Raittiina onnellinen

Hei Kaikille!
Olen perheellinen äiti. Oma alkoholin käyttöni on ollut samanlaista kuin monella muullakin…
alkanut normaalisti ja sitten lisääntynyt tissutteluksi pitkin viikkoa. Olin pitkään kotona lasten kanssa, joten tissuttelu oli mahdollista arkenakin. Keksin aina viikolla syitä juomiseen, laitoin hyvää ruokaa tai jotain muuta herkkua ja otettiin sitten hieman viiniä sen kanssa. Miehelle yksi lasi ja mulle loput ja jossain sivussa piilossa viel toinen pullo :imp:
Olin väsynyt enkä jaksanut oikein osallistua perheen asioihin. Jätin miehelle vastuun ja pakenin pullon ja kirjan kanssa omiin oloihin. Tuntui, että vain se lasi viiniä antoi sisältöä elämään… Ajattelin juovani fiksusti, kun en ollut lasten nähden koskaan humalassa…
No arvaattekin että mieheni alkoi pikkuhiljaa huomautella juomisestani ja kielsin kaiken tietysti.
Aloin kuitenkin ihmetellä jatkuvaa valtavan tuskan tunnetta sekä välinpitämätöntä asennettani kaikkeen…
Aloin epäillä olevani alkoholisti. Vierailin täällä päihdelinkin sivuilla ja luin juttuja jotka olivat kuin omasta elämästäni.
Huomasin että alkoholi oli täyttänyt elämäni niin hyvin, että minusta tuntui, etten voi elää ilman sitä. Katsoin perhettäni ja miestäni ja ajattelin että jos nyt en ymmärrä mikä minulle on tärkeintä menetä kaiken.
Viimeinen pisara oli, kun olimme lomalla ja join itseni todella humalaan ja tyttöni talutti minut vessaan. Mieheni antoi minun valita, joko hän ja perhe tai alkoholi. Tästä olen hänelle ikuisesti kiitollinen.
Valinta oli perhe. Ehdottomasti.
Mieheni lupasi auttaa ja olla tukena. Lopetimme molemmat alkoholin käytön, hänelle se ei ollut mikään ongelma.
Alku oli vaikeaa ja viini oli mielessä koko ajan. Samalla ymmärsin, miten syvällä olin ollut jo. Sauna juoman ja muutenkin juomana käytin makuvissyjä, joita meni monta litraa alkuun :slight_smile: Huomasin että juominen oli todellinen tarve. Kävin täällä päihdelinkissä ja juteltiin miehen kanssa. Varsinkin kohtalotovereiden ja selviytyneiden jutut kiinnostivat. Itse en ollut missään ryhmissä, mutta olisin epäröimättä mennyt jos omat avut eivät olisi riittäneet. Olin tehnyt päätöksen, josta en mistään hinnasta tahtonut luopua.
Ensimmäinen vuosi oli raskas ja mieli välillä tosi maassa, mutta se että näin perheeni ja itsenikin voivan paremmin antoi voimia. Itseäni yllätti miten suurimuutos omassa minässä tapahtui ja että elämästä voi nauttia ilman viiniä ja ettei tartte juoda. Alkoholia ihminen ei tarvitse yhtään mihinkään. Et sinä enkä minä.
Nyt olen ollut juomatta kohta kaksi vuotta, eikä minun tarvitse ajatella alkoholia juurikaan…
Halusin jakaa tarinani täällä, koska toivon että tämä avaa jonkun äidin tai isän silmät näkemään. Kiitos teille jotka jaksatte täällä kannustaa muita ja kertoa omista tuntemuksista. Hyvää, raitista kevättä :smiley:

Kiitos tarinasi jakamisesta, se antaa ainakin minulle uskoa siihen, että muutos on mahdollinen. Itsekin olen naisena ja äitinä tämän asian kanssa kipuillut jo vuosia, nyt tämä vuosi on parempi kuin aikaisemmat eli pikkuhiljaa edistystä on tapahtunut. Itsekin juon nyt paljon vichyä ja olenpa kokeillut alkoholitonta oluttakin, siihen minulla ei ole mitään pakkomiellettä. Aloitin tämän oman urakkani viime syksynä ja hyvin sujui vappuun asti. Onneksi retkahdus jäi yhteen päivään. Nyt jatkan uuden elämäntavan opettelua edelleen.

kiitos kertomuksestasi.se antaa kummasti voimaa,kun yrittää nähdä itsensä lapsiensa silmin…ei mikään kaunis näky aina ole ollut.hyvää jatkoa ja tsemppiä raittiuteen :slight_smile:

Kiitos tarinastasi ja jakamastasi toivosta!

Minullakin se lähti samalla tavalla ja päättyi melko samalla tavalla. Olen itsekin äiti, tosin kotiäitinä en ollut, vaan näitä uraohjusmutseja, jotka pitää kaikki pallot pilvissä. Kunnes yksi pallo putosi ja vieri kauas.

Oma raittiuteni on kestänyt kolmatta vuotta. Aina joskus viininkaipuu yllättää, sillä aivan samanlaista euforista tunnetta, mitä viini tuo, ei muuten saa. Yhtä hyvältä asia voi tuntua, mutta viini auttaa lisäksi unohtamaan ikävän. Tai auttoi, en koske siihen enää, koska siitä saatu tunne on valhetta.

Oikein hyvää jatkoa ja halauksia. Onneksi lopetimme ennen kuin lapsemme saivat ns. lasisen lapsuuden. Virheitä tuli tehtyä, kyllä, mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.