Raittiutta kohti mieneni tekevi

Uusi palstalainen ilmoittautuu. Olen seurannut mielenkiinnolla tämän palstan
kirjoituksia, ja täytyy sanoa, että oma mitta alkaa olla täynnä. En halua enää
juoda. Vaikka mitään mahtavia pohjia en olekaan kyennyt vetämään, olen aivan
riittävän suurella riskillä pelannut viinan kanssa. Minulla aiemmin oluenjuonti
ajoittui viikonloppuihin, mutta viimeisten muutaman vuoden aikana mukaan on
aina mahtunut enenevässä määrin myös ajoittaisia arkipäivän pikajuomisia.
Työni olen hoitanut hyvin. Tuntuu, että minun on hirveän vaikea kohdata itseäni.
Elän yksin, ja toisaalta nautin paljon yksinolosta, toisaalta ärsyttää, kun painoakin
on alkanut kertymään oluenjuonnin takia. Phumattakaan siitä, että mitä ilmeisemmin
etanoli on saanut minusta otteen.

Nyt on tavoitteena raittius, myös tämän palstan avulla. AA:han en ole ajatellut ainakaan
vielä mennä, kun olen joskus käynyt siellä, ja koin sen silloin itselleni hieman vieraaksi
paikaksi. Mutta en sulje sitäkään pois, voihan siitäkin olla hyötyä.

Eniten ihmettelen sitä, että miksi pitää juoda, kun siitä ei tule minulle juurikaan enää
mitään uutta ja ihanaa inspiraatiota, lähinnä kännisen säälittäviä tunnekuohuja ja lapsellista
uhmaa. Olen lukenut joitakin alkoholismista käsitteleviä kirjoja. Haluaisinkin kokeilla, olisiko
mahdollista tämän palstan, kirjojen, avoimuuden ja urheilunkin avulla saada otetta uudesta,
raittiista elämästä. Onko raitis elämä tylsää, sehän se on minulla suurin (ja naurettava) pelko…

Ei ole ihme jos alkoholisti juo. Ei siinä ole enää minkään inspiraation kanssa mitään tekemistä. Oikeastaan raitistumisen myötä löytyy se todellinen inspiraatio elämää kohtaan, jonka myötä jokainen meistä kasvaa tavallaan omaksi itsekseen. Päivän kerrallaan elellen, tulemme huomaamaan, että elämä on ihmeellistä sekä hyvässä että pahassa. Kaikki päivät eivät ole täynnä auvoista onnea, mutta kenen elämä sitä olisi. Me alkoholistit olemme ajaneet itsemme siinä miinaan, kun olemme alkaneet vaatia itsellemme suurempaa osuutta onnentunteesta, jonka alkoholi meille ensialkuun soi. Enää ei ole paluuta noihin alkuhuuman tunteisiin, joten on aika ottaa elämä sellaisenaan, opetellen nauttimaan elämän pienistä ilon hetkistä sekä onnen tunteista. Tukea taipaleellesi täältä saat, jos rehellisesti itseäsi availet, samalla tarkkaillen mitä toisilla on sinulle mahdollisesti annettavaa. Hyvää, aurinkoista, raitista päivää sinulle. Olet tekemässä loppuelämäsi tärkeintä päätöstä.

Valitettavasti suomeksi löytyy lähinnä AA-kirjallisuutta, ja kirjoja, jotka eivät varsinaisesti tarjoa oikeita keinoja raitistumiseen, kuten Raimo O. Kojon sun muiden juoppomuistelmat. Englanniksi löytyy sitten tarjontaa kunnollisesta itsehoitomateriaalista: “Rational Recovery”-liike kannattaa tsekata (netistä saatavilla myös ilmaista materiaalia), kuten myös “Cognitive Therapy of Substance Abuse”

Kiitos neuvosta, täytyy tutustua tuohon Rational Recory -liikkeen ajatuksiin myös.

AA:n ohjeistus on kyllä mielestäni loistavaa, kuten päivä kerrallaan, let go and let God jne…

Lisään vielä yhden ‘aatesuunnan’, eli ravintoon perustuvan ohjelman. ‘Seven Weeks to Sobriety’, kirjoittajana Joan Mathews Larsen. Tästä sivuille: healthrecovery.com/recovery- … o-sobriety

Tuttu pelko ja ajatus. Ei ole, raitis elämä on ihan yhtä mukavaa ja monipuolista, kuin sellainenkin, jossa ottaa satunnaisesti lasin tai kaksi. Ja huomattavasti hauskempaa, kuin elämä, jossa vetää viikonloppuisin (ja muulloinkin) muisti poiskännejä.

Hyvä kuulla, siis raittius ei olekaan kuolonunta eläville…! :wink:

Raittius, tuo suuri tuntematon, final frontier…

Täälläkin uusi kirjoittelija!

Lueskelin palstaa ja päädyin itsekkin siihen tulokseen, että voisin tulla tänne juttelemaan tulevasta raittiudesta.
Oma raitis elämä ideani sai alkunsa helatorstaina kauheassa krapulassa. Tajusin, että olen ryypännyt 14-vuotiaasta asti ja olen nyt 22-vuotias elämässään muutenkin hukassa oleva neitokainen. En ole aivan päivittäin ryypännyt, mutta sitten kun viikonloppuna otan niin otankin sitten kunnolla. Pari kertaa oon vajonnut alkoholipsykoosiinkin, koska sairastan dissosiatiivista häiriötä.

Otin niskalenkin alholista ja tupakasta. Otin niiden tilalle kuntoilun ja olenkin nyt ollut polttamatta ja juomatta 11 päivää. Sekä tietenkin harrastanut lenkkeilyä 11 päivää. Miulla on mennyt suhtkoht hyvin, mutta kyllä sitä huomaa et mistä asioista on luovuttava kun haluaa raitistua kokonaan. Miulla oli suunnitelmissa mennä kaverin kanssa terassille muutamille nyt torstaina, mutta sitten muistinkin etten voi juoda alkoholia.

En ole kertonut raittiussuunnitelmistani kuin puolisolleni, äidilleni ja hyvälle ystävälläni. Jos kertoisin tästä esimerkiksi isoveljelleni hän varmasti nauraisi ja sanoisi, että “Meidän suvun kirous on alkoholi et sie pysty oleen siitä erossa” Tuntuu nimittäin ihan helvetin pahalta, kun ei uskalla pyytää omalta isoveljeltä tukea. Raittius tarkoittaa myös sitä, että miun pitää vältellä paikkoja joissa juodaan koska huomaan olevani niin koukussa alkoholin tuottamaan mielihyvään että esim tällä hetkellä kapassa käynti pelkästään kahvilinjalla on todella vaikeaa.

Olisiko teillä hyviä vinkkejä miten olla ajattelematta alkoholia aina kun käy ulkona tai kaupassa? Esimerkiksi kuinka helposti te olette luopuneet saunakaljasta?

Tuosta saunakaljasta: Alkoholitonta olutta kokeilin itse. Siinä on kuitenkin se vaara että kun oluen makuun taas pääsee niin kohta huomasin ostavani jo ykköstä kun se holiton on NIIN kallista… Tajusin vaihtaa vissyveteen (kokeile ihmeessä) ennenkuin ensimmäinen “jos nyt yhden” kolmonen avautui…

Viime lauantai otin saunaan mukaan vichyn ja se maistui kyllä tosi hyvältä kuuman saunan jälkeen. Silti katsoin hieman kaihoisasti, kun puolisoni joi huurteista saunaolutta. Hitto et kyllä ärsyttää tällainen :confused: