Hei!
Oon kirjoitellut kjo useamman vuoden valtin puolella. Päädyin ulosottoon tänä vuonna ja pelivelat on taustalla. Viime syksyny päädyin minnesota-hoitoon sukulaisten avulla ja siellä aukeni silmät mun elämälle. Lähdin sieltä pois addiktina…
Mun päihde historia alkaa aika aikaisin alkoholilla 11-12 vuotiaana, sellasta nuorten kokeilua ja ei nyt mitenkään hallinnasta katoamista. Ainoa mikä mulla on ollut aina alkoholin kanssa, niin musta tulee riitaa haastava ja agressiivinen kun olen tarpeeksi humalassa. Ei aina, mutta ajaudun huonoihin tilanteisiin baarissa jos juonut tarpeeksi.
17-vuotiaana mulla oli ekat kannabis kokeilut (2007), siitä ei tullut itselle niinkään tapaa. Isällä oli näihin aikoihin alkoholismia ja itsellekin se alkoi maistumaan jonkun verran ja koulut jäi kesken.
2013 erosin pidemmästä suhteesta ja olin aloittanut silloin ongelmallisen uhkapelaamisen. Kannabiksen käyttö lisääntyi ja samana syksyny kokeilin ensimmäisen ekstaasi tabletin. Se oli “rakkautta” samantien ja siitä lähti mun kierre klubeilla yms esso päissään heiluminen. 2014 alussa tuli piri mukaan juhlimiseen. Vuosien varrella tähän juhlimiseen ja viihdekäyttöön on tullut iso kirjo muitakin päihteitä. Taitaa olla subutex ja heroiini ainoat mitä ei ole tullut otettua.
Bentsot oli mulle ehkä viiminen niitti ja ne laittoi mut 2015 isoon syöksyyn, uhkapelasin bentso päissäni isot velat ja elämäni ollut holtitonta. Mulla oli ns. bentso putkia eli söin niitä 1vk-6vk yleensä putkeen, työt tein samalla ja ainahan sitä tuli hölmöiltyä uhkapelien kanssa tai muun elämän kanssa sillon.
Viime syksynä mun perhe ohjasi mut vikan uhkapeli bentso reissun jälkeen minnesota-hoitoon. Tähän syksyyn asti myös piri oli mukana viikonloppusin usein ja alkoholi on mulle ollut aïna sivutuote näiden muiden päihteiden ohella. Tuntui että piri teki musta rauhallisemman ja selvemmän. Senkin käyttö aina päätyi siihen että viikonloppu oltiin selvinpäin ja mielenterveys ongelmia on tullut mm. masennuksena.
Minnesota-hoidossa sain ymmärryksen mitä teen lähipiirille ja että mulla on myös päihderiippuvuus, oon 7kk nyt ollut raittiina. 3 viikkoa sit mulla tapahtui yksi 4päivän retkahdus. Oon miettinyt syitä ja seuraksia.
Mulla on ollut jotenkin iso tyytymättömyys elämään, oon jäänyt sosiaalisena ihmisenä helvetin yksin ja itseasiassa musta tuntuu etten ole edes enään sosiaalinen. Hankin koiran jonka kanssa tulee lenkkeiltyä, mutta ei sekään täytä sitä tyhjyyttä. Vaellus on tarkoitus aloittaa kesällä, sitä voi onneksi ainakin silloin tällöin harrastaa. Silti multa puuttuu nee sosiaaliset kontaktit, päädyin eroon pari viikkoa sitten. Alkoi ahdistaa suhdekin, tämä johtuu ehkä raitistumisesta ja sen myötä olen muuttunut ihmisenä.
Kaveripiirihän on enemmän tai vähemmän päihderiippuvaisia täys, en tiedä mistä löytäisin seuraa itselleni ja tuntuu että raitista ihmistä pidetään kävelevänä kummajaisena. Harmittaa välillä ettei voi sitä muutamaakaan juoda, mutta jos juon niin se lipsuu kuitenkin humalan puolelle ja sen jälkeen voin olla varma että puhelin käy. Tämä johtaa sen jälkeen taas pirin käyttöön ja oravanpyörä on valmis.
Haluisin muilta kuulla vähän raitistumiseen liittyvistä haasteista ja miten olette onnistuneet ratkomaan nee. Ulosottokin nyt rajoittaa taloudellista tilannetta, mut eniten jotenkin kärsii yksinäisyydestä ja tyytymättömyydestä. En kiistä sitä etteikö elämä olisi laadultaan nyt huomattavasti parempaa. Silti multa on viety iso osa pois elämästä ja sen täyttäminen on ihan helvetin vaikeaa. En kaipaa päihde elämää, kaipaan sitä jätkien kanssa oloa ja muuta hauskuutta elämässä. Oon kadottanut osittain elämän iloni, aiemmin oli samaa ongelmaa mutta korjasin tilanteen päihteillä. En halua palata siihen. 
Toivottavasti tekstistä saa jotain selkoa!
