Tämä ei ole mikään Antiloopin oma ketju, antakaa palaa niin kuin parhaaksi näette ja otsikko inspiroi! Tuumasin vain, että moni saattaa näin raitistelunsa alkuvaiheissa kaivata vähän uusia tuulia elämäänsä ja ehkä on syytä hakeutua sellaisenkin tekemisen pariin, jossa on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin ilman, että sitä kontaktia laadullistaa alkoholi millään tavalla. Aina voi tehdä yksikseen, mitä lystää, mutta minä ainakin tarvitsen sosiaalista menoa ympärilleni.
Viime syksynä jäin töistä sapattivapaalle lasta hoitamaan ja menin saman tien aika intensiiviselle luovan kirjoittamisen kurssille. Olen kirjoittanut ikäni kaikenlaista juttua, lähinnä tuommosta viihdetaiteellista osastoa eri ilmaisumuodoittain, mutta nyt saatoin keskittyä täysipainoisemmin sellaiseen kirjoittamiseen, minkä olin aina tiennyt tarvitsevan vähän kuin oman rauhansa.
Oli hemmetin virkistävää hypätä mukaan joukkoon, joka oli aivan vieras ja paneutua samalla lajityyppiin, jota en ole millään tavalla aiemmin hallinnut. En hallitse vieläkään, mutta opettelen kovasti. Kurssilla oli mukana kaikenlaista väkeä nuoresta vanhaan. Oman kokemukseni pohjalta voin suositella sitä, että menee just jonkinlaiselle kurssille tai vaikka vain osallistuu esim. luentosarjoille. Noiden työväen- ja kansalaisopistojen tarjonnasta löytyy kyllä kaikkea mahdollista.
Joku täällä kertoi käyneensä seurakunnan jutuissa nykyään ahkerammin. Niissähän on kans kaikenlaista touhua. Miksei!
Mistä te muut keksitte freesiä uutta seuraa ja tekemistä?
Hei Antilooppi!
Tuli sellainenkin hassu ajatus mieleen, että oikeastaan joka paikassa muualla kuin baarissa on raitista seuraa Eipä sitä paljon menetä jos jättää sen yhden harrastuksen väliin. Itsellä siintää ajatus piirtämis/maalaamiskursseista. Olin koulussa joskus aika hyväkin (kai?) noissa jutuissa, mutta kaikki tekniikat on hakusessa.
Niinpäs onkin Tosin sellaiselle, jolle vaikka baari on ollut jonkinlainen henkireikä ja kaikki kaikessa ehkä pitkään, asia ei heti välttämättä ihan silleen aukea. Mä olen hakenut itse juomisesta jotain sellaista rauhaa tai pysähtymisen tilaa, jota en ole kokenut löytäväni muualta. Jollen aktiivisesti miettisi, että mitäs nyt tekisin, niin aika helposti jämähtäisin tänne kotiini neljän seinän sisään.
Lentämisestä olen aina haaveillut.Kaverillani oli oma ultrakevyt kone ja olin usein lentämässä hänen mukanaan kaksipaikkaisella Ikaruksella.Sain ohjatakkin monesti.Siitä haaveilen!
Mä voisin alkaa harrastaa nyt alkuun kauneutta. Kuulostaa pinnalliselta ja itsekeskeiseltä ehkä mutta mietin just tuossa että mä voisin olla melko nättikin vähän freesimpänä. Ja kun panostaisi alkon sijaan esim.vaatteisiin tms.
Rölli, mun mielestä kauneuden harrastaminen ei ole yhtään pinnallista. Ymmärrän sua oikeasti aika hyvin, vaikka olen sentään mies. Sellaisena itsensä näkee kuin on itsestä tunto ja vähän päinvastoinkin.
Mestari, Silvennoinen on puhunut paljon ja avoimesti alkoholismistaan. On ollut kyllä jo pitkään raittiina, sai kovan haimatulehduksen joskus Kummeli-hypen aikoihin ja siitä sitten alkoi elpyminen.
Moikka! Olet täysin oikeilla jäljillä panostaessasi myös ulkoiseen olemukseesi. Heijastaa omaa sisäistä asennettasi ja muutoshalua uloskinpäin. Käytämmehän ympäristömme reaktioita myös omana peilinämme. Ja on sentään kivaa jos se heijastaa jotain silmää hivelevää! Itse hankin merkkivaatteeni pilkkahintaan second-hand-putiikeista- ei rasita kukkaroa. Tunnet olosi varmemmaksi, sanoo nimimerkki “Cerruti, Boss,Levis, Dax”- hihiiiiii!
Mielummin “overdressed” kuin päinvastoin.
Hyvän otsikon omaava ketju Antilooppi! Hieno juttu!
Minä olen niitä iltaurheilijoita, mutta tänään lähdin moneen vuoteen aamulenkille. Täällä ei niin etelä-suomessa oli hyvä juoksukeli ja mitä upein aamun aloitus. Oli niin henkeäsalpaava kokemus, että voisi jäädä koukkuun. Rakkain harrastuksistani on juoksu, ollut jo 20 vuotta jos ei kauemminkin ja siihen liittyy yksi neljästä tämän hetkisistä haaveistani, johon aion tehdä töitä niiden toteuttamisen eteen. Voin yhden paljastaakin…nimittäin haaveilen puolimaratonista. Juoksen suhteellisen kivuttomasti 12-15 km, miksen voisi yhtähyvin pikkasen matkojani pitentää.
Minulla on ollut projekti työhöni liittyvään ja huomenna lähden pääkirkolle yhtiön johdolle sitä esittämään. Jotakuinkin 6 kertaa vuodessa minulla on näitä promootioita ja aina olen sitten jäänyt itsekkäistä syistä Presidenttiin yöksi. Sanonut perheelleni, että tämä on minun juttuni, esittelyn jälkeen vähän shoppailua ja seuraavan päivän junalla kotiin. Alkuaikoina mieheni epäili pitkään minulla olevan siellä salarakas. Kuinka oikeassa hän olikaan. Minulla oli rakas nimelta pullo, tuo salakavala iljetys. Omaa aikaa vieraassa kaupungissa skumppani ja ginin kanssa. Monesti kävin hyvin syömässä ja siinä drinkki pari, vaan kiire oli jo hotellihuoneeseen juomaan yksinäni. Voi kuinka säälittävää touhua. Vaikka aamulla inhotti, niin kummasti sitä junassa ravintovaunuun eksyi ja olin jo pienessä sievässä kotiin tultuani. Aina sama juttu, uudelleen ja uudelleen.
Huomenna lähden autollani ja tulen illalla kotiini perheeni luokse. Eilen illalla napattu antabus pitää minut vankasti tässä tielläni. On niin hyvä olla, että otan antabuksen tänäänkin. Se on minun onnellisuuspillerini.
Onnellista tiistai-iltaa Antiloopille ja muille tätä ketjua lukeville.
Kiitoksia! Minä tein tänään paritkin puolentoista-parin tunnin lenkit pikkulikan kanssa ja haukoin happea oikein urakalla. Kyllä taas eilen huomasi olossaan, kun ei päässyt koko päivänä kunnolla ulos. Onneksi on nyt aikaa ja mahdollisuuksia liikkua.
Tuli vain mieleen taas yksi juttu: olen puoli vuotta aloitellut uimista. En ole uinut. Halliin on ehkä 500 m matkaa. Mitämitä?!!
Osta Antilooppi hienoimmat uimahousut mitä löydät suomesta niin sinun on pakko lähteä kokeilemaan niitä altaalle… Miten pikkulikka, olisko hyvää seuraa hallille vai meneekö vain sitten pulikoimiseksi? Oletko pitkän matkan kuntouimareita, niitä jotka uivat sillä nopeimmalla kaistalla?
Mä olen kelaillut että missä kaltaiseni sinkkumies niitä kaksijalkaisia tapaa ja miten ne tapaamiset hoidetaan näillä raittiusasetuksilla? Toisaalta uskon, että kait ne asiat sitten tapahtuu, kun ovat tapahtuakseen. Yritän pitää mielessäni AA-patujen kultaisen ohjeen " rukoile ja runkkaa ", tarkoittaa siis ettei yritä paeta tunteitaan ja niiden käsittelyä solmimalla liian hätäisesti uusia suhteita, kun asiat ovat vasta käsittelyn alkumetreillä.
Elvyttelen tässä vanhaa rakasta harrastustani pyöräilyä, päivitin kalustoa ( tai pikemminkin sen ainoan kaluston, muut pyörät tuli juotua, polteltua, tai tyrittyä muuten ) vaihtamalla kisakireän maantiepyörän karvalakkimallin cyclokrossariin. Vähänkö sairaan nastaa on ollut tuolla koirankusettajien seassa päästellä, ihanaa. Yhdestäkään höyhenkevyestä " pääomapyörästä " en ole saanut vastaavia kiksejä kuin tuosta alumiinijyrästä, joka painaa kuin synti .
Pikkulikka on vielä niin tosi pieni, ettei menisi edes pulikoinniksi! Menisi saunankiukaan ihmettelyksi, kuinka se sanoo tssssssssssss, kun isi heittää löylyä. Mutta hän on erinomainen saunamajuri, kyllä, arvatenkin tulevaisuudessa myös monessa muussa mukana Hienoimmat uimahousut voisin kyllä ostaa ja kokeilla sitten sillä nopeusrajoituksettomalla kaistalla kiito-ominaisuuksia. Taidan tästä nyt kuitenkin tehdä päätöksen, että viikonloppuna menen altaaseen. Piste. Olen meditatiivinen uimari. Uin ehkä kilsan. Koiraa. Kissaa. Oravaa. Okei, pysyn pinnalla.
Mä aiheutin juuri hiljattain pientä närkästystä feisbook-kavereissani haukkumalla lempeästi kaikenmaaliman vesijuoksut, vesijumpat ja sauvakävelyt “lihavien mummojen ja pappojen lajeiksi”
Oma äitinikin pisti tiukan vastakommentin että “kuulepas nyt sauvakävely on oikein hauska ja terveellinen harrastus”.
Ja on minusta kyllä vesijuoksu ihan kivaa joskus. Ainakin kesällä Uimastadionilla, auringon paistaessa ja hyvän musiikin soidessa ämyreistä.
Mä oon harrastanut uintia viime vuosina ihan jonkun verran, mutta nyttemmin se on jäänyt vähemmälle noiden kuntosali-hommien takia.
Tällä viikolla kävin kerran uimahallissa, ja törmäsin siellä heti yhteen tuttuun AA:laiseen. Pari päivää aiemmin törmäsin salilla (siellä Fressissä) toiseen AA:laiseen. Pieni on tääkin kaupunki! : )
Pistät tietysti ilmotuksen johonkin netin deitti-sivustolle! Tai sitten vastaat jonkun kaksijalkaisen ilmotukseen.
Rumpaleilla luulisi käyvän aina flaksi! Ehkä jopa yhtä hyvä flaksi kuin blondeilla basisteilla, jollaseksi meinasin ruveta mutta en vielä ruvennut.
Mä tykkään kans tuosta pyöräilystä ja viime kesänä - pitkälle syksyynkin - tein usein parikin 15-20 km lenkkiä päivässä. Se on jotenkin sellainen “paikka”, johon mielessäni pääsen, kun lähden ulos kävelylle tai pyöränselkään. Raitis ilma tekee itsessään hyvää, mutta varsinkin siinä samalla jäsentyvä mieli.
Mä kävelin hurjia matkoja koko viime kuun. Voin suositella Mut sitten se harrastus ei mulla saa olla mikään taitolaji kun mulla on riski vähän niinku suorittaa hiki hatussa ja tosta ulkonäöstä,ilman mitään ulkonäkörasismia ketään kohtaan juovan naisen( ja miksei miehenkin) ulkonäkö muuttuu kuulemani mukaan näin: “Nuori, 18v.nainen tulee baariin,alkaa käydä ja muutaman vuoden päästä se käyminen näkyy jo tosi selkeesti.”
Kun katson valokuvia ajoilta, jolloin join käytännössä koko ajan, en oikein edes tunnista itseäni. Taisin 25-vuotiaana näyttää 35-vuotiaalta ja nyt päinvastoin
Tuumasin vain, että moni saattaa näin raitistelunsa alkuvaiheissa kaivata vähän uusia tuulia elämäänsä ja ehkä on syytä hakeutua sellaisenkin tekemisen pariin, jossa on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin ilman, että sitä kontaktia laadullistaa alkoholi millään tavalla. Aina voi tehdä yksikseen, mitä lystää, mutta minä ainakin tarvitsen sosiaalista menoa ympärilleni.
Eipä sitä paljon menetä jos jättää sen yhden harrastuksen väliin. Itsellä siintää ajatus piirtämis/maalaamiskursseista. Olin koulussa joskus aika hyväkin (kai?) noissa jutuissa, mutta kaikki tekniikat on hakusessa.
Tosin sellaiselle, jolle vaikka baari on ollut jonkinlainen henkireikä ja kaikki kaikessa ehkä pitkään, asia ei heti välttämättä ihan silleen aukea. Mä olen hakenut itse juomisesta jotain sellaista rauhaa tai pysähtymisen tilaa, jota en ole kokenut löytäväni muualta. Jollen aktiivisesti miettisi, että mitäs nyt tekisin, niin aika helposti jämähtäisin tänne kotiini neljän seinän sisään.
.
Hienoimmat uimahousut voisin kyllä ostaa ja kokeilla sitten sillä nopeusrajoituksettomalla kaistalla kiito-ominaisuuksia. Taidan tästä nyt kuitenkin tehdä päätöksen, että viikonloppuna menen altaaseen. Piste. Olen meditatiivinen uimari. Uin ehkä kilsan. Koiraa. Kissaa. Oravaa. Okei, pysyn pinnalla.
ja tosta ulkonäöstä,ilman mitään ulkonäkörasismia ketään kohtaan juovan naisen( ja miksei miehenkin) ulkonäkö muuttuu kuulemani mukaan näin: “Nuori, 18v.nainen tulee baariin,alkaa käydä ja muutaman vuoden päästä se käyminen näkyy jo tosi selkeesti.”