Raitistuminen ja yksinäisyys

Olen joutunut suoraan sanottuna jo pidemmäksi aikaa v:n tilanteeseen. Vanhoihin juomakamuihin välit ovat katkenneet, mikä on voimille ottanut koska kyse on monivuotisista lähes koko aikuisiän kestäneistä suhteista ja toisaalta taas välit ovat aikaa sitten katkenneet raittiisiin ystäviin, joilla onli ja on edelleen terveet elämäntavat. Nämä viimeksi mainitut katsoivat ak:a kuin halpaa makkaraa kun juomiseni kunnolla aloitin. Ja enkä siitä enää syytä. :astonished: Päin vastoin ;oli heiltä itsesuojelusvaistoa ottaa etäisyyttä minuun kuka aloin pilata elämääni juomalla. Toisaalta tähän aikaan liittyy myös mielenkiintoinen seikka: alitajuisesti päässäni pyöri melko usein ajatus siitä, ettei juomiseni ole tervettä, koska vanhat tuttavat alkavat karsastamaan. Itsepäisenä en tietenkään uskonut. :blush:
Toisaalta en vaihtaisi nykyistä olotilaa juomakavereiden paperinohueen “ystävyyteen” mistään hinnasta,sen verat onnellisempi olen nykyisestä olotilastani, mutta silti syö miestä ja paljon, kun seuraa ei oikein tahdo olla, kuin korkeitaan puolituttuja töistä tai harrastuksista.Toisaalta tässäpä punnitaan tämän miehen veri…

Tervehdys. Yksinäisyyden tunteesta joitakin kokemuksia ja ajatelmia. Se voi tietysti olla ongelma. Mutta siihen voi yrittää asennoitua myös mahdollisuutena. Monissa henkisissä ja hengellisissä oppisuunnissahan niihin todella syventyvät pyrkivät nimenomaan etsimään yksinäisyyttä. Ääriesimerkkinä erakkomunkit, jotka vetäytyvät luolaan mietiskelemään. Ei tietenkään kaikille sovi, mutta jotain vihjeitä ajattelutavasta voi ottaa. Sitten toisaalta on satoja harrastusmahdollisuuksia. Itse olin ja vieläkin paljolta olen raitistumisen (minulla AA, jos tekstimainonta sallitaan) alkuaikoina kuin pikkupentu. Silloinhan aina hirveästi innostui erilaisista jutuista, milloin rupesi harrastamaan jalkapalloa tarkoituksena tulla siinä maailmankuuluksi, milloin taas hyönteistutkijaksi… Ja vähän ajan kuluttua totesi, että ei tämä ollutkaan kivaa. Mutta se etsiminen kuuluu asiaan, kyllä niistä harrastuksista löytyi lopulta jotakin pitkäkestoisempiakin.
En itse pyrkinyt tietoisesti eroon ryyppykavereista. Olihan heidän kanssaan sentään muitakin harrastuksia kuin juominen. He hyväksyivät minun päätökseni lopettaa, “kyllä se sinulla olikin korkea aika”. Vähitellen ne tuttavuudet vain jäivät aina vaan vähemmälle. Raittiit tuttavat rupesivat vähitellen huomaamaan, että minun kanssahan voikin taas seurustella. Toisaalta erilaisia harrastuksia kokeilemalla törmää uusiin kavereihin. Esimerkiksi tänään on tarkoitus mennä xxx-seuran puheenjohtajan kanssa punttisalille. Viime viikolla rikoin oman ennätykseni, 50 kg pankistä. Älä naura, minulle se on kova saavutus!
Sinulla tuntuu olevan hyvä tilanne, kun suhteet ovat jo katkenneet joka suuntaan. Ei tarvitse miettiä, pitäisikö “hyvistä” ryyppykavereista tosiaan päästä eroon. Että yksinäisyys on siis jo tosiasia. Täytyy vain päättää, haluaako olla pullon kanssa vai ilman. Kuuluisi kai asiaan selittää, että kyllä se yksinäisyysongelma raittiina ollessa ratkeaa ja saat uusia hyviä ja todellisia raittiita ystäviä ja mielekkäitä harrastuksia. Mutta hitostako minä sen tiedän. Todennäköistähän se kyllä on. Kannattaa ainakin yrittää. Ja jos näistä virtuaalituttavista on jotakin apua, niin hyvä on.

Näin se muuten menee. Itselläni ei mitään varsinaisia ryyppykavereita ole ollut enkä ryyppyporukoissa ole pyörinyt. Mutta puhutaan tuttavista, tässä huomaa minne kutsuja ei enää satele kun tietävät etten ota…meneehän siinä itseltä fiilis kun joku “tarkkailee” muka? Samoin huomaan, että pitäisi kutsua muutama tietty pariskunta/vieras kyläilemään, mutta oikein joutuu ajattelemaan että mitä sitten tehdään yhdessä. Väkisinkin toiminnot/tuttavapiiri muuttuu ainakin vähäsen. Tämä kuulostaa kukkahattutätien jorinalta mutta mene ihan oikeasti kaikkeen mahdolliseen mukaan mikä vähänkään kiinnostaa. Itse menen paikkoihin (viimeksi uuteen liikuntamuotoon) yksin jos en kaveria mukaan saa, ymmärrän jos on ujo niin on vaikeampaa mutta sinne vaan. Ei siellä kaikilla muillakaan ole joku käsikynkässä. Luontoretkiä suosittelen jos yhtään kiinnostaa. Ilmaisia pyörä/sauvakävely/lintu ym. retkiä järjestetään tuon tuosta. No tietenkin riippuu siitä missä päin asut, mutta aina löytyy jotain. Kokeile uusia asioita, löydät varmasti kavereita joista voi tulla pitempiaikaisiakin. Tsemppiä! Ja toistettakoon tuhannen kerran. Ei ole olemassa ongelmia/murheita, joita et juomalla voisi vielä pahentaa.

Täytyy vain päättää, haluaako olla pullon kanssa vai ilman.Ja jos näistä virtuaalituttavista on jotakin apua, niin hyvä on.

Apua on, eipä tästä vertaistuesta tai jostain oikein haittakaan voi olla. Täällä on hyvä purkaa tuntemuksia anonyymisti. Pullon kanssa en osaa olla, siispä olen ilman. Nykyinen eläömäntilanne on sen verat parempi etten sitä juoma aikaani takaisin vaihtaisi haulikollakaan. Tänään tuli tilinauha ja tiliote. Pienen laskutoimituksen jälkeen selvisi, että juotu opintolaina alkaa olla kuitattu kokolailla. :smiley:

Vähitellen ne tuttavuudet vain jäivät aina vaan vähemmälle. Raittiit tuttavat rupesivat vähitellen huomaamaan, että minun kanssahan voikin taas seurustella. Totta saman olen huomannut itsekkin, kun olemus ja käytös ovat alkaneet muistuttaa normaalihkoa. Aikaa vei se porukoiden vaihto, joten pakko kai uskoa että taas muuttuu paremmaksi pikkuhiljaa.

Viime viikolla rikoin oman ennätykseni, 50 kg pankistä. Älä naura, minulle se on kova saavutus!
Kenenkään penki tai muut tulos kilojen määrässä ei ole naurettava. Olennaista on miten henkilö keskittyy siihen;mistä on lähdetty ja missä ollaan. Eikö olekin hyvä fiilis kun penkistä nousee enemmän rautaa kuin edellisellä kerralla?Ja parasta tästä hyvästä olosta ei tule krapulaa.

Kyllähän se fyysinen suorituskyky ja sen kehittyminen punttisalilla hyviä fiiliksiä antaa, ja ne tulokset tietysti paranee kun elää terveellisesti, mikä tarkottaa ensisijaisesti päihteettömyytta ja sen lisäksi terveitä elämäntapoja muutenkin.

Itse on kyllä ihan penkkiä harrasta sentään enkä vapaita painoja muutenkaan nykysin, vaan enempi aerobista liikuntaa ja lisäksi hieman ylläpitävää voimaharjottelua.
Kuntokeskus on myös aika kiva paikka tavata päihteetömiä ihmisiä. Jossain unisex-mallisessa infrapunasaunassa juttu luistaa ja on hymy herkässä ihan vieraiden kesken, ja taatusti selvinpäin. :smiley:

Mutta niin ne yksinäisyyden fiilikset? Niitä voi joskus tulla harvoin viikonloppuiltana, kun kaverit on baarissa eikä itse niihin selvinpäin jaksa oikein mennä ellei ole erityistä asiaa (esim. musiikin merkeissä).

Minullakaan ei ole ollut erityisiä juoppokavereita, vaan lähimmät kaverini on olleet aina kohtuukäyttäjiä tai tavis-viikonloppudokailijoita. Olen siis itse ollut perinteisesti kaveriporukkamme ainoa musta lammas. :slight_smile:

Päihteetönstä seuraa vapaa-ajalla voi sitten etsiä vertaistuen piiristä ja harrastuksista. Seurustelusuhde raittiin ihmisen kanssa on monille tosi hyvä asia, mutta itse viihdyn mieluummin nyt sinkkunakin, eräistä sattuneista syistä.

Kesälomalla oleva ystävä kävi kylässä.Toi taas oman juomansa mukanaan,0,5l mantelilikööriä,2 ja1/2 tuntia kului rattoisasti.Olen taas päivitettynä kaikista lähiöjuoruista ja suhdedraamoista;tiedän nykyisin ihmisten elämistä enemmän kuin aiemmin itse kuppilassa istuessa.Tämä ystävä on ihan älyllinen ihminen,onhan meillä menneisyydessä 1 yhteinen exäkin;no se ei kyllä ällistä paljon todista :laughing: :laughing: :laughing: .Suunniteltiin piknikkireissuja lämpiminä päivinä joen rantaan;hän voi juoda mitä lystää,aikoi ottaa sievästi viiniä.

Muutama läheisempi käy silloin tällöin juomien kanssa ja kun juoma loppuu niin loppuu jututkin ja jatkavat baariin.Minulle tämä sopii.Viihdyn hyvin yksin,kotona on kissat ja vermeet ja vehkeet.Ja jos haluan nähdä tuttuja,ihan lähistössä löytyy ne 5 kuppilaa ja terassia.

En tunne raittiita ihmisiä.Sukulaisia ei lasketa eikä työkavereita.
Kavereita ei haittaa näköjään mun juomattomuus eikä minua niiden juominen.

Jumatsuigula, sulla on pätäkkää :slight_smile: Mä en ole koskaan kyllä punninnut pankki- tai edes automaattinostojani, mutta grammoista puhutaan. Köh.

Sitten asiaan. Yksin oleminen oli minulle aivan olennainen asia alkuraittiudella. En ollut missään vaiheessa vaivautunut tutustumaan itseeni aikaisemmin! Piti aina muka hoitaa ja huolehtia miljoona muuta juttua ja yleensä vielä diagnosoida kanssakulkijoita siinä samalla. Raittiina päätin ‘katsoa itseäni ulkopuolelta’ ja tutkia mikä elämässäni oli hyvää ja säilyttämisen arvoista.

Yksin oleminen on toki toista kuin yksinäisyys, mutta kun rupesin viihtymään omissa nahoissani ja omien ajatusteni parissa, yksinäisyyskin hävisi. En enää surkutellut itseäni, vaan minulla oli ajatuksia. Ihmiset ovat yllättävän kiinnostuneita ajatuksista :slight_smile:

Itselläni vähän samaa ongelmaa kun timolla. Vaikka on läheisiä (mies, vanhemmat) ympärillä, niin ystäviä ei juurikaan. Ei edes työtä tai harrastuksia. Pari hyvää ystävää vuosien takaa ja kummatkin käyttävät alkoholia paljon, eivät varmasti ymmärrä päätöstäni raitistua.

4 vuotta sitten, kun lopetin huumeiden käytön, katkaisin välini sen aikaisiin kavereihin. Lopulta vaihdoin puhelinnumeron, vaihdoin jopa paikkakuntaa ja katkaisin välini pitkäaikaiseen poikaystävään. Oli pakko. Joistakin oli aluksi vaikea päästä eroon, kun kyselivät perään. “Etkö nyt varmasti ota tai myy minulle sitä tai tätä?” Olo tuntui yksinäiseltä kun lähes koko sosiaalinen elämä loppui. Nyt olen kuitenkin paljon onnellisempi, enkä kaipaa vanhoja tuttuja. Eivätkä he oikeita ystäviä olleetkaan!

Voih, kuulostaa niin kovin, kovin tutulta. On viikonloppu, mahtava kesäinen ilma ja monella se paras nousuhumala ja biletysvaihe… ja meikä istuu yksin kotona tietokoneella. Juomattomuus on tottakai antanut mulle paljon - olen terveempi, pirteämpi, tasapainoisempi, rahaa säästyy - mutta yksinäisyys on ongelma, jota en ole kyennyt oikein ratkaisemaan. Arki rullaa oikein kivasti, ei siinä mitään. Urheilen, luen ja kokkailen, en kaipaa viikolle mitään sen ihmeellisempää. Viikonloppuina ja varsinkin isompien juhlien aikaan kuitenkin iskee toisinaan aika kurja fiilis. Olen jättäytynyt pois vanhoista piireistä osin omasta tahdostani - ei vaan aina kiinnosta katsoa sitä viinalla läträämistä - mutta kuten tässä jo joku mainitsi, eipä niitä kutsuja myöskään enää satele ihan samaan tahtiin. Voisin kuvitella lähteväni joskus selvin päin baariin, mutta ilmeisesti tämä ajatus ahdistaa niitä juovia kavereita enemmän kuin minua itseäni.

Mulla ei ole oikestaan ollenkaan raittiita ystäviä. Sellaisiin tutustuminen ei ole myöskään ihan yksinkertaista, koska tottakai se on kiinni aika monesta asiasta, synkkaako ihmisillä vai ei.

Allekirjoitan venla joka lauseen…
Kaksi vuotta täysin yksin, mutta raittiina kuitenkin.

Raittius tosiaan harventaa ystäväpiiriä, vaikka se ei mitään erityisen juopoista koostuisikaan. Ainakin se vähentää yhteisiä tekemisiä. Naisten keskuudessa tosin juomattomuus on ehkä “hyväksyttävämpää”, kuin miesporukoissa. On helpompaa lähteä kavereiden kanssa ja olla vesilinjalla. Kaverit eivät tuputa… eivät ainakaan kaikki.

Mutta sitten on tällaisia päiviä. Tuntuu, että kaikki makaavat enemmän tai vähemmän krapulassa kotonaan. Lenkkikaveria tai vaikka kahvittelukaveria ei löydy.

Parisuhteen osalta juomaton nainen taitaa ainakin näillä lakeuksilla olla täydellinen turn-off… Johtunee siitä, että täällä juomattomuus liitetään tiettyyn uskonnolliseen vakaumukseen. Oma elämänkatsomus ei kuitenkaan kohtaa noiden uskovaisten kanssa ja tatuoituna ja lapsettomana taidan olla heidän silmissään muutenkin “pilalla”. Toisaalta taas olen niin"tiukkapipo" ettei “voi” ottaa sitä lasillistakaan ruuan kanssa, niin se ei sitten sovi muiden pirtaan… Yritä siinä sitte surffailla puolivälissä.

On sääli, että rokkielämään liitetään alkoholi niin tiukasti, että sitten jätetään kaikki, kun ei voida juoda. Ei keikkoja, ei festareita, ei mitään :confused: No itse jatkan valitsemallani linjalla ja jos vaikka ensi kesänä jossain festareilla tipahtaisi eteen se raitis pitkätukka :sunglasses:

.

Haasteensa kullakin. Olen aikaisemmin nostanut hattua teille yksin eläville raitistujille ja sen teen edelleenkin. Toisaalta kolikolla on aina kaksi puolta ja voisi olla myös sellainen topikki kuin Raitistuminen ja parisuhde/perhe ja kyllähän siitä aiheesta on täällä juteltukin. Taitaa olla myös niin, että haasteita riittää on sitten yksin, kaksin tai perheellinen. Tärkeä pointti oman raitistumisen kannalta huomata on se, että ei ala petaamaan omasta tilanteestaan niin “toivotonta” on se noista em. mikä tahansa, että juominen alkaa näyttää ainoalta oikealta ratkaisulta. Tyytymättömyys on yksi pahimpia…tiedätte kyllä. :stuck_out_tongue:

Täällä yksi väliinputoaja liittyy mukaan keskusteluun. Tämä on minulle sitä virtuaali vertaistukea ja
sitten oma facebookki.
Viinaa kittaamalla saisi kyllä seuraa, mutta onko se sitten sen arvoista niin on kyllä meikäläiselle ainakin myrkkyä ja tulee ongelmia rutkasti.
Niinpä… mihinköhän xxx-seuraan tässä pitäisi liittyä, että saisi elämään lisää “ihmis” sisältöä?

Tuota juuri olen pohtinut… Ei ole mitään järkeä juovaan porukkaan tutustua, kun entisiinkin katkaisin välit. Näinkin tuossa taannoin yhtä aikaisempaa tuttavapiirin jäsentä, ei ole montaa vuotta hengissä, sen verran pahalta näytti.
Krapula tai yksinäisyys…valitsen yksinäisyyden :slight_smile:

Sama homma, pohdintaa. Ei kiinnosta tutustua juoviin ihmisiin kun on päässyt niistä suht koht
kivuttomasti eroon, mutta veihän se aikaa. Pari kertaa puhelinnumeron vaihto ja sitten muuten
vaan kävellen ohi, että moi, moi. Miten menee? Ihan hyvin… jne. Ja ohi vaan…

Niin minäkin valitsen mieluummin yksinäisyyden ja yksin olon kuin jatkuva härdeli ja juomis kuvioiden
jälkipyykki ja selvittely. Kun on ollut raittiina niin ei tarvitse kysellä mitä on tullut mokailtua jne.

Huomenta. Täällä yksin kirjoittelen… On yksinäisyys minullakin tietyntasoinen ongelma. Helposti sitä pitää raittiuden syynä. Mutta johtuuko se välttämättä raittiudesta? En vain ole erityisen seurallinen ihminen. Juomisen loppuvaiheessakin ryyppäsin mielummin yksin, ainakin silloin kun sattui olemaan rahaa. En halunnut jakaa viinoja muiden kanssa. Kuinkahan monta kertaa vannoin ryyppyporukassakin, että tuon ja tuon kusipään kanssa en kyllä enää halua olla missään tekemisissä. Mutta sitten kun ne kusipäät vuorostaan saivat järjestettyä viinaa, niin oltiin taas ylimmät ystävät.
Kyllähän yksinäisyys monille “normaaleillekin” ihmisille on ongelma. Ainakin niin he väittävät. Mutta sitten jos joku ehdottaa tapaamista, niin löytyy vino pino syitä, miksi ei juuri nyt sovi. Usein on yksinäisyyteen syynä pikemminkin se, että nyt selvinpäin pitää enemmän kiinni siitä “tuon kanssa ei ikinä” ajatuksesta. Sitä on tullut aivan liian vaativaksi. Ajattelee, että raittiina ollessa elämän pitäisi olla pelkkää päivänpaistetta ja ihmisten kunnioittaa minua, kun olen tällainen kunnollinen raitis tyyppi. Ja vielä kun kuulee selityksiä, miten ryyppyaikaiset kaverit eivät mitään todellisia ystäviä olleetkaan, mutta kun viina jää pois, niin todellisia ystäviä on pitkä jono haluamassa tutustua minuun. Ja sitten ihmettelen, että missä ne nyt sitten ovat! Täytyy vain myöntää, että en todellakaan ole erityisen seurallinen luonne. Juovuspäissä on vain helpompi itkeä, miten yksinäinen ja hyljätty minä olen.
Rupesin tässä miettimään, miten monta kertaa raittiina aikana olen kiemurrellut irti raittiista ihmisistä, jotka olisivat tulleet käymään (tuokin aina on tänne tunkemassa, kun minulla olisi muuta puuhaa!), kun he eivät täytä minun ystävilleni laatimia tiukkoja vaatimuksia.
No, olen ehkä jo hieman oppinut nauttimaan omasta rauhasta. Ja aina välillä voi esimerkiksi täällä palstoilla valitella yksinäisyyttään, jota tosipaikan tullen ei kuitenkaan vaihtaisi kaikenlaisten lahopäiden (siis minun mittapuulla kaikkien muiden ihmisten) kaveruuteen. Tuliko liian synkkään sävyyn kirjoitettua? Tämä onkin hieman kärjistettyä.

Tuo oli hyvin kirjoitettu meikämanne! Totta, mielummin yksin kuin “lahopäiden” kanssa.

Aihe on todella mielenkiintoinen ja haastava. Minulla on ystäviä, joille alkoholi ei ole ongelma, eikä kahvittelun merkeissä tapaaminen mikään ongelma. Työn puolesta joudun useinkin tilanteisiin, joissa alkoa käytetään iltapuolella, virallisen ohjelman jälkeen. Ja aika moni käyttää muuten yllättävän paljon! Kun itse ei halua juoda kuin alkotonta, niin kovin pitkään ei porukkaa jaksa kuunnella ja katsella (vaikka silloin vasta kuulemma se paras ajatusten vaihtaminen alkaa :laughing: )

Yksinäisyys on välillä todellinen haaste ja on totta, että pelkkä virtuaalimaailma ei riitä. Paikkakunnasta varmasti riippuu, paljonko tapahtumia tms. on tarjolla. Mutta eihän sitä aina jaksa lähteä. Vaan kun olen joskus alkoholistisessa parisuhteessakin elänyt, niin senkin helvetin tiedän. Ja sitä en enää koskaan halua.

Alkoholilla on niin helppo hetkeksi (!) poistaa yksinäisyys. Vaan kun se palaa ainakin tuplana…

siinäpä se- 1v 9 kk raittiina mutta yksin yksinäisyydessä. Kokeilin AA-ryhmiä kun niin kehuttiin, että sieltä löydät vanhojen ystävien tilalle raittiita- Löytyhän niitä mut se jatkuva paasaaminen aa-kirjoja,ryhmiä olis pitäny juosta päivät pitkät , mun koko ajatusmaailma olis pitäny jauhaa pelkkää AA.ta 24/7 mä väsyin siihen henkisesti et aloin jättäytyä niistä pois vähitellen eli ei sieltkään todellisii ystävii saanut vaik tietävät et raittiina olen edelleen eivät ne mulle soittele kysyäkseen ees- mitä kuuluu tai miten menee ?? Työtä ei ole- urheilu ei kiinnosta siinä määrin et jaksasin ottaa siit itelleni stressii-. Kapakas jos joskus käyn muutaman tutun seuras, katotaan kun jotain ulkopuolista oliota- EN KUULU JOUKKOON- mitä tolle kannattaa näit insidejuttuja kertoo ku ei se ees dokaile :

Jaa-a kyl tää raittius on ihana asia mut vielä kivempaa se olis jakaa jonkun kans jonka elämänarvot olis osapuilleen samat :slight_smile:
Viinaa ei mieli tee- ei oo onneks enää juomahimookaan mut yksinäisyys 47.v naishenkilölle, jolla aina oli sosiaaliset verkostot oli kunnossa tuottaa välil vaikeuksiin ku muuteskin olen ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen mut nyt rupeen oleen kuin varjo siit entisestä.

Vaikeeta tää välillä on kun yksin ei halua,viitsi,ei riitä kantti lähtee mihinkään - mut jos se itsetunto täs kasvais vielä ja sais sitä samaa rohkeutta mitä oli ennen juomahistoriaa niin eiköhän tää yksinäisyyskin voiteta tietäs vaan mis pk-seudulla raittiit ihmiset käy muuallakin ku AA.ssa