Minulle tämä kulunt kahdeksanvuotta on ollut äärimmäisen helppoa eikä oikeasti ole tehnyt viinaa mieli ainuttakaan kertaa.
Nyt jälkikäteen olen miettinyt miksi en jo paljon aiemmin alkanut viettää normaali elämää, syy on ehkä siinä että tuo holistisairaus on niin hämäävä ja koukuttava.
Kun silloin kahdeksanvuotta sitten tein tuon raitistumiyritys päätökseni niin se vaati asian tutkiskelua useita päiviä, että olenko valmis sanomaan ystävyyteni irti parhaaseen kaveriini ja pitkäaikaiseen tuttavuuteeni.
Kun sen päätöksen olin selvinpäin tehnyt ja olin valmis heivaamaan historiaan tuon perkeleen joka oli pitkälti pilannut elämääni, siitä eteenpäin kaikki on ollut käsittämättömän vaivatonta ja helppoa.
Minulla sellainen asia kuin murheeseen juominen oli täysin vieras asia, minä join vain rohkaisuksi,itseluottamukseni kohottamiseksi, jännityksen poistoon.
Viina maistui suussani erityisen hyvältä ja kun vielä fiilikset nousivat ensipaukkujen myötä niin johan siinä olikin syitä dokaamiseen.
Arvelen että iso osa Suomalaisista juo ujouteen,arkuuteen, tavan vuoksi sekä myös siitä kun ei osata sanoa ei silloin kun porukat hoikuttelee “parillekaljalle”, minäkin lähdin usein nuorempana kun kaverit pikkuisen houkutteli.
Jälkikäteen voin todeta että sellaisen kakskyttonnia olen laittanut johonkin muuhun kuin viinaan jos esim laskee 50e per viikko viinakuluiksi ja vastaavasti luvut tuplautuu jos viikko kulutus on esim satku.
Itsellä rahan säästyminen ei llut isoin syy vaan havahduin terveysriskeihin joita alkoi ilmaantua vuosi vuodelta enemmän, kasvot olivat jo aika pöhössä niin kuin koko ihmisraunio mitään ei voinut tehdä kun piti ehtiä kotiin läträämään.
Viina hallitsi täydellisesti elämääni kaikki asiat tein siten miten kunto kesti, jos ei ollut kännissä niin olin krapulassa ja siinä kunnossa ei voi harrastaa mitään, kukaan läheiseni ei osannut/uskaltanut ehdottaa raittius vaihtoehtoa.
Täälläkin sivustolla moni miettii jospa vähentää viinanjuontia mutta voin kertoa että mikään vähentäminen ei onnistu alkoholistille siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa joko jatkaa samaan malliin ja voivotta surkeutta tai sitten oikeesti panee korkin kiini, näin se vain on.
Moni nyt ärähtää äskeistä sanomaani mutta kuka ei sitä usko niin voi lukea näiltä sivuilta kuinka yksi toisensa jälkeen ilmoittautuu taas aloittajaksi raittiuden tiellä, kun on pikkuisen antanut pikkusormea pirulle.
Jos luoja suo niin viim vuoden kuluttua päivitän kuulumiseni näillä sivuilla, nyt toivotan kaikille voimia tässä vaikeassa sairaudessa. 