raittiuden syvin olemus

Luulen etten ole sitä koskaan vielä keksinyt. Mikä se on ja mitä se tarkoittaa ja mikä tärkeintä, miten siihen pääsee. Turhauttavaa!!!

Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että rakennan palanen kerrallaan, pienin askelin itsestäni ehjän ja kokonaisen ihmisen, sen jo pienen pienenä lapsena rikotun tilalle.

Jos raittiudella on syvin olemus, mikä sitten on juomisen syvin olemus?

Minusta raittius on aivan tavallista elämää, johon alkoholi ei vain satu kuulumaan. Mitä muutakaan se voi olla kuin elämää itsessään? Selvänä oleminen on ihmiselle se luonnollinen olotila ja se on meillä jokaisella myös lähtötilanne syntyessämme. Osa ihmisistä ei käytä alkoholia koko elämässään, osa aloittaa käytön mutta lopettaa sen jossain vaiheessa, ei sen ihmeellisempää. Miksi tällä kaikella pitäisi olla vielä jokin syvin olemus? :slight_smile:

Jos omaa elämänlaatua heikentää vaikkapa masennus, kuten viime aikoina olet valitellut, eikö olisi syytä aloittaa se SSRI-lääkitys? Eikö ole aika “debiiliä” kärvistellä hankalan olonsa kanssa päivästä toiseen, jos apu kerran on tiedossa? Tiedän omastakin kokemuksestani, että masentuneena ajatukset käpertyvät oman aiheettoman surkeuden ympärille, mutta lääkityksen alkaessa toimia mielenkiinto maailmaa kohtaan alkaa kyllä heräillä.

–kh

Itselläni oli juuri tuollainen olo, kun silloin alussa kävin ryhmissä, mutten oikeastaan tiennyt mitä raittiudesta uskoa. Ajattelin sen ilon, onnen ja vapauden tulevan, mistä muut puhuu, kun vain jaksan painaa persettä penkkiin. Mua kuitenkin vitutti lähes joka kerta istua siellä, miettiä mitä sanoisin, kertoa jotakin itsestäni, kuunnella muita, lähteä sinne, poistua sieltä, kertoa kotona miten meni jned…

Sinulle joku ehdotti lääkkeitä tueksi, jottet tuntisi mitä tunnet ja niin minullekin tehtiin, mutta miten minun kävi, kun aloin niitä popsimaan… Aloin juoda uudestaan, kun en ymmärtänyt tai en tiennyt, että minun olisi pitänyt ottaa itselleni kummi sieltä AAsta ja aloittaa todenteolla se askeltyö. Tietysti oli helpompaa syödä vain lääkkeitä ja olla tekemättä niitä välttämättömiä korjausliikkeitä mitä valheellinen elämäni olisi vaatinut, kun kukaan ei sanonut tai kertonut minulle mitä olisi hyvä tehdä.

Minua auttoi AAn toipumisohjelma löytämään raittiuden syvimmän olemuksen, siis sen mikä oli alkoholistista touhua ja mikä raitista. Jotenkin lyhyesti sanottuna se toipumisohjelma pyytää siivoamaan “talonsa” ja luottamaan Jumalaan, niin raittiuskin näkyy ja tuntuu siltä miltä sen pitääkin tuntua, iloiselta, onneliselta ja vapaalta. Näin minä tunnen tänään ja lääkkeitä kuluu tämän olon ylläpitoon 0 kpl.

Sitä en nyt muista oletko sinä AAlainen, mutta jos olet, niin toivottavasti minun kokemuksesta on sinulle apua. Kotiryhmä, kummi ja askeltyö, siinä on jo kovasti tekemistä ja raittiuden ytimen löytämistä.

Kummia ei minulle löydy, joten eipä tarvitse askeliakaan ottaa…Ei ketään jota edes hetken harkitsisin, että alkaisin kertomaan omia syvimpiä ajatuksiani yms. Pienet piirit täälläpäin…Sitäpaitsi en ole koskaan ymmärtänyt mitä tarkoitetaan talon siivoamisella, en vaan ymmärrä. Olen kertonut omista asioistani ja tapahtumista hyvin tyhjentävästi mutta en voi kertoa mitään sellaista mitä ei ole tapahtunut. Tuntuu etä minulta vaaditaan jotain mitä en pysty antamaan. En ymmärrä askelia kongreettisesti ja toisaalta homma tyssää jokatapauksessa jo 2. askeleeseen kun luottamus on mennyt niin se on mennyt. Nooh, mie olen vasta 11 kk ollut juomatta, eikä minulla ole kiire minnekään…joten jätän asiat hautumaan. Tällä hetkellä ajattelin alkaa vihdoin elämään tätä elämää, enkä vaan ajattelemaan sitä!