Hei. Olen ollut yhdessä raitistuneen alkoholistin kanssa nyt nelisen vuotta ja meillä on yhteinen pieni lapsi. Emme ole olleet yhdessä silloin kun hän joi, mutta tiesimme toisemme etäisesti. Minulla on ollut vaikeuksia ajatella häntä juovana, en täysin osaa ymmärtää tätä puolta hänestä, hän kun ei ole koskaan aikanani juonut. Mieheni on käynyt Minnesotahoidon juuri ennen kun aloimme seurustella ja olen joskus halunnut lähteä hänen kanssaan minnesotahoidon tapaamisiin, mutta kun en ollut läheisviikonlopussa, en voi. Ajattelin, että tämä olisi voinut ehkä valoittaa minulle juomispuolta, jos olisin mukana kokoontumisissa, mutta ymmärrän kyllä miksen pääse mukaan. Mieheni ei ole halunnut lähteä minnesotahoidon kokoontumisten lisäksi esim. AA:han kanssani, mutta on kyllä kertonut juomisistaan minulle niukalti. Itselläni on lähes päinvastainen tausta, en ole juuri juonut koskaan. Satunnaisesti ehkä yhden tai kaksi. Miehelläni on myös ollut huumeongelma. Olemme molemmat vielä nuoria, alle kolmekymppisiä.
Päätin kirjoitella tänne nyt mielessäni pyörineen kysymyksen. Te, joilla on raitistunut puoliso, onko hän millainen raittiina? Minua on alkanut ahdistaa mieheni hiljaisuus ja puhumattomuus, juttelemme kyllä arjen asioista, mutta emme juuri muusta. Hän ei ilmaise tunteitaan, ei osoita läheisyyttä, tuntuu etäiseltä ja on jatkuvasti väsynyt huolimatta siitä, että hän kyllä nukkuukin ihan suht hyvin. Hän ei oikein osaa pitää hauskaa, kaikki on tylsää tai ei kiinnosta. Mies ei myöskään ole kiinnostunut seksistä juuri ollenkaan. Juomattomuutensa ja käyttämättömyytensä suhteen on ehdoton, on ollut vaikeissakin tilanteissa mutta pysynyt raittiina. Muiden päätösten pitämisessä on lipsuntaa. Olen miettinyt kuinka paljon on esim. kuivahumalaa tai muuta vastaavaa? Tietystihän se selviäisi parhaiten kysymällä itse mieheltä, mutta kun hän ei puhu eikä halua tätä asiaa valottaa.
Jos miehesi jurottaa niin tottakai se voi johtua alkoholistin luonteenlaadusta tai alkoholismista.
Mutta mielestäni sun ei pidä käsitellä sitä alkoholismin osana, vaan elää normaalia elämää.
Jos alat miehen alkoholismin ympärillä tanssimaan, ilman että hän edes juo, niin susta tulee sellainen samanlainen alma kuin muistakin ja alat läheisriippuvaiseksi.
Älä ala harrastaan miehesi juomista, jos en paremmin voi sua neuvoa:D
Kyllä tämä ihan tutulta kuulostaa, paitsi että lisänä oli unettomuutta ja liikaa läheisyyttä. Eli koko ajan olisi pitänyt olla herralle stripparin asussa vähintään, koska muuten elämänhalu menee. Joo…
Mikä tahansa mies voi heittäytyä tuohon, ei siihen tarvita alkoholistia. Tosin alkoholistilta voi odotttaa. Mutta eniten olisin huolissaan aina itsestä. Millainen minä olen. Tarkkailenko toisen mielialoja, tekemisiä, oloja? vai olenko oma minäni ja itseni?
Tarkemmin kun muistelen, niin voin kyllä hyvinkin samaistua tuohon mitä kuvailit , että miehesi on iloton.
Tiedän kyllä että se voi väistämättäkin vaikuttaa omaan mielialaan, kun vaikka mitä yrittää niin toisella ei kiinnosta.
Itse tykkään varsinkin kesällä kaikesta ihansta, jäätelöstä ja uimisesta ja kesävaatteista, auringosta, olen ihan täynnä tarmoa ja riemua kesästä!
Niin nyt kun muistelen että millaista oli sitten nähdä sellainen alaspäin vetäytynyt kasvo vastineeksi, harmaa olemus ja kiinni vedettyjen ikkunaverhojen takana sohvalla hikoileva olento…En mä ainakaan samassa asunnossa pysty olemaan kun siinä tosiaan menee se oma tarmo hukkaan, kun toinen vetää alas.
SItten on tietenkin niin vahvoja ihmisiä, ja ovat lujaa päättäneet olla yhdessä, että toisen mielialat eivät vaikuta tai häiritse. Mun mielestäni on ihan normaalia, että ne jonkin verran vaikuttavat, mutta se oma olo onkin siinä tärkein. Ei se, että mistä syystä mahdollisesti toinen on päättänyt alkaa juroksi.
Täällä yksi jolla kokemuksia seurusteluista juovan ja raitistuneen kanssa, sekä normaalin raittiin kanssa jolla ei alkoholistitaustaa.
Jokainen ihminen on oma persoona. Toiset ovat pidättyväisiä, ilottomia, vakavia, ja toiset riehakkaita ja yms.
Tietysti alussa kun raitistuu voi olla mieliala ongelmia, kun ei aivoihin tule enää ainetta millä käyntiin lähtisi. Mutta eiköhän se ajan kanssa opi aivotkin toimimaan ilman viinaa. Luulisin, uskoisin. Sekin taitaa olla niin ihmisestä kiinni miten käyttäytyy.
Aivan sama tilanne jos ihminen sairastaa diabetesta yms. joka vaikuttaa mielialaan.
mene toki itse esim. Al-anoniin tai muuhun vertaistukiryhmään että saat apua.
Al anonia itsekin suosittelen. Monet alkoholistit ovat ns. vaikeita ihmisiä, raitistuttuaankin. Sehän meidät on monesti ajanut juomaankin. Olen myös seurustellut jonkin aikaa raitistuneen alkoholistin kanssa ja siitä ei tullut mitään. Kaksi hankalaa ihmistä yhdessä ei vaan toiminut vaikka molemmat olimme raittiita. Kokeilin Al anonia, ja tykkäsin siitä, mutta lopetin siellä käymisen kun suhdekin loppui. Nyt seurustelen ihmisen kanssa joka juo, välillä reippaastikin, mutta tulen hänen kanssaan toimeen loistavasti, koska mielestäni hänellä ei ole sellaisia luonnevikoja kuin meillä alkoholisteilla on. Tiedän monia pariskuntia joissa toinen osapuoli on raitistunut alkoholisti ja suhteet toimivat erinomaisesti. Teillä on siis paljon toivoa, ja kuten täällä on aiemminkin todettu älä vaan ala Almaksi, vaan pidä itsestäsi huolta ja muista että sinä ja lapsesi ovat tässä kuviossa tärkein. Onnea valitsemallasi tiellä.
Minä olen kuvitellut, että toipuneet alkoholistit olisi rehellisimpiä ihmisiä päällä maan ja opetelleet puhumisen taidon jopa paremmin kuin ei-alkoholistit. Aloittajan mies käyttäytyy kuin kuivan kännin aikana, noin kärjistäen ja jää vaikutelma, että toipuminen on jitenkin kesken tai jäänyt vajaaksi. Toipuneella ei pitäisi olla ongelmia kertoa oma-aloitteisesti päihteidenkäyttönsä aiheuttamista ongelmista, läheisten kärsimyksistä, valehtelusta, häpeästä jne. Mikäli hän on toipunut, hän osaa asettua kertomuksessaan tuolloin juovan itsensä ulkopuolelle ja ymmärtää, että ne kauheudet aiheutti hänen tuolloin vallassa ollut kemiallinen persoonansa jolla ei ole mitään tekemistä nykyisen, toipuneen persoonan kanssa. Ja sen vuoksi hänen ei tarvitse häpeillä. Jos hän häpeää kertoa ja eikä edelleenkään kykene käsittelemään vaikeita aiheita tai tunnista tunteitaan, onko hän todella toipunut?
Komppaan edellistä kirjoittajaa,kyllähän toipuneet alkoholistit on umpirehellisiä,
tottakai joukkoon mahtuu kun yksilöitä ollaan.
Itse kun kuljen tätä raittiuden tietä niin en voi ruveta valehtelemaan saatika salailemaan.Pääkoppa ei kestä pitkässä juoksussa ja lopulta rupean juomaan.
Eikä mun tarvitse tehdä sitä,miksi tekisin.Otetaan vastaan kaikki mitä tulee ja puhutaan asioista.
Se puhumattomuus mihin meidät monet on kasvatettu (minutkin) on kaikin puolin huono juttu.
Rehellisesti päivä kerrallaan eteenpäin,tänään selvinpäin ollut n.10 tuntia ja 20 min.Huomenna on uusi päivä.
Mun mielestä on kummallista, jos oletetaan että kun ihminen raitistuu, hänestä tulee samntien täydellinen ihminen. Se vaan, kun parisuhteessa ei ole tilaa olla puhumaton tai muuta, se voi sitten pahentua kun lähtee sivuraiteille.
Lisäksi alkoholiriippuvuus ei ole aina ainut riippuvuus. Voi olla läheisriippuvuus tai vaikkapa mikä, joka aiheuttaa niitä mielialoja.
Nehän jätetään yleensä hoitamatta, ja ihminen on hukassa kun ei voi enää viinaakaan juoda, muttei tilalle mitään muuta kuin vaatimus olla hyvä ihminen ja tutkia omia rumia ajatuksia ja päästä niistä eroon:D Ja puhuminen…
Mutta miten aina puhut, jos ei itsekään tiedä, mikä vaivaa. Siksi alkoholistin puoliisona kestää vain ihminen, jolla on vahva oma elämä eikä ole tarvetta hakea toisesta jotain.
Tiedän sellaisenkin tapauksen, että mies kyllä raitistui, mutta samalla hänestä tuli äärimmäisen kontrolloiva, ilkeä ihminen. Elämästä vietiin viinan mukana ilo, joten se ilo viedään sitten myös kumppanilta.
Toivottavasti aloittajalla on löytynyt apua ongelmiinsa.
Pitäisi muistaa sitten kun tulee kriisiä elämään, että mihin sitä rakastui toisessa ihmisessä. ja muistella sitä niin saa voimaa ja rakkautta.
Minulla on raitis puoliso, silti olen joutunut opettelemaan puhumaan hänen kanssaan. Hän kun on hiljainen ja ei kehu, ei turhaan ilakoi yms. Joten minun harteille on jäänyt sitten puhuminen ja kyllä hän on oppinut puhumaan kun olen vuosia yrittänyt ja yrittänyt. melkein jo luovutin niin hän yhtäkkiä alkoikin puhua tunteistaan ja siitä kuinka tärkeä olen hänelle.
En tiedä kuinka paljon on vaikutusta sillä että rukoilen, käyn Al-anonissa edelleen mutta en ole mikään kiltti ja sävyisä, päinvastoin taidan liiankin kärkkäästi sanoa epäkohdista ja siitä mistä en tykkää enkä halua tehdä. Joten taidamme toisiamme täydentää, kait.
Joo…