Raittius on kuitenkin tähtäimessä

moi kaikille! …viimeksi,kun olen tänne kirjoitellut,niin asiat oli ns “hallinnassa”,kunhan nyt vähän panacodin annostuksista kyselin…sittemmin hommat lähti pahasti käsistä,viimeisen vuoden söin panacodia lähes päivittäin,ja viimeisen kolme kuukautta listan-kaks listaa jokapäivä.oloja ei saanut pitkään aikaan,muuta kuin sen 15min ehkä,kun oli listan heittänyt naamaan…te kaikki,jotka olette tämän rundin läpikäyneet toki tiedätte nää kuviot,ja itsepetoksen eri vaiheet,et miten tää roska kehittyy,joten en niitä tässä toistele…täällä on aiheesta erittäin hyviä ketjuja.Eli myönsin siis voimattomuuteni,ja totesin,että tää on menny ihan paskaks,ja en pysty itse lopettaan,ja jos kamat loppuu niin,et pitää lopettaa seinään,niin varmasti tapan itseni.menin siis paikalliseen a-klinikkaan,ja muiden ihmisten kauhukertomuksista huolimatta siellä olikin kenties mukavin,ammattitaitoisin,ja tietyllä tavalla “kaiken nähnyt” lääkäri,jonka asenne oli,että “olenkin jo odottanut sinua!” Nyt kuukauteen ei yhtään panacodia,…en muistanutkaan,et vessassakin voi käydä ilman,et ensin makaa kaksin kerron vessan lattialla tunnin.Avausrepliikki lääkäriltä oli,että “kuule,sun psyyke yrittää tehdä jotain sellaista,mistä sun kroppa sanoo,et ei käy!” …aika pätevä koukun kuvaus mun mielestä.Onneksi pystyin myöntään,etten hallitse tilannetta.“Olisin tuhoutunut,ellen olisi tuhoutunut” niin joku viisas sanoi.

Oletko sä todella kuivilla? Vierottautunut mutta voiko päihdeogelmainen koskaan sanoa olevansa kuivilla. Mä oon ollu Antabuksella n.8kk enkä ole vieläkään kuivilla.

Tätä en vertaa mitenkään sun tilanteeseen mutta kerroin kuinka tällä kertaa pääsin irti subusta. Aluksi pahimpiin refloihin vedin pieniä annoksia metadonia. Nyt oon ollu kuivilla jo reilun kuukauden.Metistä oon vetänyt päivittäin teksin lopettamisen jälkeen. Kohta loppuu metikset ja mietin jo kuinka vierottaudun siitä ilman opiaatteja. Toisin oon jo varannut hyvän kasan tramadoleja… 12v käyttänyt päihteitä väärin ja silti onnistun kusettamaan itseäni. Faija sano joskus vuosia sitten että: Kaikki loppuu aikanaan mutta tarpeeksi ei saa milloinkaan.

Tottakai,kerran narkki,aina narkki,en muuta kuvitellutkaan.Mutta oli hetki,jolloin luulin,et en oikeesti saa poikki muuta kuin tappamalla itteni.Mutta älkää nyt viittikö heti alkaa semantiikasta v********n.Ei tässä vaiheessa koulutusta kiitos. :wink:

Joo toi oli lähinnä itseäni varten. Vituttaa todella tää tilanne. Niin monta kertaa käyny saman läpi ja aina lullut että tämän teen kerrankin oikein.

Chrizze, onnittelut sinulle, mitä lämpimimmin, opiaattipeto on julma isäntä, kuten monet meistä ovat saaneet sen kokea. Pysyttele sinnikkäästi uudella tielläsi, tiedän, ettei se ole helppo, mutta todista maailmalle olevasi voimakkaampi, kuin Herra Morfiini.

Ja sitten Resukalle. Toivottavasti metadoniannoksesi on todella, todella pieni, koska muuten olet hypännyt paistinpannulta suoraan tuleen. Mitään metadonirefloja kauheampaa en ole kokenut opiaattipuolella. Itsekin lopetin konin metadonilla. Koin itseni onnekkaaksi, kun sain reseptillä lääkettä joka piti minut kunnossa suurimman osan päivästä, mutta hymy hyytyi nopeasti. Toivon, että selviät metadonista helpolla, helpommin, kuin minä ja moni muu.

Tsemppiä.

Kiitos,Junkie,tuesta! …Mother O is really mean bitch,as they use to say.

Nyt kun akuutit viekkarit on pois,…jo hyvän aikaa,itseasiassa,…nythän tää taistelu alkaa…“post acute withdrawal syndrome” …eli,että kuinkahan kauan menee,ettei kaikki vaan tunnu niin yleisluonteisen tylsältä…ei tunnu siltä,et haluisin vetää,vaan et pääsis takas siihen tilaan,kun oli ennen ekaa vetoa…mut sehän on tavallaan mahdotonta…ilman aikamatkustusta. What is done,is done,and cannot be undone.

Nyt onkin sitten tärkeätä keksiä jotakin mielekästä tekemistä koko päiväksi. Itse olen havainnut hyviksi konsteiksi reilun määrän liikuntaa, lukemisen ja sukulaisten luona ahkeran kyläilyn. Runsaasti hyvää ruokaa olisi muuten ok, mutta se lihottaa ja minun tapauksessani pitäisi päästä muutamasta liikakilosta eroon, jotka hankin ensimmäisen puolen vuoden aikana.

Olet voittanut taistelun, mutta sota on vasta alussa. Koska käyttöhistoriasi ei ole niin kovin pitkä, pitäisi toipumisen olla nopeamapaa, kuin yli 15 vuotta kiskoneilla.

Tsemppiä. Nyt sitä tarvitaan.

“olet voittanut taistelun,mutta sota on vasta alussa” …tuo oli oikein hyvin luonnehdittu! Näin se varmasti on.

Niin, tuota sanontaa olen käyttänyt yli 10 vuotta ja kokenut sen erittäin todeksi. Kymmeniä taisteluita on takana, aselepoja on ollut viikosta kahdeksaan kuukauteen, mutta sota on hävitty, lopullisesti, mutta eipähän tarvitse enää miettiä mistä lääkkensä saa. Viimeisen taistelun jälkeen meni puoli vuotta, kun jouduin pikkuiseen onnettomuuteen ja sitten se oli alun temgesic-lääkityksen jälkeen 240 mg kodeiinia päivässä (mikä ei riittänyt mihinkään, siksi aloin ottaa olutpuudutusta kipuun, tosin lopetin sen oluen vajaa kuukausi takaperin, jotta saisin paremmat lääkkeet), mikä muuttuu taas, kun lääkäri pääsee kesälomalta takaisin uurastamaan kirjoittamaan melkoisen suuren annoksen bubrenorfiinia (päihdetaustalla kun seilaa, sanoi hoitaja, että aloitetaan siitä 8 mg päivässä). Kohtalon ivaa, kun viimein luuli, että opiaatit ovat ohi tässä elämässä, nyt niitä tyrkytetään ja isoilla annoksilla, koska toleranssi hipoi vuoden 2009 puolella, ennen lopullista katkoa, ihmisen maksimitoleranssia.

Tsemppiä vaan ja taistele, vaikka veren maku suussa. [size=200]NÄYTÄ SILLE OPIAATTISAATANALLE, ETTÄ OLET VAHVEMPI[/size]

Se on pakko,…tämä on opettanut muunmuassa sen,ettei omia ongelmiaan,ja tunteitaan voi paeta siihen,et huumaa ittensä tunteettomaks,… Hetken se toimii,mutta sitten “shit hits the fan,big time”. ihan kuin en olisi tuota tiennyt jo ennestään…mutta en ole koskaan ottanut kenenkään neuvoista vaaria,…pitää itse aina polttaa näppinsä.mutta sen jälkeen TODELLA tietää.

Panacodia ilman on nyt oltu,eikä ole sorruttu,mut vähän pelottaa,et sit kun tästä " korvaavasta" pitää joskus luopua. Eli siis tramalia nyt syön a-klinikan ohjauksessa… Onko kokemusta muilta,jotka katkassu panacodin tramalilla näin,et pitkäkö prosessi on? Eli siis koska alkavat itse ehdottaan vähentämistä,jos itse ei mainitse?

Eli sulle määrättiin vahvempaa codien tilalle aika outoa. Noista tulee sairas masennus lopettamisen jälkeen. Ite ku lopetin opiaattien vedon ni pelkillä bentsoilla pärjäsin pahimmat olot, tietty kylmää hikeä ja ahdistusta oli erittäin paljon parin viikon ajan.

Noo,vahvempi ja vahvempi,… Mutta tramalin kanssa itsekin joskus muutaman kerran viihteilleenä tiedän,…jos tramalin lopettaa seinään vähän isommalla annoksella,ni en kolmeen päivään nimeäni tienny,…ehkä nää pitäs sit ajaa alas bentsoilla,no kaippa sen sit näkee.

Hienoa kuulla hyvistä uutisista ja voimia taisteluun mielitekoja vastaan!

En oo tainnu käydä täällä sitten vuoden 2006 ja paljon on muuttunu sen jälkeen. Sain opiskeltua itelleni toisen ammatin ja valmistuin nyt keväällä. Douppaamisen asema elämässä on jääny minimiin; hatseja tulee polteltua pari kertaa kuussa enää, kun se ennen oli päivittäistä. Ei mulla mitään oo savuja vastaan ja toki pajautan jos vastaan tulee, mut sen ei tartte enää olla 24/7 hiisaamista. Olin melkein vuoden juomatta, mut nykyään otan kerran-pari kuussa jos siltä tuntuu. Essoja en oo vetäny huhtikuun 2006 jälkeen ensimmäistäkään, piriä ehkä kaks kertaa tuon jälkeen, sieniä kahdesti. Bentsoja menee edelleen satunnaisesti, mutta tällä kertaa niihin on reseptikin, joten ei tarvii “kadulta” ettiä. Enkä oo pitkiin, pitkiin aikoihin käyttäny enää väärin niitä. Otan nykyään vaan unettomuuteen tai jos ahdistus iskee ylitsepääsemättömän vaikeeks.

Oon käytännössä katkassu välit kaikkiin entisiin douppikavereihin, moni heistä on myös jo mullan alla valitettavasti, suurinosa on kuitenkin jatkanu narkkaamista (harmi sinänsä). Itelle vaan tuli jossain vaiheessa mitta täyteen eikä se sekoilu ja nitkuilu tuntunu enää hyvältä. Eniten arvostan varmaan sitä, ettei tarvii enää olla jatkuvissa kyttäkuumotuksissa, enkä oo ollu kyttien kaa tekemisissä elokuun 2006 jälkeen.

Ajatusmaailma sinällään ei oo muuttunu, oon edelleen suht yhteiskuntavastainen ja kapinoin systeemiä vastaan, en ollu todellakaan siirtymässä mihinkään uraputkeen ja ostamassa pikkuporvarillista omakotitaloa. Vaikka nyt valmistuinkin ammattiin, mikä oikeesti kiinnostaa, niin en silti oo vakituisesti työelämässä. Käyn osa-aikaduunissa alalla mistä ei oo ees ammattia, mut pakko jotain tehä kun ei tule massia muualtakaan. Oikeestaan haluisin vaan olla ja hengailla vailla mitään velvotteita. Käyn paljon luonnossa kuvailemassa, mut suurin osa ajasta menee koneen äärellä. Oon edelleen saman miehen kanssa, ylä- ja alamäkiä on ollu, mut näköjään silti ollaan yhessä.

Masennus ja yleinen ahdistuneisuushäiriö + epäsosiaalisuus on edelleen päällä ja nyt monen vuoden jälkeen hakeuduin tossa keväällä taas hoidon piiriin ja alotin (vakaasta periaatteellisesta vastustuksesta huolimatta) masennuslääkityksen. En nyt tiiä onks siitä kovin paljoo hyötyä ollu, koska eihän ne ryynit lopeta ajattelua. Mut pahin ahdistus on kyllä hävinny onneks. Välillä kaikki tuntuu paskalta ja turhalta (tai no useinkin), mut en silti usko että koskaan enää lähtisin doupin tielle. Hatseista en kyllä tule varmaan ikinä luopumaan, koska en näe siinä mitään pahaa.

Mut eniwei, tsemppiä kaikille jotka painii irtipääseminen/vähentämisen kanssa ja jaksamista arkeen! Ei se aina niin helppoo oo, mut kyl se loppupeleissä kannattaa…

Olisko tossa tramalissa sen henkinen riippuvuus, hitto että mä kaipaan sitä hyvää oloa jon ka siittä sai. Ei se ole ole pelkkä kipulääke vaan sopii pikku masiksenn ja aina vanhalla jostain särkee, muutaman tunnen joka syönyt jo vuosia sitä mutten uskalla antaa mun paketteja pois ku ne on 200mg ja nämä syöy 50-100mg, kiva viedä apteekkiin takaisin kuten hetki sitten 300€ Lyrikat nemenee Riihimäelle tuhottaviksi avaamattomat paketit vaikka apteekissa sanoin että antakaa jollekkin millä on respa ja näkee ettei rahoissa kylve, ei käy. Meidän maa on niin rikas että pakolaisetkin käyttää yksityisiä lääkäriasemia ja ne maksaa jollain lapulla ja vain minä rahalla.

No tramalissa on mun mielestä pahin se vierotus siksi,koska siinä on tavallaan opiaatti/SNRI lääkkeen vieroitus oireet yhdessä.Venlafaksiini/Bentsot yhdistelmällä ajan nyt alas,…ja tuntuu helpommalta,kuin ilman niitä…haluan ajaa tramalin alas itse,ennen kuin se päivä tulee,et lääkäri määrää.helpompi näin.kerään sit kaappiin niitä,kuin kauan nyt pitävätkään korvauksella.

Hitsi,noi tramalit on “pirullisempia”,ku luulinkaan,… 1-3/pv niitä on ohje,ja nyt olen kahdeksan päivää ollut ilman,ja nyt tuntuu,et alan oleen normaali niiden suhteen…onneks ne ei tee sellasta “drug craving” ilmiöö,kun opiaatit,…eli et voin himmata,vaikka niitä kaapis onkin.minkähänlaiset tremolot tulee,jos joku vetää niitä listan päiväs kaks vuotta,niinkuin minä panacodeja. :open_mouth: