Raitistumista kohti - pelkoja karkuun

Me Lopettajat
1

“Ongelmaiset pitää tipattomia”
“Haluan nauttia elämästä”
“En ole alkoholisti”

Näitä olen hokenut itselleni enemmän tai vähemmän miettiessäni suhdettani alkoholiin. Totuus on, että elämä ilman alkoholia on pelottanut ja jatkaminen on ollut helpompaa kuin tiettyihin kysymyksiin vastaaminen.

Olen 32 - vuotias hoito- ja kauneusalan ammattilainen. Vaimo. Monen tukipilari. Mutta olen myös alkoholin suurkuluttaja.

Haluan lopettaa.

Alkoholi on tarkoittanut minulle palkintoa, rentoutumista, hauskanpitoa ja olen käyttänyt sitä lääkkeenä niin tylsyyteen kuin stressiinkin. Tietyt hetket ovat automaattisesti tarkoittaneet alkoholinkäyttöä. Mökki-ilta, lauantain lempiohjelma, tietyn ihmisen tapaaminen.

Olen käyttänyt alkoholia vuosia kaksi päivää viikossa. Toki välissä on viikkoja kun en ole juonut, mutta ne ovat harvinaisia.

Sunnuntaina laskin tililtä paljonko join lauantaina. Pullon viiniä ja 12 ravintola-annosta. 12!!! Järkytyin. Jos olisi pitänyt sanoa muistin mukaan montako olin juonut olisin sanonut 6.

Niinpä aloin taas miettiä. Kahlasin läpi netin ja eilen illalla puhuin asiasta miehelleni ja nyt olemme kumpikin lupautuneet olemaan raittiina kaksi viikkoa. Pienin askelin…

Mutta - minua pelottaa.

Olen nimittäin halunnut eroon alkoholista ennenkin siinä onnistumatta. Pelkään muiden reaktioita - läheiseni eivät sylje lasiin itsekään… Ja mitä jos minusta paljastuu tylsä ja kuiva akka? Jos en enää nauti viikonlopuista?

Ja sitten se pelottavin: jos en vain kykene olemaan raittiina.

2

Tervetuloa tänne!
Sinulla on jo raittius alkanut. On lohdullista tietää, että apua on saatavana jos huomaa ettei halustaan huolimatta jaksa pysyä raittiina. Olet jo nyt turvautunut yhteen apuun, kun luet ja kirjoitat itsestäsi ja ongelmastasi. Miehesi tuki on myös erittäin arvokas asia.

Apua on saatavana yhteiskunnan puolesta, yksityisiltä klinikoilta ja vastaavilta sekä myös vapaaehtoisvoimin vertaistukea tarjoavilta tahoilta.

Tänään et ole yksin

3

Viime kerralla kun pidin taukoa juomisesta ja kerroin tästä eräälle läheiselleni hän totesi “no onnee sitten vaan” erittäin vihaisesti, koska ei enää saanut minusta ryyppyseuraa.

Miten kohdata arvostelu ja painostus?

Ja tosiaan, nyt tarkoitus ei ole pitää taukoa vaan olla juomatta. Piste.

4

Moi, MRSkoo.

Kirjoitit:

"Olen nimittäin halunnut eroon alkoholista ennenkin siinä onnistumatta. Pelkään muiden reaktioita - läheiseni eivät sylje lasiin itsekään… Ja mitä jos minusta paljastuu tylsä ja kuiva akka? Jos en enää nauti viikonlopuista? "

Kyllä omalla kohdallani sellaiset ihmiset, joiden kielteisiin reaktioihin on syytä varautua ovat lähipiiristäni jo kadonneet, niin tulee käymään sinullekin. En tunne yhtäkään raitistunutta kuivaa ja tylsää akkaa enkä ukkoa. Päin vastoin parhaat jutut ovat syntyneet raittiissa luonnollisesti käyttäytymään kykenevien ihmisten kanssa.

Tulet aivan varmasti nauttimaan miehesi kanssa raittiista viikonlopuista, koska aika teke itsestään tilaa muille toiminnoille kuin juopottelulle, joten hätäillä ei kannata. Ole itsekäs, koska sinulla on oikeus siihen. Vastus on aivan liian voimakas ajatella muiden mielipiteitä.

  • skeba -
5

Hei MrsKoo, tervetuloa!
Täällä toinen kolmekymppinen nainen, ja tekstisi kuulosti hyvin tutulta. Samoja fraaseja olen hokenut, luullut hallitsevani alkoholinkäyttöäni ja erityisesti käytöstäni juodessani. Totuus on kuitenkin toinen. Alkoholi vei kuin pässiä narussa, elämä oli oikeastaan aika sekaisin, en osannut lopettaa ajoissa, en osannut käyttäytyä, enkä hillitä itseäni. Mieli oli maassa, kunto huono, ihmissuhteet vaakalaudalla. Mustia aukkoja oli aina juhliessa, seuraava päivä meni hukkaan krapulan myötä myös.
Tunnustin itselleni, että olen täysin voimaton tuon alkoholin litkun suhteen.

Minua myös (kuin sinuakin nyt) mietitytti alkuun, mitä muut ajattelevat tai miten tämän muille “selitän”. Välttelin tietoisesti alkuun tilanteita joissa on tavannut juoda. Menin autolla juhliin ja vetosin siihen. Tammikuussa vietin tipatonta. Järjestin itselleni aikatauluja ja vetosin että olen juomatta koska huomenna on menoa. Pikkuhiljaa olen toki kertonut ympärillä oleville ihmisille, eritoten läheisille. Kaikki ovat antaneet tukensa ja nostaneet henkisesti hattua. Kokoajan tämä raittius muuttuu enemmän ja enemmän normaaliksi itsellesi, minkä jälkeen siitä puhuminen ja sen kanssa eläminen muuttuu ihan luonnolliseksi. Oikeastaan sille antoi liikaa arvoa, että mitä muut ajattelevat. Ei kukaan siitä ole isoa asiaa nostanut :smiley: Kun kerran kokee häät, tallinnan reissun, firman bileet yms.selvinpäin, huomaa että ei se niin ihmeellistä ollutkaan ja seuraavana päivänä elämä jatkuu edelleen.
En voi kuin suositella raittiutta. Ns. Nollaamiseen täytyy etsiä muita väyliä, itselle luonto ja liikunta on sitä myötä tulleet entistä tärkeämmiksi.

6

Kliseistä, mutta usein totta; ne, jotka suhtautuvat negatiivisesti holittomuuteen tai vähättelevät alkoholinkäytön haittoja ovat yleensä jollain tasolla alkoholiongelmaisia itsekin. Mä olen irtautunut sellaisista piireistä täysin. Mietin aluksi asiaa näin: jos haluaisin lopettaa esim. pilven polton (tai minkä tahansa päihteen käytön), viettäisinkö silloin aikaa myssypäiden seurassa? En varmasti. Alkoholi on vain niin läsnä kaikessa aikuisten vapaa-ajassa, että suurin osa jengistä ei tiedosta käyttävänsä maailman vaarallisinta huumetta. Toki suurin osa myös hallitsee käyttönsä.

Anyway, omalla kohdallani dokaamisen lopettaminen on tarkoittanut hyvin pitkälle priorisointia, eli tärkeintä on se ettei juo. Tänään. Nyt. Ja niissä tilanteissa joihin sen dokaamisen on assosioinut on pitänyt keksiä korviketoimintaa. Itse olen lähinnä välttänyt baareja kokonaan, ja totuttautunut siihen, että elämä voi olla joskus tylsää. Hiljalleen olen lisännyt liikunnan määrää energian lisääntyessä.

Vaikka juomattomuus on sinänsä todella iso muutos, en ole miettinyt sitä projektina, koska ne tuppaavat olemaan suorituskeskeisiä ja ne alkavat ja loppuvat. En osaa enkä jaksa miettiä loppuelämää - en edes loppuviikkoa - holitta. Tähän mennessä päivä kerrallaan -metodi on mulle toiminut.

Emmä tiedä onko tästä sulle mitään hyötyä, mutta toivotan onnea matkaan!

7

Viikonloppua pukkaa - mutta ei edes tee tiukkaa! :smiley:

Sitä on jotenkin niin fiiliksissä tällä hetkellä uuden elämän alusta, että oikein odottaa mitä kaikkea saa aikaan viikonlopun aikana ilman viinaa ja krapulaa.

En ole kertonut raitistumispäätöksestä muille kuin terapeutilleni ja hän kannusti asiassa. Antoi vielä pari kanavaa, joista löydän vertaistukea ja ajattelemisen aihetta.

Yhden ihmisen kanssa tuli puheeksi vähentäminen (juuri tämän, joka totesi minulle aiemmin “onnea vaan” hyvin sarkastisesti) kun hän on tavannut ihmisen joka ei käytä alkoholia. Kyselin tästä ja tämä ihminen kertoi tuon tuttavuuden olleen “vasta” 1.5 kk ilman alkoholia. Tästä hän sanoi “ei voi sanoo että ei käytä alkoholia jos on ollu noin vähän aikaa juomatta”.

Mielestäni tämä oli hassu argumentti. Mikä on se raja, kun voi “laillisesti” sanoa olevansa raitis? Vuosi? Moni avaa kuitenkin sen korkin vuodenkin testin jälkeen. 10 vuotta?

Kerroin sitten, että olen itsekin nyt jonkin aikaa ilman. En tiedä miksi en kertonut halustani lopettaa kokonaan. Torppausta varmaan pelkäsin… Tähän nenänvalkaisuun hän jo totesi “ja sen jälkeen voi ryypätä enemmän”.

Miten kohtaatte vähättelyt ja ilkeilyt?

Kivaa viikonloppua kaikille ja kiitos mukavista sanoista! Tuetaan toisiamme :slight_smile:

8

MrsKoo kysyy

Raittius alkaa jonain päivänä, ihan yhdestä ainoasta. Jotkut muistavat sen päivän hyvin, toisille raittius alkaa huomaamatta. Aikarajaa on mahdotonta määritellä. Tavalliselle terveelle ihmiselle sillä ei ole niin väliä, sen sijaan alkoholismiin sairastuneen on tiedettävä haluaako olla ja onko raitis. Pitkäkään raittius ei sinänsä ole varma raittiuden säilymisen tae. Siksi päivä kerrallaan on lempeä ja pätevä tapa pysyvään raittiuteen.
Hiljattain kuoli tuntemani alkoholisti elettyään yli 50 vuotta päivä kerrallaan raittiina elämänsä loppuun asti. Melkein kuin sadussa, ja hän ehtikin olla tukena ja esimerkkinä sadoille raittiutta etsineille, juomisesta kärsineille miehille ja naisille.

Tänään et ole yksin

9

Ei juomisen lopettamisesta tarvitsekaan mitään selvityksiä kenellekään antaa. On jopa vaarana se, että jos ottaa asian tiiviisti omilta tuntuvien puheenaiheiden luetteloon, niin siitä ehkä ei sitten pääsekään irti. Se muuttuu, se alkoholismin vatvominen, yhtä kiinteäksi elämänosaksi kuin alkoholismissa eläminen aikaisemmin. Aivan turha riippakivi sekin.

Joskus taas aihe on niin henkilökohtainen, ettei sitä edes halua muiden rääpittäväksi levitellä. Omalla kohdallani , kun lopetin juomisen vuosikymmenien lähes päivittäisen pöhnän jälkeen, ei tullut mieleenikään ensimmäisillä viikoilla riskeerata orastavan raittiuden kasvua altistamalla sitä muiden mielipiteille. Se oli niin kertakaikkiaan minun asiani.

En muuten vieläkään siitä viitsi elävässä elämässä mitään numeroa tehdä. Tällä keskustelupalstallakin mieluummin keskustelen lopettaneita koskevista elämänasioista, enkä niinkään just meneillään olevan lopetusprosessin hienosäädöistä.

Niin, tuo toinen kysymyksesi, milloin ihminen on raitis?
Minusta silloin kun päihteet eivät enää vaikuta omaan elämään. Että on niistä vapaa -ajatuksissa, puheissa ja sanoissa, kuten juutalaisvastaisen rotuerottelun keulahahmo Luther opinkappaleissaan tiukasti asioita määritteli.

Mutta onko siinä jotain aikarajoja? Ei kai. Toiselta voi poisoppiminen, autuaasti unohtaminen ja asenteiden urautuminen uusille poluille tapahtua nopeammin, toisilla hitaammin. Kai sen itse tietää.
Joskin, paljon on kirjoja kirjoitettu ja myyty konsultti- terapia-jne palveluja vedoten siihen että ethän sinä ihmisparka itse voi itseäsi tuntea etkä itsesi kanssa toimeen tulla, kyllä on parempi kun tulet vaan meidän koulutukseemme ja hoitoomme…me sitten opetamme sinulle kuka sinä olet. En ole lähtenyt mukaan niihinkään. Ja epäilen vahvasti etten ole menettänyt mitään. Luulen jopa että olen säästänyt, niin aikaani (joka lienee kalleinta ja parasta mitä minulla on), rahojakin ainakin matkakuluissa, housunpersuksia ja luentolehtiöitä.

En pysty mitenkään määrittelemään olenko vaikka tänään raittiimpi kuin silloin kun olin ollut puoli vuotta tai vuoden tai kaksi, kolme… irti päihdeongelmista. Monenmoista elämässä on tapahtunut, mutta ei tuossa raittiusasiassa mitään kummempia ole tapahtunut.

En usko että raittiutta voi almanakan avulla määritellä. Kyllä se edelleen on siinä onko vapaa päihteistä ja päihdeongelmista omalla kohdallaan vai ei.

10

Saattaa olla, että joissain viranomaisasioissa vaaditaan jonkinlaista tarkkaa raittiusjaksoa joka vielä pitää pystyä todistamaankin. Normaalioloissa yhdyn metsänreunan miehen kommenttiin. Jokaisella on varmasti itsellään jossain vaihessaa ikioma käsityksensä siitä milloin alkoholi ei todellakaan vaikuta millään tasolla omaan toimintakykyyn.
Toinen tärkeä seikka on oma tiedotuspolitiikka. Jos ei halua olla raitistumisyrityksensä julistaja, säästyy monelta suorituspaineelta. Eli “vähemmän on enemmän”. Varsinkin kun valtaosalla väestöstä ei mielestäni ole syvällistä tietoutta päihdeongelman luonteesta. Ennakkoluuloja ja kliseitä kyllä kohtaa, vaikka toki tietoisuus on omilta juomisen alkuajoiltani ( 70- 80-luku) kehittynyt valtavasti.
Minä yritän valaista ajan merkitystä raittiuden vakiintumiseen joskus pankkitiliä symboolisena mittarina käyttäen. Sijoitusten arvo yleensä nousee ajan mittaan, eli nämä kasvavat korkoa. Raittius ei, mutta pitämällä siitä kiinni säilytät pääomasi.
En minäkään tunne oloani tippaakaan raittiimmaksi nykyään vajaan 9 vuoden jälkeen kuin sanoisinko vaikka ensimmäisen vuoden. Ensimmäinen vuosi siksi, että tuon verran kesti saada fysiikka ja päänuppikin (melkein) entiseen kuntoon.

11

eipä sitä aikarajaa voi sanoa, ei ainakaan toisen kohdalla.
omalla kohdalla kenties jälkikäteen?
vaan toisaalta tuollaisen kommentoinnin(provosoinnin) voi ottaa omaa raittiutta tai
raitistumispyrkimystä vahvistavaksi asiaksi: jos joku kyseenalaistaa käy usein niin, että
oma tunne ja tieto raittiuden tärkeydestä ja halusta tulee elävämmäksi.
ei raittiudelleen kukaan tarvitse kenenkään toisen hyväksyntää. kun itse tietää, se riittää.
-tsemppiä

12

mies metsänreunasta kirjoitti

Aikarajoja tosiaan voi raittiudelle laittaa ihan yhtä vähän kuin juomisen kestollekin raittiuden ehtona. Ratkaisevaa on tämän päivän suhde alkoholiin.
Sitten meitä on täällä sellaisiakin ihmisparkoja, joille kirjat ovat tärkeä tuki itsensä tuntemiseen ja parempaan elämään. Eivätkä kirjat suinkaan aina riitä, vaan tarvitaan toisten kannustusta, kasvokkain ihminen ihmiselle joko yhteiskunnan kustantamia asiantuntijoita, yksityisyrittäjien tarjoamaa tai vapaaehtoisten tekemää.
Yksi yhteiskunnan järjestämä vapaaehtoisten vertaistuen muoto on tämäkin, kun kirjoitamme tänne kommentteja tai kokemuksia. Niistä joku saattaa saada samaistumisen kokemuksia ja uskoa parempaan. Välillä sopivia sanoja etsiessäni vilkaisen ikkunasta ja näen tintin nokkivan jotain suuhun pantavaa pajun oksilta tai koputtelevan pesäpöntön suulla. Ja jos ei halua lähteä luontoon liikkumaan tai ihmisten ilmoille, netti avaa laajat tiedot ja taidot käyttöömme. Ja voi näillä nykyvehkeillä olla yhteydessä jopa etelän lomilta Lapin kavereihin tai auttaviin puhelimiin.

Alkoholismi on krooninen sairaus. Se ei sinänsä poistu ihmisestä, joka on juonut itsensä jonkin ennalta arvaamattoman rajan yli. Siitä toipumiseen tarvitaan yksilöstä riippuen monenlaisia keinoja, tukia ja menetelmiä. Ja jos halua on, raitis päivä on mahdollinen kaikille juomisestaan kärsiville. Alkoholistille jokainen raitis päivä on suuri kiitollisuuden aihe.

Tänään et ole yksin

13

Tänään on jälleen päivä 1.

Kuinka säälittävä olen.

14

Tänään on 2. päivä.
Pysythän mukana? ?

15

Ottaen huomioon Suomen päihdehoidon masentavan onnistumisprosentin joidenkin suhtautuminen on jopa ymmärrettävää.

Kohtaan ilkeilyt suhtautumalla niihin asiallisesti. Ennaltaehkäisen mahdolliset tilanteet jo sillä, että en puhu julkisesti niille, joiden ei tarvitse tietää. Jos on tarvetta puhua, puhun täällä sen mitä puhun. Omasta kokemuksesta tiedän, että alkoholisti joutuu kyllä opettelemaan kuinka päästä eroon liiasta herkkyydestä, joka liittyy muiden henkilöiden taholta tulevaan arvosteluun.

16

Päivä 4, täällä ollaan ??

17

En pidä ajatuksesta, että herkän olisi kovetettava itsensä, jotta ulkopuolisten töykeys ei satuttaisi. Kuulostaa samalta kuin koulukiusattu joutuu vaihtamaan koulua, mutta kiusaaja saa jäädä totuttuun paikkaan.

18

Päivä 15, täällä ollaan edelleen.

Aloitin “Uusi alku” - 30 päivän Päihdelinkin valmennuksen kohti alkoholivapaampaa elämää. Olen kokenut päivittäiset sähköpostit hyvinä, tukevina. Suosittelen!

Tuntuu hassulta laskea päiviä, koska juomiseni on painottunut viikonloppuihin. Niinpä minun pitäisikin ehkä laskea ennemmin holittomina vietettyjä viikonloppuja.

Huomaan, miten olen palkinnut itseäni alkoholilla. Stressaavan työviikon jälkeen perjantaina jo töissä tuli olo, että olisi ihana mennä terassin kautta, ottaa muutama rentouttava - tunsin tuon tunteen kropassani.

Aloin taistella tunnetta vastaan ja olin selvästi (heh) ärtynyt pe iltana. Lauantaina tunne oli jo väistynyt ja olin onnellinen, etten sortunut.