Mieheni on alkoholin, huumausaineiden ja lääkkeiden sekakäyttäjä.
Ei käy töissä.
Pystynkö mitenkään saamaan häntä pakkohoitoon,
itsehän tällainen ei suostu lähtemään
Minulla on lapsi josta olen hirveän huolestunut, yö unet on menneet, nukahtaminen tosi vaikeaa kun kaikenlaiset kauhukuvat tulee mieleen. Päivisin en kykene juuri mihinkään mitä ennen tein. kaikki ilo on kadonnut. jne…
selostin tuota aluksi siksi että on kamalaa olla ja elää kun toinen tuhoaa itseään käytöksellään. Ei lapseni paha ole, hän ei vain osaa elää normaalia elämää, ei ole koskaan ollut työssä. kalja ja tupakki maistuu.
Vuosi sitten otin yhteyttä kaupungin kriisikeskukseen ja kyselin mitä minun pitäisi tehdä ja voinko yleensä tehdä mitään. Sieltä sanottiin etten voi tehdä mitään aikuiselle ihmiselle, jos ei ole mitään rikosta tms. tapahtunut. no, ei ole rikollinen, eikä muutenkaan häiritse muita. eikä uhkaa omaakaan henkeä, ainakaan minulle ei ole sitä sanonut.
Syyllisyys on pahinta kun hän on nyt keksinyt että olen syyllinen hänen tilaansa, siis ennen ei niin sanonut. ja nyt on tullut myös agressiivinen ilkeä käytös esiin, hänen kanssaan ei voi edes jutella.
Pahintahan tässä nyt on se että kieltäydyin nyt etten enää auta mitenkään häntä, enkä neuvo enkä ohjaa mihinkään koska se ei auta että minä yritän auttaa. Enkä anna rahaa, vaikken ole kyllä aiemminkaan kovin paljoa rahoittanut häntä. Koska se menee viinaan niin en siihen rahaa anna.
No, tässähän taas mietin ja etsin keinoa tai jotain täältäkin millä voisin hänet parantaa ja saada töihin yms. Kun minun kait pitäisi uskaltaa päästää lopullisesti irti hänestä. Ei saisi edes ajatella, koska siitä tulee vain paha mieli. Hänellä ei ole mitään diagnoosia, tai en tiedä, kun en oikeasti tiedä mitä hän touhuaa? Voihan se olla niinkin että hänellä on diagnoosi tai jms. eihän niistä tarvi vanhemmille puhua, kun on täysi-ikäinen.
Nyt kun tässä kirjoitan tajuan vasta että hän on tosiaan aikuinen eikä hänen tarvi minulle sanoa asioitaan. Olenkohan minä liian huolehtiva ja liian utelias? Sitä kun toivoo että lapset itsensä elättäisi työllä eikä olisi sosiaalituen varassa juopotellen. Suku on sitten pahin kun sieltä tulee kommenttia ja vihjeitä miten on huonosti asiat hoidettu. Se kait se suurin pelon ja ahdistuksen aiheuttaja on ollutkin ja sieltä kait se juurensa minuunkin on antanut, pelossa kasvatettu, arvostelemalla ja haukkumalla saatu pelko ja häpeä esiin.
Hei Deianna ja vieras!
Päihteistä eroon pääseminen ei onnistu ilman omaa motivaatiota. Valitettavasti Suomessa pakkohoitoon pääsee vain jos on todella suureksi fyysiseksi vaaraksi itselleen ja läheisilleen.
Kun päihdeongelmaista ei oikeastaan voi mitenkään auttaa ennen kuin hänen oma motivaationsa herää, on tärkeintä keskittyä itseensä, vaikka se varmasti hullulta kuulostaakin. Keskusteluapua muiden samassa tilanteessa olevien kanssa löytyy Al-Anonista ja Irti Huumeista ry:stä. A-klinikalle voi myös mennä juttelemaan läheisenä tilanteesta. Lisäksi seurakunnat tarjoavat keskusteluapua elämän kriiseihin.
Voimia ja jaksamista teille molemmille!