Rakas alkoholi <3

Rakas frendi,

Lapsena koin sut vähän oudoksi, mutta olit itsepintaisesti jotenkin aina ”läsnä” meillä. Joskus ihan konkreettisesti, mutta toisinaan tuntui vain että varjosi lankesi kotimme päälle vaikka et edes silloin paikalla ollut. Seksikäs olemuksesihan kiehtoi kovasti faijaakin, vaikka äiti ja mummi veikkailikin jo että olet pettävä lumppu.

Olin 15 v. pissis kun uskalsin hieman tutustua suhun. Sulla oli makeita kuteita, kivaa musaa ja sun kanssa meni aina lujaa. Sun kanssa pääsi ns. piireihin. Kiitos siitä edelleen. Olet avittanut monenlaista piireihin pääsyä, niin hyviin kuin huonoihinkin piireihin.

Muistan kuinka joskus vedit minut hellästi sivuun, halasit ja supatit korvaani: ”Hei älä usko sitä kaikkee paskaa jota minusta puhutaan, että olisin muka tehnyt pahaa isällesi tai kellekään. Mähän oon ihan kiva ja hauska”.
Naurusi kupli iloisena perjantai-illassa ja heitit kuperkeikan. Sait mut nauramaan ja itkemään ilosta.

Valoit minuun itseluottamusta ja rohkaisit kun sitä kaipasin. Lohduttava olkapääsi oli aina saatavilla. Kiitos siitäkin.

Ihan hervotontahan sun messissä aina oli! Olit aina hauska, mukaansatempaava, kiihottava… mutta myöhemmin muutuit vähän rasittavaksi kun muutit mun luo asumaan pysyvästi. Pakko sanoa että olit joskus ihan helvetin pitkäpiimäistä seuraa, vaikka olit nuorempana ollut niin ihana ja kimaltava. Kai mä sulle avasin oven kotiini ihan vapaaehtoisesti, tai jollain tapaa itsesi ainakin mukaan vokottelit.

En ole katkera sinulle enkä tunne itseäni kaltoin kohdelluksi. Kohtelit mua kuitenkin aika hellästi, varsinkin kun ottaa huomioon millainen sikamainen narttu olit joillekin joihin otit tukevan suhteen.

Tunnen suhun edelleen vähän kaipuuta. Sulla on kuitenkin joskus aika hauska habitus, ja seuraahan sä osaat todella pitää, vaikka kavala oletkin.
Musta tuntuu nyt kuitenkin, että meiän on hyvä pitää edelleen jonkun aikaa taukoa toisistamme. Se ei ole aina helppoa, kun väijyt kulmilla aina kun pistän nokkani kotiovesta ulos, ja vilkuttelet minulle milloin missäkin katumainoksissa.
Sinä olet aina iloinen ja hilpeä ja seksikäs ja kaunis, toisin kuin ne luuserit jotka ihastuivat sinuun liikaa.

Harva edes uskaltaa ajatella elävänsä ihan ilman sinua, ja minustakin se on haikeaa.

Onneksi en enää kuitenkaan vanno olevani ikuisesti sinun.

Rakkaudella:
Exäsi

^-^

Erittäin mainio kirjoitus alkoholille Ketostix.

Mikäli ikinä itse kykenen olemaan esim. vuoden juomatta, järjestän samanlaiselle viinapullolle josta vedin viimeiset kännini sekä suosikkimukilleni sotilaalliset hautajaiset :wink:

Voisin itsekin kukaties kirjoittaa tuollaisen vastaavanlaisen kirjeen alkoholille. Ainakin saisi tuota ihanan monimutkaista suhdetta hieman käsiteltyä :wink:

Looper,
mä kirjoitan sulle nyt kertoakseni että kaikki on meidän suhteessa lopullisesti loppu. Mä en jaksa enää tällasta on-off suhdetta. Musta on jo pitemmän aikaa tuntunut, että sä et ole oikein sitoutunut tähän meidän suhteeseen. Et jaksa bailata mun kanssa, et pyydä mua enää teille, ja duuniis liittyvissä juhlissa et haluu enää olla mun kanssa, ihan niinkun mä jotenkin nolaisin sut.

Mäpä kerron sulle yhen asian. MÄ häpeen SUA. Susta on tullu ihan keski-ikäinen vanha ämmä, ja mulla ei oo pitkään aikaan ollu hauskaa sun kanssa. Sinä aikana kun ollaan oltu yhdessä oot rupsahtanut ihan huolella. Viime aikoina kun mä oon ollu teillä yötä, näytät aamulla niin oksettavalta ettei tulis mieleenkään jäädä pidemmäks aikaa sun kanssa. Mä oon tosi suosittu ja löydän kuule niin helposti nuorta kiinteetä lihaa jonka kanssa bilettää ja istua puistikoissa. Joten yksin en todellakaan jää, niinkun sinä.

Susta on tullut joku helvetin marttakerholainen, joka haluaa kökkiä jossain mustikassa. Arvaa kiinnostaako mua. Ennenvanhaan meillä oli sentään yhteisiä unelmia, halusit matkustaa mun kanssa ja syödä hienoissa ravintoloissa ja juhlia. Nyt sulla ei oo muka varaa enää viedä mua mihinkään. Mä en tunne sua enää. Oot suoraan sanoen tylsä. Lisäks sulle on yhtäkkiä joku perhe ja työ tärkeempiä kuin minä. Ihan tiedokses, että jos mä oon jonkun kanssa, niin mä haluan olla ykkönen.

Ihan turha itkee mun perään. Mä en edes moikkaa sua kun nähdään jossain.

T: alkoholi

Ps. mun kaverit lääkkeet ja kannabis ei myöskään haluu nähdä sua

Pps. huora

Kiitos, Ketostix!

Jos tämä olisi FB, klikkaisin tykkää.

Looper: :laughing:

Todella mainioita kirjeitä :smiley:

Looper, kirje oli hauska. Mutta se meni väärinpäin :slight_smile: Alkoholi ei hylkää koskaan, se luuska on aina valmiina ottamaan syliinsä.

Sinun pitäisi olla se, joka hylkää. Try it, it feels good! :sunglasses:

Loistojuttu…upea kirje Keto! Taidan itsekin kirjoittaa ex salarakkaalleni jäähyväiskirjeen.

Hyvää kesäsunnuntaita kaikille.

Meri :slight_smile:

Rakas ilkeä velipuoleni Alkoholi,

olet aina ollut tukena sekä turvanani kun olen sinua kaivannut. Et ole koskaan pettänyt minua, olet aina ymmärtänyt minua ja olet saanut minut sekä nauramaan että itkemään. Joskus jopa samaan aikaan. Sanonnan mukaan aika kuitenkin kultaa muistot ja luulenpa, että tässä on päässyt käymään juuri näin.

Yhteisen taipaleemme on kuitenkin aika päättyä, sillä hinta ystävyydellesi on aivan liian korkea. Ystävyytesi maksaa elämäni, enkä halua luopua elämästäni vuoksesi. Et ole sen arvoinen. Alkutaipale ilman sinua on ollut paikoitellen melko hankala, ja olenkin yllättänyt itseni ajattelemasta aikaa kanssasi aivan liian usein. Sinä osaat kuiskutella juuri niitä asioita korviini mitä minun ei pitäisi kuulla, mitä en haluaisi ikinä enää kuulla; kuinka hauskaa meillä on ollut, ota nyt ihan hieman vaan, ei kukaan saa tietää ja niin edelleen.

Rakas velipuoleni, älä kuitenkaan ole huolissasi, sillä en tule koskaan unohtamaan sinua. Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa unohtaa sinua kokonaan, sillä en halua palata elämään kanssasi. Tulet aina olemaan muistoissani ja tulet saamaan arvoisesi hautajaiset kun sen aika koittaa. Minä aion kuitenkin elää elämääni täysillä ilman sinua. Sinulle löytyy varmasti muitakin kavereita joiden seurassa viihdyt paremmin kuin minun seurassani. Valitettavasti heidän kannaltaan.

Hyvästi rakas velipuoleni. Hyvästi.

Kirje sinulle entinen salarakkaani…

Muistan sinut jo nuoruusvuosiltani, kun hurmasit nuoria tyttöjä ja poikia. Minuun et tehnyt minkäänlaista vaikutusta, et kiinnostanut minua lainkaan. Pidin sinua mitäänsanomattomana ja ällöttävänä. Joskus myöhemmin tutustuin sinuun kuitenkin vähän lähemmin ja ne harvat kerrat kun tavattiin, olit ihan mukava ja ehkä hauskakin. Ehkä juuri rohkeuden antaminen oli se mikä sinussa kiinnosti, mutta en halunnut tutustua kuitenkaan sinuun sen tarkemmin.

En juuri tavannut sinua ollessani parikymppinen, mutta sitten tapasin miehen, josta tuli myöhemmin aviomieheni ja lapseni isä. Tiesin, että teillä oli mieheni kanssa läheinen suhde, mutta ajattelin naivisti, että kun annan rakkautta tarpeeksi, mieheni ei enää piittaa sinusta. Mutta mieheni rakasti sinua…rakasti loppujen lopuksi enemmän sinua kuin minua ja yhteistä lastamme. Tai ainakin syytin sinua erostamme. Muistan kuinka mustasukkainen olin sinusta, kun hurmasit kerta toisensa jälkeen mieheni ja niin monet muutkin. Olit ihmeellisen koukuttava enkä ymmärtänyt sinua. Minä vihasin sinua niinä aikoina.

Osasit kuitenkin käydä luonani, juuri oikeaan aikaan, kun olin eronnut ja ehkä vähän yksinäinenkin. Osasit lohduttaa minua juuri oikealla hetkellä oikeilla sanoilla ja kanssasi tuntui helpolta olla. Osasit lohduttaa minua niin surussa kuin osasit iloita kanssani ilosta. Olit niin ovela ja taitava löytämään heikot hetkeni.

Kun kanssasi oli vielä hauskaa, otin sinuun itse yhteyttä koska aloin kaipaamaan seuraasi. Ihan kuin hurmasit ne muutkin, hurmasit minutkin loppujen lopuksi. Sinussa oli sitä jotain mystistä ja annoit minun olla oma itseni.

Mutta kun aloin häpeämään sinua, tein sinusta salarakkaan. Sovimme monena iltana treffit luokseni , mutta vasta sen jälkeen kun olin saanut nopeasti luettuani lapselleni iltasadun ja tehnyt iltatoimet. Mutta kaipasin sinua niin ja odotin malttamattomana, että vihdoin tulit. Aamulla olit vielä läsnä ja aina kuitenkin häpesin sinua. Häpesin, mutta silti sovin kanssasi aina uudet treffit viimeistään iltapäivällä.

Sitten kun otin sinut luokseni asumaan, aloit tehdä minulle henkistä väkivaltaa. Alistit minua ja murensit minua pala palalta. Eikä meillä ollut enää hauskaakaan kuin hetken ja sitten ahdistuin kanssasi. Aloit viemään minua yhä alemmas tuhon tielle, etkä välittänyt miltä minusta oikeasti tuntuu. Ahdistit minua nurkkaan ja teit minusta aggressiivisen. Kuiskasit korvaani, että huuda ja potki, ei se haittaa. Seuraavana päivänä jätin aina sinut, monta kertaa, mutta aina palasin luoksesi. Palasin luoksesi vaikka tiesin, että teet minulle vain entistä kurjemman olon.

  1. tammikuuta päätin jättää sinut lopullisesti. Päätin, että lopetan suhteen kanssasi. Aluksi olin helpottunut päätöksestäni ja tunsin vahvuutta enkä kaivannut sinua elämääni. Mutta olit niin vahvasti elämässäni kuuden vuoden ajan, että en unohtanutkaan sinua vaan kävit mielessäni välillä. Välillä inhosin sinua ja välillä kaipasinkin, ja taas inhosin.

Minä en ota sinua enää takaisin. Et pääse elämääni enää tuhoamaan vaan aloitin uuden elämän ilman sinua. Minä en tarvitse sinua mihinkään. Tiedän, että tulet muistuttamaan minua vielä monet kerrat, olethan mainoksissa ja istut terassilla, olet telkkarissakin usein ja ehkä joskus unissanikin, mutta tulen nousemaan yläpuolellesi ja pidän sinut siellä alempana …en päästä sinua elämääni, en päästä.

Hyvästi entinen rakkaani, alkoholi, sinä petollistakin petollisempi. Minun elämääni et enää pilaa. Hyvästi!

Meri

Hei vain, alkoholi!

Tämä on jäähyväiskirje sinulle. Tätä ei ole kirjoitettu vihaisena eikä äkkipikaistuksissaan, joten tiedä että olen harkinnut asiaa tarkkaan. Tätä minä en peru!

Minä taisin ihastua sinuun aikoinaan heti ensimmäisestä kerrasta. Siihen asti elämässäni oli ollut paljon huolia ja synkkyyttä, mutta muistan kuinka sinun seurassasi jalkani kevenivät. Rakastuin siihen tunteeseen heti. Kuinka ihanaa oli jättää typerät ankeutensa vähäksi aikaa ja sinun kanssasi laulaa Kaija Koota romanttisesti bussissa matkalla kaupunkiin. Sinä ja minä oltiin niin hyvä parivaljakko, että muutkin tykkäsivät meistä. Kerran taksikuski antoi alennusta, kun esitimme sille dueton.

Koin kanssasi muitakin mahtavia huippuhetkiä. Sinä olit vierelläni silloin, kun sammuin junaradalle. Sinä lensit kanssani baarista ulos 17-vuotiaana kylmään pakkaseen. Sinä olit kanssani, kun kaaduin pyörällä ja silmäkulmani tikattiin. Sinä olit kanssani, kun käytiin porukalla virtsaamassa naapurin lasten lumilinnaan.

Kun suhteemme syveni ja nuo nuoruusajat jäi taakse, aloimme viettää paljon aikaa myös kahdestaan. Minulla oli välillä vaikeita aikoja, mutta sinä olit todella uskollinen ystävä. Ja minä olen sinulle siitä kiitollinen. Minä olen sellaista uskollista tyyppiä, ja kun kerran olin niin syvästi rakastunut sinuun, halusin aina sinnikkäästi turvautua sinun apuusi, enkä kenenkään muun. Varmasti suhteestamme oli minulle jollain tavalla apuakin, ja jaksoin kitkutella elämässä eteenpäin. Koska saatoin aina odottaa viikonloppua ja yhteistä aikaamme. Sinä istuit kanssani sohvalla katsomassa elokuvia, poltimme yhdessä tupakkaa ketjussa ja soittelimme kavereille pikku pilapuheluja. Kuinka mahtavia ne viikonloput olikaan. Niin elämänmakuisia.

Ymmärsin kuitenkin jossain vaiheessa, että tässä suhteessa ei ole kaikki hyvin. Oikea rakkaussuhde ei voi olla tällä tavalla riippuvainen ja takertuva. Siinä vaiheessa alkoi tilanne olla jo niin paha, että vietimme aikaa yhdessä niin arkena kuin viikonloppuna. Minulla ei ollut enää tilaa hengittää, ja olin jotenkin sotkenut oman identiteettini sinuun. En tiennyt enää, kuka olen. Halusin vain sokeasti sinua. Tähän totuuteen herääminen on ollut elämäni parhaimpia asioita.

Minä aloin pikkuhiljaa tehdä pesäeroa sinusta. Välillä onnistuin pakenemaan sinua pitkäksikin aikaa, mutta jotenkin sinä kuitenkin aina tulit takaisin ja minä päästin sinut sisään. Silittelit hiuksiani ja kuiskailit korvaani houkutuksen sanoja. Minä annoin vielä joksikin aikaa periksi. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että ei tämä suhde voi enää tyydyttää minua millään tavalla. Silloin minä kylmän rauhallisesti osoitin sinulle ovea. En huutanut enkä raivonnut, sinuun ei sellainen ole nimittäin koskaan tehonnut. Minä olen päätöksessäni edelleen luja, ja ihmeekseni huomaan sinunkin jotenkin uskoneen tämän asian.

Meitä ei ole tarkoitettu yhteen. Sinun kanssasi en saa olla oma itseni. Ja minä haluan olla oma itseni! Siksi minä haluan nyt kiittää sinua tästä yhteisestä matkasta. Minä näen sinua monesti muiden ihmisten seurassa, mutta vielä tulee se aika, etten kiinnitä siihen enää mitään huomiota. Tämä oli nyt tässä!

Pumpkin

Kirjoitin tämän 16.2.2011 (tää on mulla facebookissa muistiinpanona)

[i]Entinen elämäni

On, kuin olisin ollut vuosikausia parisuhteessa narsistin kanssa. Alussa kaikki oli ihanaa, ja lupasit minulle kaikkea hyvää ja kaunista. Ja minä uskoin. Elämä tuntui hyvältä… Pitkään meillä menikin hyvin. Sain sinulta iloa ja elämää, pieniä vastoinkäymisiäkin, mutta mitäs pienistä…

Mutta sitten, pikkuhiljaa, rupesit ottamaan omaasi takaisin. Vaadit aina vain enemmän, etkä enää antanutkaan sitä ihanaa tyydytystä, mitä alussa sinulta sain. Veit paljon rahaa ja aikaa, tunteenikin, enkä enää saanut sinulta muuta, kuin sumuisia muistikuvia ja aina vain pahemman olon.

Yritin sinusta eroon, mutta aina sait minut uudelleen pauloihisi, loukkaannuin sekä henkisesti sekä fyysisesti, monia kertoja. Halusin sinut pois elämästäni, mutta silti en kuitenkaan voinut edes kuvitella elämää ilman sinua. Tuntui, että menettäisin kaiken…ja siksi janosin sinua lisää…ja lisää… Ja vajosin yhä syvemmälle.

Lopulta elin elämääni sinun kauttasi, en enää tunnistanut itseänikään. Vaikka itsekin näin tilanteen, en kyennyt tekemään sille mitään. Olit liian voimakas minulle ja minulla oli voimat loppu.

Sitten jokin muuttui. Tajusin, että tuhoat lopulta koko elämäni, kaiken, jos jatkan näin. Löysin itsestäni voimaa, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Tutustuin itseeni uudestaan ja huomasin, etten todellakaan tarvitse sinua ollakseni hyvä tyyppi. Päinvastoin, olen huomattavasti parempi tyyppi, kun sinä et ole läsnäolollasi pilaamassa kaikkea!

Ja nyt, elämä tuntuu jälleen hyvältä! Oikealta elämältä… Ja tämä tunne kestää! Pääsin lopultakin eroon sinusta, paholainen. Etkä enää minua pauloihisi saa. Jää hyvästi, alkoholi.[/i]

Viime vuoden syyskuun 15. päivä meillä oli vielä ne yhdet treffit ja silloin se lopullisesti valkeni mulle, että entinen elämä on entistä elämää ja sellaisena sen on syytä pysyäkin.