Raittius..

Terve, olen 22-vuotias alkoholisti. Parisuhde ja raha-asiat on sitä itseään. Velkaa on 2500€. Pari kertaa miettiny heittäskö ittesä jojoon, mutta vielä täällä ollaan :slight_smile: En saa iteeni niskasta kiinni yhtään, koulu ei luonnistu, mikään ei luonnistu… Ja ei tarvii vastata, kunhan puran huonoa oloani tänne. Ei oikein elämä tunnu elämisen arvoselta, mutta itehhän oon elämäni munannu. Kiitos kuuntelusta.

No eipä nyt noin nuorena kannata luovuttaa. Hanki apua ja jätä päihteet, niin muutkin asiat hoituu. Eihän se välttämättä helppoa ole mutta varmasti kannattaa. Elämässä on paljon mukaviakin puolia.

^ Hmm… Tuosta Daven kommentista tuli mieleeni, että usein näitä lopettajien juttuja lukiessani tulee sellainen olo, että tällä puolella porukka ei kärsi niin pahoista psyykkisistä ongelmista, kuin Saunan puolella. Ei koske tietenkään kaikkia lopettajia, mutta silti monet hehkuttavat niin kovasti sitä, kuinka kummasti olo on parantunut alkoholin jättämisellä jo lyhyessäkin ajassa. Eikä tarkoitukseni ole nyt kuulostaa miltään Kalevi Kalsarilta. Toki mun on vaikea kuvitella, että kukaan sellainen, jolla asiat ovat mielenterveyspuolella täysin kunnossa, tuntisi mitään kovaa tarvetta päihdyttää itseään, olipa kyse sitten alkoholista tai muista päihteistä. Mun ongelmani eivät ainakaan ole ratkenneet sillä, että olisin päihteittä ja apuakin olen hakenut monelta taholta, mutta eipä sekään liiemmälti ole auttanut. Mulla on siis ollut MT-ongelmia jo ihan pikkupennusta lähtien, ilman mitään kosketusta päihteisiin. Päihteiden käyttö tuli sitten myöhemmin, ensin kokeilun ja kapinoinnin halusta, mutta nopeastihan sitä huomasi, että ne tarjoavat “oivan” pakotien siitä elämäntuskasta. En missään nimessä väitä, että päihteet olisivat ratkaisu ja etteivätkö ne pahentaisi ongelmia entisestään, mutta hetken helpotuksen ne kyllä tuovat, kun sitä omaa, sairasta päätään ei vain aina kestä selvinpäin.

Winston 84 on mielestäni asian ytimessä. Liian usein täältä saa sellaisen kuvan, että korkki kiinni ja taivas aukeaa. Ei todella auennut itsellenikään. Koin, että päihteiden kanssa on omalta osaltani tie katsottu loppuun, mutta itsemurhaa haudoin 24/7. Pohjimmiltaan päihdeongelmissa on kyse tunne-elämän ongelmista, kyvyttömyydestä kohdata tunteita ja elämää selvinpäin. Tämä asia ei ratkea sillä, että laitetaan korkki kiinni ja ollaan vaan. Pitää oppia kokonaan uusi elämäntapa ja asennoituminen elämään. Muuten useimmilla tie vie takaisin vanhoihin kuvioihin. Itselläni uusi elämä on löytynyt AA/NA-ryhmistä, ja toki muu elämä pyörii siinä ympärillä myös.

Saunan puolella varmasti on enemmän mt-ongelmia, koska kirjoittajat ovat myös useasti pahemmissa ongelmissa kaikilla osa-alueilla. Tällä palstalla monella on vielä ns.kulissit kunnossa, työ, perhe ja viina vaan vie. Saunan puolella moni on tippunut päihdemaailmaan jo nuorena, eikä ole koskaan oppinutkaan elämään normaalia elämää. Kenen tahansa psyyke hajoaa kamaa käyttämällä ja huumemaailmassa eläessä, jossa vallitsee ihan omat lakinsa ja pelko, velat ja rikollisuus ovat kuvioissa. Näin uskoisin asian karkeasti katsoen olevan. Uskoisin myös, että mitä nuorempana päihteet vievät mukanaan, sitä enemmän on ollut ongelmia jo ennen sitä.

“Päihteiden käyttö tuli sitten myöhemmin, ensin kokeilun ja kapinoinnin halusta, mutta nopeastihan sitä huomasi, että ne tarjoavat “oivan” pakotien siitä elämäntuskasta. En missään nimessä väitä, että päihteet olisivat ratkaisu ja etteivätkö ne pahentaisi ongelmia entisestään, mutta hetken helpotuksen ne kyllä tuovat, kun sitä omaa, sairasta päätään ei vain aina kestä selvinpäin” - Tässä on päihdeongelmien ydin kiteytetty pariin lauseeseen. Ja tuo on juuri se asia, mitä eivät sellaiset ihmiset voi käsittää, joilla ei päihdeongelmaa ole.

Näinpä juuri. Itsellänikin on kuulemma alkaneet mielen ongelmat jo lapsena, ja nyt vasta terapiassa sen sain tietää. No ei mulla tetenkään silloin ollut vielä alkoholiongelmaa, joten ei myöskään pelkkä alkon jättäminen riittänyt. Vaikka mun ongelmat ovatkin verrattain aika lieviä, tarvitsin eniten terapiaa. Alkoholin pois jättäminen on myös välttämätöntä, jos aion ihan kuntoon tulla.

.

Tervehdys ketjun aloittajalle. Tervetuloa mukaan.

Se mitä Dave tuolla ylempänä kirjoitteli korkin kiinni kiertämisestä, pitää sinällään kutinsa. Meille alkoholisteille se on perus edellytys asioiden järjestymiseksi.

Se mitä asioiden, tunteiden, ihmissuhteiden, saati koko elämän järjestyminen itse kullakin vaatii korkin kiinni laittamisen lisäksi, onkin sitten jokaisella meistä henkilökohtaisesti selvitettävissä.

Minulla kaikki sai alkunsa alkoholistiperheessä lapsuudessani varttuen. Lisää toi tullessaan koulukiusaus. Läheisriippuvaiset puolisot jne. jne.

Suurimmat ongelmat kuitenkin aiheutin itse itselleni yrittäessäni paeta elämää erinäisiin riippuvuuksiini.

Löytäessäni oman pohjani, koin että selviytyäkseni tasapainoon itseni kanssa, minun tuli nöyrtyä ottamaan vastaan kaikki mahdollinen apu, jota minulle tarjolla olisi. Tuosta alkoi elämäni seikkailu, jossa edelleen päivä kerrallaan seikkailen. Tänään kylläkin enimmäkseen vauhdin hurmasta sekä maisemista nauttien.

Minulla on raittiuteni sekä tasapainon löytämiseksi tullut haettua apua A-klinikalta, A-killasta, AA:sta, NA:sta, AAl:sta, mielenterveystoimistosta, psykiatriselta osastolta, psykoterapiasta, seurakunnasta jne. Toisin sanoen tullen valmiiksi tekemään mitä tahansa, vapautuakseni mielessäni vellovista pakkomielteisyyksistä.

Tänään olen vapaa. Syykin siihen on olemassa. Purkaa menneisyys totaalisen atomeiksi, oppien ymmärtämään itseään, läheisiään sekä elämää itseään siten, että tämän päivän kohtaamisessa ei enää vaikuta eilisen vastoinkäymiset.

Minulla oli vielä 2005 vuonna senkin seitsemät diagnoosit, mitä erilaisimmista mieleni sairauksista, mutta päättäessäni psykoterapiani kolmen vuoden jälkeen, terapeuttini totesi, ettei enää allekirjoittaisi niistä yhtäkään.

Suurin siunaus raittiudessani minulle kuitenkin tänään on se, että vielä reilu seitsemän vuotta sitten panikoin postilaatikolla käyntiä, kauppaan menemisestä puhumattakaan, pelätessäni ihmisiä. Tänään sen sijaan, saan kertoa omakohtaista kokemustani liikuntasalilliselle ihmisiä, pelkäämättä heitä tai tilannetta normaalia jännittämistä enempää.

Toisin sanoen, korkin kiinni kiertäminen on ollut tälle alkoholistille alku elämän kestävälle seikkailulle itseensä. Seikkailu, joka jatkuu päivän kerrallaan niin kauan kun uuden aamun sarastaessa olen valmis kulkemaan sen läpi, palaamatta pakomatkalle erinäisten riippuvuuksien maailmaan.

Tsemppiä meille kaikille!

p.s Lisää kirjoitteluani löytyy edelleen osoitteesta: toinen-mahdollisuus.blogspot.fi

.

Tsemppiä minunkin puolesta ketjun aloittajalle! Olet hyvässä porukassa, täältä saa paljon apuja.

Ja iso kiitos Emilylle upeasta tarinastasi. Sinulle myös paljon voimia ja tsemppiä.

Meri , 19. päivä raittiina :smiley: