkeitä.

Meilläkin lasten tulo itseasiassa muutti kuviota. Mieheni väitti välillä ettei sovi isäksi- se olikin totta jostain vaiheesta asti. Omakin suhtautumiseni muuttui. Silloin kun olimme kaksi vapaata nuorta ( 12 vuotta) en itsekään niin kauheasti kiinnittänyt huomiota hänen pössöttelyynsä. Toki pyysin häntä lopettamaan, hän tekikin niin välillä. Ja silloin se oli “viihdekäyttöä”, jota hän harrasti omien kavereidensa kanssa. Kun ensimmäinen lapsemme syntyi 92, tilanne näytti hetkeksi muuttuneen parempaan. Hän oli innoissaan tyttärestään. Pikkuhiljaa käyttö kuitenkin lisääntyi ja oli säännöllisempää kuin aiemmin. Narkomaani on erittäin itsekäs. Vanhempi ei voi olla. Se aiheuttaa ristiriidan joka ahdistaa varmasti.

Enkeli, sinulla on pari asiaa tosi hyvin. Ensinnäkin oma asunto. Pidä siitä kiinni. Moni joutuu pakosta asumaan miehen kanssa yhdessä ja erilleen muutto on ensimmäinen ja tosi vaikea askel. Sä olet sen jo tehnyt! Sinulla on paikka, jossa olla rauhassa lapsen kanssa ja jonka voit pitää päihdevapaana. Toinen asia on se, että sinulla on sukulaisia ja ystäviä, jotka tietävät asiasta ja tukevat sinua. Suurin osa meistä piilottelee ongelmaa, mikä aiheuttaa lisää stressiä ja ahdistusta.

Onko sinun lähialueella Irti huumeista ry:n vertaistukiryhmää? Voisit käydä siellä juttelemassa. On hienoa, kun voit jutella ystäviesi kanssa, mutta keskustelu sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa tai ovat siinä olleet, varmaan auttaa toisella tavalla.

Terveisin
Ohjaaja Jekaterina

Ei pelkkä selvänä oleminen tee vanhemmasta läsnäolevaa! On paljon sellaisia vanhempia, jotka on kyl fyysisesti läsnä, mut henkisesti ei. On paljon vanhempia, jotka illat puhuvat puhelimessa, tai katsovat telkkua, eivätkä tee lasten kanssa mitään. Hyvällä tsägällä lapset tulee koulusta tyhjään kotiin ja sit kun vanhemmat tulee duunista himaan, voi ne mennä omiin harrastuksiinsa ja lapsi jää taas yksin. Tai sit vaikka olisivatkin himassa, niin lapset on omissa huoneissaan ja vanhemmat esim. just olkkarissa telkkaria tuijottamassa. Sit on niitä, jotka laittaa lapset harrastamaan miljoonaa eri juttua ja lapsen illat/viikonloput menee harrastuksesta toiseen juostessa. Edelleenkään ei vanhemmista tietoakaan.

Mä uskon, et vaikka käyttäiskin päihteitä, voi olla parempi vanhempi lapselle kuin sellainen, joka ei käytä. Toki, jos vetää vaikka kännejä joka viikko ja lapsi joutuu niitä dokauskertoja näkemään ja vaikka pelkäämään sitä vanhemman olotilan muutosta, on se lapselle huono juttu. Mut jos automaattisesti kaikki päihteet tekis vanhemmista huonoja, vois sen yleistää silloin myös bentsoihin ja opioideihin, kun joku oksikodonikin on jo vahva lääke ihan oikein käytettynäkin. Eli pkv-lääkkeitä käyttävät ihmisetkin olis huonoja vanhempia, kun kuitenkin nekin vaikuttaa mm. mielialoihin. Sit voidaan listata paljon töitä tekevät, lapsiltaan liikaa vaativat, vanhemmat jne. Lista on loputon. Eikä kukaan vanhempi ole lapselleen täydellinen esikuva. Kaikki vanhemmat tekevät virheitä ja kaikissa vanhemmissa on puutteita. Näin ollen yhdelläkään vanhemmalla ei oo varaa tuomita muita vanhempia. On niin helppo muita tuomita ja kuvitella itse tekevänsä aina kaiken oikein.

Aika harva asia tekee vanhemmista automaattisesti huonoja, yks näistä on insesti ja toinen perheväkivalta. Sen sijaan joku hallinnassa oleva bentsojen käyttö voi jopa auttaa vanhempaa keskittymään paremmin lapsensa kasvattamiseen ja sen kanssa olemiseen, ja sitä kautta tehdä siitä paremman vanhemman kuin mitä ilman niitä bentsoja olis. Kaikki on niiiiiiin yksilöllistä!

Olen tässä pari päivää yrittännyt saada miestäni kertomaan totuutta minulle. Välillä tuntuu että haluaisi kertoa ja sitten taas vaihtaa mieltään ja huutaa että mitään totuutta ole olemassakaan. Haluaisin vaan tietää mitä käyttää ja kuinka paljon. Ja miten voisin auttaa, tuskin antaa auttaa. Tänään tunteet on vaihtunnut vihan puolelle. Ehkä taas huomenna epätoivon puolelle. Ajattelin tässä kysyä, kannattaisiko minun pistää ihan kylmä linja,täysin välinpitämätön, enkä myöskään vastaisi puhelimeen enää. Tehoaisiko se mitenkään? Tiedän että mieheni rakastaa minua,eikä halua menettää kokonaan. Haluaa vaan saada vetää kamaa aikansa,ja palata taas minun luo, niin kuin puoli vuotta sitten. Että mä inhoan näitä viikonloppuja ja yksinäisyyttä.

Niin? Siis mikä tässä nyt oli pointti? Sekö, että on myös muita, jotka ovat huonoja vanhempia, vaikka eivät käytä huumeita? Onko se joku peruste olla muuttamatta omaa käytöstään ja ottamatta vastuuta siitä? Noi selitykset on itseasiassa jo kuultu moneen kertaan, niin oman exän suusta, kuin monen muunkin riippuvaisen. Minusta ei ole mitään pätevää selitystä olla muuttamatta itseään paremmaksi ihmiseksi, sekä vanhemmaksi. Sitä teen myös itse jatkuvasti. Sinusta siis vastuu lapsen kasvatuksesta ei ole ensisijaisesti vanhemmalla vai? Lapsi kasvaa kieroon, jos on kasvaekseen ja sillä hyvä. Niinkö?

Ihan mahtavaa, että vedit vielä ton väkivältä ja insesti kortin mukaan. Se on kuules oikein käytetty kortti täälläpäin. Sillä voi melkein selittään mitä vaan, kun ei nyt sentään ole väkivaltainen, eikä pedofili. :laughing:

Täydellistä vanhemmuuutta ei ole olemassa. Se on totta. Muuta järkeä tuossa ei nyt sitten ollutkaan. En varsinkaan näe tekstissäsi mitään yhteyttä Arpaan, josta nyt alunperin oli kyse. Joo- o on ilmoja pidellyt… :unamused:

No mitä luulet, että onko sillä mitään vaikutusta yhtään mihinkään, jos taas toimit niin kuin olet tähänkin asti toiminut? Vai olisiko hyvä kokeilla jotain muuta? Minä kokeilisin jotain muuta. Mitä radikaalimpaa, sen parempi. Se voisi hyvinkin saada miehesi ajattelemaan asioita oikeasti.

Kysyisin vielä, että ovatko nämä hyvät asiat sellaisia, joita et usko koskaan kokevasi kenenkään muun kanssa? Mikä erityinen piirre löytyy sinun miehestäsi, jota ei muista löydy?

Meillä muuten oli kanssa alkuun vaikeuksia, kun esikoinen syntyi. Mies sanoi sitten jälkeen päin, että oli mennyt shokkiin, eikä uskonut pärjäävänsä. Tuo meni siis ohi ajan kanssa ja esikoisen ollessa yli puolivuotias alkoi mies jo nauttia isyydestä täysin rinnoin. Isillekin voi tulla raskauden jälkeistä masennusta ja tunne, että ei pärjää. Miehillä isyyteen kasvamisessa menee muutenkin kauemmin, kuin meillä naisilla äitiyteen.

Jaksuja sinne ja koita jaksaa taas kirjoitella!

Jekaterina kysyit jo aikaisemmin, kuinka kauan olen mieheni tuntenut ja onko mielenterveysongelmia. Olemme tunteneet n.13 vuotta ja mieheni sairastaa adhd:ta. Nyt sitten taas rysähti kunnolla. Ilmoitin miehelleni että jatkan elämässäni eteenpäin, enkä odota enää häntä. Minulla olisi mahdollinen uusi miesystävä, ja saattaisin haluta tutustua pikku hiljaa enemmän. Mieheni räjähti samantien. Alkoi kamala kiristäminen lapsesta, koirasta ym ym. Eli pitääkö minun elää kiristettynä lopunelämääni,etten menetä minulle tärkeitä asioita?? Todellisuudessa, haluaisin mieheni takaisin,mutta aika epätoivoiselta näyttää. Haluaisinkin tietää vähän narkkarin tunteista, kauan ne ovat poissa?, mikä saa ne heräämään uudestaan henkiin? ja kuinka voimakkaat ne ovat herättyään henkiin? Tarkoitan nyt tunteista omaa perhettä kohtaan. Kaksi viikkoa sitten oli vihaan vihaan sua aika, viikko sitten oli mul on ollu ikävä sua ja tällä viikolla taas vihataan ja uhkaillaan. Eli mitä nämä tunne vaihtelut ovat? Kertokaa joku. Enkeli on taas ihan loppu.

Hei Enkeli,
Tuo on juuri sitä vuoristorataa, jota narkomaanin kanssa eletään. Vaihtelut liittyivät meillä ainakin siihen oliko käyttö päällä, laskutilanne vai päihteettömämpi kausi. Ylipäätänsä voimakkaat tunnepurkaukset kuuluvat asiaan. Osittain näytti siltä, että tunnekuohua aiheutti myös pettymys omaan toimintaan. Selvinä kausina oli ryhtiliikkeitä, jolloin koko perheen piti syödä terveellisesti, kasvattaa ituja ja liikkua paljon. Sitten alkoi kireilyä, hermostuneisuutta ja repsahdus. Käytön aikana agressiivisuus ja siirappimainen lempeys vaihtelivat. Ruokavalio muuttui rasvaisiin paistoksiin. Loppuaikoina, vaikka olimme eronneet sain kokea uhkailua. Kyse oli rahapulasta ja hän uhkaili meitä saadakseen rahaa. Maanisdepressiivisen kanssa elävillä saattaa olla samankaltaisia kokemuksia.

Leuka pystyyn Enkeli. Ei hän sinulta lapsia saa. Tietääkö kukaan viranomainen hänen käytöstään?

Terveisin
Ohjaaja Jekaterina

Ehdin jo luulla,että asiat menisi parempaan suuntaan. Mieheni oli 2 päivää omassa kodissaan. Puhuttiin ihan niitänäitä puhelimessa, huumeista ei voi mainita,koska silloin tulee räjähdys. No perjantai kun tuli,silloin häipyi taas kuvioihin takaisin. Eli ei pystynnyt lopettamaan. Tämän kahden päivän aikana oli myös kovin vaisun oloinen.Nyt oli myös alkanut nenän verenvuoto, mitä se tarkoittaa??? Kokaiinia ilmeisesti ainakin käyttää,niin kuin viime keväänä. Ja nyt on kyse joka päiväisestä käytöstä. Ja vielä omat lääkkeet päälle rivatril ym. Kertokaa mitä voi tapahtua ja kuinka nopeasti. Mies näyttää jo tosi huonolta ja pelkään tosi paljon. Kukaan viranomainen ei tiedä käytöstä. Ei jäännyt kiinni testissäkään jokunen viikko sitten, ihmetyttää myös se että bentsotkin oli negatiiviset, vaikka niitä jo syönnyt vuosia, miten se on mahdollista? Rahat ei tule loppumaan ikinä mieheltäni,koska on kyse todella varakkaasta miehestä. Varmaan tälläisistä rahamiehistä pidetään vielä enemmän kiinni huumemaailmassa. Minä en saa jatkaa elämääni,koska sitten kuulemma menetän kaiken. Eli kiristettynä tässä ollaan,kun omatkaan vasta kiristykset ei enää tehoa. Kuinka kauan tää voi vielä kestää?? En vaan jaksa,en jaksa. :frowning:

Hei Enkeli,
Tämä kiristys kuulostaa silkalta vallankäytöltä. Hän haluaa pitää sinut “hanskassaan” kiristämällä lapsella ja koiralla. Oikeasti, kun haluat, voit näyttää toteen, että hän on narkomaani ja ei ole kelvollinen yksinhuoltaja vanhempi. Löydät kyllä tien tehdä se, kun tilanne on sellainen.

Voin kertoa ja voit lukea saman monesta ketjusta; narkomaanin tunne-elämässä rakkaus numero yksi on huumeet ei lapsi etkä valitettavasti myöskään sinä. On uskomatonta, miten pienet lapsetkaan eivät herätä hänessä mitään, kun on aika hankkia huumeita.

Itse teet omat ratkaisusi, mutta pohdi oikeasti niitä hyviä ja huonoja puolia, mitä tässä nykyisessä suhteessa on. Tee selväksi miehellesi, ettei hänen kannata tehdä noita aivan turhia uhkauksia, mitä tulee lapseen ja koiraan.

Tsemppiä!

terveisin
Ohjaaja Jekaterina