Raittiina jo neljättä vuotta

Olen todella iloinen, että tyhjensin kaljapullon en sanoisi " lopullisesti ", mutta viimeksi 3,5 vuotta sitten.
Monesti olen miettinyt, että siihen hulluuteen en enää lähde. Sitä HELVETTIÄ en tietoisesti valitse. Koska, jos nyt sen tekisin oltuani kuivilla 3,5vuotta, se oli jo tietoinen päätös ryhtyä leikkiin ja kohdata ennenaikainen kuolema kaikkine muine lisämausteineen. Antaisin viinan viedä elämäni . . . lasteni elämän.

Mutta tietysti minun pitää koko ajan tiedostaa, että viina ei sovi minulle.

Kaks vuotta meni iloiten siitä, että olen ollut raittiina :slight_smile: . Minä onnistun tässä :slight_smile:
Sen jälkeen arki on ollut välillä tosi takkuista.Välillä tuntuu, että voiko elämä olla näin rankkaa, pelkkä tylsä arki ??? Huh, huh…
Edelleen osaan kuitenkin kiittää raittiista päivästä. :smiley: Päivä kerrallaan.
Periksi en aio antaa. Kyllä tämä tylsä arki monin verroin voittaa sen JUOPON arjen. Juoppo on selkärangaton, alivastuullinen jne.

youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA

Onnitelut jokaisesta päivästäsi :smiley:

Onnittelut! Itselleni tuo päivä kerrallaan elämä sopii vallan mainiosti. Illalle saa painaa pään tyynyyn kiitollisena jo pelkästään siitä, että takana on jälleen yhden päivän matka pois Kuningas Alkoholin vallanalaisuudesta. Koskaan en siitä vapaudu siten, että asia olisi itsestäänselvyys, mutta kun sen hyväksyy, elämä voi olla elämää, ilman turhaa taistelua.

Tänään minä tarjoan kakkua 6-vuotispäivän kunniaksi, vain sen vuoksi että ilman tuota veikeää sakkia, minä en olisi tässä tätä kirjoittelemassa. Jatkakaamme taivallusta.

Kiitos kommenteista kesäkukka ja kaaleppinen. Ja aurinkoista päivää kaikille kanssa kulkijoille.

Luin tuossa aloitukseni ja homasin sen olevan melko suoraa puhetta. Toivottavasti kukaan ei vetäny hernettä nenään.
Suora puhe on ollut minulle hyväksi.

18-vuotiaana aloitin yöelämän, joka tempas heti mukaansa. 39-vuotiaana suljin korkin. Eli kokemusta on kertynyt viinan ihanuudesta sekä tuhoisasta vaikutuksesta minuun. Nyt olen saanut kokea ensimmäistä kertaa aikuisiälläni, mitä on raitis elämä :question:

Hei! Haluaisin lopettaa juomiseni kokonaan. Kerro, mitä oot tehny silloin, kun juomista tekee oikein mieli? Onko sulla olemassa ihminen/ihmisiä, jotka kannustavat sua? Voitko esim. soittaa jollekin, kun oikein pahasti vääntää? Mikä sai sut lopullisesti laittamaan korkin kiinni? Siis, miten olet estänyt sen, että et tartu pulloon, jos elämä kolhii? Mistä olet saanut tarpeeksi suuren motiivin ollaksesi raittiina? Mikä ajanjakso on ollut vaikeinta? Miten selvisit??

Moi Camilla,
olikohan tämä ihan ketjun avaajalle esitetty kysymys vai yleisesti kaikille?
No, ensin korkki kiinni, jos ei mene itsekseen hommaannu katkolle.
Antabuksen ovat jotkut kokeneet hyväksi kainalosauvaksi, itselläni ei kokemusta.
Korkin kiinni pitoa voit sitten varmistella sen mahdollisen antabuksen lisäksi alkamalla
käymään vaikka A-klinkalla jutskailemassa tai vertaistukiryhmä AAssa. Myös A-klinikalla on ryhmiä.
Jos et ole hoitoon ja ryhmiin menevää tyyppiä, etkä myöskään uskoon, niin sitten voisit harkita tee se itse -menetelmää. Keksi muuta tekemistä juomisen tilalle ja ala tietoisesti kääntämään ajatuksia siihen suuntaan, että et tarvitse alkohilia enää mihinkään. Jonkin verran voit hyötyä myös tutustumalla päihdekirjallisuuteen.
Hieno, että sinulla on jo halu lopettaa, silloin ollaan jo pitkällä. :smiley:

Onnittelut!

Olet näemmä lopettanut juomisen nelisen kuukautta minua aiemmin. Minullakin on ollut erilaisia kausia elämässäni (kenelläpä ihmisellä niitä ei olisi…?), mutta vielä ei ole tullut vastaan niin vaikeaa paikkaa, että olisin kuvitellut päihtymystilan voivan korjata todellisuuden mieleisekseni. Asioilla on ollut taipumus järjestyä lopulta oikein päin, kun haluan itse tehdä parhaani ja uskon, että elämä kantaa.

–kh

Hei " Camilla" ja onnea yritykseen. Annan sinulle täyden tukeni, jotta halusi lopettaa juominen onnistuisi.
Voin kertoa sen, mikä minua on auttanut. Se, mikä toimi minun kohdallani ei välttämättä sellaisenaan toimi toisella ihmisellä, mutta jospa saisit jotain vinkkejä minun kokemuksistani.

Kerro, mitä oot tehny silloin, kun juomista tekee oikein mieli?

  • joskus olen juonut pullon limukkaa tai energia juomaa tai syönyt pussin karkkia tai lähtenyt lenkille
  • toisinaan kuivahumalan iskiessä kirosin itseni ja syyllistin, olenko todella niin selkärängaton, että nyt juon?
    Haluanko todella tuhota itseni?
    Halu juoda kestää 20min. - vuorokauteen jne. Monesti halu juoda sammuu, kun jaksaa odottaa.Aluksi " kuivahumala" kohtauksia tulee enemmän, mutta ne hiipuvat, kun kemiallinen riippuvuus helpottaa pikkuhiljaa. Kroppasi huutaa alkoa, mutta kun ei sitä saa, se alkaa tottua alkottomuuteen.

Onko sulla olemassa ihminen/ihmisiä, jotka kannustavat sua?

  • minulla oli / on tukihenkilöt, jotka tietävät, mistä tässä sairaudessa on kysymys. Niitä löytyy toisista päihderiippuvaisista. Parhaat tukihenkilöt ovat niitä, jotka itse ovat jo olleet kuivilla esim. 2vuotta.Voin soittaa heille, mutta itse asiassa en ole tarvinnut ns. ensiapua.Siis en ole ollut tarttumassa pulloon.

Mikä sai sut lopullisesti laittamaan korkin kiinni?

  • kun myönsin voimattomuuteni, alkoholiin nähden.
  • parin vuoden sisällä minulla tuli muutamia ylilyöntejä viinan kanssa. Join enemmän kun olin ajatellut, muistinmenetyksiä jne. Sitten tuli kesäloma ja jäi putki päälle. Joka ilta 2-4 annosta ja viikonloppuna reilummin.Eräänä keskiviikkona korkkasin päivällä kaljan ja asenne oli vähän semmonen " antaa mennä vaan "
    Kun mopo on jo karannu käsistä. Seuraava selvä muistikuva on perjantai-illalta kotoani, jolloin meille oli soitettu poliisit. Molemmat vanhemmat kännissä. Lupasin poliiseille, että tää hulluus loppuu tähän ja anelin päästä heidän mukaansa. Kun aamulla heräsin elämäni ensimmäistä kertaa putkasta se tosiasia vain valkeni minulle, " tää loppuu tähän, tää paska ".
    Siitä kaikesta on nyt se 3,5vuotta aikaa. Elämä on elämisen arvoista, vaikka olen nykyään yksinhuoltaja.

Mistä olet saanut tarpeeksi suuren motiivin ollaksesi raittiina? Mikä ajanjakso on ollut vaikeinta? Miten selvisit?
- minä pääsin minnesota-mallin hoitoon. Olin siellä 2-3 ensimmäistä kuukautta sekä jatko kuntoutuksessa.
- Lapset motivoi mua. Olen itse ehjästä, raittiista perheestä, enkä halua lapsilleni viinanhuuruista äitiä.
- Vaikeinta oli ensimmäiset kuukaudet / vuosi. Kun kaupassakin ostoskärryt tuntuivat kääntyvän väkisin kaljahyllyille, vaikka kuinka panin hanttiin. Ja suussa maistoin jo huurteisen … :laughing:

  • Pikkuhiljaa sitä tulee uusia käyttäytymismalleja niiden huonojen mallien tilalle. Saunominenkin loppui melkein kokonaan, kun ei tarvinu sen saunaoluen takia saunaa lämmittää :smiley:
  • alussa vältin kaikki tilanteet, joissa minulla olisi ollut mahdollisuus juoda. En ostanut kotiini illodiiniä tms. en mitään, missä oli alkoholia.
  • ryyppykavereita ei ollut, kun juovana aikana join yksin kotona… kaappijuoppo…ja pidin kulisseja yllä.

Vaikeina aikoina / hetkinä lohdutan itseäni monin tavoin;

  • päivä kerrallaan, minun ei tarvitse olla selvin päin loppuelämääni, olen vain tämän yhden päivän ja kiitän raittiista päivästä, kun laitan illalla pään tyynyyn.
  • moni muukin on selvinnyt, miksi minä en selviäisi ?
  • muistutan itseäni, että ALKOHOLI ei sovi minulle.Olen allerginen alkoholille.
  • yksi iso lohtu on se, että koko ajan helpottaa. Enää minun ei tarvitse ajatella alkoholia koko ajan, minun ei tarvitse vältellä kosteita juhlia / ihmisiä, koska minun EI TARVITSE JUODA !

Mukava kuulla selviytymistarinoita ja positiivisia visioita! Onnea matkaan meille kaikille. Camilla, mä olen ollut raittiina vasta vähän yli 50 päivää ja kovasti onnellinen. Ainut juttu, mikä harmittaa valtavasti, on se, että join niin pitkään ja paljon. En tajunnut lopettaa aiemmin. Tätä Päihdelinkkiä ylistin kaikille tuttaville aluksi. Toivoin, että saisin tästä sen kovasti tarvitsemani tukiryhmän, mutta tännekin mahtuu monenlaista. Hae tuki sieltä, mistä saat sen. Pahaan ei kande jäädä roikkumaan. Täälläkin on monia hyviä ihmisiä, kandee kierrellä ja tutustua. Ystävät ja perhe on tietty iso tuki niille, joilla sellaisia on. Asiantuntijat auttavat enemmän kuin mielellään.
Usko ei oo ainakaan mun mielestä ollenkaan huono asia. Ainakin lopettamisen alku meni kevyemmin kuin odotin, koska olin tehnyt päätöksen jo aiemmin, lyönyt jopa päivämäärän lopettamiselle lukkoon. Pohtinut pitkään menetettyjä vuosia, mokiani, avasin silmäni kaikelle pahalle, mitä alkoholi toi mun ja läheisteni elämässä. Katselin vähän niinkuin uusin silmin myös ympärilleni. Näin kännisten sekoiluja, seurasin niiden toilailuja ja mietin, tollanenko mä haluun olla loppuelämäni.
Sit, kun olin valmis isoon muutokseen, olin jo niin perin kyllästynyt alkoholiin ja känniseen itseeni, ettei vaikeuksia ollut. En siis oo kokenut sitä, mistä osa puhuu, että on karmeen vaikee päästää irti. Että tarvitaan Antabusta, rauhoittavia jnejne. Mut kaikki toipuu omalla tavallaan. Jos sulla on kiinnostusta ja halua jakaa asioita, mee AA:han. Mä menisin myös, jos tilanteeni ois toinen. Jos oisin siis isommalla paikkakunnalla. Onneksi saan puhua toipumisesta muille ja luen paljon riippuvuuksista. Niistä on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimuksia ja selviytymistarinoita. Addiktiot on tätä päivää ja valitettavan yleisiä. Herkkä ihminen siirtyy helposti riippumaan toiseen riippuvuuteen, kun päästää ekasta. Mä mässään sokerilla aika ajoin, mutta sen suon itelleni. Liian spartalaiseksi ei oo kuitenkaan hyvä ryhtyä. Eti sun oma tie. Se on tärkein, että sulla on hyvä olla. Näin isossa jutussa on ihan lupa olla itsekäs. Ei tarvi kuunnella niitä, jotka sanoo, että ota ees vähän, seuraksi, älä nyt pilaa kaverijuhlaa ymym.
Kuuntele neuvoja ja ota opiksi parhaista. Tarjoajia ja auttajia on moneen lähtöön. Pysy kuitenkin päätöksessäs lujana. Alkoholia ei tarvita, sä pyrit pois pahasta. Kun mieltää juomisen riippuvuudeksi, osaa helpommin ymmärtää itseensäkin. Ja muista, että sun muuttuessas koko lähipiiri muuttuu. Kaikki ei muutokseen heti suostu, vaikka se on hyvää kohti. Iso osa meistä ihmisistä kun jää mieluummin makaamaan vanhaan paskaan, onhan siinä niin tuttu ja lämmin olla. Onnea matkaan kohti aurinkoa :smiley:

Moi! Oma raitisteluni on kaikenkaikkiaan kestänyt noin vuoden, mutta muutama retkahdus siihen on sattunut, viimeinen nyt viikonloppuna. Se harmittaa ja ahdistaa ja siitä ylipääseminen tuntuu tällä hetkellä vielä melkein mahdottomalta…mutta raittiina oleminen sinänsä ei ole vaikeaa, muutaman ensimmäisen viikon jälkeen. En ole AA-ihminen, mutta tämä plinkki on tosi hyvä apuväline, milloin enemmän milloin vähemmän käytynä. Mua on auttanut muiden tarinoiden lukeminen, ne luovat uskoa siihen, että tämä voi onnistua.“Selviämistarinoita”-kirja on myös hyvä.Nyt on taas Antabus kaivettu kainalokepiksi , sillä klaaraa hetkelliset lankeamiset. Eniten pelkään, että alan taas tietoisesti petaamaan juomismahdollisuutta, näin on käynyt ennenkin, eikä niistä mitään hyvää koskaan seuraa.Vissyvesi on hyvä juoma, kuntosali, uimahalli, sauna, lenkkeily, ne auttavat tuskaiseen oloon, ja avantouinti on tosi mainio myös.Lukeminen, käsityöt, tv-sarjat saavat illat kulumaan mukavasti. Vaikka osaan elää tätä hyvää selvää arkea, koko ajan väijyy peikkona mielessä mahdollisuus retkahtamiseen…eli jokin on ajattelussa vieläkin pielessä.

Moi Marina! Kiitä ja kehu itsees, kun oot ollut noin pitkään raittiina! Ei me ihmiset olla täydellisiä, välillä peruutetaan. Ja mennään päin honkia. Pääasia, kun sit taas senkin jälkeen jaksaa mennä eteenpäin. Älä moiti itsees liikaa, anna anteeksi ja luota taas. Jokainen tarvii oman aikansa ja tiensä. Ei kiirettä mihinkään, ei silloinkaan, kun valoa kohti vaelletaan. Koko matkan ajan oppii. Eikä vaan itestään. Oppii sitä läheisistäänkin, kanssakulkijoistaan ja muusta lähipiiristä. Niin se kai on tarkoitettukin olevan. Toivutaan rauhassa ja hämmästellen :slight_smile:

Jaa… täällä on muitakin viikonloppuna lipsahtaneita. Mulle tuli 3sakkoa täyteen ja kortti lähti 5 viikoksi. Siitäpä se sitten lähti… töissäkäynti ja työ on kiinni ajolisenssistä. Sekös taas antoi “hyvän syyn” lähteä törpöttelemään… 5:nä päivänä tuli tissuteltua siihenhän se meni. mutta onneksi olot jo “lusittu”